Ei tässä kohta silmiäänkään usko

helmikuu 20, 2019

Tässäpä muutama viime päivien uutinen Unkarista:

Hallitus ilmoitti toissapäivänä Facebook-sivullaan käynnistävänsä uuden tiedotuskampanjan, sillä ”jokaisella on oikeus tietää, mitkä ovat ne tämänhetkiset ehdotukset, joiden pohjalta Unkarin turvallisuus vaarannetaan”. Odotettavissa katujen varsille tämännäköisiä julisteita:

sorosjuncker.jpg

”Teilläkin on oikeus tietää, mitä Brysseli kaavailee! He haluavat ottaa käyttöön pakollisen maahanmuuttokiintiön. He haluavat heikentää jäsenvaltioiden oikeutta puolustaa rajojaan. Migranttiviisumin avulla he helpottaisivat maahanmuuttoa.”

Soros ja maahanmuutto, niillä pelottelemalla on pärjätty tähänkin asti… Eivät kuitenkaan ole ajat niin kuin oli ennen, kun Unkarissa voitiin kuvitella, että kielimuurin takana kaikessa rauhassa saa sanoa ja kirjoittaa mitä tykkää. Brysselissä ja muuallakin Euroopassa on ”tiedotuskampanjaan” reagoitu varsin kipakasti. Euroopan komissio laati välittömästi vastausjulisteen. Siitä on unkarinkielinenkin versio, jota valitettavasti ei varmaankaan tulla Unkarin julkisissa ilmoitustiloissa näkemään:

orbanjuncker.jpeg

”Teilläkin on oikeus tietää, mikä on faktaa ja mikä on fiktiota. Täällä ei ole ”heitä” – on vain Euroopan Unioni, ja sen pöydän ääressä istuu myös Unkari. EU tukee jäsenvaltioiden rajojen puolustusta, ei heikennä sitä. EU ei suunnittele ns. humanitaaristen viisumien käyttöönottoa. Jäsenvaltiot päättävät itse, missä määrin ne haluavat ottaa vastaan laillista maahanmuuttoa.”

***

Viimeksi päivittelemäni sanasota, joka lähti liikkeelle Ruotsin sosiaaliministerin Annika Strandhällin twiitistä, jatkuu yhä. Strandhällhän oli kauhistellut Orbánin kolmikymmenlukulaiselta haiskahtavaa syntyvyydenlisäysohjelmaa. Tästä Unkarin ulkoministeri oli hikeentynyt ja kutsunut Ruotsin Unkarin-lähettilään puhutteluun. Asia sai kuitenkin jatkoa. Vanha ystävämme, poronmetsästäjä-varapääministeri Zsolt Semjén vieraili toisen vanhan tuttavamme, poliittisen ja muunkin epäkorrektiuden mestarin Zsolt Bayerin tv-showssa ja siellä innostui kommentoimaan Strandhällin twiittiä sananmukaisesti näin: “Se, mitä tuo olento parka (szegény teremtés) sanoi, on poikkeavuus (aberráció) itse.” Tämä sairaalloista tai epänormaalia poikkeavuutta merkitsevä ”aberraatio”-sana matkasi ripeästi kielimuurin yli Ruotsiin, missä paikalliset viestimet kertovat Semjénin kutsuneen Strandhälliä ”sairaaksi olento paraksi” (stackars sjuk varelse). Nyt on puolestaan Unkarin Ruotsin-lähettiläs saanut kutsun Ruotsin ulkoministeriöön.

Ministeri Semjén ei vähästä hätkähdä. ATV-kanavalle antamassaan haastattelussa hän kyllä kehtaa: ”Näin heillä on ainakin tilaisuus pyytää anteeksi sitä, että heidän rouva ministerinsä vertasi Unkarin perhepolitiikkaa natsi-Saksaan.” Ja näin ruotsalaisetkin saavat oppia, miten Unkarin hyvä perhe- ja kansakuntapolitiikka käytännössä toimii. ”Tämä koituu siis opiksi rouva ministerille ja hyväksi koko kunnon Ruotsin kansalle.”

