Opettajien kapina

7 helmikuun, 2016

Unkarin pääministeri ei puhu kansalle vain erityisten kriisien aikaan tai ikävien toimenpiteiden edellä vaan säännöllisesti valtion yleisradion ykköskanavalla joka toinen perjantai. Viime perjantaina puheenaiheena oli viime aikojen kipupiste: koulu.

Unkarin koulujen tilanne on näiden blogahdusteni kestoaiheita. Ongelmia on kuvailtu moneen otteeseen: autoritaarinen, tottelemista ja ulkoa opettelemista korostava perinne, huonosti ja kunnianhimottomasti hoidettu opettajankoulutus sekä surkea palkkaus, joiden ansiosta opettajiksi ei todellakaan päädy lahjakkain tai soveltuvin osa väestöstä. Tähän kun lisätään vielä viime vuosien yritykset keskittää koulujärjestelmän hallintovalta ja siihen liittyvät bisnekset kuten koulukirjojen kustantaminen yksiin, hallitusta lähellä oleviin käsiin, niin tilanne alkaa olla kestämätön. Valtion uusissa oppikirjoissa, joita opettajat eivät enää voi valita samalla tavalla vapaasti kuin ennen, korostuvat kasvatuksen kansallis-ideologiset päämäärät mutta laadussa on toivomisen varaa. Kouluja hallinnoiva valtion keskusvirasto KLIK (Klebelsberg Intézményfenntartó Központ) on organisatorinen katastrofi, jonka mielivaltaiseksi koettu puuttuminen esimerkiksi koulujen johtajanimityksiin on kiristänyt tunnelmia monella paikkakunnalla. Kaiken huipuksi KLIK ei aina suoriudu edes maksujen hoitamisesta. Julkisuudessa on näkynyt uutisia esimerkiksi opettajista, joiden palkka on ollut maksamatta jo kuukausia, KLIKin hallintoon siirtyneissä kouluissa ei kuulemma aina ole kopiopaperia eikä liitua (vessapaperinsa ilmeisesti unkarilaiset koululaiset aivan säännöllisesti tuovat kotoa mukanaan), ja aivan äskettäin kerrottiin, miten pienellä Gyöngyöstarján-nimisellä paikkakunnalla Pohjois-Unkarissa koulu joudutaan sulkemaan lämmityksen puutteessa, kun KLIK ei maksanut kaasulaskua.

Viime vuoden lopulla miskolcilaisesta Herman Ottó Gimnázium -oppikoulusta käynnistyi opettajien kapina, johon nyttemmin on yhtynyt yhä useampia opettajia ja kouluja ympäri maata. Avoimessa kirjeessään opettajat valittavat ”reformeista”, joita tehdään hallinnon ehdolla ja lasten vahingoksi. Oppitunnit ovat lisääntyneet kohtuuttomasti, kun koulupäivät on mahtikäskyllä määrätty kokopäiväisiksi, ja samoin on lisääntynyt keskitetyssä kansallisessa opetussuunnitelmassa säädettyjen sisältöjen määrä, mikä merkitsee yhä enemmän järjetöntä pänttäämistä ja ulkoa opettelua. Myös opettajien työtunnit lisääntyvät tolkuttomasti, kun opetuksen ja sen valmistelun lisäksi on laadittava työurakehitysreformin edellyttämiä portfolioita sekä osallistuttava oman ja kollegoiden työn monitorointiin. Opettajat eivät pysty tarpeeksi keskittymään opettamiseen, eivätkä koulujen johtajat enää pysty johtamaan omia koulujaan. Hallitus ei kuuntele opettajien ääntä vaan neuvottelee itse pystyttämänsä opettajien edustuselimen (Nemzeti Pedagógus Kar, ‘kansallinen pedagogikunta’), siis oman itsensä kanssa. Tähän verkkovetoomukseen on tällä hetkellä ilmoittautunut yli 31 tuhatta tukijaa.

