Teekkarihuumoria

lokakuu 21, 2016

Tällä palstalla on muuten niin tylsää ja totista, että ajattelin välittää pari poliittista vitsiä nyky-Unkarista.

Vai pitäisiköhän jo puhua genrestä? Jo jonkin aikaa mediassa ja somessa on kierrellyt kuvia Budapestin teknisen yliopiston tenttikysymyksistä, joihin ikään kuin olisi piilotettu jonkinlaista piruilua maan poliittisen tilanteen johdosta. Kun pari vuotta sitten tapetilla olivat Unkarin vero- ja tullihallituksen NAV:n ja sen johtajan Ildikó ”Pyydän tulkkia!” Vidan korruptiosotkut ja kissanhännänvedot USA:n lähetystön kanssa, Budapestin teknisen yliopiston tietotekniikan ja informaatioteorian laitoksen opiskelijat saivat eteensä tämmöisen tenttikysymyksen:

nav_zh

NAV on saanut käsiinsä paperilapun, jonka perusteella se haluaisi selvitellä erinäisiä alv-petoksia. [Yhdysvaltain lähetystön kuuluisaa paperia, jossa korruptioepäilyjä eriteltiin, pääministeri Orbán nimitti tuolloin ”lapuksi” (fecni), jossa ”ei ole allekirjoitusta, ei leimaa”, ja jota siis ei voi ottaa vakavasti.] Mutkikkaan rikoksen selvittämiseksi piirrettiin graafi G, jonka pisteet vastaavat kukin yhtä epäilyksenalaista yritystä ja joka yhdistää kaksi pistettä silloin, jos toinen näistä yrityksistä on laskuttanut toista. Tietoja tarkemmin analysoitaessa selvisi, että kullakin epäilynalaisella yrityksellä oli ollut liiketoimia jo vähintään kuuden toisen yrityksen kanssa. Tutkimuksen onnistuminen taas vaatii, että graafi G voidaan piirtää päivämäärällä, leimalla ja allekirjoituksella varustettuun [hih hih] paperiin siten, että viivat eivät risteäisi graafin sisällä. (Mikäli tämä ei johda tulokseen, on petosjuttua valitettavasti mahdotonta selvittää.) Mahtavatkohan häikäilemättömät rikolliset joutua kiikkiin?

Tämän jälkeen laitoksen työntekijöille ilmoitettiin, että inhimillisten voimavarojen ministeriön korkeakouluasioista vastaava valtiosihteeri oli ottanut yhteyttä dekaaniin, joka puolestaan pyytää vastedes välttämään ajankohtaisten poliittisten teemojen käsittelyä tenttikysymyksissä.

Mutta eihän teekkarihuumorille mitään mahda. Kohta pukkasi lisää tehtäviä.

viktor-minden

Tässä tehtävässä opiskelijoiden on laskettava vaikutusten voimakkuuksia ”Viktoria” ja ”Kaikkea” yhdistävässä verkostokaaviossa, jolla EU:n tutkijalautakunta kuvaa Unkarin tilannetta. ”Eräs mielenosoittajaryhmä haluaisi Viktorin vaikutuksen lakkaavan. Mitkä yhteydet katkaisemalla se onnistuisi helpoimmin?” (Tämä tehtävä saattaa olla väärennös, siis sitä ei välttämättä ole oikeasti käytetty tentissä, mutta aitoa teekkarihuumoria se silti on.)

Tämä tehtävä taas sijoittuu ”Piresiaan”.

eu-pirezia

Piresian yliopistoissa on alkanut olla aivan liikaa ajankohtaisia tapahtumia käsitteleviä tenttikysymyksiä. Siksi ongelmaa käsittelemään perustettiin valtiollinen elin. Tämän elimen kunkin jäsenen tehtävänä on joka viikko tarkistaa kulloisissakin tenttikysymyksissä esiintyvät poliittiset teemat. Koska tehtävien hyväksyminen on suoritettava päivämäärällä ja leimalla varustetulla paperilla – muutenhan se olisi pelkkä paperilappu, suullisessa muodossa taas sitä vääristeltäisiin, ja vieraskielisiä tehtäviä varten tarvittaisiin tulkki – kukin lautakunnan jäsen saa tarkastaa vain yhden tentin. Tiedämme, että lautakunnan jäseniä on kappaletta, tenttikysymyksiä m

