Tiede, tuo vanha vainooja

20 helmikuun, 2017

Tässä blogissa on jonkun kerran ennenkin ollut esillä se, miten Keski- ja Itä-Euroopan konservatiivipiireissä rakennetaan ”genderistä” eli nykyaikaisesta sukupuolentutkimuksesta ja siihen liittyvästä sukupuolen käsitteen kyseenalaistamisesta jonkinlaista mörköä ja vankosarvista kyöpeliä. Läntisessä maailmassahan sukupuolentutkimus on jo kauan selvitellyt sitä, miten sukupuolta ja siihen liittyviä kategorioita – mieheyttä ja miehisyyttä, naiseutta ja naisellisuutta, hetero-, homo-, bi-, trans- tai aseksuaalisuutta ynnä muita lukemattomia tapoja, joilla ihmiset hahmottavat sukupuolta ja siihen liittyvää käyttäytymistä – yhteiskunnissa, yhteisöissä ja kulttuureissa rakennetaan ja käsitellään. Tämän kaiken taustavoimana on ollut poliittisia pyrkimyksiä, etenkin naisten ja seksuaalivähemmistöjen eturyhmien halu rakentaa maailmaa, jossa ihmisen oikeudet eivät olisi riippuvaisia siitä, mitä hänellä on jalkojen välissä ja mitä hän haluaa sillä tehdä. Siitä huolimatta sukupuolentutkimus ei tyhjene pelkkään poliittiseen aktivismiin – niin kuin ei myöskään esimerkiksi M. A. Castrénin uraauurtava työ suomen sukukielten parissa tyhjennyt siihen, minkä hän itse näki työnsä perimmäisenä tarkoituksena, eli suomalaisten sijoittamiseen Euraasian kansojen ja kielten kartalle.

Viime aikoina on puolestaan etenkin itäisemmässä Keski-Euroopassa mutta myös läntisten oikeistopopulistien piireissä (muistattehan perussuomalaisten nuorisojärjestön taannoiset TYTTÖ- ja POIKA-lippalakit?) alettu käydä taistoon perinteisten sukupuoliroolien puolesta. Miesten on ”saatava” olla miehiä ja naisten naisia – tämä on aloitettava jo varhaiskasvatuksessa, missä poikien pitää ”saada” leikkiä autoilla ja tyttöjen nukeilla (ikään kuin joku olisi tätä kieltämässä…), ja sitä on jatkettava aikuisten välisissä suhteissa siten, että naisten kuuluu ”saada” omistautua kodille ja lapsilleen, työelämän ja politiikan valtapelit taas kuuluvat miehille. Homojen pitäisi pysyä kaapissa ja hiljaa eikä ainakaan pyrkiä naimisiin keskenään, sillä avioliitto on miehen ja naisen välinen (tämähän on kirjattu esimerkiksi Unkarin perustuslakiin). Sukupuolineutraalit vessat ovat vähintäänkin poliittisen korrektiuden terroria (sillä kyllähän jokaisen pitää tietää, meneekö kukon- vai kanankuvallisesta ovesta), elleivät peräti jokin pervertikko-raiskaajien saatanallinen väijytysjuoni. Ja niin edelleen.

