Jumalanpilkkaa?

2 toukokuun, 2020

Koronavirusepidemia nosti Unkarissa uutiskuviin sekä uusia henkilöitä että uusia elementtejä. Hallituksen virallinen ”kriisinyrkki”, operatív törzs, on jo totuttu näkemään poseeraamassa kameroiden ja mikrofonien edessä merkillisissä tummanharmaissa puhujanpöntöissä, jotka muistuttavat muovisia kukkaruukkuja. Ja tämän joukon keskushenkilöitä on uusi valtakunnallinen julkkis, korkein (sotilaallinen) lääkintäviranomainen (országos tisztifőorvos) Cecília Müller, arkisen näköinen kuusikymppinen nainen, jonka vähemmän glamouröösistä habituksesta veistetyt vitsit sopivat mainiosti yhteen niiden vitsien kanssa, joita väännetään hänen tilaisuudesta toiseen vaihtuvista erivärisistä jakkupuvuistaan. (Mutta tämmöisessä asemassa olevan naisen ulkoisesta olemuksestahan väännetään vitsejä joka tapauksessa, oli se millainen hyvänsä.)

Tämä koronakriisin visuaalinen ilme yhdessä tiettyjen virallisen kriisinhoidon piirteiden kanssa inspiroi sosiaalidemokraattisen Népszava-lehden pilapiirtäjän Gábor Pápain tämännäköiseen murjaisuun:

papai_gabor_nepszava_kereszt_operativ_torzs_muller_cecilia.jpg

”Kriisipöntössä” seisova Cecília Müller katselee ristiinnaulittua Jeesusta ja toteaa kuivasti: Alapbetegsége függőséget okozott, eli hieman vapaasti kääntäen ‘Perussairaudesta johtuvaa riippuvuutta!’. ”Riippuvuuden” lääketieteellisenä terminä yhdistäminen Jeesuksen ristillä riippumiseen on, kuten Pápailla usein, vähän väkisin väännettyä huumoria, ei mitään ykkösluokan verbalistiikkaa. Mutta kuvan olennainen vitsi ei olekaan tässä.

Piirroksessa sen varsinainen kohde Cecília Müller kuvataan vähättelemässä ristiinnaulitun kärsimyksiä ja selittelemässä, että ne johtuvat jostakin muusta kuin siitä, mikä näyttäisi olevan ajankohtainen syy. Unkarin uutisia seuranneelle tästä nousevat välittömästi mieleen ne lukemattomat syytökset, joita on kohdistettu Unkarin hallituksen tapaan hoitaa koronaviruskriisiä. Virallisia tilastoja on epäilty kaunistelluiksi, sillä testejä on tehty paljon vähemmän kuin muualla Euroopassa. Kuten Müller vielä pari viikkoa sitten sanoi, koko väestöä ei kannata testata, ”mikään testi ei kerro, voivatko taudin oireet ilmestyä parin päivän päästä”. Ennestäänkin toivottomasti aliresursoidut sairaalat ovat jo pitkään pelänneet koronakriisin räjähtämistä käsiin, ja näiden pelkojen lisäksi tunteita on kuohuttanut merkillinen sairaalapaikkojen tyhjennyskampanja, jolla tuhansia potilaita, heikkokuntoisia ja jatkuvaa hoitoa tarvitsevia toipilaita ja kuolevia, pikavauhtia heitettiin ulos sairaaloista kauhistuneiden omaistensa hoiviin. Viranomaisten kriisitoiminta on siis viestinyt julmuutta ja ylimielistä kärsimysten vähättelyä.

Toisaalta ristiinnaulittu Jeesus on piirroksessa myös muistuttamassa niistä ”kristillisistä arvoista”, joihin Unkarin nykyinen hallitus koko ajan vetoaa ja joiden pimeä puoli on rivien välissä koko ajan mukana: sekä sentrooppalaiseen poliittiseen ”kristillisyyteen” perinteisesti sisältyvä antisemitismi (”kristillinen” tai ”kristitty” ei tarkoita vain tietyn vakaumuksen omaavaa tai kristilliseen kirkkokuntaan identifioituvaa vaan usein erityisesti ”ei-juutalaista”) että maahanmuuttovastaisessa politiikassa käytelty islamofobia. Puhumattakaan kristinuskon nimissä harjoitetusta tiedevastaisuudesta ja huuhaasta, jonka alalla on kunnostautunut etenkin terveysasioista vastaava inhimillisten voimavarojen ministeri Kásler. Orbánin hallitus on vuosikausia rakentanut operatiivista yhteistyötä perinteisten kirkkokuntien kanssa, erityisesti reformoidun (johon pääministeri Orbán itse kuuluu) sekä roomalais-katolisen kirkon (jota lähellä on pienempi hallituspuolue, kristillisdemokraattinen KDNP). Myös Cecília Müller oli, ennen nopeaa nousuaan korkeisiin viranomaistehtäviin, pitkään toiminut pikkupaikkakunnan yleislääkärin ammattinsa ohella paikallisen katolisen seurakunnan maallikkoaktivistina.