Ja nyt Budapestin teekkarien kuuluisat tenttikysymykset ovat taas ajan hermolla. Tällaista kerrottiin eilen kysytyn. Tehtävän päähenkilö on Órarugógerincű Felpattanó (‘Vieteriselkärankainen Pomppija’), nykyajan keski-ikäisten lapsuusmuistoista eli 1980-luvun taitteen surrealistisesta satuanimaatiosarjasta Pom-Pom meséi tuttu hahmo. Tämän näköinen, ehkäpä tuo oranssi väri (Fidesz-puolueen tunnusväri) myös merkitsee jotakin. Ja tehtävässä esiintyvä ”helikopteri” (samoin kuin siihen liittyvä julkisen omaisuuden kohteleminen) on viime aikoina ollut kaikkien huulilla.

orarugogerinco-felpattano

Ja itse tehtävä siis meni näin:

mutyipuszta

Tilanne on kriittinen: Absurdistanin pääkaupunkia Kähmintälää uhkaa happoasyöksevien näätien hyökkäys. Oikeanpuoleisessa kuviossa näkyy pääkaupungin kartta, kunkin kadun vieressä oleva luku kuvaa reitin pituutta. Vaaraa torjumassa – kuten aina – on nytkin päivystävä supersankari Vieteriselkärankainen Pomppija. Mestarillisen suunnitelman toteuttamisen ohella (tarkoitus on neutraloida tunkeilijat ruiskuttamalla helikopterista lipeää) hän tässä kriisitilanteessakin pyrkii ennen kaikkea varjelemaan julkista omaisuutta. Siksi hän, sen lisäksi että ruiskuttaa jokaisen kadun kauttaaltaan ja palaa sitten vapaasti valitsemaansa lähtöpaikkaan, haluaisi samalla minimoida lentämänsä matkan. Autetaan Vieteriselkärankaista valitsemaan lentoreitti!

 

Joo. Teekkarihuumoria, heh heh. Mutta miettikääpäs, voitaisiinko meillä olla kohta Aalto-yliopistossa vääntämässä opiskelijoille tehtäviä, joissa vaikkapa opetusministeri Grahn-Laasosta autettaisiin valitsemaan leikkausten kohteeksi joutuvia kouluja tai liikenneministeri Berneriä etsimään tehokkainta reittiä pitkin lakkautettuja rautatielinjoja? Ja jos tällaisia tehtäviä olisi (tiedä vaikka onkin), kuuluisiko ministeriöstä ärjähdys ja kirjoittaisiko lehdistö?

Mainokset

Lisää tarinoita totisuuden tuolta puolen

helmikuu 23, 2016

Tässä äskettäin kirjoitin jo ns. Poen laista eli siitä, miten mahdotonta on poliittisten tai uskonnollisten ääri-ilmiöiden maailmassa erottaa parodiaa vakavissaan esitetystä väitteestä. Tähän ilmiöön kietoutuu myös ääriporukoissa ilmeisen yleinen kehno yleissivistys, huono luku- ja medialukutaito. Näin syntyy herkullisia trollaustarinoita, eikä tuolloisessa blogissani esillä ollut katupartioiden parodiasivusto jäänyt viimeiseksi.

Äskettäin ryhtyi nimellä ”Micha Gerlach” esiintyvä, ilmeisesti saksalainen Facebook-käyttäjä levittämään somessa kuvaa, joka esittää pöydällä sosiaalitoimiston kirjekuoren ja kirjeen päällä lojuvia keltaisia kuponkeja. Kupongeissa on Chemnitzin kaupungin (vanhemmille lukijoille muistutettakoon: entinen Karl-Marx-Stadt entisessä Itä-Saksassa) vaakuna ja viivakoodi, ja niillä luvataan 200 euron arvosta ostovoimaa MediaMarkt-elektroniikkaliikkeeseen (siis esimerkiksi sen kuuluisan älypuhelimen hankintaan), mutta ainoastaan turvapaikanhakijoille. Saatetekstissä päivitellään:

Tämä kuva otettiin Chemnitzin Ebersdorfissa 18.2.2016. Saavatko ne jo valtiolta ihan kaiken suoraan tarjottimella? Eihän tämä voi olla totta!!1! Milloin ihmiset oikein heräävät ja tajuavat, mikä täällä on pielessä???

