Viikonloppukatsaus

huhtikuu 16, 2016

Hyvät lajitoverit, en kenties työviikon päätteeksi jaksa aivan ylläpitää tämän blogin tavallista huippuvakavan tiukkaa ja aina asiantuntevaa tasoa. Aloitan siis lekkeriksilyömisen kertomalla, että viimekertaisessa postauksessani käsitelty kauppojen sunnuntaikiinniolon peruuttaminen Unkarissa kirvoitti tässä samaisessa blogissa mainitun Apa zenél -lauluntekijän runosuonesta vielä kolmannenkin sanoituksen kristillisdemokraattista KDNP-puoluetta halventavaan lauluun. YouTube-linkki kannattaa lisätä siksikin, että tämän diskotyylisen sovitelman kuvituksena on käytetty kaikkien suomalaisten tuntemaa legendaarista ja viraalista tanssinopetusvideota (jonka esiintyjiä jotkut nettikommentaattorit näyttävät kuvittelevan KDNP-poliitikoiksi).

Teksti on aikaisempaakin kainostelemattomampaa rumasanatulvaa: Saitpas KDNP haistaa v***n! Varsin rehevin sanakääntein siinä kehotetaan KDNP:n päättäjiä ottamaan kaikki irti tästä tilanteesta, kun heitä nöyryyttävät sekä kansa että valtaa käyttelevä Fidesz-puolue – sunnuntaikiinniolo oli samantapainen ainoa sulka KDNP:n hatussa kuin meillä perussuomalaisille autoveron alennus, ja nyt vietiin sekin yhdellä pyyhkäisyllä. Tosin vastaamatta jää myös lauluntekijän kysymys: Jos painuttekin v***uun, mitä meille jää sen jälkeen? Onko ketään, jota kaikki eivät inhoaisi?

***

Jossain nettikeskustelussa uusimman KDNP-laulun johdosta singahti kuolematon kommentti: Tuskin maltan odottaa, miten tämän laulun ”törkeän alatyylin” johdosta pahoittavat mielensä samat fideszläiset, jotka fanittavat Zsolt Bayeria. Niin, Zsolt Bayer on ollut tässä blogissa esillä ennenkin: hän on Fidesz-puolueen perustajajäseniä ja Viktor Orbánin vanha kaveri, jolla ei ole virallista asemaa puolueessa mutta ilmeisesti epävirallinen tehtävä eräänlaisena törkytuuttina. Lehtijutuissaan Bayer ”sanoo suoraan” sen, mitä Fidesz-puolueen kantaväki ja erityisesti sen ruskeampi laita, joka muuten olisi valumassa vielä peittelemättömämmin rasistisen ja uusnatsismia hipovan Jobbik-puolueen karsinaan, haluaa kuulla. Rumia sanoja säästelemättä Bayer haukkuu esimerkiksi mustalaisia elukoiksi, jotka eivät sovellu elämään yhdessä ihmisten kanssa, tai itävaltalaista vihreiden europarlamentaarikkoa kapiseksi idiootiksi ja haisevaksi saastaksi. Juutalaisista hänellä on usein värikästä sanottavaa – vain hieman kukkaiskielistä, kohdeyleisö kyllä ymmärtää tavallisimmat vihjaukset.

Kuluneella viikolla Bayerilta menivät sukset ristiin Hírcsárda– eli Uutiskievari-portaalin kanssa. Hírcsárda on samantapainen vitsiuutisia julkaiseva sivusto kuin meikäläinen Lehti-lehti tai Uutissirkus. Viime aikoina sen viihdearvoa on ratkaisevasti syönyt tässäkin blogissa esillä ollut Poen laki: ääri-ilmiöiden yhteydessä parodiaa ei enää voi tunnistaa parodiaksi, ja Unkarin viestimien ns. vakava tarjonta on alkanut aivan liikaa muistuttaa Hírcsárdan antimia. Tämä kuitenkin inspiroi Hírcsárdan väkeä nerokkaaseen vetoon: he julkaisivat Bayerin lähes parodista tuotantoa mukailevan parodian, jota todellakin alkaa olla mahdotonta erottaa alkuperäisestä. Otsikolla ”Ostakaa sitten, juutalaiset!” kirjoittaja purkaa raivoaan niitä kohtaan, jotka saivat hallituksen peruuttamaan kauppojen sunnuntaikiinniolon:

