Skandaalivideot: vuorossa Unkari

9 lokakuun, 2019

Jo jonkin aikaa tässä on valiteltu julkisen keskustelun vajoamista yhä törkeämmäksi mutapainiksi. Unkarin lähestyvien kunnallisvaalien ns. kampanjointia olen täälläkin jo ehtinyt selostaa: hallituspuoluetta hermostuttaa, kun muutamilla paikkakunnilla, myös pääkaupungissa, oppositio on onnistunut kokoamaan rivinsä yhden ehdokkaan taakse yrittääkseen ns. Hódmezővásárhelyn ihmettä, ja siksi opposition ehdokkaita mustamaalataan ja heidän vaalikampanjaansa sabotoidaan olan takaa.

Kaikenlaista on yritetty, perunanjakelun ja sirkusmusiikin ohella myös Hollywood-tähden valjastamista nykyisen Fidesz-ylipormestari István Tarlósin vaalivankkurien eteen. Scarlett Johansson kävi Budapestissa uuden supersankarielokuvan kuvausten yhteydessä, ja siinä yhteydessä hänet kutsuttiin vierailemaan ylipormestari Tarlósin luona ja poseeraamaan juorulehdelle tämän kainalossa – lehti tietenkin kertoi Johanssonin ylistelleen Tarlósin johtamistaitoja ja kaupungin kehittymistä. (Vierailu oli tapahtunut jo kesäkuussa, mutta kuvat julkistettiin vasta nyt vaalien alla, koska kuulemma niitä ei ollut aiemmin saatu käyttöön…) Juttu levisi valtamediaan siinä määrin, että Scarlett Johansson joutui antamaan lehdistölle julkilausuman, jossa kiistää kehuneensa Tarlósia ja kehottaa budapestilaisia äänestämään omantuntonsa mukaan, sillä ”äänestäminen on sankariteko kaikkialla, missä demokratia on vaarassa”.

Toki raskaimpana propaganda-aseena on jälleen käytössä rasismi ja typerä maahanmuutolla pelottelu (typerä etenkin siksi, että kunnallisvaalien kannalta se on täysin merkityksetöntä: kuntatason vallanpitäjät eivät tee maahanmuuttopolitiikkaa, eivät rakenna raja-aitoja tai palkkaa rajavartijoita, eivät päätä pakolaiskiintiöistä eivätkä jakele turvapaikkapäätöksiä, passeja tai oleskelulupia). Taas kerran pääministeri Orbán on kirjoittanut oikein henkilökohtaisen kirjeen kaikille äänestäjille:

orbanlevele

Arvoisa maanmieheni! Kirjoitan teille, sillä lokakuun 15:nnen kunnallisvaaleihin on aikaa enää muutama päivä. Nyt sunnuntaina kunnat valitsevat tulevaisuutensa. Päätämme siitä, onko Unkarin lääneissä, kaupungeissa ja kylissä maahanmuuttomieliset vai maahanmuuttovastaiset johtajat.
Siinä, missä Fidesz-KDNP tarjoaa rakentamista ja vaurastumista, monet kerrat epäonnistuneen vasemmiston ohjelmana on muuttaa kunnanhallitukset taistelukentiksi. He haluavat päästä valta-asemiin käydäkseen sotaa hallitusta vastaan, sillä vallan ja rahan tähden he pystyvät mihin hyvänsä.
Meille isänmaamme on kaikkein tärkein. Meille Unkari ja unkarilaisten etu on etusijalla. Siksi puolustamme vapauttamme, kansallista riippumattomuuttamme, kristittyä kulttuuriamme ja paikallisia yhteisöjämme!
Pyydän, että nyt sunnuntaina tekin kävisitte äänestämässä ja antaisitte äänenne Fidesz-KDNP:n ehdokkaille! Luotan teihin!
Kunnioittaen Viktor Orbán.

Tähän saumaan iskee varsin ikävästi tuore kohujuttu, jota saksankielinen lehdistö jo vahingoniloisesti nimittää ”Unkarin omaksi Ibiza-skandaaliksi”. ”Paholaisen asianajajaksi” itseään kutsuva unkarilainen blogisti nimittäin äskettäin julkaisi Adrianmerellä huvipurrella otettuja kuvia, joissa näkyy erilaisia aikuisvirvokkeita sekä keski-ikäisiä miehiä ryhmäseksipuuhissa nuorten naisten kanssa. Pian ensi paljastusten jälkeen blogi katosi verkosta, mutta lapsille sopimattomia kuvia kiertää netissä yhä, myös videoita, niin että toimittaja Anita Kőművesin lohkaisun mukaan unkarilaisen journalistin aamurutiineihin kuuluu nykyään pornopalvelimen selaaminen.