Luterilaisella blogisivustolla Kötőszó taidehistorioitsija Zsuzsanna Zászkaliczky ottaa kantaa Pápain piirrokseen. Hän ei ole järin ihastunut siihen, että julkikristityn Cecília Müllerin henkilökohtaista vakaumusta ivaillaan, mutta muistuttaa, että ristillä riippuvan, kärsivän Kristuksen kuvassa ei sinänsä ole mitään pilkkaavaa eikä epäkunnioittavaa. Näinhän kristikunta on tottunut kuvaamaan Vapahtajaa, ”kipujen miestä ja sairauden tuttavaa”, jonka ”perussairaus” oli nimenomaan siinä, että hän auttoi kärsiviä ja lopulta otti koko ihmiskunnan synnit kantaakseen. Tässä mielessä hänen ”perussairautensa” todellakin saattoi hänet ristille riippumaan – ja pilakuvan pilkka sisältää tietyn totuuden hivenen.

Piirroksen tarkoitus ei siis ole ivata ristiinnaulittua Jeesusta eikä häneen uskovia vaan Unkarin hallituksen epäinhimillistä koronakriisipolitiikkaa, joka ei lainkaan sovi yhteen sen väitettyjen kristillisten arvojen kanssa. Minusta piirroksen Cecília Müller on kuin peilikuva Jeesuksen opetuspuheen viimeiselle tuomiolle tulevista syntisistä. Nämä kyselivät hämmentyneinä: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?” – koska eivät olleet ymmärtäneet, että kärsivä Kristus on läsnä kaikessa kärsimyksessä. Piirroksen Cecília Müller puolestaan vähättelee ja turhentaa Kristuksen kärsimyksiä samaan tapaan kuin hänen edustamansa valtiovalta vähättelee ja halveksii koronapotilaiden tai koronaepidemian varjolla sairaaloista heitettyjen potilaiden kärsimystä… Jotenkin näin tämän piirroksen siis voisi minun mielestäni ymmärtää. Tai sitten voisi kuunnella pilapiirtäjää Gábor Pápaita itseään, joka selittää näin:

Omaa persoonaani koskeviin mielipiteisiin en välittäisi puuttua, mutta koska hallituksen median yksikään työntekijä ei ole uskaltanut jättäytyä syrjään lynkkauskampanjasta, olen selityksen velkaa.

Katsotaanpa siis, mitä kuvassa näkyy. Kuvassa on virallinen toimija Cecília Müller sekä ristiinnaulitunkuva (ei siis elävä Jeesus vaan häntä esittävä veistos). Kuvassa on yksi ainoa puhuja, Müller, joka selittää Jeesuksenkin kuoleman samoin kuin kaikki tähänastiset kuolemantapaukset, jonkin perussairauden syyksi (tästä on nähty jo yksilön oikeuksia ja tietosuojaa loukkaavia esimerkkejä, on viitattu diplomaatin alkoholismiin ja nuoren naisen ylipainoon, puhumattakaan erään sairaanhoitajan tragediasta). Piirros ei siis sano Jeesuksesta mitään sellaista (eikä pane häntä sanomaan tai tekemään mitään sellaista), mikä olisi noloa tai nöyryyttävää hänen kannaltaan tai häneen uskovien kannalta, ei mitään rienaavaa. Tämä piirros arvostelee Cecília Mülleriä. Se ei tietenkään välttämättä merkitse, että minä olisin oikeassa, nimestäni huolimatta en usko paavilliseen (pápai) erehtymättömyyteen, mutta siinä tapauksessa minun ei kuulu pyytää anteeksi kristityiltä vaan Cecília Mülleriltä.