Onhan näitä kapinoita ja protesteja nähty Unkarissa viime vuosina monien eri ryhmien taholta. Opettajien protestit ovat kuitenkin kestäneet nyt monta viikkoa ja näyttävät laajenevan edelleen. Inhimillisten voimavarojen superministeri Zoltán Balog (jonka ministeriöön siis myös opetus- ja kulttuuriasiat kuuluvat) tunnusti pari viikkoa sitten, että reformien kanssa oli menty vähän liian pitkälle, niin kuin muutoksia tehtäessä helposti käy. Kuten unkariksi sanotaan, túltoltuk a biciklit (’työnsimme polkupyörää liian pitkälle’). Balog lupasi, että päätöksiä siirretään KLIKiltä taas lähemmäksi suoritusporrasta, niin että koulu voisi esimerkiksi itse päättää, paljonko taululiituja hankitaan. Protestit eivät tästä laimenneet, vaan ”polkupyörästä” on tullut niiden uusi iskulause. Viime viikolla Miskolcissa useampia tuhansia opettajia, opiskelijoita ja tukijoita marssi sateesta huolimatta mielenosoituksessa, jossa nähtiin myös tämä tikku-ukko-Bill-meemiä mukaileva banderolli:

zoli

”Tämä tässä on Zoli. Zoli työnsi polkupyörää liian pitkälle. Zoli ei ole hyvä tyyppi. Älä ole sellainen kuin Zoli.” (Gergely Túryn kuva hvg.hu-sivustolta)

Toimittaja, hallitusta tukevien ”rauhanmarssien” yhtenä järjestäjänä tunnettu András Bencsik yritti tukea päättäjiä kyseenalaistamalla opettajien ammattiyhdistyksen maineen. Saatuaan selville, että opettajaliitto PSZ:n puheenjohtaja, unkarilaisittain Galló Istvánné eli István Galló -nimisen miehen vaimo on omaa sukua Péter, hän julisti Facebook-sivullaan, että opettajia johtaa vihatun ja pelätyn Gábor Péterin, stalinisminaikaisen valtionpoliisi ÁVO:n johtajan tytär. Totuus selvisi nopeasti: rouva Gallón isä oli sukunimeltään Péter mutta aivan eri henkilö, ja itse asiassa rouva Gallón syntyessä sekä ÁVO:n Gábor Péter että hänen vaimonsa olivat istuneet jo lähes vuoden verran vankilassa. Bencsik pyysi anteeksi ja poisti postauksen, mutta opettajien ja koulujärjestelmän tilanteesta huolestuneiden tavallisten unkarilaisten mieli tästä tuskin keveni.

Näin ollaan tultu tilanteeseen, jossa itse pääministerin pitää radiohaastattelussaan puuttua koulujärjestelmään ja sen tulevaisuuteen. Orbánin mielestä nykyisen hallituksen astuessa valtaan vuonna 2010 Unkarin koulujen tilanne oli katastrofaalinen eikä sitä voinut auttaa kuin perinpohjaisella uudistuksella, ja hän uskoo edelleenkin lujasti, että uudistus on etenemässä oikeaan suuntaan. Kunnon pelimiehenä Orbán yrittää myös peluuttaa protestoivia ammattiryhmiä toisiaan vastaan:

Tahtoisin kiittää Unkarin yhteiskuntaa siitä kärsivällisyydestä ja niistä voimanponnistuksista, joita se viime vuosina on osoittanut opettajien hyväksi. Unkarin yhteiskuntahan hyväksyi sen, suorastaan ehkä tukikin sitä, että kun saatamme voimaan urakehitysmallin ja toteutamme merkittäviä palkankorotuksia, niin opettajat asetetaan ensi sijalle. Minä en siis ole tavannut sellaista poliisia, sotilasta tai hallintovirkamiestä, joka olisi sanonut, että opettajien ei pitäisi olla etusijalla, kun palkkoja laitetaan kuntoon, ja nyt puhumme hyvin suurisuuntaisista palkankorotuksista. Me siis olemme sijoittaneet koulutusjärjestelmän kehitykseen 450 miljardia forinttia [vajaat 1,5 miljardia euroa], palkkapuolelle taas noin 230 miljardia forinttia. Ei ole sellaista alaa Unkarissa, joka olisi saanut läheskään 700 miljardin lisäystä rahoitukseensa viime aikoina, mutta eivät poliisit, eivät hallintovirkamiehet, eivät työllistämistyöläiset ole sanoneet, että meille ensin, vaan ymmärtäneet, että tärkeintä on lapsi, heidän perheidensä tulevaisuus ja koko maan tulevaisuus on lapsissa, siksi kehittämisessä ja palkankorotuksissakin opettajat on päästettävä etusijalle.