(…) Sillä sunnuntai (vasárnap) tulee ”markkinapäivästä” (vásárnap), niin juuri, mutta sitä te ette voi ymmärtää. Teidän piti pilata tämäkin, vain, jotta saisitte tähän maahan asutetuksi vielä muutaman loisen, että raja-aidan varteen paleltuisivat muovikassiteltoissaan kyhjöttävät, työllistämistyöläisistä uudelleenkoulutetut poliisit.
Ette te voi sitä ymmärtää, niin. Sillä te olette oikeita elukoita. (…)
Mutta kyllä minä teidät tunnen! Te olette samaa porukkaa, kansanäänestyksinenne, opettajinenne, mustalaisinenne, holokaustin muistopäivinenne. Te olette halpamaisia, oksettavia mustalaisötököitä, sukupuolitauti Puklin peräaukossa, parantumaton avohaava Nyakón varpaassa, Ferenc Gyurcsányn puoliksi sulatellun cholent-sapattipatasäilykkeen lokavesisäiliössä mätänevä jäänne. Te olette tissejään heiluttelevia ukrainalaishuoria, te olette toisiltanne suihin ottavia transuja metrossa, te olette Józsefvárosissa AIDS-ruiskuneulan kanssa lapsia jahtaavia pedofiilejä, te olette uimarityttöjä raiskaavia, rillipäisiä, luisuharteisia Uber-kuskeja. (…)

Nerokas, en siis todellakaan keksi muuta sanaa, tyyli-imitaatio sai uusmediassa ja oppositioviestimissä naurajat puolelleen. Zsolt Bayer itse, se oikea ja alkuperäinen, sitä vastoin ei nauranut vaan uhkasi blogissaan Hírcsárdaa oikeustoimilla. Tämän johdosta Hírcsárda vaihtoi jutun kirjoittajaksi kuvitteellisen henkilön nimeltä ”Z. Solt Máyer”. Myös kirjoittajan kuva vaihdettiin.

(Zsolt Bayerin blogi on, ilmeisesti kirjoittajansa lempinimen mukaan, nimeltään Bádog, ‘Pelti’.)

***

Samaan aikaan, kun Suomessa päättäjät leikkaavat koulutuksesta minkä ehtivät, Suomen koulujärjestelmän vielä jäljellä oleva maailmanmaine on ehtinyt Unkariin asti. Itse asiassa onhan se toki ehtinyt jo muutama vuosi sitten. Pasi Sahlbergin ”Suomen mallista” kertova kirja ilmestyi unkariksi jo 2013 ja sai melkoisesti julkisuutta. Mutta äskettäin oli HVG-lehden väki jälleen saanut materiaalia Suomesta. Tampereella vierailevat lehden lukijat lähettivät kuvia suomalaiskoulujen moderneista ja hyväkuntoisista rakennuksista, tablettitietokoneista, naulakoista, joissa takit ovat vartioimatta (vau, kukaan ei varasta niitä!). Vessoihin ei tarvitse viedä omaa vessapaperia ja saippuaa, pyörät on lukittu vain miten kuten, ja ”luokissa ei ole liitua, kuten ei Unkarissakaan, mutta täällä sitä ei myöskään tarvita”, koska oppilailla on älytaulut ja tabletit.