Kuvaan oli siroteltu muutamia vinkkejä fiksummalle lukijalle. Kuponkien alla olevassa kirjekuoressa on postileiman näköinen leima, jossa lukee ”Ongelma on rasismi”. Ja jos joku rupeaa lukulaitteella tarkistamaan viivakoodia, siitä paljastuu teksti IHR SEID DUMM ‘Te olette tyhmiä’. Mutta eivät nämä hienot vihjeet (eikä myöskään jo kuluneeksi vitsiksi muuttunut ns. capslock-väen harrastama huutomerkkien ja ykkösten sekoittaminen) häirinneet kohderyhmää, jolle kaikki, mistä netissä on oikein kuvan kanssa kerrottu, on varmasti totta. ”Maahanmuuttokriitikot” tarttuivat syöttiin, ja kuvaa jaettiin asianmukaisten kauhistelujen ja rasististen kommenttien kera satoihin ryhmiin ja yksityisille Facebook-käyttäjille ympäri saksankielistä somea. Myös ”perusitävaltalaisten” johtaja HC Strache julkaisi sen omalla seinällään.

Kuvaan kätkeytyi kuitenkin ns. honeypot-troijalainen. Kun ”Gerlach” muutti alkuperäistä kuvaa, se muuttui myös kaikilla sen jakaneilla seinillä:

strohdumm.jpg

”Minä olen pönttöpää NATSI. Levitän vihapuhetta ympäri nettiä ja jaan mitä hyvänsä sontaa tarkistamatta sitä.”

***

Mutta ei netin natsitolvanoiden höynäyttämiseen tarvita edes troijalaisia tai omaa viivakooditulostinta.  Riittää, kun löytyy sopivasti tunteisiin vetoava kohde. Saksan Dortmundissa uusnatsit ovat jo jonkin aikaa surreet taistelukoiraa, jonka poliisin erikoisyksikkö ampui kotietsinnän yhteydessä. Pitbull Odinin muistoksi järjestettiin jopa mielenosoitus, jossa toistasataa henkeä marssi kantaen julisteita tyyliin ”Tänään poliisi ampuu koiria – huomenna ihmisiä?”  Tämähän suorastaan kerjää omaa satiirisaittia, ja kohta olikin Facebookissa pystyssä oma Odinin muistoryhmä, johon liittyi satoja koiran muiston kunnioittajia, monet ilmeisesti aivan vakavin mielin ja parodiaa tajuamatta.

odin.jpg

Äsken Odin-sivulla käydessäni oli kuitenkin jo ilmeistä, että Spiegel-lehden häijy uutinen aiheesta oli karkottanut vakavamielisemmät Odinin muistelijat. Jäljelle jääneet satiiri-iloittelijat voivat siis lopettaa Odin-fanituotteiden markkinoinnin ja keskittyä julkistamaan yhä hulvattomampia vitsiuutisia. Esimerkiksi kuvamanipulaatioita Odinista, joka – esimerkiksi – olikin vain lavastanut oman kuolemansa ja paennut Saksan riistoverotusta, mielipideterroria ja NATO-agentteja turvaan vapaalle Venäjänmaalle paremman isännän hoiviin, kuten kuva järkähtämättömästi todistaa.

odput.jpg

***

Ja lopuksi vielä tyylikkään pelkistetty suoritus Itävallasta. Die Tagespresse -niminen satiirisaitti julkaisi tämmöisen uutisen (”Pohjatonta röyhkeyttä”):

heute.jpg

Käsittämätöntä: Pakolaiset saavat ”Heute”-lehden ilmaiseksi!

Joka ei tiedä, että Die Tagespresse on vakavan kuuloisesta nimestään huolimatta vitsisivusto, ymmärtäisi kyllä jutun juonen, jos vaivautuisi lukemaan alkuperäisen uutisen. Siinä kerrotaan mm. näin:

Lähdemme paikan päälle ja yllätämme pakolaisen itse teosta: Takim S. on Syyriasta. Hän ei lainkaan häpeä tekoaan, päinvastoin: ”Minä luke tämä lehti joka päivä”, hän kerskailee.