Kohukuviin intiimissä lähikontaktitilanteessa ikuistettu miekkonen on nimittäin tunnistettu. Hän on Zsolt Borkai, entinen huippuvoimistelija (Soulin olympialaisissa 1988 kultaa hevosella), sittemmin Unkarin olympiakomitean puheenjohtaja (2010–2017, surullisenkuuluisan Pál Schmittin jälkeen…) ja nykyään länsiunkarilaisen, varsin merkittävän (132 000 asukasta) Győrin kaupungin pormestari, jonka uudelleenvalinta saattaa nyt olla uhattuna. Väitettyään ensin kuvia manipuloiduiksi ja poseerattuaan uhmakkaasti somessa vaimonsa ja aikuisten lastensa rinnalla Borkai on tunnustanut olleensa orgioissa mukana, pyytänyt anteeksi ja vakuutellut, että näitä juhlia ei kustannettu veronmaksajien rahoilla. Mutta kysymys on muustakin kuin pormestarin yksityiselämästä. Ja muustakin kuin siitä surullisesta sivujuonteesta, että kuvissa näkyvistä nuorista naisista ainakin yksi on myös tunnistettu: hän on itse asiassa yrittäjä, joka yhdessä kaksossisarensa kanssa perusti eräänlaisen juhlapalvelu-morsiuspukuompelimofirman ja esiintyy tällaisten nuorten yrittäjänaisten EU-tukiohjelmaa mainostavassa videossa. (Ilkeimmät tietenkin olettavat, että kohukuvissa suoritetaan vastapalvelusta yritystuen myöntäjälle.) Tai siitä, että jotkut opposition edustajat epäilevät Borkain rikkoneen lakia: Kroatian laki kieltää prostituution.

Borkain ja vähäpukeisten naisten seurana seksibilekuvissa nähdään myös Zoltán Rákosfalvy, laki- ja kasinobisnesmies, jolla on ollut erinäisiä tuottoisia liiketoimia myös Győrin kaupungin kanssa (muun muassa maa- ja kiinteistökauppoja, joiden voittoihin olennaisesti vaikuttivat kaupungin sopivasti tekemät kaavoituspäätökset). Tutkivat journalistit puhuvat miljardien forinttien eli varsin monien miljoonien eurojen tuotoista. Pormestari Borkain oma poika Ádám puolestaan on ollut mukavapalkkaisissa ”töissä” Rákosfalvyn yritysrypääseen kuuluvassa firmassa, jolla ei vuosiin ole ollut minkäänlaista toimintaa tai liikevaihtoa. Seksiskandaalin alta alkaa kuoriutua esiin taas kerran yksi korruptioskandaali.

Kysymys on siis vakavammista asioista kuin ”tyylistä”, vaikka siihen on monien unkarilaisten media- ja somepersoonien ollut vaikea olla tarttumatta. Ei tässä skandaalissa ikävintä ole se, että valtakunnan korkeimmat päättäjät bilettävät kroatialaisella vuokrapaatilla infantiileimman mahdollisen poppijytkytyksen tahtiin (varoitus: tämä kohuvideon viime päivinä uuteen maineeseen nostama puolirivo biisi sulattaa aivot jo ennen kuin oksennusrefleksi ehtii toimia) halvan markettiviinin voimalla juurikasvu-”blondien” lähiöruusujen kanssa. Eivätkä juhli tyylillä, niin kuin Péter Konok Facebookissa kertoo sodanjälkeisten unkarilaisten emigranttiherrasmiesten muistelleen entisiä maailmanaikoja: ”kylvetettiin neitosia samppanjalla täytetyssä kylpyammeessa, ja välillä ojenneltiin luudanvarrella hanhenmaksaa evääksi mustalaispriimakselle, joka oli hilattu kattokruunuun viulua vinguttamaan”.

Ei sinänsä. Mutta silti voi miettiä, miten tämä kokkelipöllyisten seksibileiden julkitulo sopii yhteen Viktor Orbánin yhä kiivaamman ”kristilliset arvot” -retoriikan kanssa, joka ”maahanmuuttovastaisuuden” ohella on valtapuolueen ainoa joskin äärimmäisen epämääräinen yritys aatteelliseksi linjanvedoksi. Moraalista tässä on kyse, eikä pelkästään seksuaalimoraalista. HVG-sivustolla Árpád W. Tóta irrottelee:

Meitä on aika monta, joita vaistomaisesti kammottaa poliittinen hurskaus, näky kristitystä Unkarista. Se nostaa mieliimme kuvan mustavalkoisesta, ikävästä, ankarasta maailmasta, kirkon seiniltä kajahtelevista tyhjistä saarnoista, leukaa myöten napitetusta häpeäntunteesta, jostakin, mistä on karkotettu pois kaikki elämänilo, värikkyys, ilo ja hauskuus. Seksiäkin saa vain lampun sammuttamisen jälkeen, Taivaan Isän lahjoittamien lasten toivossa, sakramentaalisessa avioliitossa.