No ei tämä vielä mitään. Tällaisia ihastuneita selostuksia vierailuista isojen kaupunkien hyvin resursoituihin edustuskouluihin on nähty myös saksalaisen kielialueen lehdistössä jo kymmenen vuotta. Mutta HVG:n Facebook-sivulla tätä intoutui kommentoimaan muuan unkarilainen isänmaanystävä perinteisen kaavan mukaan:

migransimado_banda.png

Péter Sólyom: Kehtaattekin sotkea Unkarin Kansaan tämän mamunpaijaaja porukan !!!Ikinä ei Me olla oltu niiden sukulaisia ! Ne eivät kelpaa edes Unkarin Kansan kengännauhoja sitomaan !!!!!!

Péter Sólyomin kaltaisia on unkarilaisista ellei läheskään enemmistö niin kuitenkin huomionarvoinen joukko: ihmisiä, joille ylpeys omasta kansasta on elämän ja kuoleman kysymys ja jotka ovat aina valmiita pelkäämään ja vihaamaan bolševikkien ja koko Unkaria vihaavan muun maailman salajuonia (joihin kuuluu myös suomalais-ugrilainen kielisukulaisuus).

Mutta mielenkiintoista ja pelottavaa on se, mikä haukkumasana tässä on valittu. Suomalaiset ovat ”maahanmuuttajienpalvojia” (migránsimádó), se on ilmeisesti pahinta, mitä Péter Sólyom osaa epäilyttävistä muu-eurooppalaisista sanoa. Mitähän hommafoorumeilla tai rajatkiinni-porukoissa arvellaan tällaisesta Suomi-kuvasta, ja mihin se oikein perustuu? Joka tapauksessa tiettyyn joukkoon on hyvin uponnut se käsitys, että pahin uhka Unkarille tulee maahanmuuttajien taholta,  joita tosin Unkarissa ei edelleenkään juuri ole mutta onnettomissa ulkomaissa sitäkin enemmän.

 


Eiku sittenkin.

huhtikuu 12, 2016

Tämä tarina alkoi toista vuotta sitten, kun Unkarin hallituksen sivuvaunu, oikeistokonservatiivisen Fidesz-puolueen pieni apupuolue kristillisdemokraattinen KDNP, sai ajetuksi läpi ideologisen kärkihankkeensa, kauppojen sunnuntaiaukiolon kieltämisen, ”jotta perheet voisivat olla sunnuntaisin yhdessä”. (Siis kaikki ne ihanneperheet, joihin kuuluu molemmat, ehdottomasti eri sukupuolta olevat vanhemmat ja kohtuullisen runsas määrä unkarilaisia lapsia ja joissa kenenkään ei viikonloppuisin tarvitse olla töissä.) Kansan oli ainakin kaupungeissa äkkiä opittava hankkimaan viikonlopun elin- ja muut tarvikkeet pikaryntäyksellä lauantai-iltaan mennessä (maassa, jossa taloudellisista syistä monet tekevät kahta työtä, tämä ei ole kaikille ihan yksinkertaista), ja aiemmin viikonlopputöillä lisätienestejä hankkineet jäivät nuolemaan näppejään.

Suuri osa Unkarin kansaa selvästikin piti sunnuntaiaukiolon kieltämistä silkkana ihmisten kiusaamisena tekopyhän näennäiskristillisyyden nimissä. Nimimerkillä Apa zenél [‘Isä musisoi’] internetissä esiintyvä lauluntekijä sorvasi KDNP:lle haistattelulaulun (esitelty suomeksi myös tässä blogissa), jota on näköjään katseltu YouTubesta yli 800 000 kertaa, eikä syvien rivien kiukku vuoden kuluessakaan osoittanut laantumisen merkkejä. Vaikutti jopa siltä, että sunnuntaiaukiolon vastaisella kansanäänestyksellä voitaisiin mobilisoida  toivottomuuteen passivoitunut Unkarin kansa vihdoinkin näyttävään hallituksenvastaiseen eleeseen, kenties jopa pakottamaan hallitus perääntymään.