***

Hyvin kehtaa myös valtakunnansyyttäjä Péter Polt, jonka pöydälle päätyneet korruptioepäilyt eivät yleensä oikein johda toimenpiteisiin. Eivät ainakaan pääministerin vävypoikaa ikävästi koskettavassa ns. Elios-jutussa, josta äskettäin kirjoitin. Unkarihan veti Elioksen laskut pois Brysseliin lähetettävästä tukihakemusnivaskasta eli käytännössä luopui EU-tuista ja siirsi laskun veronmaksajien maksettavaksi. Nyttemmin muuten, juuri tulleen tiedon mukaan, myös surkuhupaisista julkisuusesiintymisistään tunnetun ministeri Lajos Kósan yli 80-vuotias äiti (joka ei siis ole mikään bulvaani) luopuu vapaaehtoisesti suursikalansa EU-tuista.

Ilmeisesti EU on alkanut hieman aiempaa pontevammin puuttua siihen, mitä eurooppalaisten veronmaksajien rahoille Unkarissa tapahtuu. Äskettäin uutisoitiin, että valtakunnansyyttäjä Polt oli saanut kutsun Brysseliin Euroopan parlamentin budjettivalvontavaliokunnan puheille, selvittelemään myös korruptiovalvontavirasto OLAFin esille nostamia juttuja. Polt ei kuitenkaan aio lähteä. Kirjeessään valiokunnan puheenjohtajalle Inge Gräßlelle hän selittää, että jo ennen kutsun saapumista tieto kutsusta oli levinnyt Unkarin mediaan ja siellä oli annettu ymmärtää, että kyseessä olisi OLAFin vaatimien selvitysten arviointi. Koska EU-vaalit ovat jo ovella, Poltin mielestä tilanne on liiaksi politisoitunut ja se voitaisiin nähdä osana poliittista vaalikampanjaa. (Ja pois se meistä, että meillä vaalikampanjoitaisiin! Hallituksen Soros-julisteet ovat tiedotusta!)

***

Ja jos haluatte vielä kuulla, miten unkarilaisten propagandakone vinkuu, kun kaasu painetaan pohjaan, niin katsokaapa tätä Euronewsin haastattelua, jossa ulkoministeri Szíjjártó menettää malttinsa. ”Unkarilaiset eivät ole migrantteja!” Siis valkoihoiset eurooppalaiset unkarilaiset, jotka liikkuvat EU:n sisällä maasta toiseen, ovat kokonaan eri asia kuin Euroopan ulkopuolelta väitetysti häijyin aikein saapuvat tummaihoiset ja islaminuskoiset tulokkaat, joihin Unkarissa sanalla migráns yleensä viitataan. Haastattelijalle samoin kuin kansainväliselle yleisölle, joka ei tunne tätä migrantti-termin unkarilaista erityiskäyttöä haukkuma- ja pelottelusanana, tämä on tietenkin aika käsittämätöntä. Ja kun haastattelija yrittää selittää, että Britannian muukalaiskammoinen brexit-väki haluaisi eroon myös itäeurooppalaisista ”migranteista”, olkoot miten valkoihoisia kristittyjä EU-kansalaisia hyvänsä, Szíjjártó hermostuu ja käskee haastattelijan lakata loukkaamasta unkarilaisia.

***

Tämä kaikki siis ihan oikeasti, vakavissaan, aikuisten ihmisten kesken. Ja pyöritys sen kun jatkuu.

Eilen hallituksen kansainvälisten kommunikaatio- ja tiedotusasiain valtiosihteeri Zoltán Kovács, puhuessaan Unkarin kansainvälistä mediaimagoa käsittelevän analyysin julkistustilaisuudessa, tulkitsi tilannetta näin:

”Unkaria vastaan on kahdeksan vuotta ollut käynnissä disinformaatiokampanja, on rakennettu narratiivi, joka sopii täydellisesti antamaan niille, jotka haluavat perinteisestä mediasta saada tietoja Unkarista, koko maasta täysin todellisuudesta poikkeavan kuvan.”