Mutta tietenkin voi myös takertua kuvan päällimmäiseen kerrokseen eli ristiinnaulitun ”riippuvuudesta” väännettyyn typerähköön vitsiin. Näin ovat innolla tehneet useat hallitusta lähellä olevat tahot. Kristillisdemokraattisen KDNP:n parlamenttiryhmän varajohtaja Imre Vejkey piti jo asiasta tiedotustilaisuuden, jossa ilmoitti haastavansa Népszava-lehden oikeuteen tämän piirroksen takia. Vejkeyn mielestä kuvan tarkoitus on toisaalta pilkata Jeesusta, toisaalta provosoida kansaa ja lietsoa vihaa (?!). Myös toinen KDNP:n edustaja, vainottujen kristittyjen asioista vastaava valtiosihteeri (tämmöinen virka todellakin on olemassa Unkarin pääministerin kansliaministerin alaisuudessa) Tristan Azbej julisti Facebookissa:

On niitä, joiden mielestä läntisessä maailmassa ei ole kristinuskon vastaisuutta, se on pelkkää sepitettä. Valitettavasti he ovat väärässä…

Ääriliberalismin rinnalla myös kommunistisen puoluevaltion heijastumat elävät yhä. Tiedän hyvin, että tämä Népszavan graafinen ”luomus” on todellisuudessa ”vain” primitiivistä ja halpamaista provokaatiota, mutta tiedän myös, että sen takana piilee äärimmäisyysideologia, joka on valmis ilmaisemaan vihaansa vaikkapa konkreettisina tekoina, jos se vain olisi mahdollista. Siksi on vastuutonta olla vaiti. Ja siksi me emme tule kenenkään mieliksi emmekä kenenkään painostuksesta vastedeskään antamaan periksi: tehtävämme on vastustaa kristittyjen vainoa ja kristinuskonvastaisuutta. 

Näin kansan, tai sen tyhmimpien ja naiiveimpien kerrosten, ärtymys sen johdosta, että pyhiä asioita käytetään poliittisten vitsien veistelyyn, voidaan vaahdottaa suoranaiseksi vihapropagandaksi jotakin kuviteltua uskonnonvastaista äärimmäisyysideologiaa vastaan, jonka kannattajat ovat muka valmiita suorastaan fyysisesti käymään kristittyjen kimppuun. Voi hyvänen aika. Unkarilaisista suurin osa nykyään lienee aktiivisen uskonnonharjoituksen suhteen lähinnä eriasteisen välinpitämättömiä. Ja vaikka unkarilaiseen(kin) somesyötteeseeni aina välillä pulpahtelee modernin pöhköateismin ilmentymiä (tarkoitan tällä siis pöhköfundamentalismin vastapoolia, näitä ylikasvuisia kakaroita, joiden on pakko jokaiseen uskontoa tai kirkollista kulttuuria sivuavaan juttuun tunkea jokin älykäs kommentti tyyliin ”Raamattu on satukirja, oli mullakin pienenä mielikuvituskaveri, hö hö höö”), en usko Unkarissa edes pienen aktiivisten vapaa-ajattelijoiden joukon unissaankaan kaavailevan mitään kristittyjen vainoja.

Fyysistä vainoamista itse asiassa suunnitellaan aivan muualla. ”Kansallisradikaali” nettiradio Szent Korona Rádió kertoo yleisölleen (linkki tässä ylempänä linkittämässäni blogikirjoituksessa), että Népszavassa on ilmestynyt ”vasemmistolurjus” Gábor Pápain ”Jeesusta rienaava” pilapiirros, ja kehottaa:

Jos joku sattuisi tietämään hänen osoitteensa tai puhelinnumeronsa, pyydämme lähettämään sen osoitteeseen radio@szentkoronaradio.com! Olisi semmoisiakin, jotka voisivat käydä hänen luonaan kylässä… Päivitys: Gábor Barcsa-Turner, HVIM:n [”Kuusikymmentäneljä lääniä”, oikeistoradikaali nuorisoliike, jonka nimi viittaa entisen Suur-Unkarin alueeseen] johtaja ilmoitti Szent Korona Rádiólle, että myös HVIM-läiset ”jäljittävät” kyseistä henkilöä, sillä hekin mielellään vähän juttelisivat tämän liberaali-kansankiihottajan kanssa…