Kuluvan vuoden helmikuussa sitten näyteltiin absurdi draama Unkarin keskusvaalilautakunnan toimistossa. Taustana olivat kansanäänestyksen järjestämistä koskevat pykälät, joiden mukaan kansanäänestysaloitteita yhdestä asiasta saa olla kerrallaan käsiteltävänä vain  yksi. Koska kansanäänestysaloitteen käsittely vie muutaman kuukauden, hallitusta lähellä olevat piirit olivat pystyneet estämään sunnuntaiaukioloa koskevan kansanäänestyksen jättämällä jatkuvasti omia toivottomiksi tai järjettömiksi muotoiltuja valealoitteitaan. Helmikuun 23:ntena oli sitten odotettavissa, että edellisen kansanäänestysaloitteen käsittely päättyisi.

Sosialistipuolue MSZP:n entinen kansanedustaja István Nyakó saapui paikalle omaa aloitettaan jättämään hyvissä ajoin, jo aamukuudelta. Ei nimittäin voinut tietää, mihin aikaan tarkalleen Kúria eli korkein oikeus julkistaisi edellistä aloitetta koskevan päätöksensä. Mutta jo ennen tätä, aamunkoitteessa, ovelle oli ilmestynyt joukko nahkatukkaisia, vaatekaapin kokoisiksi bodattuja herroja, jokaisella kainalossa pahvikansio. Koskaan ei selvinnyt, mistä he olivat tulleet, mutta epäilykset kohdistuvat samaiseen Budapest-Ferencvárosin jalkapallojoukkueen, ”Fradin” ns. faniyhteisöön, josta vastaavanlaista lihasvoimaa on hallitusta lähellä olevien tarkoitusperien tueksi löytynyt ennenkin.

Hieman Nyakón jälkeen paikalle tuli myös saattajansa, nuoremman mieshenkilön seurassa harmaatukkainen rouva, kuten myöhemmin ilmeni, nimeltään Erdősi Lászlóné eli László Erdősin, Budapestista länteen sijaitsevan Herceghalom-nimisen pikku paikkakunnan pormestarin puoliso. Kun sitten Nyakó ja muutkin saivat kännyköitse avustajiltaan tiedon siitä, että edellistä aloitetta koskeva päätös oli ilmestynyt Kúrian verkkosivulle ja uuden aloitteen voisi siis jättää, syntyi tungos, jota esittävä video kiersi pitkään Unkarin medioita. Ilmeisesti, ainakin Nyakón mielestä, bodatut kaljupäät estivät  häntä pääsemästä kirjausleimasimen luokse jättämään paperiaan, niin että rouva Erdősi tai hänen saattajansa juuri ja juuri ehti edelle. Tilanteen mentyä ohi kaljupäät poistuivat suostumatta kertomaan, miksi olivat edes tulleet paikalle. Jos heillä oli varmuuden varalta kansioissaan omia aloitteita, ne jäivät kansioihin.

Kun skandaalia oli jonkin aikaa vatvottu ja valvontakamerakuvaa kaljupäiden tungoksesta katseltu ympäri Unkarin medioita, Kúria yllättäen ratkaisikin asian Nyakón eduksi, ja MSZP ryhtyi innoissaan valmistelemaan allekirjoitusten keräämistä. Ja juuri nyt ilmestyi juttuun uusin äkkikäänne. Hallitus ilmoitti yllättäen, että sunnuntaisulkemista koskeva laki peruutetaan, asiasta tullaan äänestämään parlamentissa pikamenettelyllä, niin että jo ensi sunnuntaina kaupat voivat taas olla auki. Sillä, tämän hallitus on nyt huomannut, kansa ei kerta kaikkiaan suostu hyväksymään sunnuntaiaukiolokieltoa, ja oppositio mokoma yritti lyödä tästä poliittista mynttiä. Ja tärkeämpää on, että kansa saadaan ilmaisemaan yhteinen tahtonsa vastustaa EU:n ”pakkopakolaiskiintiöitä”…