Siis: Unkarista levitetään valheita ja valeuutisia. Mutta, vakuuttaa Kovács,

”meidän kertomamme tarinat (…) ovat varmasti lähempänä totuutta kuin se narratiivi, jota meistä levitellään esimerkiksi Länsi-Euroopan lehdistössä. (…) Tästä ei mikään todista paremmin kuin kolme peräkkäistä kahden kolmasosan parlamenttivaalivoittoa.”

Juupajuu. Kahden kolmasosan parlamenttienemmistöhän on tosin saavutettu kyseenalaisin keinoin ja vaalimatematiikan avulla eikä todellakaan tarkoita, että kaksi kolmasosaa Unkarin kansasta olisi äänestänyt nykyisen hallituskoalition puolesta. Mutta tämäkin vain kuvaa kahden todellisuuden – tai kahden narratiivin – taistelua.

Tänä aamuna Unkarin yleisradion ykköskanavan (Kossuth Rádió) aamumakasiinissa EU-asiain valtiosihteeri Judit Varga puolestaan puuttui siihen, miten Euroopan komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans oli arvostellut hallituksen tiedotuskampanjaa. Vargan mielestä Timmermans ei osaa pitää varapuheenjohtajan tehtäväänsä erossa sosialistien kärkiehdokkaan asemastaan vaan käy komission nimissä omaa vaalitaisteluaan. (Syytä toisia siitä, mitä itse teet…) ”Unkaria halutaan rangaista sen maahanmuuttopolitiikan tähden.” (Ei tietenkään korruption vuoksi, ei oikeusvaltion vaarantamisen, ihmisoikeusrikkomusten tai tieteen alasajon takia…) Valtiosihteerin mukaan vaalitaistelun kuumuudessa ei enää onnistu asiallinen väittely esimerkiksi EU:n 7. artiklasta, ja ”hallituksen tiedotuskampanjan herättämät kiivaat reaktiot todistavat, että ne tiedot, joita unkarilaisille halutaan välittää, pitävät paikkansa”. Siis: on Brysselin syytä, että enää ei voi käydä järkevää keskustelua.

***

Summa summarum: Keskustelu Unkarin tilanteesta uhkaa muuttua järjettömäksi kilpa-älämölöksi, jossa kilpailevat todellisuudet loittonevat toisistaan vinhaa vauhtia ja jossa väittelyn volyymia vääntää kovemmalle ja keskinäisen syyttelyn tasoa yhä lapsellisemmaksi ennen muuta Unkarin hallitus. Kun kerran on ääliöpopulismin linjalle menty ja rakennettu kannatus äänestäjäkunnan kaikkein tuulellakäyvimmän segmentin varaan, ulkoa tulevaan uhkaan tai kritiikkiin ei näköjään voi muuten reagoida kuin lisäämällä kierroksia propagandamoottoriin. Sivustakatsoja jää miettimään, päättyykö tämä moottorin tikahtumiseen, polttoaineen loppumiseen vai koko pöntön räjähtämiseen.

Ja tietenkin voi aina miettiä, mikä tähän on johtanut. Väitän, että yhtenä syynä ääliöpopulismin kukoistamiseen on kansansivistyksen surkea tila, ja tähän puolestaan on pitkät historialliset syyt. Unkari on aina ollut eriarvoisuuden maa. Horthyn ajan myöhäisfeodaalisen gentry-kulttuurin tilalle tuotu reaalisosialismi ei demokratisoinut yhteiskuntaa vaan loi vain, etumerkit vaihtaen, entisen tilalle uuden feodaaliyhteiskunnan, jossa menestyminen oli kiinni suhteilla ja suosiolla pelaamisesta. Järjestelmänvaihdoksen jälkeenkään ei tästä päästy irti, ennen kuin Orbánin järjestelmä loi uudelleen kuvion, jossa Horthyn aikojen ideologisia tunnuksia yhdistellään sosialismin ajan reaalipoliittisiin käytänteisiin. Tässä unkarilaiset nyt istuvat ja ihmettelevät, kun periaatteessa valtakunnan korkeinta oppineisuutta edustava mies, konservatiivisen ”professorien Batthyány-piirin” johtaja Gábor Náray-Szabó selittää patruunamaisella tyyneydellä, että kansa nyt on tyhmää eikä siitä pidä välittää:

– Minä kyllä kestän nuo Soros-jutut, vaikka tunnenkin monia, joiden mielestä tämä on liikaa.
[Haastattelija:] – Onko Professorien Batthyány-piirissäkin tästä väittelyä?
– On ollut. Mutta yksi asia on hyvin tärkeä: Sorosilla pelottelua ei ole tarkoitettu älymystölle. Älymystön ei pitäisi siitä hermostua. Voihan sitä toki sanoa, että kansaa ei saisi tyhmentää, mutta ei ole varmaa, että tämäkään täysin pitää paikkansa.

EU:lla on nyt tuhannen taalan paikka. Miten käydään aikuista poliittista vuoropuhelua vastapuolen kanssa, joka käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi? (Ja miten ylipäätään asiat on päästetty tähän pisteeseen – onko ”lapsen” demokraattista tapakasvatusta laiminlyöty liian kauan, miksi sille ei ole osoitettu rakkautta ja rajoja?) Ja miten estetään tätä kommunikaation ja sen myötä kohta päätöksenteonkin rapautumista ja infantilisoitumista leviämästä (entisestään), kun muualtakin Euroopasta, meiltäkin, löytyy typerälle vihapropagandalle altista älämölöporukkaa, joka on aina valmis juhlimaan Orbánia uutena mestarinaan?

Mainokset

Ite on, joka toista sanoo, taas kerran

helmikuu 17, 2019

Olen tästä ilmiöstä täällä ennenkin kirjoittanut, esimerkiksi silloin, kun Itävallan oikeistopopulistit ensin vihjailivat vaalivilpistä presidentinvaalien yhteydessä (ja epämääräiset, koskaan todistamattomat vihjaukset vaalituloksen peukaloinnista otettiin kenttäväen sekä ulkomaistenkin aateveljien keskuudessa täysin todesta) – ja sitten itse kärysivät allekirjoitusten väärentämisestä kansalaisaloitteeseen. Jotenkin noilta popu-porukoilta jatkuvasti onnistuu ei vain tuo äskettäin mainittu ”viinin juominen ja vedestä saarnaaminen” vaan myös toisten syytteleminen siitä, mitä itse harrastetaan. Esimerkiksi vaimojen hakkaaminen ja naisten ahdistelu samalla, kun maahanmuutosta maalaillaan suurta vaaraa nimenomaan naisten fyysiselle koskemattomuudelle. (Tai kuten pakolaiskriisin ollessa pahimmillaan eräässä unkarilaiseen someen levinneessä keskustelussa todettiin naiselle, joka yritti puolustaa pakolaisten ihmisoikeuksia: ”Yritä jo saatanan lehmä tajuta niillä kananaivoillasi, että ne pakolaispaskat ei kunnioita naisia!”)