Tämän kaiken perustelut voivat olla avoimen (fundamentalisti-)uskonnolliset: avioliitosta ja sukupuolten rooleista on säädetty Sanassa, joten pulinat pois. Toinen selityslinja nojaa (piilo)militanttiin nationalismiin: kansakunnan etu vaatii, että miehet kasvatetaan taistelemaan maansa puolesta ja naiset keskittyvät vaalimaan kotiliettä ja sen lämmössä kasvavia uusia taistelijoita ja synnyttäjiä – siispä yksilön oikeuksista puhuminen on itsekästä ja kansan edun vastaista hedonismia. Feminismiä on Itä-Euroopassa jo vuosikymmenet syytetty syntyvyyden vähenemisestä ja koko kansakuntien tulevaisuuden vaarantamisesta. Tämä sopii hyvin yhteen myös niiden konservatiivisempien kirkkojen ja uskonsuuntien kanssa, jotka vastustavat aborttia ja joskus myös ehkäisyä. (Ja näin siitä huolimatta, että uusimman Euroopan ehkäisyatlaksen  vertailussa kärkeen sijoittunut Ranska, siis se Euroopan maa, jossa ehkäisyvälineitä ja -neuvontaa on parhaiten saatavilla, on Euroopan kärjessä myös syntyvyystilastoissa. Unkari sijoittuu ehkäisyatlaksen vertailussa häntäpäähän, vielä Puolaa ja Slovakiaakin heikommin, mutta ei muuten ole kehumista Suomenkaan sijoituksessa keskikastin viimeiseksi Latvian ja Serbian väliin.) Tuorein poliittinen tempaus tähän suuntaan nähtiin Unkarissa vähän aikaa sitten, kun ministeri János Lázár ilmoitti valtion maksavan runsaat kehittämistuet kahdelle sairaalalle siitä hyvästä, että nämä lopettavat aborttien tekemisen.

Mutta siis: viime vuosina tämä taistelu perinteisten sukupuoliroolien puolesta on saanut uuden, entistä selkeämpihahmoisen vihollisen, jonka nimi ei enää ole esimerkiksi ”feminismi” vaan gender. Ja tämän vihollislaivan keulakuva on tietenkin gender- eli sukupuolentutkimus, ei niinkään yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksen metodien ja instituutioiden kannalta, joista ”genderin” vastustajat eivät välttämättä paljoa tiedä, vaan ylipäätään nimityksenä sille ajatukselle, että ihmiskunta ei ehkä jakautuisikaan ongelmattomasti miehiin ja naisiin, joilla on kummallakin omat ominaisuutensa ja kansakoulun lukukirjassa vuonna 1932 kuvatut ikiaikaiset tehtävänsä, joita ei kannata sen ihmeemmin eritellä saati kyseenalaistaa.

Gendertutkimusta on itäisemmässä Euroopassa toki harrastettu pitkään, mutta sen institutionaalinen asema on usein heikompi tai kiistanalaisempi kuin lännessä. Unkarissa on muutamien gender-lähestymistapoja edustavien laitosten ja suuntautumisvaihtoehtojen rinnalla – esimerkiksi Szegedin yliopiston englantilaiseen filologiaan liittyvä Gender through Literatures and Cultures in English – ollut yksi ainoa varsinainen gendertutkimuksen laitos ja oppiaine, nimittäin Budapestin englanninkielisessä, kansainvälisessä Central European Universityssä. Siis juuri tuossa unkarinjuutalaistaustaisen miljardööri-talousvaikuttajan György Sorosin säätiön ylläpitämässä laitoksessa, joka on viime aikoina ollut vallanpitäjien silmätikkuna siinä määrin, että pari päivää sitten jo yliopiston rehtorinkin uutisoitiin  vaativan työntekijöiltä ”itsesensuuria” eli ”puoluepoliittisten” tilaisuuksien ja esiintymisten rajoittamista.