Ehkä meille on käynytkin valtava erehdys. Todellista vapautta on kristityn vapaus. Ja siinä ei ole kysymys paastosta ja rukouksesta vaan huvipursista, ilotyttöjen iloisesta piiristä ja pöydistä, jotka notkuvat viinaksia ja kokaiinia.

Vuosikymmenten ajan Unkarin kansaa ovat raivostuttaneet liberaalien varovaisetkin yritykset. Niistä radikaaleimpia vaatimuksia ovat olleet marihuanan vapauttaminen, valtion erottaminen kirkosta tai se, että on jokaisen oma asia, ketä ja miten hän rakastaa.

Luulimme, että se on liikaa vaadittu. Se oli erehdys: nämä olivat säälittäviä, pikkuporvarillisia haaveita. Ja niin koitti kristityn vapaus, että näkisimme, mitä tarkoittaa elämänilo ja itsensä toteuttaminen.

(…)

Vihdoinkin olemme ymmärtäneet, mitä se merkitsee. Pönötetään kirkossa, toistellaan tärkeydestä täristen moraalisia iskulauseita, ja sitten ei kun huvipurren kannelle, missä ilonaiset ja kokkeli odottavat.

* * *

Tästä Viktor Orbán puhui pari päivää sitten omilleen: tärkeintä on toveruus. Se, että kaveria ei jätetä silloinkaan, kun kaveri on erehtynyt, eikä koskaan puhuta hänestä pahaa. Tämä tie tosin johtaa jatkuvaan alamäkeen: yhä useammin on sitten seistävä korruptoituneiden kokainisti-huoripukkien rinnalla, ja näin itse aatekin muuttuu nopeasti korruptoituneeksi kokainisti-huoripukkiudeksi. Ja näin alkaa olla yhä vaikeampi kestää sitä, että kukaan millään tavalla arvostelee meidän elämäämme. Siltä loppuu moraalinen perusta: kaverit ovat varastaneet sen pala palalta.

Valitkoon tämän se, jota tämmöinen miellyttää. Minulle tämä kristityn vapaus on vähän liikaa. Taidanpa mieluummin ruveta konservatiiviksi.


Tyhmistymisen kierre?

21 syyskuun, 2019

Vaaleja pukkaa taas sekä Itävallassa että Unkarissa. Itävallassahan hallitus kaatui Ibiza-videoskandaaliin jo kesällä, ja entisen korkeimman oikeuden tuomarin Brigitte Bierleinin luotsaama virkamieshallitus (joukossa myös yksi suomalainen, nimittäin suomalaissyntyinen opetusministeri Iris Rauskala) on erittäin matalalla profiililla ja vähin äänin luotsannut maata kohti uusia parlamenttivaaleja, joita ei voitu ruveta järjestämään ennen kuin kansa palaisi kesälomilta. Nyt vaalit ovat edessä 29. syyskuuta, ja tähänastiset gallupit lupailevat varsin yksiselitteisiä tuloksia. Konservatiivipuolue ÖVP on selkeässä johdossa, joten nuoren, siloposkisen Sebastian Kurzin paluuta liittokansleriksi ei enää luultavasti voisi estää kuin jokin uusi järisyttävä skandaali. Ns. Shreddergate jo kuivui kokoon: Ibiza-skandaalin jälkeen entisen liittokanslerin someavustaja salakuljetti kanslerinvirastosta viisi tulostimen kiintolevyä ja toimitti ne silppuriin, mikä sai poliittiset vastustajat ounastelemaan jonkinlaista likaista peliä, kenties jopa Ibiza-skandaaliin johtavia yhteyksiä. Tutkimuksissa ei ilmeisesti kuitenkaan ole onnistuttu löytämään mitään raskauttavaa, vaikka somessa muistilevyjen silppuamisesta jonkin aikaa huumoria heruteltiinkin.

Schreddermeme12.png

Kontrast.at-sivuston meemivalikoimasta.

Hieman tiukemmat kisat käydään kakkos- ja kolmossijasta: oikeistopopulistien FPÖ uuden ja ryvettymättömämmän johtajansa, taannoisen presidenttiehdokkaan Norbert Hoferin johdolla on toistaiseksi kannatusmittauksissa sosiaalidemokraatteja jonkin verran jäljessä, mutta kaikenlaista voi toki vielä tapahtua. Suurten puolueiden jäljessä rymistelee kaksi haastajaa. Vihreät, jotka viime vaaleissa kokivat murskatappion ja putosivat parlamentista, saattavat hyvinkin tehdä komean comebackin (ja onnistuessaan myös viedä äänestäjiä demareilta, mikä tuo peliin lisää jännitystä). Niille taas, jotka vieroksuvat perinteisiä valtapuolueita eivätkä tykkää rasismista, pöhköpopulismista tai korruptiosta mutta eivät myöskään osaa samastua perinteiseen kukkahattu-vihervasemmistolaisuuteen, tarjoaa uuden ja jännittävän mutta sisäsiistin vaihtoehdon vuonna 2012 perustettu keskustaliberaali NEOS.