”Minä tietä nyt: Richard Lugner kohta olla presidentti, mutta ei se mitä, kun Zika-virus meidät kaikki tappa.” Traaginen lisäys: eräältä ystävältä kuulemme, että Takim ennen Heute-lehden lukijaksi ryhtymistään puhui täydellistä saksaa.

Maahanmuuttajien kotoutumisasiantuntija arvostelee ilmaislehden ilmaista saatavuutta jyrkästi: ”Turvapaikanhakijoiden pitää omaksua sivistyneen yhteiskunnan arvot ja oppia saksaa. Kumpikaan ei onnistu, jos he päivittäin lukevat tätä lehteä.”

Toisin sanoen: Heute (‘Tänään’) on ilmaisjakelulehti, joka sisältää mainosten seassa hyvin sekalaisen tasoisia kohujuttuja. Sen saa esimerkiksi metroasemilla olevasta telineestä napata mukaansa kuka hyvänsä kulkija. Mutta ei se mitään, riittää, kun Facebook-päivityksessä esiintyvät avainsanat ”pakolainen” ja ”ilmaiseksi”. Tätäkin päivitystä jaettiin ”maahanmuuttokriittisiin” ryhmiin ja kommentoitiin aggressiivisesti myös Die Tagespressen seinällä, kertoo Der Standard.

Sentrooppalaisuuden parhaita puolia suomalaisuuteen verraten on kehittynyt ironian, parodian ja satiirin taju. Vielä ei kaikki voi olla hukassa.

 


Trai-trai-trallallaa!

maaliskuu 29, 2013

Saksalaisen tv-kanavan lastenuutisten Unkari-pätkän (”Punainen kortti Unkarille”) laukaisema poliittinen farssi jatkuu poliittisen nukketeatterin muodossa. Kuten viimeksi kirjoitin, pääministeri Orbán poltti päreensä moisesta hänen hallituksensa oikeus- ja mediahallintotoimien (sekä jalkapallon?) solvaamisesta ja julisti, että jos Unkarin tiedotusvälineissä harrastettaisiin moista, asianosaiset saisivat potkut (tai sananmukaisesti: ”lentäisivät”).

Tulee mieleen se vanhan vitsin kotityranni-isä rähjäämässä: ”Täällä ei jumalauta kiroilla, ja jos vielä rupeat väkivaltaiseksi, niin turpaan tulee!” Vitsi tajuttiin myös saksalaisissa tiedotusvälineissä, ja Hampurissa toimivan NDR-kanavan media-ajankohtaisuuksia ironisesti mäiskivä Durchgezappt-ohjelma otti toissapäivänä yhdeksi aiheekseen –  juuri Orbánin. (Ohjelman alussa kerrotaan müncheniläisen tuomioistuimen päätöksestä vähentää tiedotusvälineille myönnettyjä istumapaikkoja oikeussalissa juuri, kun tulossa on kansainvälistäkin huomiota saanut uusnatsioikeudenkäynti – tästä seurasi naurettava kilpajuoksu istumapaikoista sekä merkillistä kissanhännänvetoa siitä, saavatko paikan jo varanneet toimittajat tai viestimet antaa paikkansa toiselle. Viimeisen pätkän aiheena taas on ”PR-noidan ja prinsessan” kissatappelu eli sveitsiläisen seurapiiritoimittajan huomiotaherättävän raivokas yritys markkinoida uutista naispoliitikon kännisekoiluista. Animaatiohahmojen käyttö ja tahallisen lapsellinen ironia ovat siis selvästikin tämän ohjelman yleisiä tyylikeinoja.)

Noin kohdassa 1’25” esitellään ”Viikon totuus”: Ensiksi näytetään pätkä Logo-lastenuutisista – miten Unkarissa viestimien toimintaa rajoitetaan, koska hallitus haluaa, että siitä kerrottaisiin vain hyvää. Sitten näytetään pääministeri Orbánin reaktio: animoitu Orbán pomppii raivoissaan työhuoneessaan ja ilmestyy sitten perinteisen saksalaisen Kasper-teatterin pellenukkehahmona esittämään tuon kuuluisan radiohaastattelukommenttinsa, tosin saksaksi dubattuna:

Unkarissa ei olisi mahdollista, että lastenohjelmassa levitetään valheita ja paikkaansapitämättömiä faktoja. Jos tämä tapahtuisi Unkarin tv:ssä, asianosaiset saisivat oitis potkut.