Selväkielellä: Huomasivathan nyt sairaanhoitajat, poliisit ja muut julkisen sektorin työntekijät, jotka viime aikoina ovat valittaneet surkeaa palkkaustaan, että opettajia hyysätään? Eikö teistäkin siis, vink vink, opettajien pitäisi pitää turpansa tukossa?

Itse asiassa opettajien palkkaus irrotettiin vuosi sitten minimipalkasta ja asetettiin omien erillissäädöstensä alaiseksi. Eduline.hu-sivuston joulukuisen artikkelin mukaan opettajat ovat tämän takia jo menettäneet jopa 20.000 forinttia kuussa. Tämä on päivän kurssin mukaan vajaat 70 euroa eli ei mikään huikea summa – paitsi jos muistamme, että korkeakoulusta valmistuneen opettajan alkupalkka on 171.434 forinttia eli 554 euroa kuussa. (42-44 vuoden työkokemuksella (!) sen voi saada nousemaan jopa yli 320.000 forintin eli hieman yli tuhannen euron!) Tätä ajatellen en ihmettelisi, jos opettajat eivät vielä varauksettomasti innostuisi kehitysmäärärahojen lupauksista niin kauan kuin ne eivät oikeasti tunnu omassa palkkapussissa – ja niin kauan kuin palkkapussi ei edes tule ajoissa.

Merkkinä siitä, että opettajien protesti otetaan vakavasti, on myös tuore henkilövaihdos. Opetusasioiden valtiosihteeri Judit Czunyiné Bertalan, jota Orbán on aiemmin ylistänyt ”yhdeksi lahjakkaimmista poliitikoista, ei vain naisista vaan ylipäätään”, siirrettiin uusiin tehtäviin, digitaalisesta sisällöntuotannosta vastaavaksi komissaariksi. Tilalle astuu valtiosihteeri László Palkovics. Vaikuttaa jotenkin oudon tutulta: kun isot pojat ovat möhlänneet, joku onneton naisparka kantaa vastuun ja eroaa, ja pojat voivat naureskellen antaa homman jatkua.

Magyar Nemzetin, entisen hallituksen äänitorven mutta nykyään yhä kriittisemmäksi muuttuvan sanomalehden haastattelussa kuuluisa kasvatuspsykologi Tamás Vekerdy ennustaa Unkarin koulutuspolitiikalle täydellistä perikatoa. Suomen esikuvan mukaan pitäisi vähentää sisältöjen pänttäämistä, kohentaa opettajien koulutustasoa, arvostusta ja itsenäisyyttä, antaa tilaa luovuudelle. Vaan ei:

Viktor Orbánilla on mainio neuvonantaja, teollisuus- ja kauppakamarin johtaja, joka on jo aikaa sitten sanonut, että ei tarvita näin paljoa ylioppilastutkinnon suorittajia. Autoritaarinen järjestelmä tarvitsee pikku hammasrattaita, alamaisia. Samaan aikaan koko maailma on kehittymässä siihen suuntaan, että on opittava enemmän, pitemmälle. Lontoon Cityn johtajia tutkittaessa ilmeni, että suurin osa ei ollut opiskellut johtamistaitoa tai taloustiedettä vaan humanistisia aloja. Humanistinen koulutus antaa näköalaa, tekee joustavaksi, tiedämme hyvin, että tieteidenvälinen koulutus, joka liikkuu kahden alan välillä, on erityisen tehokasta. Me teemme useimmille yhä vaikeammaksi saavuttaa sitä, mitä aikamme vaatisi ja mikä auttaisi yksittäisen ihmisen kehitystä, sitä, mistä yhteiskunnalle olisi eniten hyötyä. Ei tarvita luovia ihmisiä, ei tarvita riippumattomia, yritteliäitä ihmisiä, sillä he ovat äänestäjinä arvaamattomia. Ei ole muuta päämäärää kuin hyvin ohjattavissa olevan, kasvottoman massan muodostaminen.