Unkarissa puolestaan pidetään lokakuun 13:ntena kunnallisvaalit. Nythän Unkarin viimeaikaiset vaalit ovat olleet hallituskoalition suorastaan masentavan yksitoikkoista sooloilua. Tämä on johtunut osaksi siitä, että oppositiopuolueet ovat kohta kymmenen vuoden ajan keskittyneet riitelemään keskenään, mutta toki myös vaaleissa itsessään ja varsinkin vaalimainonnassa – jossa valtapuolueen mediamonopolin ansiosta ei oppositiopuolueilla ole paljon mahdollisuuksia ollut – on ollut kaikenlaista hieman kyseenalaista. Nyt näyttää siltä, kuin joillakin paikkakunnilla oppositiopuolueet olisivat todellakin onnistumassa yhdistämään voimansa yhteisen vastaehdokkaan taakse, hieman samaan tapaan kuin jo viime vuonna Hódmezővásárhelyn pormestarinvaaleissa sitoutumaton Péter Márki-Zay näytti Fidekszen vaalikoneistolle taivaan merkit. Avainasemassa ovat kaupungit. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla Fidesz-puolueen valta on enimmäkseen rikkumaton, on jopa paikkakuntia, joilla oppositiolla ei edes ole pormestariehdokasta. Mutta esimerkiksi Budapestissa käydään kaupunginosa kaupunginosalta tiukkaa taistelua, ja jopa ylipormestari István Tarlósin valta on uhattuna.

Valtapuolueen vaalipropagandakoneisto jauhaakin jo täysillä, ja vaalitaisteluun haetaan tukea myös korkeammalta taholta. Oppositiomediassa on viime päivinä kerrottu papeista, jotka antavat seurakuntalaisilleen yksiselitteisiä ohjeita siitä, mille puolueelle tai ehdokkaalle ääni on annettava. Elokuussa järjestetyssä mutta vasta äskettäin mediaan levinneessä reformoidun kirkon konferenssissa Balatonszárszón kaupungissa itse parlamentin puhemies László Kövér käytti mieleenpainuvan puheenvuoron, jossa pohdiskeli, voiko kristitty ihminen äänestää sellaista puoluetta, joka periaatteissaan tai käytännössään kiistää ”kristinuskon periaatteet ja niiden käytännön seuraukset”. Eipä tietenkään. Torstaina puolestaan Budapestin Józsefvárosin katolisen seurakunnan kirkkoherra osoitti ymmärtävänsä, mistä on kysymys, ja lähti omalla nimellään ja kuvallaan kampanjoimaan somessa Józsefvárosin tämänhetkisen fideszläisen pormestarin puolesta.

Tietenkin myös oikeistopopulistien tärkeintä ja melkein ainoaa propagandavalttia lyödään pöytään minkä vain ehditään: MAAHANMUUTTO! Eilen Fidesz-puolueen parlamenttiryhmän tiedottaja János Halász ilmoitti lehdistölle, että

”lähestyvissä pormestarinvaaleissa panokset ovat erityisen korkeat myös siksi, että opposition pormestarit asuttaisivat tänne maahanmuuttajia.”

Sillä, poikkeuksetta, ”koko oppositio on maahanmuuttomielistä” (bevándorláspárti). 

Tätähän on kuultu jo monesti ennenkin. Kun Brysselissä kovistellaan Unkaria korruptiosta, ihmisoikeusrikkomuksista, median tai oikeuslaitoksen riippumattomuuden tuhoamisesta tai kansalaisjärjestöjen hätyyttämisestä, ainakin kotimaiselle yleisölle tarjottu selitys on aina sama: Unkari parkaa kiusataan, koska se ei suostu avaamaan rajojaan ja päästämään aidan takana vaanivaa, allahu akbaria huutavien terroristien ja raiskaajien laumaa tuhoamaan sen eurooppalaisia arvoja. (Sillä maahanmuuttopolitiikassahan ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: rajat kiinni tai tervetuloa jihadistit.) Tätä selitystä yritti myös Twitterissä oikeusministeri Judit Varga joutuessaan EU:n kuultavaksi: taas meitä ollaan panemassa häpeäpaaluun, koska torjumme massamaahanmuuton. Hollantilainen liberaalimeppi Sophie in ’t Veld iski välittömästi takaisin: ”Teitä ei olla panemassa häpeäpaaluun massamaahanmuuton torjumisen takia vaan siksi, että loukkaatte ihmisoikeuksia, tuhoatte oikeusvaltion ettekä noudata EU:n lakia. Älkää esittäkö marttyyria!”