CEU:n jälkeen on nyt Budapestin ELTE-yliopisto (Eötvös Loránd Tudományegyetem) käynnistämässä ensi syksynä omat gendertutkimuksen maisteriopintonsa. Tämän uutisen julkistaminen helmikuun alussa ei tietenkään jäänyt konservatiivipiireiltä huomaamatta. Äärioikeistolaisista omituisuuksistaan (kuten esoteerisista UFO- ja ennustusjutuistaan tunnetun Ferenc Szaniszlón esiintymiset) tässäkin blogissa esillä ollut Echo TV -kanava, jonka viime vuonna osti pääministeri Orbánin naapuri, ystävä ja epäilty bulvaani, supermenestyksekkääksi liikemieheksi noussut kaasuasentaja Lőrinc Mészáros, kutsui ajankohtaisstudioonsa haastateltavaksi uutta oppiainetta johtavan ELTEn apulaisprofessorin Ágnes Kövér-Van Tilin. Studiossa vieras, hillityn tyylikäs ja viehättävä keski-ikäinen rouvashenkilö (olemukseltaan siis mahdollisimman kaukana sellaisesta anarkisti-rekkalesbotyypistä, jollaisen kanavan kohdeyleisö kenties odotti näkevänsä), vastailee herttaisesti hymyillen sellaisiin kysymyksiin kuin ”millainen massiivinen kysyntä tällaiselle oppiaineelle voi olla, kun tietämäni mukaan yhteiskunnassa sellaisten ihmisten osuus, joita nämä kysymykset koskettavat, on noin kolme prosentin kymmenesosaa?”. Haastattelu menee enimmäkseen ohipuhumiseksi: haastattelijaherraa kiinnostaa esimerkiksi ”kolmannen sukupuolen” vessojen rakentaminen, feminismin ja vasemmistolaisuuden suhde tai se, että brittiläisiä lääkäreitä on kuulemma neuvottu raskaana olevia naisia hoitaessaan välttämään sellaisia sukupuolittavia ilmauksia kuin ”äiti” (?!), haastateltava taas yrittää selittää, että tämä Unkarissa toimiva ohjelma keskittyy Unkarin yhteiskuntaan ja sen ongelmiin, etenkin sukupuolten tasa-arvon kysymysten tutkimiseen, koska tasa-arvon toteutumisessa – esimerkiksi äitiyslomalta työelämään palaavien naisten osalta – on vielä paljon parannettavaa.

Mutta ei tässä kyllin. Vielä enemmän tahatonta huumoria tarjosi viime päivät unkarinkielisessä somessa hartaasti loukutettu avoin kirje, jonka kristillisdemokraattisen puolueen nuorisojärjestö IKSZ:n puheenjohtaja Lőrinc Nacsa äskettäin osoitti ELTE-yliopiston rehtorille. Esimerkiksi hvg.hu-sivusto julkaisi kirjeen pirullisten huomautusten säestämänä kokonaisuudessaan. Näin Nacsa:

(…) Te, [yliopiston] johto, olette päättäneet, että haluaisitte harjoittaa maisteriopintoina Unkarin yhteiskunnan kannalta täysin hyödytöntä, poliittisen korrektiuden tukahduttamaa, tieteeksi naamioitunutta, kieroutunutta tutkimusaihetta. Meidän mielestämme Unkarilla ei ole varaa samaan ylellisyyteen kuin joissakin Skandinavian maissa: että yhteiskunnallisista kysymyksistä tärkeimpiin kuuluu julkisten käymälöiden merkitseminen [eri sukupuolille] tai mahdollisimman monien sukupuolineutraalien lelujen ja oppikirjojen tuottaminen, ettei niillä mahdollisesti vaikutettaisi siihen, miten pienet pojat ja tytöt kuuluvat omaan sukupuoleensa. Tässä on todettava, että on olemassa biologisia sukupuolia, ei yhteiskunnallisia, [!!!] siispä koko nimityskin on harhaanjohtava ja valheellinen. (…) tällä tutkimuksella ei mitenkään rakenneta tätä kansakuntaa vaan tuhotaan se arvokeskeinen ajattelu, joka Keski-Euroopan maissa vielä on olemassa. Meidän polttava ongelmamme on demografiakysymys [= syntyvyyden lisääminen], eikä se ratkea seksuaalivähemmistöjä tutkimalla tai feminististä filosofiaa syventämällä. Pyydämme teitä, herra rehtori, että tähän oppiaineeseen ohjatuilla rahoilla ja resursseilla ennemmin perustaisitte demografian tutkimuslaitoksen, perhekysymysten oppituolin (…) Tämä on teidän vastuullanne Unkarin vanhimman yliopiston johtajana, tähän mennessähän vain György Sorosin yksityisyliopistossa on nähty vastaavanlaista järjetöntä mielipuolisuutta (nonszensz őrültség). Pystyykö ELTE panostamaan tulevaisuuteen arvoisellaan tavalla vai palveleeko se vain gender- ja homolobbyn painostusta?