Niin, ainakin ylilyövään reagointiin Unkarin hallitus on viime aikoina näyttävästi kyennyt. Äskettäin hallituksen kansalaisjärjestöasioista vastaava alivaltiosihteeri Vince Szalay-Bobrovniczky tapasi Britannian juutalaisten kattojärjestön (BOD) johtajan Marie van der Zylin. Ulkomaiden juutalaisjärjestöjähän huolettaa jatkuvasti Unkarin antisemitismi. Vaikka mitään avointa vainoa tai julkisyrjintää ei olekaan, julkisuudessa liikkuu jatkuvasti piiloviitteitä, kuten esimerkiksi hallituksen Soros-pelottelukampanjojen yhteydessä on todettu, ja holokaustin muistopolitiikka on kiistanalaista, kuten sekä saksalaismiehityksen muistomerkin että ns. Kohtaloiden talo -museon yhteydessä on nähty. Tapaamisen jälkeen BOD julkaisi verkkosivuillaan selonteon, josta Szalay-Bobrovniczky puolestaan hermostui tykkänään. Hra Sz.-B:n raivokas vastine on luettavissa täältä. Sen kieli ja tyyli panee ihmettelemään Unkarin ulkoasiainhallinnon tilaa – tämän kaikkea muuta kuin diplomaattisen tekstin kirjoittaja on aiemmin toiminut suurlähettiläänä Wienissä ja Helsingissä.

Vaan mitäpä sitä ihmettelemään, kun itse ulkoministeri Péter Szíjjártó tunnetaan kiivaista tempauksistaan. Hänellä on ollut tapana reagoida ulkomailla ilmestyviin Unkarin arvosteluihin kutsumalla kyseisen maan suurlähettiläs nuhdeltavaksi, ja äskettäin kutsun sai Ruotsin lähettiläs. Syynä oli Ruotsin sosiaaliministerin Annika Strandhällin twiitti, jonka mukaan Unkarin väestöpolitiikka (jossa, kuten muistamme, korostetaan kantaväestön syntyvyyttä vastapainona maahanmuutolle) ”haisee 30-luvulta” ja rakentaa oikeistopopulistisia ”sumuverhoja sen eteen, mitä tämäntyyppinen politiikka tekee naisten tasa-arvolle”. Myös perheasiain valtiosihteeri Katalin Novák hermostui isänmaansa ja hallituksensa puolesta. Hänen mielestään on ”epätavallista ja epäystävällistä, että eurooppalaisen hallituksen jäsen arvostelee toisen Euroopan maan hallituksen sisäpoliittisia päätöksiä tällä tavalla ja tähän sävyyn, eikä sitä ennen edes hanki asiasta tietoa tavanomaisten diplomaattisten kanavien kautta”. Hm. Mitähän tähän nyt sanoisi siitä sävystä, jolla Unkarin hallituksen propaganda kuvaa maahanmuuton ja moraalisen rappion heikentämiä Länsi-Euroopan maita? Esimerkiksi ministeri Lázárin taannoisesta Wienissä kuvatusta pelotteluvideosta?

Tai mitäpä sanoisi siitä merkillisestä tempauksesta, joka vajaa viikko sitten nähtiin Debrecenin yliopiston luona? Fidesz-puolueen nuorisojärjestö Fidelitas järjesti pienen äkkisakin protestoimaan pientä konferenssia vastaan, jossa muisteltiin vuosina 2008-2009 eri puolilla Unkaria tapahtuneita rasistisia romanimurhia. (Kuolonuhreja näissä ampumavälikohtauksissa oli yhteensä kuusi, näistä yksi lapsi, joka ammuttiin yhdessä isänsä kanssa.) Protestin syynä oli se, että konferenssissa ”tieteen varjolla politisoitiin”, järjestäjissä ja esitelmöitsijöissä oli nimittäin entisen sosialistipuolueen SZDSZ:n aktivisteja, entisen ”kommunistisen puoluelehden” Népszabadságin toimittajia ja avustajia, jopa yksi ”Unkarin Helsinki-komitean” vaikuttaja – tämä komitea on ihmisoikeusjärjestö, joka on saanut avustuksia György Sorosilta, eli kyseinen henkilö on Sorosin palkkalistoilla. Konferenssin sisältöä ja aihetta itseään Fidelitas ei näköjään vaivautunut kritisoimaan. Kuten oppositiopuolue Momentum vastineessaan huomauttaa, on perin outoa, että mitään vastalauseita yliopiston ”politisoimisesta” ei kuulunut silloin, kun Debrecenin yliopisto nimitti kunniakansalaisikseen ensin Vladimir Vladimirovitš Putinin ja sittemmin Unkarin valtionpankin johtajan György Matolcsyn. Siitä puhumattakaan, mihin sävyyn Fidelitas julkilausumassaan kirjoittaa ”Unkarin opetusjärjestelmälle vain kaaosta ja tuhoa tuottaneen opetusministeri Bálint Magyarin palkkakynäilijöistä” tai sosialistipoliitikkojen ”uskollisista lakeijoista” – tulee mieleen stalinismin ajan vaahtosuinen propaganda.