Käsittämättömin vaalikampanjan pohjanoteeraus nähtiin kuitenkin hallituksen äänitorveksi muuttuneen uutissivusto Origon sivuilla. Siellä on jo jonkin aikaa lyöty Budapestin ylipormestariksi pyrkivää Párbeszéd Magyarországért (‘Dialogi Unkarin puolesta’) -puolueen Gergely Karácsonya kuin vierasta sikaa. Uutisjutuissa toistuu epiteetti alkalmatlan, ‘kelvoton’. Karácsony ei vain (tietenkin!) täyttäisi Budapestia niillä pahoilla migranteilla, hän myös välttelee poliittisten vastustajiensa kohtaamista, kirjoittaa ”Budapestin” vahingossa ”Budapet” (kamalaa!), ”eikä edes tunne Unkarin maantiedettä”: hän käyttää Budapestin jalkapallostadionprojekteja vastustavassa postauksessaan kuvaa pääministeri Orbánin kotikylän Felcsútin legendaarisesta Pancho Arénasta. Ilmiselvästi kelvoton pormestariksi siis.

Tämän toimintalinjan jonkinasteinen huipentuma nähtiin Origo-sivustolla eilen. Innokas, nimetön toimittaja otsikoi: ”György Karácsony on kelvoton jopa julistetta laatimaan.” Nimittäin: Karácsonyn vaalijulisteessa näkyy hänen kasvoissaan silmän vieressä ikään kuin reikä.

alkalmatlan.png

Siis jos vaalijulisteen valokuvassa on kuvankäsittelijän tai valokuvaajan tekemä virhe, se todistaa ehdokkaan kelvottomuutta tehtäväänsä? Odotetaanko poliitikoilta yleensä, että he omakätisesti editoivat, taittavat, photoshoppaavat ja värimäärittelevät vaalijulisteidensa kuvat? Kaiken lisäksi tämä ”reikä” ei ole mikään graafikon moka vaan aivan normaali valon taittumisesta silmälasin linssissä johtuva ilmiö. Sama efekti näkyy monien muiden miinuslaseja käyttävien poliitikkojen valokuvissa, myös hallituspuolueen edustajien. Someen onkin jo ilmestynyt vitsikampanja ”Miljoona ihmistä Karácsonyn ja kumppanien päässä olevien reikien täyttämisen puolesta”.

reikäpäät.png

Kuvissa reikä kasvoissaan Karácsonyn lisäksi Fidesz-poliitikot Lajos Kósa ja Gergely Gulyás.

Origo-sivuston Facebook-seinällä lukijoilta sataa armotonta palautetta. Nimetöntä toimittajaa kehotetaan palaamaan peruskoulun fysiikan oppimäärän ääreen ja selvittämään itselleen, mitä se valon taittuminen taas tarkoittikaan. Unkarin kielen runsasta haukkumasana- ja herjavarantoa käytetään antaumuksella. Mutta ainakaan ensi lukemalta ei monikaan kommentoija pääse tätä pitemmälle. Kuitenkin kysymys on paljon isommasta asiasta kuin siitä, onko poliitikon kasvoissa näkyvä reikä silmälasien linssin, kuvatoimittajan vai poliitikon itsensä syytä.

Unkarin poliittisesta julkisuudesta kirjoittavat ovat jo vuosikausia, itse asiassa jo ennen Orbánin valtaannousua yhdeksän vuotta sitten, jatkuvasti valitelleet ilmapiirin tulehtumista, keskustelun kiertymistä riitelyksi, solvauksiksi ja vihapuheeksi. Poliittiset kiistat ovat Unkarissa jo pitkään katkoneet ystävyyssuhteita ja rikkoneet sukulaisten ja naapurusten välejä. Eikä yleistä katkeruutta ja vihanpitoa suinkaan lievitä se, miten vallanpitäjät suorastaan lietsovat ennakkoluuloja, vihaa ja pelkoa. Mutta vähemmän on puhuttu ilmiön toisesta puolesta: tyhmistymisen kierteestä.