Toisin sanoen: sukupuolentutkimus on lähtökohtaisesti väärässä, koska ”sosiaalisia sukupuolia ei ole” (siis kaikki, mitä me pidämme ”mieheytenä” tai ”naiseutena”, on geeneissämme ja biologiassamme???). Eikä myöskään sukupuolten tasa-arvon alalla ole mitään ongelmia, ellei sitten se, että naiset kohtelevat kaltoin miesparkoja eivätkä suostu pysymään hellan ja nyrkin välissä. Sukupuolentutkimus kiinnostaa vain niitä, joiden (biologisessa) sukupuolessa on jotain erityistä tutkimisen aihetta, eli pikkuruista fysiologisesti intersukupuolisten tai hermafrodiittien joukkoa (tähän Echo TV:n toimittajan ”kolme prosentin kymmenesosaa” ilmeisesti tarkoitti viitata). Tai sitten se on poliittinen salajuoni, jonka takana ovat homot, vasemmistolaiset, György Soros ja muut vakioviholliset ja jonka päämääränä on tuhota perinteiset kansalliset perhearvot ja sitä kautta perhe ja syntyvyys. Ainakaan tiedettä tai tutkimusta se ei ole, sillä mitäs sitä itsestäänselvää asiaa tutkimaan.

Itse järkytyin eniten siitä, miten ELTE:n uudesta gender-oppiaineesta kirjoitti hallitusta lähellä oleva räväkäntyylinen ja varmaan nuorempaan ja urbaanimpaan lukijakuntaan vetoamaan tarkoitettu 888.hu-sivusto. En viitsi linkittää tänne juttuja, jotka unkarintaitoinen helposti löytää hakukoneella ja joiden kuvituksena on sateenkaarenvärisiin paljastaviin asuihin puettuja, perinteiseen sukupuoliroolistoon hankalasti sopivia karnevaalihahmoja ilmeisesti erilaisista Pride-kulkueista. Jutuissa todetaan, sen kummemmin perustelematta, että sukupuolentutkimus on kommunismin ajat mieleen tuovaa (??) huuhaatiedettä. (Näin juuri. Kommunismi ja paljettibikineissä kadulla tanssivat transseksuaalit kuuluvat tottakai yhteen, aivan niin kuin vihervasemmistointellektuellit ja kansainvälinen suurpääoma, koska kaikki ne yhdessä haluavat tuhota meidän kansalliset arvomme…) Mutta tämän lyhyen johdatuksen jälkeen juttu koostuu pelkästään järkyttämään tarkoitetuista otsikoista: tällaista siellä on tarkoitus opettaa, ja tällaisista kirjoista! Siis tällaisia kursseja kuin ”Sosiaalisten sukupuolten sosiaalipsykologia”, ”Johdatus feministisiin kirjallisuus- ja kulttuuriteorioihin”, ”Syrjinnänvastaisuus ja ihmisoikeudet sosiaalisten sukupuolten näkökulmasta”, ”Ruumiillisuusteoriat ja ruumiin historiat”, ”Miestutkimus”. Ja jotain Gayatri Chakravorty Spivakia siellä luetaan! Raahhahhahhaah!