Mutta tänään piti oikeastaan kertomani kahdesta muustakin tapauksesta, joissa Unkarin hallitus syyttää toisia siitä, mihin itse syyllistyy. Otetaanpa ensiksi esille Unkarin Tiedeakatemian (MTA) uhkaava alasajo.  Tätähän on valmisteltu toitottamalla hallitusta lähellä olevissa viestimissä, että MTA:n tutkimusinstituuttien työntekijät harrastavat epäilyttävää näennäistutkimusta tai laiskottelevat, eivät julkaise mitään vaikka nostavat palkkaa. No, äskettäin Magyar Narancs kirjoitti, että itse uudistuksen pääarkkitehti, innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovics on vuosikaudet nostanut palkkaa MTA:lta sekä akatemian ydin-herraklubin varsinaisena jäsenenä että MTA:n Laskentatekniikan ja automaation tutkimusinstituutin tutkijana (vuoteen 2018 saakka) – eikä kuitenkaan vuoden 2014 jälkeen ole julkaissut yhtään artikkelia.

Eikä tässä kaikki. Historiantutkija Krisztián Ungváry kirjoittaa Facebookissa:

Tarkistin Unkarin tieteellisten julkaisujen tietokannasta kolmen hallituksen perustaman instituutin tuotannon [tässä siis tarkoitetaan todellakin niitä uusia ”tutkimusinstituutteja”, joita hallitus on perustanut ja jotka toimivat riippumattomina sekä MTA:sta että ilmeisesti muistakin tiedeyhteisön laadunvalvontajärjestelmistä]. Kahta kategoriaa pidän tieteen kannalta erityisen relevantteina: ensinnäkin vieraskielisiä ja ulkomailla ilmestyneitä julkaisuja, toiseksi vieraskielisiä viittauksia kyseisen tutkijan tieteellisiin julkaisuihin. Vertasin NEB:n [Nemzeti Emlékezet Bizottsága eli ‘Kansallisen muistin komitea’, kommunistisen diktatuurin muistoja tallentava ja tutkiva laitos], Veritas-instituutin sekä ”Terrorin talon” 10 johtajan tietoja [MTA:n] Historiantutkimuksen instituutin (TTI) sekä entisen ”Vuoden 1956 instituutin” vastaaviin. Sovitin otokset siten, että niiden tutkijat edustavat samoja ikäryhmiä, ettei vertailu vinoutuisi. TTI:n osalta käytin vain yhden korkeamman johtoportaan tutkijan tietoja. Tietokannan paikoittaiset puutteet eivät vaikuta yleiskuvaan.
Tulos:
NER-ryhmän [Nemzeti Együttműködési Rendszer eli ‘kansallisen yhteistoiminnan järjestelmä’, Orbánin vuoden 2010 vaalivoiton jälkeen lanseerattu termi on nopeasti muuttunut pilkkanimeksi] 10 edustajaa olivat julkaisseet 18 artikkelia ulkomailla, ja heihin oli viitattu yhteensä 119 vieraskielisessä julkaisussa. Vertailuryhmälle taas oli kertynyt 73 ulkomailla ilmestynyttä tutkielmaa sekä 947 vieraskielistä viittausta. Todellisuudessa vertailu kallistuu vielä enemmän viimeksimainitun ryhmän eduksi, sillä NER-historioitsijoiden ulkomaisista julkaisuista merkittävä osa on ilmestynyt unkariksi rajantakaisten unkarilaisten julkaisusarjoissa – mikä ei siis todellakaan merkitse kansainvälistä levikkiä. Jälkimmäisessä ryhmässä puolestaan Pál Fodor on ilmoittanut vain vieraskielisten viittaustensa lukumäärän (249), ei vieraskielisten julkaisujensa määrää. Sikäli kuin tieteen kilpailukykyä mitataan kansainvälisen tieteen mittapuulla, NER:n historiantutkijoiden tehokkuus on korkeintaan seitsemäsosa tiedemaailman edustajien vastaavasta. Tähän käytetyn rahoituksen kannalta tilanne on vielä paljon heikompi. On huomattava, että NER-historioitsijat eivät vain nosta paljon korkeampaa palkkaa vaan myös heidän instituuteillaan on paljon suurempi budjetti, joten heidän olisi helpompaa kustantaa myös julkaisujensa käännättäminen. Tämän jälkeen sopii vertailla eri tutkijoiden tehokkuutta!