Sillä silmäänpistävintähän tässä propagandassa on, sanotaan se nyt lopultakin suoraan, sen tyhmyys. Silmälasinlinssin synnyttämän reikäefektin nokkiminen tuo mieleen jonkin ala-asteen koulukiusaajan tempauksen: mikä hyvänsä yksityiskohta kiusatuksi valitun ulkonäössä tai toiminnassa kelpaa huutelemisen aiheeksi. Kukaan ei kysy, miten valokuvassa näkyvä ”reikä” tekisi kuvan esittämästä henkilöstä kelvottoman Budapestin ylipormestariksi, eikä varsinkaan, mitä järkeä tässä kaikessa on. Aivan niin kuin kukaan ei puutu valtapuolueen propagandan väitteiden järjettömyyteen. Juuri kukaan ei kysy, miksi ihmeessä Brysseli haluaisi täyttää Euroopan ja varsinkin Unkarin rikollisilla ja terroristeilla. Niin joo, koska Soros käskee. Ja miksi Soros näin tekisi? Koska Soros on se James Bond -elokuvien superkonna, joka salaisesta tukikohdastaan käsin tavoittelee maailmanherruutta.

Ihan oikeasti, eikö kukaan voisi pyytää ihmisiä rauhoittumaan, hengittämään syvään ja ihan kaikessa rauhassa itsekseen miettimään, mitä järkeä on propagandassa, joka kohtelee aikuisia ihmisiä kuin kymmenvuotiaita? Ilmeisesti ei voi. Sillä tyhmyys on vihan, rasismin ja muukalaiskammon välttämätön kääntöpuoli: rauhallinen harkinta ja ymmärrys ihmiselämän ja todellisuuden monimutkaisuudesta tekisi simppelin vihapropagandan mahdottomaksi. Toisaalta taas tyhmyys tarjoaa vastapuolelle liian helppoja valemaaleja. Vitsitempausten ja meemien tehtailu esimerkiksi reikäpäisten poliitikkojen reikien täyttämisestä on hauskaa ja terapeuttista, mutta sekin vie osaltaan aikaa, energiaa ja julkisuutta esimerkiksi keskustelulta, jossa voitaisiin oikeasti pohtia, kuka on pätevä Budapestin ylipormestariksi ja miksi.


Uutisia pääkaupungista ja liitupiiristä

1 lokakuun, 2014

Magyar Narancs -lehden ”Musta aukko” (Fekete lyuk) -blogin kautta osuin kerrassaan mainioiden politiikka-aiheisten videoiden lähteille. Olen blogistin kanssa samaa mieltä siitä, että nämä olisi synti jättää huomiotta. Mutta taustoitetaan ensin vähän.

Fidesz-puolueen muutaman kuukauden takaisen ei aivan reilun mutta sitäkin murskaavamman vaalivoiton jälkeen pitäisi Unkarin kansalaisten kohta taas vääntäytyä uurnille, tällä kertaa kunnallisvaaleihin. Nyt tosin vaikuttaa siltä, että aniharvat uskovat minkäänlaista muutosta olevan tulossa. Pienenä pikanttina uutisena on esimerkiksi kerrottu, että Fülöpháza-nimisen tuppukylän pormestari József Balogh, sama mies, joka taannoin, tuolloin vielä Fidesz-puolueen kansanedustajana, hakkasi elämänkumppaninsa sairaalakuntoon ja väitti tämän kompastuneen koiraan, on nyt pormestarinvaaleissa ainoana ehdokkaana. Edessä olevasta oikeudenkäynnistä huolimatta yksikään puolue ei ole halunnut asettaa kunnon Baloghille vastaehdokasta.

Jopa Budapestissa, pienen maan ”vesipäisessä” pääkaupungissa (metropolialueella asuu neljännes unkarilaisista), joka tämänvuotisten parlamenttivaalien tuloskartoissa lähes ainoana punaisena läiskänä erottui Fidesz-puolueen oranssinvärin keskeltä, kampanjaa on käyty vaisusti. Näkyvimmin esillä on Fidesz, joka sekään ei näytä ottavan julkista vastuuta tempauksistaan. Vastagbőr-blogi kertoi 7. kaupunginosassa jaetun maitoa kaupunginosan asukkaille (asuinpaikka piti todistaa lakcímkártyalla eli asuinpaikkakortilla, tuolla itävaltalaista Meldezetteliä vastaavalla sentrooppalaisen byrokratian mahtisaavutuksella) vain 7 forintin litrahintaan (nykyisellä eurokurssilla 2 senttiä). Mutta, näin maitokauppias väitti, tämä tempaus ei mitenkään kuulunut vaalikampanjaan.

”Rakkaudella FIDESZ”

Ja sikäli kuin jonkinlaista poliittista keskustelua vaalien johdosta on käyty, se on ollut tasoltaan ala-arvoista. Naurettavin vääntö on liittynyt Budapestin ylipormestarin virasta kisaavaan Ferenc Falus -nimiseen herraan. Falus, siviiliammatiltaan lääkäri, oli oppositioliittouma Együtt-PM:n ehdokkaana kunnes pari päivää sitten luopui ehdokkuudesta jättäen mahdolliset äänestäjänsä vasemmiston johtoehdokkaalle Lajos Bokrosille. Falus raukan vaalikampanjassa ei varsinaisista asiakysymyksistä syntynyt mitään vakuuttavan keskustelun tapaistakaan, sitä vastoin myös oppositiofoorumeilla ja sosiaalisissa medioissa keskustelu tuntui oudosti jämähtävän Falusin kömpelöön esiintymiseen ja lievästi hullunkuriseen, sanoisinko huonosti stailattuun fyysiseen olemukseen.