”Orbán toivoo paljon enemmän propagandaa”, jatkaa ironinen selostajaääni, ” – se on taaskin monimutkainen sana, mutta asia on ihan yksinkertainen: kerrotaan vain, miten mahtavaa kaikki on.” Ja nyt lahjat sylissään sydämenkuvasateessa seisova tyytyväinen Orbán-käsinukke vaihtuu uudelleensanoitettuun versioon lastenuutislähetyksen animaatiosta:

Unkarissa toimittajien ei enää tarvitse kertoa asioista vapaasti. Ja niin onkin tosi hyvä, sillä sitten on enää vain iloisia uutisia. Ja on radioasemia, jotka onneksi eivät enää saa toimintalupaa, koska niiden tyhmillä pomoilla on ihan tyhmät mielipiteet hallituksesta, niin että siitä tulee vain paha olo.

Niinpä. Kiistelty kriittinen Klubrádió tosin voitti toistaiseksi kanteensa ja saa jatkaa taajuudellaan, eli jonkinlaisesta faktavirheestä saksalaisia kanavia tietenkin voidaan syyttää. Mutta jos vähänkään seuraa Unkarin valtiollisia viestimiä, ei voi olla huomaamatta, miten vanhat hyvät ajat mieleen tuovalla tyylillä siellä tarjoillaan ”vain hyviä uutisia”.

(Olin itse juuri Budapestissa työkeikalla, ja muutama minuutti Kossuth Rádión uutislähetystä taksin radiosta riitti: Unkarissa kaikki vain kehittyy ja kaunistuu, ja ulkomailtakin tulee pelkkää kehua. Uutislähetyksen jälkeen seurasi ohjelma, jossa empaattinen naisääni kertoi, miten raskaana olevan naisen ja sikiön välille kehittyy jo varhain ei vain fyysistä vaan selvästi myös henkinen yhdysside…)

Unkarin hallitus ja sitä tukevat piirit eivät tietenkään ole erityisen ihastuneita. Oikeistonationalistinen Magyar Hírlap -lehti kirjoittaa:

Julkisen palvelun tiedotusväline NDR on ylittänyt (kohtuuden) rajan: saksalainen tv-kanava esittää Unkarin pääministerin Viktor Orbánin pellehahmona. Tämä näyttää olevan NDR:n vastaus kritiikkiin, jota Unkarista oli esitetty maatamme halventavan lastenohjelman johdosta.

Niinpä. Unkarin hallituksen arvostelu on ”maamme halventamista”, ja pääministeri Orbánin henkilökohtainen raivonpurkaus ”Unkarin taholta esitettyä kritiikkiä”. Valtio olen minä.

Samainen Magyar Hírlap antaa säännöllisesti palstatilaa tässäkin blogissa useasti esiintyneelle, länsimaisen ymmärryksen mukaan selvästi rasistisen vihapuheen rajan tuolla puolen liikkuvalle toimittaja Zsolt Bayerille. Kun toimittaja Bayer vuosi sitten haukkui itävaltalaista poliitikkoa Ulrike Lunacekia ”kapiseksi valehtelevaksi idiootiksi” (tämän puututtua hallituksen kannattajien ”rauhanmarssi”-mielenosoituksessa nähtyihin antisemitistisiin iskulauseisiin), Fidesz-puolueen euroedustaja ja tunnettu politiikantutkija György Schöpflin riensi hätiin. Lunacekille kirjoittamassaan viestissä, jonka Pusztaranger-blogisti julkaisi kokonaisuudessaan (ja jota tuolloin itsekin siteerasin), Schöpflin saarnaa, että niin asiatonta ja epäkohteliasta kuin Bayerin kielenkäyttö onkin, tätä on poliittinen debatti ja sen kanssa on julkisuuden henkilön opittava elämään. Voisikohan Schöpflin nyt ystävällisesti kertoa myös puoluetoverilleen ja johtajalleen, että poliittisen johtajan, joka haluaa kansainvälisessä julkisuudessa tehdä pellen itsestään, on opittava elämään senkin kanssa, että hänestä mahdollisesti tehdään pelleanimaatioita?