Tällaisia juttuja lukiessaan alkaa tosiaankin miettiä, missä määrin poliittinen populismi on redusoitavissa pelkäksi kapinaksi ei vain todellisuutta (”vaihtoehtoiset faktat”) vaan tiedettä ja tietoa vastaan, maailmassa, jossa ei ole totuutta, vain mielipiteitä, joista minulla on oikeus valita kivoin. Näissä tunnelmissa päätän raporttini 888.hu:n kommenttiketjusta poimittuun puheenvuoroon. Nimimerkki ”Oppimaton valkoinen heteromies” ojentaa nuorta kristillisdemokraattia:

Älkää kirjoitelko kirjeitä, kun kerran olette jo hallituksessa, kiitti vaan v***sti, kerta kaikkiaan vain estäkää koko oppiaineen käynnistäminen. En minä sitä varten veroja maksa, että niillä koulutettaisiin ihmisiä, jotka ovat mielisairaita ja haluavat kasvattaa MINUN LAPSISTANI hinttareita.

Ja tähän vastaa nimimerkki ”Zortaan” tavalla, joka palauttaa meidät unkarilaisittain traumaattis-politisoitujen peruskysymysten äärelle:

zortaan

Periaatteessa olet oikeassa. Mutta juuri tämä demokratia…. Sairas ELTEn johto päästi tämmöisen mielisairaan opintosuunnan käynnistymään. Siihen ei yliopistojen autonomian takia pysty puuttumaan – paitsi jos se on ristiriidassa jonkin lainkohdan kanssa. Tosin voi kysyä, miksi tämmöinen oppiaine voi saada yliopistollisen akkreditaation? ….
Valitettavasti ELTEssä on vahvana kommari- ja suvakkimafia: tämän näkee vaikka historiakoulutuksessakin (humanistisessa tiedekunnassa, kielitieteessä, historioitsijoiden koulutuksessa jne.): pidetään kynsin hampain kiinni 40 vuoden takaisesta vanhentuneesta historianäkemyksestä. Me olemme suomalais-ugrilaisia, piste – ulvovat meidän bolševikki-historioitsijamme.

M. A. Castrén kääntyi juuri haudassaan.

 

 


EU:n arvojen puolustajat Norja ja USA?

26 syyskuun, 2014

Kiista Norjan ja Unkarin hallituksen välillä on äskettäin ylittänyt jopa suomalaisen uutiskynnyksen. Kyse on siis demokraattisen kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen tarkoitetuista avustuksista, joita Norja EU:n kanssa solmimansa sopimuksen pohjalta – päästäkseen osallistumaan taloudelliseen yhteistyöhön – maksaa vähemmän kehittyneille EU-maille, myös Unkarille. Norjalaisten tapa hallinnoida ja kohdentaa avustuksiaan ei miellytä Unkarin hallitusta, eivät myöskään norjalaisten valitsemat yhteistyökumppanit, joita ovat esimerkiksi ympäristöjärjestö Ökotárs, NANE (Naiset perheväkivaltaa vastaan) sekä parikin seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta taistelevaa järjestöä. Siispä viime aikoina Unkarin poliisi on tutkinut kansalaisjärjestöjen toiminnassa epäilemiään epäselvyyksiä, järjestöjen toimistoja on ratsattu ja niiden toimintaa vaikeutettu monin tavoin. Pääministeri Orbán lausui jo kesällä kuuluisassa ”Tusványosin puheessaan”:

On tehtävä selväksi, että tässä meitä vastassa eivät ole kansalaiset (kansalaisaktivistit, -järjestöt, civilek), meitä eivät kohtaa kansalaistoimijat vaan palkatut poliittiset aktivistit, jotka yrittävät toteuttaa Unkarissa ulkomaiden etuja.

Samoin kuin Putinin Venäjällä siis, missä kansainvälistä yhteistyötä tekevät kansalaisjärjestöt velvoitetaan rekisteröitymään ”ulkomaiden agenteiksi”. Ja samaan aikaan, kuten oppositiofoorumeilla huomautetaan, kukaan ei vaadi hallitusta ja Fidesz-puoluetta tukevien ns. rauhanmarssien järjestäjiä, ”kansalaisjärjestö” Civil Összefogás Fórumia, tekemään tiliä rahoituksestaan, joka selvästikin tulee Unkarin omilta vallanpitäjiltä.