Koko kampanjan symboliksi nousi sangen viraalinen video, jossa Falus ”Best Dad in the World” -teepaidassa ja shortseissa, jalassaan sukat ja crocsit (mikä, näin olen antanut tyylitietoisempien tuttavieni kertoa, on kuulemma rikos ihmisyyttä vastaan), osallistuu kuuluisaan jäävesisankohaasteeseen. Videoon on yritetty ladata söpöyttä lisäämällä taustalle hevonen, kaksi koiraa (jotka kiivaasti rapsuttavat itseään kunnes kyllästyneinä poistuvat kuvasta) sekä pikkupoika, joka ratkaisevalla hetkellä purskahtaa itkuun.

Tämä tilanne on antanut Krétakör (‘Liitupiiri’) -säätiölle aiheen ryhtyä julkaisemaan elävää ja humoristista yhteiskunnallista pohdintaa sisältäviä videoita, juuri niitä, joita ”Musta aukko” -blogisti ylisteli. Krétakör
puolestaan on jonkinlainen henkinen jatkaja Krétakör-teatterille, joka perustettiin vuonna 1995 (nimi viittaa tietenkin Brechtin kuuluisaan näytelmään) ja tuotti muutaman vuoden aikana lukuisia kunnianhimoisia kokeilevia ja klassikkoesityksiä. Nykyinen Krétakör-säätiö on eräänlainen monitaiteinen toimintakeskus ja tuotantotoimisto, joka taiteita ja yhteiskuntatieteen tuloksia yhdistelemällä pyrkii kehittämään uusia, luovia, osallistavia ja yhteisöllisiä projekteja. Krétakör kuuluu tietenkin myös niihin kansalaisjärjestöihin, jotka ovat hankaluuksissa nykyisen hallituksen kanssa ja joita tätä nykyä ahdistellaan norjalaisilta saatujen kehitysavustusten takia.

Ensimmäinen Krétakörin videoista lähtee liikkeelle juuri pääkaupungin poliittisesta tilanteesta. Erittäin lämpimästi suosittelen sitä kaikille unkarintaitoisille, tekstejä ei valitettavasti ole.

Päiviteltyään Ferenc Falusin vaalikampanjan yhteydessä ilmennyttä vaalikeskustelun luokattomuutta (ei tarvitse näyttää edes jäävesisankovideota, Falusin ja Egyenes beszéd [‘Suoraa puhetta’] -ohjelman legendaarisen haastattelijan Olga Kálmánin totinen väittely siitä, onko kissa älykkäämpi eläin kuin hevonen, irrottaa katsojasta kuin katsojasta piinattuja naurunvinkaisuja) juontaja pääsee muistuttamaan, että paljon tasokkaampaa kampanjointia ei harrasta myöskään hallitseva ylipormestari István Tarlós, jonka kotisivulla vielä aivan äskettäin kieltäydyttiin ilmoittamasta, onko Tarlós ylipäätään ehdolla jatkokaudelle.

Miksi poliittinen keskustelu ja kampanjointi siis on näin säälittävällä tasolla? Vastaus on hyytävän yksinkertainen: on tultu tilanteeseen, jossa äänestäjän ääni ei enää merkitse mitään. Historiallinen tausta menee suunnilleen näin: Läntisissä hyvinvointivaltioissa on öljykriisin jälkeen jouduttu leikkaamaan valtionrahoitusta ja siirtymään malliin, jossa kaupunki ikään kuin yritys rahoittaa itse itsensä. Unkarissa järjestelmänvaihdoksen jälkeen haluttiin luoda tällainen järjestelmä, naiivisti kuvitellen, että demokratia syntyy itsestään. Kunnilla ei ollut varaa eikä asiantuntemusta rakentaa toimivaa ja itsensä rahoittavaa paikallishallintoa vaan ne jäivät valtion kulloisenkin hallituksen poliittisten intressien vangeiksi. Asuntokannan yksityistäminen ei pitkään auttanut, joten kuntien ja kaupunkien pusseja täytettiin luotolla, samalla kun valtion rahoitusosuus koko ajan hupeni ja muuttui täysin ennakoimattomaksi.