Siitä, oliko tämä suuri arvovaltatappio Orbánin hallitukselle vai ovela temppu, jolla hallitus kaatoi pelipöydän juuri kun MSZP:n nappulat kerrankin olisivat olleet sopivasti, kiistellään nyt kiivaasti. ”Musisoiva isä” pitää pilke silmässä annetussa pikahaastattelussa koko päätöstä omana ansionaan ja on myös onnellinen siitä, etteivät MSZP:n kansanäänestyksen karmeat mainosjulisteet ehtineet julkiseen levitykseen. 444.hu-sivusto puolestaan antaa ymmärtää, että tämä takinkääntö on vain yksi todiste sen oletuksen puolesta, että pääministeri Orbán on jossain vaiheessa vaihdettu johonkuhun toiseen.

Nimittäin: vuonna 1990 Orbán paheksui kiivaasti liian nopeaa lainsäädäntötempoa ja sitä, että silloinen hallitus ei jättänyt parlamentille tarpeeksi aikaa tutustua ohjelmiin ja aloitteisiin, vuonna 2011 taas Orbánin hallitus hyväksyi lain, jonka mukaan parlamentti voi säätää lain vaikka yhdessä päivässä ilman sen pitempää valmistelua, ja vuonna 2012 tulikin hyväksyttäväksi 65-sivuinen lainmuutosehdotus niin, että oppositiolla oli tunti aikaa tutustua siihen ennen äänestystä. Vuonna 1990 Orbán vaati vaalien alla kaikkia pääministerin paikkaa havittelevia tekemään tarkkaa selkoa aikeistaan ja suunnitelmistaan, viime vaaleissa taas Fidesz-puolueen vaaliohjelma koostui yhdestä ainoasta sanasta: Jatketaan! Vuonna 1990 Orbán julisti, ettei ole hänen eikä Fideszin tapa vastata asialliseen kritiikkiin syyttelemällä toisia bolševismista, nyky-Orbán taas haukkuu kommunisteiksi kaikki, jotka esimerkiksi kehtaavat väittää, että ympäri maata nousevat uudet jalkapallostadionit rakennettaisiin julkisista varoista. Vuonna 1990 Orbán puolusti länsieurooppalaista poliittista järjestelmää, jossa vallassa olevia kuuluu aina epäillä ja oppositiolle taata toimintaedellytykset, nyky-Orbán tunnetusti haaveilee ”illiberaalista demokratiasta”. Vuonna 1991 Orbán vielä suhtautui hyvin nihkeästi valtion ja kirkon keskinäiseen riippuvuuteen ja epäili kirkkojen valmiutta ylläpitää esimerkiksi kouluja tai sairaaloita, vuonna 2013 taas ”kirkoille annettu tuki on itse asiassa tukea unkarilaisille ihmisille, sillä raha muuttuu kirkon kouluissa tiedoksi ja kirkon sosiaalisissa laitoksissa huolenpidoksi”. Vuonna 1991 nuori kapinallinen Orbán vastusti henkeen ja vereen silloisen hallituksen prestiisihanketta, Budapestin maailmannäyttelysuunnitelmia, nyt Orbán on henkeen ja vereen hakemassa Budapestiin olympialaisia. 1990-luvun alussa koulutuksesta ei pitänyt missään nimessä leikata, nykyisen Orbánin hallituksen vallassaolon aikana valtion sijoitukset koulutussektoriin ovat jatkuvasti huvenneet. Vuonna 1991 Orbán syytti silloista hallitusta parlamentin alentamisesta leimasimeksi, jonka budjettipäätösten yli hallitus halutessaan kävelee, äskettäin taas, maaliskuun lopussa, parlamentti hallituspuolueiden äänillä antoi hallitukselle oikeuden omin päin myöntää varoja mihin vain hyväksi näkee…