Norjalaiset eivät enää hyväksy yhteistyökumppaniensa tällaista kohtelua, vaan avustusvarat on toistaiseksi jäädytetty, ja Norjan EU-asiain ministeri Vidar Helgesen on äskettäin ottanut terävästi ja selkeästi kantaa tähän kiistaan, suoraan kehottaen EU:ta reagoimaan. Tähän asiaan tarttui myös Ruotsin radio, jonka kirjeenvaihtaja kävi jututtamassa ministeri Helgeseniä; lähetys on kuultavissa Ruotsin radion verkkosivuilla, ja sitä referoi unkariksi Galamus-sivuston ruotsintaitoinen avustaja Gábor Nagy. Ministeri Helgesenin mielestä EU:n pitäisi ottaa mallia Norjasta ja reagoida Unkarin demokratian ongelmiin paljon tähänastista selkeämmin. Lähetyksessä kuultiin myös  Annika Ström Meliniä, joka tuoreessa kirjassaan Europas svaga hjärta on käsitellyt Unkarin tilannetta ja kertoo esimerkiksi ihmisten pelosta ja huolesta: monet haastateltavat selvästi varoivat sanojaan ja pelkäsivät esittää hallituksenvastaisia mielipiteitä.

Samaan aikaan Unkarin oppositiofoorumeilla keskustellaan vilkkaasti USA:n presidentti Obaman äskettäisestä puheesta. Siinä nimittäin Unkari mainittiin vähemmän mairittelevassa yhteydessä:

Venäjältä Kiinaan ja Venezuelaan nähdään parhaillaan armottomia iskuja, joissa oikeutettua toisinajattelua halvennetaan kapinoinniksi. Esimerkiksi Azerbaidžanissa lait tekevät kansalaisjärjestöjen toiminnan uskomattoman vaikeaksi. Unkarista Egyptiin loputtomat säännökset ja avoin pelottelu kohtaavat kansalaisyhteiskuntaa yhä enenevässä määrin. Ja kautta maailman rohkeita miehiä ja naisia, jotka uskaltavat korottaa äänensä, ahdistellaan, vainotaan ja jopa surmataan.

Tällaista on kuultu läntiseltä pallonpuoliskolta viime aikoina muutenkin, ja viimeistään Orbánin Tusványosin puheesta lähtien. Pari viikkoa sitten The Economist käytti juuri Unkaria ja Egyptiä esimerkkeinä autoritaarisista valtioista, joissa kansalaisjärjestöjä estetään ottamasta vastaan avustuksia ulkomailta. Ex-presidentti Clinton puolestaan lausahti tv-haastattelussa:

Unkarin pääministeri – he ovat paljosta velkaa Amerikalle – hän juuri sanoi pitävänsä autoritaarisesta kapitalismista, mutta oikeastaan hän sanoo vain: ”Minä en ikinä halua lähteä vallasta.” Yleensä nämä tyypit vain tahtovat pysyä asemassaan loputtomiin ja kääriä rahaa.

Unkarin kansainvälinen maine alkaa siis kolhiintua aina vain pahemmin. Vapaat toimittajat ja yksityishenkilöinä mielipiteitään laukovat expresidentit vielä sikseen, mutta jos presidentti Obama, maailman mahtavin mies, jonka puheiden jokainen sana – kuten unkarilaisessa ajankohtaisohjelmassa todettiin – ”punnitaan apteekkivaa’alla”, nimenomaisesti mainitsee Unkarin, tähän on reagoitava. Unkarin ulko- ja ulkomaankauppaministeriö päkisti itsestään kolmen lauseen mittaisen julkilausuman:

Me lähdemme siitä, että Unkari ja Amerikan Yhdysvallat ovat liittolaisia. Samalla kuitenkin Amerikan Yhdysvaltain presidentin huomautukset, jotka koskevat Unkarin kansalaisyhteiskunnan rajoittamista hallituksen toimesta, ovat vailla tosiasiallista pohjaa. Unkarin kansa on vapautta rakastavaa kansaa eikä siksi sietäisi minkäänlaista vapautensa rajoittamista.