EU:n myötä aukesivat Brysselin rahahanat, mutta koska EU-tukien myöntäminen edellyttää myös omaa rahoitusosuutta, lainaa oli koko ajan otettava lisää. Näin rakennettiin Budapestiin komea infrastruktuuri, jonka ylläpitokuluista ei kukaan huolehdi. Ja näin ollaan tilanteessa, jossa minkä hyvänsä projektin toteuttaminen vaatii korruptiota ja kivulloista sumpulointia valtion, EU:n ja firmojen kanssa. Valtaan noustuaan Fidesz-hallitus otti kuntien velat omille harteilleen, mutta tällä oli hintansa: keskusvalta on nyttemmin ottanut haltuunsa koulut ja terveydenhuollon, ja paikallisille päätäntäportaille on käytännössä jäänyt ennennäkemättömän vähän todellista päätäntävaltaa.

Noin kohdasta 6’41” alkaa kerrassaan psykedeelinen animaatio, joka kannattaa kielitaidottomankin katsoa. Pääministeri Orbán istuu makuuhuoneessaan (jonka seinällä valtaisa amiraali Horthyn muotokuva pitelee jalkapalloa kainalossaan), katselee muistikirjaansa, jossa iskulauseiden Győzni fogunk! [‘Me voitamme vielä!’] lomasta löytyy Putinin valokuva, ja avaa sitten kaapin, josta aukenee huikea unimaailma. Sankari Orbán voittaa koko maailman, antaa päihin Brysselin byrokraateille ja ilmestyy lopulta keskelle nykyisen järjestelmän mahtimiesten ja -naisten cocktailkutsuja. (Näemme muun muassa järjettömiä laskutoimituksia taululle tuhertavan keskuspankin johtajan György Matolcsyn, metsästyslinnassa täytettyjen eläinten keskellä poseeraavan tappajahainhymyisen ministeri János Lázárin, Hieronymus Boschin helvettikuvien eteen asetetun kulttuurikomissaari Imre Kerényin, uuden Taideakatemian johtajan György Feketen taustanaan käkikelloja, noita kauniita esineitä, jotka ovat mahdollisimman kaukana postmodernista tekotaiteellisesta konstailusta, sekä entisen opetusasiain valtiosihteerin Rózsa Hoffmannin.) Boolimaljasta kohoavan Orbánin poskesta irtoava appelsiininviipale – appelsiini on Fidesz-puolueen vanha tunnus – riittää sinetiksi sopimuksiin, joita oligarkkijoukko kilvan rientää allekirjoittamaan, keskinäisistä suhmuroinneista sopien. Ja näin nousevat kansalliset tupakkakaupat, maailmannäyttelypaviljongit, muistomerkit (tässä esitellään kiisteltyä enkelimonumenttia rehellisempi versio, jossa enkeli suorittaa intiimiä palvelusta Venäjän karhulle) ja jalkapallostadionit. Unkarista on tullut suuri Oligarkia.

Tällä välin Budapestissa ylipormestarin valta on viety paitsi ylhäältä myös alhaalta käsin. Suurkaupunkina Budapest nimittäin koostuu kaupunginosista, joilla on omat kaupunginosahallituksensa ja pormestarinsa, ja nämä viimeksi mainitut mahtimiehet (enimmäkseen fideszläisiä, monet myös kansanedustajia) perustivat yhdessä Budapestin kaupunginosahallintojen liiton, joka käytännössä kaappasi vallan ylipormestari Tarlósilta. Verotulot nimittäin siirtyivät ylipormestarilta suoraan kaupunginosapormestarien hallinnoitaviksi, joten Tarlósin haltuun jäivät enää valtion ja EU:n perin oikukkaasti täyttämät rahapussit. Vuonna 2014 ylipormestari Tarlósilla ei enää ole juuri muuta tehtävää kuin poseerata Budapestin eläintarhassa vastasyntyneiden tiikerinpentujen kummina ja haaveilla, että pääministeri Orbán suojelee ystäväänsä – mitä hän tuskin tekee, Orbán ei yleensä sekaannu puolueen sisäisiin valtataisteluihin vaan antaa poikien selvittää nokkimisjärjestykset keskenään.

Näin ollaan tultu tilanteeseen, jossa pääkaupungin kehitysprojektit ovat riitaisten ja korruptoituneiden pikkukuninkaiden taistelutannerta. Sosiaaliset ongelmat kasvavat, köyhyys lisääntyy, mihin kaupunki ei osaa reagoida muuten kuin kriminalisoimalla asunnottomien oleskelun keskustan julkisilla paikoilla ja lakkauttamalla puhtaiden neulojen jakelun narkomaaneille. Poliittinen vaikuttaminen tuntuu toivottomalta, ja siksi Krétakörin videon tekijät päätyvätkin vetoamaan ruohonjuuritason toimintaan, kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen aivan alhaalta käsin.

Se taas on, kuten videon lopuksi todetaan, helevetin vaikeaa.