Mutta palatakseni hallituskoalition edustajan Facebook-postaukseen: Lopullisesti aivoni nyrjähtivät, kun näin Azbejn käyttävän ilmausta ”kommunistinen puoluevaltio” (kommunista pártállam). ”Puoluevaltio” on osuva nimitys ns. reaalisosialismin aikaisille rakenteille: oli (nimelliset) vaalit, oli parlamentti ja presidentti, mutta todellisuudessa valtaa käytti kommunistinen puolue, jonka johtaja oli maan todellinen päämies ellei peräti diktaattori. Sopii aiheellisesti kysyä, miten tämä eroaa nykyisestä järjestelmästä, jossa valtapuolueen johtaja on jo kymmenen vuotta pääministerinä hallinnut maata ja pyörittänyt puoluekoalitionsa superenemmistöllä parlamenttia mielensä mukaan. Siitä puhumattakaan, miten älytöntä on yksinvaltaisen hallitsijan hovista käsin ruveta esittämään pientä urheaa uhria, joka ei alistu eikä anna vaientaa itseään.

Kammottavin johtopäätös: ei tässä ”kansan oikeutetun närkästyksen” vaahdottamisessa taida oikeasti kovinkaan monille olla kysymys uskonnollisista arvoista, pyhyyden kokemuksesta tai sen loukkaamisesta. Eivätkä vallanpitäjätkään niin tyhmiä ole, että kuvittelisivat suurten kansanjoukkojen oikeasti hermostuvan siitä, että ristiinnaulitun ”riippuvaisuudesta” väännetään vitsiä. Aivan samoin kuin entiseen maailmanaikaan piti toistella sosialismin iskulauseita ja heilutella kuvaannollisia tai todellisia punalippuja, aivan samoin nykyään sekä vallanpitäjät että kansa tietävät, että kysymys ei ole aatteellisista sisällöistä vaan poliittisen lojaaliuden osoittamisesta.


Ei näillä lakeuksilla! (Suomi mainittu.)

16 tammikuun, 2015

Pari päivää sitten mainio Hungarian Spectrum -blogi pohti maahanmuuttovastaisuuden sekä ”kristillisten perusarvojen” roolia Unkarin päivänpolitiikassa. Kuten jo viimeksi totesin, lähinnä fiktiivisellä maahanmuuttovaaralla on helppoa ja turvallista kalastaa ääniä. Toisaalta Pariisin terrori-iskut antavat Unkarin vallanpitäjille oivan tilaisuuden puhkua ”lännen turmelusta” vastaan, vähän samaan tapaan kuin yhteistyökumppani ja esikuva Putin esikuntineen tyylittelee Venäjästä ylevien henkisten ja hengellisten arvojen puolustajaa ja vastavoimaa ahneen, maallistuvan lännen rappiolle. Toisin sanoen: Charlie Hebdo -lehti sai mitä tilasi, pyhillä asioilla ei pidä laskea leikkiä.

Unkarin kristillisdemokraattisen puolueen KDNP:n (joka tämänhetkisessä hallituksessa toimii Fidesz-valtapuolueen eräänlaisena pikku apupyöränä) edustaja Péter Harrach oli julistanut, että ”ei lehdistön eikä sananvapaus saa ulottua jumalanpilkkaan asti”. Valtapuolue Fidesz puolestaan harkitsee, että terrori-iskujen ehkäisemiseksi uskonnollisten symbolien loukkaamattomuus turvattaisiin lailla. Puolueen parlamenttiryhmän johtajan Antal Rogánin mukaan ”viime päivinä on käynyt selväksi, että tarvitaan enemmän kuin pelkkää poliittista korrektiutta, poliittisesti korrektia kieltä, jolla Euroopan politiikka on usein yrittänyt peitellä todellisia ongelmia”. Vulgo: loppu mutiaisten hyysäämiselle, tai niin kuin itävaltalaiset aateveljet asian ilmaisevat: man muss es ja sagen dürfen, ‘pitäähän se saada sanoa’.

Ilmeisesti tälle valmisteltavalle lainsäädännölle haetaan nyt oikeutusta eri puolilta, ja tiistaina hallitusta lähellä olevan Heti Válasz -viikkolehden uutissivusto válasz.hu julkaisi mielipiteenmuokkauksen tueksi räväkän jutun: ”Maailman vapaimmassa maassa laki kieltää pilkkaamasta Muhammedia”. Töttöröö, nyt on siis Suomi taas otsikoissa! Artikkelissa kerrotaan aluksi Suomen rikoslakiin sisältyvästä ”yli satavuotiaasta pykälästä”, joka kieltää Jumalan pilkkaamisen ja jota – YLEn tähän linkitetyssä englanninkielisessä uutisjutussa selostetuista äskettäisistä yrityksistä huolimatta – ei ole onnistuttu poistamaan. Tämän jälkeen näytetään Reporters Without Borders -järjestön tuoreinta maailman lehdistönvapauden indeksiä kuvaavaa karttaa ja listaa, jonka kärkeen sijoittuu Suomi niukasti Hollannin ja Norjan edellä. Jutun loppu kannattaa kääntää sellaisenaan:

Vaikka mielestäni nämä indeksit (kaikella on indeksinsä: maailmanlaajuinen onnellisuus-, hyvinvointi-, pahoinvointi-indeksi jne.) eivät ole paljonkaan arvoisia, uskotaanpa nyt kokeeksi, että RWB:n vuosittain uusittava lista antaa tarkan ja todenmukaisen kuvan lehdistönvapauden tilasta eri maissa. Tällä listalla Suomi on saanut johtopaikan vuonna 2012, 2013 ja 2014.

Toisin sanoen: ranskalaisen (!) järjestön mukaan maailmassa nykyään suurin lehdistön- ja mielipiteenvapaus vallitsee Suomessa. Samassa Suomessa, jossa laki kieltää uskonnollisten symbolien häpäisemisen.

En haluaisi tehdä tästä suuria johtopäätöksiä, vaan jätän ne lukijalle. Mutta yllä olevasta kenties näkyy, että yhteistä Eurooppa-aatetta käsittelevässä keskustelussa eivät Mordorin synkät sotajoukot ole lumivalkoisia vapaustaistelijoita vastassa.

Tähän voisi huomauttaa kaikenlaista. Esimerkiksi, että jumalanpilkkalain otsikkoa on muutettu rikoslakiuudistuksessa 1999, ja nykyisessä laissa, vaikka siinä erikseen kielletäänkin Jumalan pilkkaaminen, rikos on nimetty uskonrauhan rikkomiseksi. (Epävirallinen englanninkielinen käännös, josta válasz.hu:n toimittaja tietonsa ammensi, käyttää termiä breach of the sanctity of religion, mikä minusta menee olennaisessa kohdassa hieman pieleen. Uskonrauha, siis ihmisen tai ihmisryhmän subjektiivinen oikeus rauhassa harjoittaa uskontoaan (tai olla sitä harjoittamatta), on eri asia kuin objektiivinen ”uskonnon pyhyys”.) Ilmeisesti myöskään ns. puhtaita jumalanpilkkaoikeudenkäyntejä ei tällä vuosituhannella ole nähty, vaan uskonrauhan rikkomista on käytetty raskauttavana asianhaarana kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta annetun tuomion yhteydessä, kuten Halla-ahon taannoinen sakkotuomio somaleja koskeneen blogikirjoituksen johdosta. Edelleen voisi muistuttaa, että pelkän teon kriminalisoimisen lisäksi olennaista on, minkäasteisia rangaistuksia siitä säädetään: muutaman sadan euron sakkotuomio on olennaisesti eri asia kuin esimerkiksi Pussy Riotin kirkkotempaukseen osallistuneiden saama kohtelu.

Muuten kirjoituksen logiikka on aika hämmentävä. Siis näillä kansainvälisten järjestöjen, varsinkin turmeltuneiden ranskalaisten, tekemillä vertailuindekseillä ei ole mitään väliä, paitsi tässä tapauksessa, koska se sopii meidän kuvioomme. Muhammedin pilkkaaminen sopii hyvin kieltää, mutta muslimien maahanmuuttoa ei silti saa sallia. Ymmärsiväthän nyt varmasti kaikki, että me olemme tässä rohkeina ja rehellisinä taistelemassa Länsi-Euroopan suvaitsevaiston ennakkoluuloja ja moraalitabuja vastaan?

Ilmeisesti tässä pyritään etukäteen torjumaan niitä pelkoja, että uudet jumalanpilkkapykälät, toisin sanoen kaavailtu uskonnollisten symbolien erikoissuoja, jotenkin rajoittaisivat lehdistön vapautta. Ilmeisesti juuri tätä jo pelätään. Yllä linkitetyssä blogissaan Éva S. Balogh kirjoittaa, että ei hämmästelisi, jos uuden lain erityissuoja ulotettaisiin koskemaan uskonnollisten ja kansallisten symbolien myötä myös valtion laitoksia, poliittisia viranhaltijoita ja arvohenkilöitä. Balogh pelkää uusia rajoituksia Unkarin lehdistön vapaudelle.