Tämä ”tosipohjan puutetta” paheksuva lausunto on tietenkin itse vailla mitään järkeviä perusteita. Unkarin kansa, tai ainakin merkittävä osa siitä, on 1900-luvun mittaan erinomaisesti sietänyt sekä Horthyn että Kádárin järjestelmiä, joista kummassakaan kansalaisvapaudet eivät saaneet rajoittamattomasti kukoistaa. (Rákosin stalinistinen diktatuuri nyt johti lopulta vuoden 1956 kansannousuun, mutta senkin laukaisemiseen tarvittiin vuosien kypsyttely sekä Stalinin kuolemaa seurannut poliittinen suojasää.) Selvää on myös, että kansallisella mentaliteetilla tai romanttisella kansalaisylpeydellä ei ole mitään tekemistä reaalipolitiikan kanssa. Samanlaisia fraaseja voisi yhtä hyvin suoltaa, ja varmaan suoltaakin, myös Pohjois-Korean hallitus.

Naiiveimpia hallituksen tukijoita lukuun ottamatta kukaan tuskin kuvittelee, että tällaisen tunteellis-isänmaallisen möläytyksen johdosta Yhdysvaltain presidentin kanslia tai ulkoministeriö ryhtyisi katuvaisena pyörtämään puheitaan tai muuttamaan tulkintaansa demokratian tilasta Unkarissa. Kukaan täysipäinen politiikan tarkkailija ei myöskään tyydy uskomaan, että kaiken takana on vain tietämättömyys ja että Obaman puheita ei kirjoittaisi maailman mahtavimman tiedustelupalvelun informoima ammattilaisjoukko vaan joku punaniskajuntti, jolta Budapest ja Bukarest menevät sekaisin. Ministeriön julkilausuma on selvästikin tarkoitettu kotimaiseen kulutukseen ja suunnattu nimenomaan niille naiiveille, usein iäkkäämmille kannattajajoukoille, joiden mielestä Unkarin kansakunta on kautta historiansa ollut messiaaninen Euroopan puolestakärsijä ja pelastaja (”me pysäytimme turkkilaiset ja hajotimme rautaesiripun”), Viktor Orbán on Jumalan lahja Unkarin kansalle ja kaikenlainen Orbánin hallituksen arvostelu vain yksi merkki ilkeän ja kateellisen ulkomaailman salaliitosta Unkaria vastaan.

(Tässä samassa salaliitossa on itse asiassa mukana myös maailmankuulu amerikanunkarilainen rahoittaja-mahtimies George (György) Soros, jonka hallitusta lähellä oleva Magyar Nemzet -lehti äskettäin arveli syöttävän salaa rahoja Unkarin oppositiolle Norjan ja Yhdysvaltojen kautta – lisätietoa löytyy englanniksi Eva S. Baloghin blogista. Niin juuri, norjalaisten tukemat kansalaisjärjestöt tai Clintonin ja Obaman puheet ovat vain osa koneistoa, jota käyttelevät Tiedättehänketkä. Ei tarvinne erikseen huomauttaa, mihin etnis-uskonnolliseen ryhmään George Soros (ent. Schwartz) syntyperänsä kautta lukeutuu, asia on unkarilaisille lukijoille selvä ilman että koukkunokkaisista Siionin viisaista tarvitsee suoraan puhua. Ja tässä yhteydessä vain oppositioviestimet muistavat muistuttaa, että itse Viktor Orbán nuorena miehenä pääsi Oxfordiin opiskelemaan nimenomaan Soros-säätiön stipendillä.)