Näin siis tiedemaailmassa. Sitten varsinaisen poliittisen päätöksenteon puolelle:

Unkarin vaalijärjestelmän rehellisyyttähän on avoimesti epäilty. Vaalilainsäädäntö ja vaalipiirijako on soviteltu suosimaan valtapuoluetta, niin että – kuten viimeksi viime vuonna – vajaalla puolella annetuista äänistä Fidesz-puolue saa parlamentissa kahden kolmasosan enemmistön, jolla puolue pystyy myllyttämään läpi haluamansa lait. Fidesztä äänestivät laajalti nimenomaan valtakunnan köyhimmät alueet, mikä on nähty merkkinä paikallisesta painostuksesta ja epädemokratian kulttuurista: köyhät myyvät äänensä säkillisestä perunoita tai äänestävät sitä, joka paikkakunnalla ohjailee sosiaaliavustusten ja työllistämistöiden jakoa. Viime vaalien yhteydessä ETYJin vaalivalvojat selvin sanoin arvostelivat erityisesti vaalimainontaa, jossa valtion viralliset ”menkäähän kansalaiset äänestämään!” -ilmoitukset ja Fidesz-puolueen oma vaalimainonta sekoittuivat toisiinsa, samalla kun ilmapiiriä leimasi yleinen pelottelumeininki ja varsinaista asioihin keskittyvää vaaliväittelyä ei juuri nähty. (Viktor Orbánhan ei vuosiin ole osallistunut vaalikeskusteluihin eikä anna edes haastatteluja muille kuin omille luottotoimittajilleen.) Toisin sanoen: Fidesz-puolue käytti valtion vaalitiedotusresursseja omaan vaalimainontaansa.

Nyt taas eurovaalien lähestyessä ilmestyi jännittävä uutinen Magyar Nemzet (‘Unkarin kansakunta’) -lehteen. Siis ei siihen entiseen oikeistokonservatiiviseen lehteen, josta ns. Gecigaten jälkeen eli oligarkki Lajos Simicskan ja Viktor Orbánin riitaannuttua kehittyi joksikin aikaa merkittävä oppositiojulkaisu, kunnes se viime vuonna, Fidesz-puolueen vaalivoiton jälkeen lakkautettiin. (Osa entisen Magyar Nemzetin väestä jatkaa uudessa lehdessä nimeltä Magyar Hang ‘Unkarilainen ääni’ .) Vaan lakkautetun Magyar Nemzetin nimissä nyttemmin ilmestyvään Fidesz-puolueen äänitorveen, joka ei aiemmalla nimellään Magyar Idők (‘Unkarilaiset ajat’) koskaan onnistunut tavoittamaan laajoja lukijajoukkoja. Tämän lehden saamien tietojen mukaan – ja kaikesta päättäen lehden on helppo saada tietoja korkeimmalta taholta – Unkarin syyttäjänvirasto on määrännyt Unkarin valtiontalouden tarkastusviraston (Állami Számvevőszék, ÁSZ) tutkimaan pienten oppositiopuolueiden Momentumin ja Párbeszédin viimevuotista vaalimainontaa. Väittämän mukaan nämä puolueet eivät ole pystyneet kunnolla tekemään tiliä vaalimainontaansa käyttämistään varoista.