Poliittista huumoria. Onhan?

marraskuu 18, 2012

Viikonlopun kevennykseksi kaksi pientä esimerkkiä naurun vapauttavasta voimasta.

Ensimmäinen tarina liittyy Unkarin nuorisopolitiikkaan, tarkemmin sanoen nuorison maastamuuttoon, joka on saavuttamassa kiihtyvät mittasuhteet. Jo keväällä julkistettujen tutkimusten mukaan puolet nuorista unkarilaisista harkitsee ulkomaille muuttamista. Unkarin talouden kuratauti vain pahenee, töitä on vaikea löytää eikä unkarilaisilla palkoilla oikein tule toimeen – keskipalkka on alle 800 euroa kuussa, mutta hinnat alkavat kohta olla samalla tasolla kuin muuallakin Euroopassa. Ja kun korkeakoulujärjestelmä on sekä rankkojen muutosten noin yleisesti että ankarien säästötoimien kourissa – kerrotaan muun muassa, että useat yliopistot joutuvat tänä talvena sulkemaan ovensa pariksi viikoksi, koska määrärahat eivät riitä tilojen lämmittämiseen, ja samaan aikaan pääministeri Orbán haaveilee ”omavaraisesta korkeakoulujärjestelmästä”, joka ilmeisesti kustannettaisiin lukukausimaksuilla – monet nuoret tekevät nopean johtopäätöksen ja lähtevät saman tien ulkomaille opiskelemaan.

Miten lahjakkaiden ja pätevien nuorten maastapaon voisi estää? No tietenkin perustamalla valtion rahoittaman Új Nemzedék (‘Uusi sukupolvi’) -keskuksen, joka julkaisee vakuuttavaa maastamuutonvastaista propagandamateriaalia, iskulauseenaan Minden ideköt (‘Kaikki sitoo meidät tänne’). Tuoreimmassa tällaisessa videossa nuori mies lähtee taksilla lentokentälle, kaivaa taskustaan iPhonen ja ryhtyy selailemaan sen kuvagalleriaa, jossa iloinen ja selvästikin hyvin toimeentuleva ystäväpiiri – samanlaisia rentoja kesäpartaisia nuorukaisia ja vapautuneesti hölskähteleviä bikinityttöjä – viettää loputonta ranta- ja biletyslomaa biitsillä ja pääkaupungin yöelämässä. Kuvat kulkee, ajat armahat samoaa, ja loppukuvassa nuorukainen kääntyy lentokentän lähtöaulasta takaisin kohti taksipysäkkiä. Ilmeisesti bileet jäivät kesken.

Tästä voisi työ- tai opiskelupaikasta tai ylipäätään jonkinlaisesta inhimillisestä toimeentulosta haaveileva unkarilainen nuori, jonka elämä on kaikkea muuta kuin biletystä ja kalliita leluja, tietenkin pelkästään raivostua ja syytää elokuvan tekijöille täyslaidallisen kuraa niskaan. Mutta onneksi on myös taitavia sanankäyttäjiä, jotka osaavat kehittää tämän raivon purevaksi verbalistiikaksi. Tyylinäyte hvg.hu-sivustolta – näin kuvailee elokuvan sisältöä András Rác:

Tarina kertoo siitä, miten Ruokkoamaton Nuori Menestyjä (Ápolatlan Fiatal Sikerember, Áfis) saa kirjeen, jossa komeilee mahtava Britannian lippu. […] Ketäpä muutakaan brittiläinen työnantaja etsisi kuin Áfista, joka on juuri valmistunut valtiontukensa menettäneestä Corvinus-yliopistosta? Áfis suuntaa lentokentälle, sille viimeiselle Ferihegyissä, jota ei vielä ole suljettu, tietenkin taksilla, siihenhän keskiverto-opiskelija opintolainansa polttaa, ja kaivaa 40 000 forintin kangastakkinsa povitaskusta 200 000 forintin iPhonen, selailee onnellisten aikojen valokuvia […] Lähteäkö vai eikö? Tätä ratkaisua ei helpota sekään, miten filmin naisstatistit, Tissi I, Tissi II ja Tissi III juoksentelevat bikineissä – tähän suunnilleen tyhjeneekin heidän yhteiskunnallinen merkityksensä […] Elokuvassa on kasoittain aitounkarilaisia aineksia: benjihyppyä, rantalentistä, digitaalikamera, kaljavaahtoa, purjelentokone. Tissi II saa siis tosiaankin purjelentokoneen lahjaksi, kun on saanut koulusta hyvän todistuksen?