EU:lle ja läntisille liittolaisille puolestaan tällainen julkilausuma antaa käänteisen viestin. ”Me viis veisaamme siitä, mitä te meistä ajattelette – kuten näkyy, emme edes vaivaudu kunnolla puolustelemaan tekemisiämme. Päinvastoin, teidän pitää meitä kunnioittaman. Rahat tänne ja turpa kiinni.”

On varmaan monia reaalipoliittisia syitä siihen, miksi EU ei vielä ole tämän voimakkaammin, ja varsinkaan avoimien taloudellisten pakotteiden kautta, reagoinut Unkarin huolestuttavaan kehitykseen tai Orbánin rasittavaan kukkoiluun ja ”vapaustaisteluun Brysseliä vastaan”, kuten asia kotirintamalle esitetään. Tai miksi jopa Fidesz-puolueen Tibor Navracsicsille järjestyi koulutusasiain komissaarin paikka, samaan aikaan, kun Unkarin hallituskriittiset viestimet veisaavat valitusvirsiä koulujen ja yliopistojen järkyttävästä tilasta. Yksi reaalipoliittinen syy voi olla perinteinen ulkopoliittisten hätätilanteiden kasautuminen: Ukrainan tilanne, Gazan kestokonflikti, Syyria ja ISIS-terrorivaltion nousu ovat tietenkin isompia ongelmia kuin Unkarin toistaiseksi veretön demokratiakriisi. Tunnetusti myös Brysselin myllyt jauhavat hitaasti, ja niin kauan kuin Fidesz-puolue kuuluu europarlamentissa valtaa pitävään konservatiivipuolueiden EPP-ryhmittymään, ei europarlamenttia välttämättä saada massiivisten Unkari-vastaisten pakotteiden taakse.

Jossakin vaiheessa luulisi Brysselissäkin kuitenkin rajan tulevan vastaan. Ja yksi kriittinen piste voisi olla Unkarin ”avaus itään” ja lähentyvä, luottamuksellinen suhde Venäjään, mikä loppupelissä saattaa vaarantaa EU:n yhteisrintamayritykset. Unkari, kuten Suomikin, on ostamassa Venäjältä ydinvoimalan laajennusta, mutta Unkarissa tämä lisäksi tehdään luotolla, joka tekee maasta kymmeniksi vuosiksi Venäjän velallisen. Poliittisissa ja ideologisissa kysymyksissä ”yhteistä harrastuspohjaa löytyy”, kuten riippumattomien kansalaisjärjestöjen kohtelu osoittaa, kansallis-konservatiivisista aatelinjauksista, ”kristillisten arvojen” toitottamisesta ja perinteisten kirkkojen kädestä syöttämisestä puhumattakaan.

Mainittakoon lopuksi vielä yksi kiintoisa yksityiskohta: Äskettäisen YK:n alkuperäiskansojen maailmankonferenssin yhteydessä uutisiin nousi vähemmistöjen kohtelu Venäjällä. Useita alkuperäiskansajärjestöjen edustajia hätyytettiin ja estettiin matkustamasta New Yorkiin, Kuolan saamelaisten – yhden pienimmistä ja turvattomimmista vähemmistöistä! – edustaja Valentina Sovkina pääsi matkaan vain poliisin ja tuntemattoman ”ryöstäjän” pelotteluyrityksiä uhmaten. Tämän johdosta käyttivät painokkaita puheenvuoroja ei vain Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves, kuten odottaa saattaa, vaan myös Suomen Sauli Niinistö. Unkarin poliittinen johto puolestaan ei nähnyt tarpeelliseksi reagoida kielisukulaisten tilanteeseen.

Odotellaan siis edelleenkin Brysselin reaktioita. Ja katsotaan, miten kauan Ukrainan ohella Yhdysvaltain ja Norjan pitää toimia äänekkäimpinä eurooppalaisten arvojen puolestapuhujina.