Ja ennen kaikkea: vuonna 1997 Orbán syytti hallitusta demokratian ja perustuslain vastaisesta kikkailusta, opposition kansanäänestysaloitteen blokkaamisesta omalla, hieman erilaisella aloitteellaan. Juuri tätä samaa on nykyinen Orbánin hallitus harrastanut, kunnes tässä tuoreimmassa kysymyksessä ratkaisi asian nopealla strategisella perääntymisellä. Oppositiomediat saavat rauhassa kihistä ja kähistä – näin esimerkiksi Róbert Tamás Kolozsvári Szalonna -blogisivustolla:

No niin, ei täällä mitään tapahtunut, sanovat nuo kaksi poliitikkoa [sunnuntaiaukiolokiellon peruuttamisesta ilmoittaneet ministerit Antal Rogán ja Mihály Varga], tai mitä sitten ovatkaan. Päinvastoin, alun alkaenhan tämä oli suunniteltu niin, että vuoden ajan kokeillaan ja sitten tutkitaan. Ja nyt juuri tuli asia tutkituksi. Mitä ihmeellistä tässä on? Ei mitään!
Tästä lähtien on niin, että kauppojen sunnuntaikiinnioloa halusikin koko ajan oppositio ja erityisesti Ferenc Gyurcsány [Orbánia edeltäneiden sosialistihallitusten pääministeri, kiistelty mutta edelleenkin kenties valovoimaisin oppositiopoliitikko ja siksi nykyisen hallituksen viholliskuva numero yksi]. Mutta hyvä hallitus pääministeri Viktor Orbánin johdolla taisteli vihollista, siis piti sanomani: oppositiota vastaan ja voitti!

Jälleen kerran ei voi kuin todeta, että nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa ja kumpi kärsi suuremman arvovaltatappion, äkkikäännöksen tehnyt hallitus vai viime hetkellä valttikorttejaan vaille jäänyt oppositio. Ja pahoin pelkään, että suuri, kenties riittävänkin suuri osa unkarilaisista arvostaa enemmän hallituksen häikäilemätöntä pelimiehen asennetta kuin lain ja kansanvallan henkeä.


Rumia sanoja

huhtikuu 9, 2015

Nyt oli näköjään taas YLEn uutistoimituksen vuoro tuottaa jonkinlainen Unkari-paketti. Ja tekisi mieleni sanoa aika rumasti.

Julkisen palvelun tv-yhtiön edustajat oli lähetetty Budapestiin kuvaamaan kadulla käveleviä ihmisiä, raitiovaunuja, parlamenttitaloa ja Tonavaa. Human interest -osuuden hoiti sympaattinen keski-ikäinen ja keskiluokkaisen oloinen naishenkilö, Fidesz-puolueen kannattaja, joka nähtiin puuhailemassa kodissaan ja selittämässä, että nykyinen hallitus on kiva, koska se laskee kansalaisten energiakustannuksia, ja että hallituksen arvostelijoita ei viitsi kuunnella, koska virheensähän on kaikilla. Mikrofoni kourassa Tonavan rannalla sojottava toimittaja toteaa jylhästi, että hallitusta syytetään jatkuvasti korruptiosta, mutta ”näyttöjä ei ole löytynyt”. Ei ole löytynyt?! Asiasta haastateltu hallituksen tiedotuspäällikkö vastaa toimittajan kysymyksiin ympäripyöreästi mutta kauniilla englannilla: korruptiohan on aina kaikkien hallitusten ongelma, Suomessakin, eikö niin, ja me teemme todella kovasti työtä kitkeäksemme korruption. Emmekä me tässä mitään eurooppalaisia arvoja ole unohtamassa, katsokaa vaikka tätä kaupunkia ja kysykää vaikka keneltä, heh heh. Opposition mielipiteitä saa edustaa Zoltán Kész, juuri se äskettäin Veszprémistä täytevaaleilla valittu sitoutumaton kansanedustaja, jonka valinta kaatoi Fidesz-KDNP-koalition kahden kolmasosan parlamenttienemmistön. Kész puhuu myös hyvää englantia, mutta ilmeisesti hänen ylimalkainen toteamuksensa, että hallituksen jäsenet ja sen lähipiiri viettävät elämää, jollaiseen heillä ei pitäisi olla varaa, ei toimittajan mielestä riitä ”näytöksi”. Näin on kuultu molempien osapuolten ympäripyöreitä mutu-lausuntoja ja nähty kauniita kaupunkikuvia keväisestä Budapestista, siirrytäänpä jonkinlaisen epämääräisen huolentunteen vallassa seuraavaan uutisaiheeseen.