Ensi viikonloppuna, 13.2., on Budapestiin julistettu valtakunnallinen opettajien mielenosoitus. Ja yksi seikka puhuu sen puolesta, että opettajien protesti voisi kantaa koulujen seinien ulkopuolellekin. Nimittäin, kuten László Szily 444.hu-sivustolla muistuttaa: Fidesz-puolueen keskijohdossa, parlamentissa ja valtion laitosten johtopaikoillakin istuu kolme-neljäkymppisiä puoluekaadereita, joiden omat lapset käyvät koulua ja saavat siellä itse kokea koko järjestelmän järjettömyyden, turhautuneet ja leipiintyneet opettajat, onnettomat oppikirjat ja kohtuuttoman läksytaakan.

Saapas nähdä, miten tässä vielä käy.


Naisvaltikka on murheen merkki, se valtakuntain häviöö ennustaa

19 lokakuun, 2015

Politiikka on miesten valtakunta. Ainakin Unkarissa edelleenkin. Viktor Orbánin edellisessä hallituksessa oli yksi nainen, perinteiseen unkarilaiseen tapaan vain miehensä nimellä esiintynyt Németh Lászlóné eli László Németh -nimisen miehen vaimo, joka ei juuri suutaan julkisesti avannut ja jota yleisesti pidettiin Orbánin tuolloin vielä ystävän ja lähioligarkin Lajos Simicskan bulvaanina. Nykyisessä hallituksessa on pelkkiä miesministereitä. Tosin ns. inhimillisten voimavarojen superministeriöön on niputettu muutamia sellaisiakin alueita, kuten opetusasiat, joista vastaa naispuolinen valtiosihteeri.

Tässä blogissa on ennenkin ollut esillä esimerkkejä siitä, millaiset sukupuolistereotypiat Unkarin poliitikkojen ajatusmaailmassa jyräävät. Viikko sitten julkistettiin lisää aineistoa: 444.hu-sivusto oli saanut käsiinsä tallenteen puheesta, jonka pääministeri Orbán piti viime keväänä ELTE-yliopiston oikeus- ja valtiotieteellisessä István Bibó -kollegiumissa. Puhe on nostattanut jonkin verran kohua. Siinä Orbán varsin suorasukaisesti määrittelee, millainen hänen seuraajansa tulisi olla: rohkea ja jatkuvaa loanheittoa kestävä, ovela pelimies (Orbánin mielestä Unkarin pääministerin pitää osata pelata ultia, joka on perinteinen unkarilainen marjapussin tapainen korttipeli), jota ei rasita liian syvällinen asiantuntemus jollakin alalla (sitä varten ovat ministerit ja korkeat virkamiehet) ja joka kunnon isänmaallisena unkarilaisena ei haaskaa aikaa filosofisiin pohdintoihin siitä, onko ylipäätään olemassa sellaisia asioita kuin unkarilaisuus, kansakunta tai isänmaa.