Jos tämä ei vielä riitä, niin Youtube pursuu kommentoituja remiksejä, kuten esimerkiksi tämä (”Kaikki sitoisi meitä tänne, mutta…”), taustamusiikkina ”Arkipäivän pettymyksiä” ja lopputeksteinä: ”Kiitos, Fidesz!”

***

Iltamme toisen huumoripläjäyksen tarjoaa Unkarin valtiovarainministeri György Matolcsy, meeminikkarien kultakaivos. Kun aika proosallisen näköiseen pottunokkaiseen naamaan yhdistetään, hm, paavoväyrysmäinen laajakatseisuus sekä hieman avuton ulosanti, saadaan esimerkiksi tällaisia kuvakukkasia. Kesäkuussa hivenen kankeasti englantia puhuva Matolcsy CNN:n haastattelussa vakuutteli, että Unkarin talouden tila on loistava ja edessä talousihme, suoranainen fairy tale, ja parin tunnin päästä meemi oli syntynyt:

Pari päivää sitten Matolcsy esiintyi Hódmezővásárhelyssä, jälleen hehkuttaen Unkarin talouden loistavaa tulevaisuutta. (Index-sivuston uutisesta löytyy myös videoitu puhe, jota kannattaa katsella, vaikka ei unkaria osaisikaan — läsnäolijoiden body language on mielenkiintoista seurattavaa.) Tilaisuuden lopulla joku yleisöstä kysyi, mitä mieltä ministeri on siitä, että parhaillaan rivejään kokoavan opposition keulakuvaksi nouseva Gordon Bajnai oli nimittänyt Fidesz-puolueen kannattajia aasialaiseksi heimoksi. Näin Matolcsy:

Aasialaisesta syntyperästä meidän kuuluu olla ylpeitä. Meidän lapsillamme on, kolmessakymmenessä tapauksessa sadasta,  elämänsä ensimmäisenä kuutena viikkona takapuolessaan pieni punainen pilkku. Aivan niin kuin japanilaisilla lapsilla. Tämän ovat minulle kertoneet japanilaiset tiedemiehet.

No niin, itse asiassahan kysymys lienee ns. mongolitäplästä, joka ei kylläkään ole punainen vaan tummansinertävä. Tällaisia tummia, yleensä 3-5 vuoden ikään mennessä itsestään katoavia alaselän luomia tai pigmenttiläiskiä esiintyy pikkuvauvoilla usein Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, Itä-Afrikassa, Polynesiassa ja Amerikan alkuperäiskansojen parissa. Ei erityisemmin unkarilaisilla (joiden fyysinen perimä on jokseenkin tykkänään keskisen Itä-Euroopan suuresta geenisekoittimesta peräisin).

Arvoitukseksi jää, missä Matolcsy oli tällaisia japanilaisia tiedemiehiä kohdannut ja millaisten väärinkäsitysten ja käännösvirheiden kautta tieto oli hänelle tullut… Mutta sekoittamalla muutenkin älyttömään väitteeseen vielä sellaisen loputtoman vitsikkään elementin kuin ihmisen pylly Matolcsy varmisti itselleen lisää verkkokuolemattomuutta. Ei kestänyt kauaa, kun verkkoon jo ilmestyivät ensimmäiset kuvat Matolcsysta suorittamassa ”kansalaisuustestiä” rivistölle pakaransa pilkuttaneita pyllistelijöitä. Mutta ohitetaanpa tämä kaikkein ilmeisin halpavitsi ja päätetään tämänkertainen huumoripostaus kuvaan, jossa päätelmiä on vedetty pykälää pitemmälle ja Matolcsy pantu keskustelemaan punaisista pilkuista pääministeri Orbánin kanssa. Mitä tehdäänkään Unkarissa nykyään, kun Fidesz-puolueen kahden kolmasosan enemmistöllään pyörittämä parlamentti toimii lakkaamatta raksuttavana lainsäädäntäkoneena?

”Löysin takapuolestani pieniä punaisia täpliä.”
”Pannaan se perustuslakiin.”