Semmoista tutkivaa journalismia siis. En siis todellakaan tarkoita, että YLEn uutistoimituksen pitäisi ottaa selvemmin kantaa Fidesz-hallitusta vastaan – tai sen puolestakaan. Mutta olisiko voinut vaikkapa tuon korruption suhteen tehdä vähän taustatöitä esimerkiksi Transparency Internationalin tietojen pohjalta, ennen kuin väitetään, että ”näyttöjä ei ole”? Ja yrittää grillata hallituksen tiedottajaa esimerkiksi GRECOn (Euroopan valtioiden korruptionvastaisen elimen) tuoreesta raportista, jossa Unkarin hallituksen todettiin jättäneen toteuttamatta melkoisen osan Euroopan neuvoston suosittelemista korruptionvastaisista toimista. Tai olisiko voinut hieman purkaa sitä nopeasti esitettyä toteamusta, että pääministeri Orbán pyrkii rajoittamaan kansalaisvapauksia. (Mitähän tämmöinen tarkoittaa?) Tai olisiko Fidesz-kannattajan haastattelun yhteydessä voinut jotenkin tuoda esiin sen, mitä kaikki tutkimuslaitokset – joskin melkoisella tuloshajonnalla – ovat mielipidetutkimuksissaan todenneet, eli että Fidesz-puolueen kannatus on viime kuukausina selvästi huvennut? Tai olisiko voinut kansanedustaja Készin sijaan, joka kertoo korruptiosta samaa, mitä kuka hyvänsä voi lukea lehdistä, vaikkapa haastatella tutkivaa journalistia Krisztina Ferencziä, joka vuosikaudet on tutkinut pääministeri Orbánin perheen omaisuutta ja sen satumaista kasvua – siis miten broileripoliitikosta, joka ei ole oikeastaan koskaan tehnyt ns. siviilityötä, on voinut tulla yksi maan rikkaimpia miehiä – ja viime vuonna julkaissut aiheesta kirjan? Tai jos kerran oppositiopoliitikkoa haastatellaan, olisiko voinut myös vähän grillata ja esimerkiksi kysyä, miksi sitoutumaton Kész ei ole löytänyt itselleen puoluetta ja miksi Unkarissa ylipäätään ei oppositio saa rivejään järjestykseen?

***

Muutama ruma sana siis singahti ilmoille tätä uutislähetystä katsellessani. Ja kun niihin päästiin, niin jatketaanpa. Unkarilaisethan (kuten moni muukin kansa) uskovat kielensä olevan kirosanojen suhteen erityisen rikas ja vivahteikas. Tiedä noista vivahteista – käytännössä ymmärtääkseni paljon muuta ei tarvitse kuin ilmaukset, joilla (a) kehotetaan puhuteltavaa harrastamaan seksuaalihommia sukupuolimoraaliltaan kyseenalaisen äitinsä kanssa tai (b) toivotetaan puhuteltavalle orihevosen vehkeellä tapahtuvaa anaalipenetraatiota. Mutta ainakin näitä haukkuma- ja kirosanoja käytetään todella runsaasti ja estottomasti. Niin paljon kuin Suomessa näkee valitettavan nettikeskustelujen typerää törkeyttä ja aggressiivisuutta, unkarinkielisessä verkossa, ihan asiallisillakin foorumeilla, käydään sellaista mutapainia, että meikäläiset kommenttiketjujen sanasoturit kalpenevat kertaheitolla.