Sen lisäksi, että Orbán näköjään pitää omana tehtävänään etsiä itselleen seuraajaa, sen sijaan että Unkarin kansa tämän valitsisi, hän on myös varsin suorasukaisesti kertonut, miten hänen hallituksensa selvisi syksyn 2011 talouskriisistä: valehtelemalla. Valtion velka oli karkaamassa käsistä ja forintti romahtamassa, tallettajatkin uhkasivat paeta Unkarin pankeista. Orbán onnistui pysäyttämään hyökkäyksen ilmoittamalla, että Unkari pyytää Kansainvälisen valuuttarahaston apua. ”Sitten kun saapas ei enää ollut kurkullamme, emme tehneet sopimusta… Ilmoitimme, että olimme ajatelleet Flexible Credit Line -nimistä joustavaa luottoa, jollainen puolalaisille silloin vielä myönnettiin. Sanoivat, että sitäpä eivät annakaan. Voi kun ikävää, minä sanoin.” Toisin sanoen pelimies Orbán bluffasi härskisti EU:n talousviskaalit pois Unkarin kimpusta. Toiveikkaimmat oppositioäänet ovat jo verranneet tätä kuuluisaan Őszödin puheeseen. Syksyllä 2006 julkisuuteen vuoti silloisen pääministerin Ferenc Gyurcsányn sosialistipuolueen sisäpiirille pitämä puhe, jossa Gyurcsány varsin ronskia kieltä käyttäen tunnusti, että koko ajanhan tässä on kansalle valehdeltu. Tämä paljastus oli osaltaan laukaisemassa raivokkaita mielenosoituksia, jotka lopulta johtivat Gyurcsányn hallituksen kaatumiseen.

Mutta bluffausjutut sikseen, siitä piti kirjoittamani, mitä Orbán ja muut Unkarin vallanpitäjät ajattelevat naisista politiikassa ja sukupuolten tasa-arvosta. Keväisessä puheessaan Orbán selitti suoraan, että ei voi tämänhetkisissä oloissa kuvitellakaan naista ministeriksi. Unkarin poliittinen elämä on nimittäin niin brutaalia loanheittoa, että sitä ei kukaan nainen voi kestää. Esimerkkinä pelin raakuudesta Orbán kertoi, miten hänen itsensä oli väitetty pahoinpitelevän vaimoaan tai opiskeluaikoina raiskanneen naispuolisia opiskelijatovereitaan. (Huhut siitä, että Orbán todellakin hakkaisi vaimoaan Anikó Lévaita, ovat levinneet laajalle. Oli niiden totuuden laita miten oli, psykologisesti uskottavia niistä tekee se, että Orbán itse on väkivaltaisen isän kasvattama. Hän on aikoinaan eräässä haastattelussa avoimesti kertonut saaneensa joskus teinipoikana isältään niin pahasti turpiinsa, ettei seuraavana päivänä päässyt sängystä ylös.)

”On lahjakkaita naisia, jotka ehkä siitä [loanheitosta] selviäisivät, mutta en ihmettele, että he eivät ilmoittaudu tähän tehtävään.” Tämä ei tietenkään ole hyväksi, koska ”mies ja nainen näkevät saman asian aivan eri puolilta”. Toistaiseksi ei kuitenkaan ministerin tehtäviin kykene edes Orbánin erikseen mainitsema tulevaisuuden lupaus, ”yksi lahjakkaimmista poliitikoista, ei vain naisista vaan ylipäätään”, ”se, joka hoitaa opetusasioita”. Kyseessä on Judit Bertalan-Czunyi (Czunyiné Bertalan Judit), tuikean näköinen nuorempi painos vihatusta edeltäjästään Rózsa Hoffmannista, kuulemani perusteella taitava suhdetoimintanainen ja häikäilemätön pyrkyri, josta yhdelläkään hänen kanssaan tekemisissä olleella unkarilaisella tuttavallani ei tunnu olevan mitään positiivista sanottavaa, päinvastoin. Rouva Czunyi on saanut kriittistä julkisuutta omaperäisestä nimityspolitiikastaan, ja alkukesästä hän pääsi otsikkoihin pitämänsä lukuvuodenpäättäjäispuheen ansiosta, jossa luonnontieteellisen yleissivistyksen puute yhdistyy ylimielisyyteen ja oman sukupuolen halveksuntaan:

Tulen aivan loistavasti toimeen, vaikka en osaakaan kirjoittaa kemiallista kaavaa [képlet; kun kyse on kemiallisesta reaktiosta, oikea termi olisi ”yhtälö”, egyenlet] happojen vaikutuksesta toisiinsa. Sitä vastoin varmaa on, että en rupea syövyttämään keuhkojani sekoittamalla happoa ja emästä [!]. Tämä kemiallinen reaktio pitäisi selittää 14-vuotiaalle tytölle, ei panna häntä pänttäämään kuusirivisiä kemian kaavoja [!].

Ilmeisesti siis tätä ”ylipäätään” lahjakkaintakaan poliitikkoa ei ole valittu virkaansa ainakaan sivistyksen perusteella.

Kun politiikan korkeimmalta taholta annetaan jatkuvasti ymmärtää, että naisten väheksyminen ja halventaminen kuuluu asiaan, ei ihme, jos alemmat portaat yrittävät perässä. Tuoreimman metakan nostatti László Földi -niminen kohta kuusikymppinen herrasmies, jolla on takanaan pitkä ja yhtäjaksoinen ura valtion tiedustelupalvelussa sekä ennen järjestelmänvaihdosta että sen jälkeen. Valtion palveluksesta erottuaan hän on pyörittänyt yksityistä tiedonhankintafirmaa (joka Fidesz-hallitukselta saamiensa toimeksiantojen avulla kasvoi yli kaksituhatta henkeä työllistäneeksi suuryritykseksi) ja esiintynyt julkisuudessa tiedusteluasioiden asiantuntijana.

Sunnuntaina Földi oli haastateltavana valtion radion ykköskanavan Kossuth Rádión ”Euroopan aika” -nimisessä ohjelmassa. 444.hu-sivuston julkaiseman yhteenvedon mukaan hän oli julistanut, että pakolaiskriisin johdosta ”Eurooppa on sodassa”. Tästä seuraa loogisesti, että Angela Merkelin pitäisi pikimmiten erota virastaan. Nimittäin: Saksan liittokansleri on Euroopan tämänhetkinen johtaja, ja nykytilanteessa Euroopan johtajan pitäisi olla sotapäällikkö, mutta nainen ei semmoiseen sovi. Tällaisissa tilanteissa, lausui Földi, ”on annettava mahdollisimman tunteista vapaita, logiikaltaan kristallinkirkkaita vastauksia”. Ja kristallinkirkkaaseen loogiseen ajatteluun ei näköjään kykene olento, jolla on munasarjat ja jolta puuttuu Y-kromosomi. Földin mielestä Merkelin naiseus ilmeisesti estää Eurooppaa kehittämästä sotatilan vaatimaa ”loogista puolustusta”.

Poliittis-historiallisen argumentaation kristallinkirkkaan loogisena huipentumana Földi esittää retorisen kysymyksen: ”Milloin on nainen voittanut sodan?” Ja näin siis kysyy mies, joka alkuperäiseltä koulutukseltaan on unkarin kielen ja historian opettaja. Erinäiset opposition nettifoorumit ovat nyt tulvillaan kiukkuisia kommentteja, joissa entistä hissanmaikkaa muistutetaan esimerkiksi Elisabet I:n, Katariina Suuren tai Margaret Thatcherin sotasaavutuksista. Földillä on siis samantapaisia aukkoja yleissivistyksessä kuin rouva Czunyilla, joka muuten on myös äidinkielenopettaja koulutukseltaan, minkä tietenkin voi nähdä taas yhtenä osoituksena siitä, että Unkarin opettajankoulutusjärjestelmä ei selvästikään oikein vedä puoleensa kaikkein terävimpiä päitä.

Angela Merkelin asemaa Saksan ja Euroopan politiikassa yhden unkarilaissedän aivopieru ei tietenkään heilauta mihinkään. Unkarin poliittisessa julkisuudessa taas opposition koirat saavat haukkua, institutionaalisen naisvihan karavaani kulkee edelleen. Melkein sitä taas miettii, oikein tarkoituksellako tässä annetaan Földin kaltaisten tyyppien aukoa päätään, että huomio kiintyisi Unkarin yhteiskunnan todellisten tasa-arvokysymysten sijasta entisaikojen soturikuningattarien historiaan tai Saksan liittokanslerin munasarjoihin.