Yksi kiroilua kirvoittanut aihe on viime viikkoina ollut kauppojen sunnuntaiaukiolon lopettaminen, jota Fidesz-valtapuolueen pieni sivuvaunu, kristillisdemokraattinen puolue KDNP, ylpeästi pitää suurena saavutuksenaan. Mandiner-blogin András Stumpfille antamassaan haastattelussa KDNP:n johtaja Zsolt Semjén selittää absurdin tyynesti, että kysymys ei ole ”kauppojen sulkemisesta sunnuntaisin” vaan ”vapaasta sunnuntaista”, että ravintoloiden henkilökunta on silti työssä sunnuntaisin, jotta perheet pääsisivät yhdessä ulos syömään, ja että pienet perhemyymälät voivat aukiolokiellosta huolimatta olla auki, koska perhemyymälää pyörittäessään perhe on myös yhdessä ja lain tarkoitus täten täyttyy.

Kansan mielipidettä sunnuntaiaukiolon lopettamisesta kuvaa tyylipuhtaasti YouTube-hitiksi pongahtanut (välillä kielletty ja sitten taas verkkoon palannut) laulu, jonka laatija, nimimerkki Apa zenél (‘Isä musisoi’) haluaa pysytellä tuntemattomana. Laulu kiteyttää karulla tavalla kansan kiukun, jota ei ole kirvoittanut pelkästään kauppojen sulkeutuminen; osansa saavat KDNP:n edustajista myös entinen opetusasiain valtiosihteeri Rózsa Hoffmann sekä entinen ministeri ja parlamentin entinen varapuhemies Péter Harrach.

Laulun teksti kuuluu suomeksi suunnilleen näin (pahoittelen ronskia kieltä, joka originaalissa on ehkä vielä piirun verran ronskimpaa):

Sunnuntai on, herään, pitää kirkkoon lähteä,
mutta huomaan: nauha katkennut on kengästä.
Lähellä on ostoskeskus, sieltähän saa uuden –
sitten vasta huomaan koko suuronnettomuuden.

Sunnuntai on, herään, ryhdyn leipää leipomaan,
ennen nostatusta piirrän ristin taikinaan –
mutta jauhot loppuivat, ja kauppahan on kiinni,
varma hallitus näin aina vastaa toiveisiini.

Haista vittu KDNP sekä Zsolt Semjén,
nousit niin kuin paise kansakunnan persiiseen,
ei sua kukaan valinnut, ei sulta kysynyt,
sunnuntaina pidä vain se turpas kiinni nyt.

Haista vittu KDNP sekä Zsolt Semjén,
ja Rózsa Hoffmanniakin voit vetää persiiseen,
Péter Harrachille hevonvehje hanuriin,
voi kun häipyisitte kaikki kauas helvettiin.

Vaan ettehän te häivy täältä teidän onnelasta,
vaikka teidän saaliinne on murusia vasta.
Teidän uraputkenne on aivan umpijäässä,
kieli juutuksissa Fidesz-miesten peräpäässä.

Sunnuntai on, herään vaimokullan parkunaan:
vessanpytty hajosi ja paska täyttää maan.
Eipä hätää, onhan meillä rautakauppiaita –
teen jo lähtöä, kun muistan, kuinka onkaan laita.

Sunnuntai on, herään, yli kolkytyhdeksän
kuumetta on lapsilla, sen kuinka lievitän?
Viimeinenkin särkylääke loppui talosta
ja päivystävä apteekki on hiton kaukana.
Haista…

Laulun nostattama vastakaiku innoitti sen tekijän laatimaan eräänlaisen anteeksipyyntöversion, jossa vakuutellaan ystävyyttä ihanaa KDNP:tä kohtaan ja toivotellaan sen edustajille kaikenlaista hyvää. Ironianetsintäharjoituksen huippuna on ns. akrostikon-tekniikka, eli säkeiden alkukirjaimista muodostuu alkuperäisen laulun rukiinen haistattelutoivotus. Mutta siitä ehkä joskus toiste.