Itse asiassa jo jonkin aikaa on ollut käynnissä merkillinen prosessi, joka sivusta katsoen näyttää viranomaisten kiusanteolta. Lokakuusta saakka ÁSZ on vaatinut Párbeszédin ja Momentumin puoluetuen jäädyttämistä sen käytön epäselvyyksien takia. Puolueet taas väittävät koko ajan toimittaneensa kaikki vaaditut tiedot asianomaiseen paikkaan, ja jos viime kesänä ÁSZ:n yhteydenotot eivät tuottaneet tulosta, se johtui siitä, että molemmat puolueet olivat muuttamassa toimitilojaan toiseen paikkaan eivätkä pieneen aikaan olleet tavoitettavissa – muuton jälkeen molemmat ovat toimittaneet pyydetyn aineiston ÁSZ:lle, joka ei puolueiden väittämän mukaan ole välittänyt sitä edes tutkia. Myös äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbik, jonka viime vaaleissa uskottiin antavan ankaran vastuksen Fidekszelle, on saanut viranomaisilta rahoitusepäselvyyksien takia niin ankarat sakot, että koko puolueen talouden pelätään menevän nurin. Viikko sitten oppositiopuolueet osoittivat tämän takia yhdessä mieltään ÁSZ:n päämajan edessä, vakuuttaen, että eivät muuta vaadi kuin mahdollisuutta saada rehellisesti tehdä tiliä varojensa käytöstä. Ja oppositiopuolueiden ja ÁSZ:n syytellessä toisiaan kukaan ei enää muistele viimekeväistä valtapuolueen vaalikampanjaa, joka – senhän näki sokeakin – tyyliltään, visuaaliselta ilmeeltään ja iskulauseiltaan saumattomasti sulautui hallituksen ”tiedotuksiin”.

Ja tätä ”tiedotusta” on tulossa keväämmällä lisää, kuinka ollakaan, sopivasti eurovaalien alla. Unkarin hallituksen sivuiltakin löytyvässä videoiskussa hallituksen tiedottaja István Hollik kertoo:

Hallitus käynnistää tiedotuskampanjan Brysselin maahanmuuttoa kannustavista suunnitelmista, sillä olemme sitä mieltä, että jokaisella unkarilaisella on oikeus tietää, mitä ovat ne ehdotukset, jotka vaarantavat Unkarin turvallisuuden perustan. Tätä tarvitaan, koska vaikka unkarilaiset ovat monin tavoin jo ilmaisseet, etteivät halua maahanmuuttoa, tästä huolimatta Brysselissä yhä väkisin ajetaan läpi tätä tukevia suunnitelmia, siis edelleenkin ajetaan läpi maahanmuuttokiintiöitä, päämääränä heikentää jäsenvaltioiden oikeuksia puolustaa rajojaan. Rahalla ladatun maahanmuuttajapankkikortin lisäksi myös maahanmuuttajaviisumi halutaan ottaa käyttöön, tämän Euroopan parlamentti jo hyväksyi. Lisäksi halutaan antaa lisää rahaa maahanmuuttoa tukeville järjestöille, samalla kun maahanmuuttoa vastustavien maiden rahallista tukea heikennetään, myös tällä tavalla rangaisten näitä maita. Meidän mielestämme nämä suunnitelmat vakavasti vaarantavat Unkarin turvallisuuden, niiden toteutuessa myös meidän maastamme tulisi maahanmuuttomaa.

Toisin sanoen: jos pahat Brysselin herrat haluavat sulkea rahahanat Unkarilta, se ei tietenkään johdu demokratian ja oikeusvaltion vaarantumisesta tai EU:n perusperiaatteiden ja arvojen rikkomisesta. Tai siitä, että Unkari kieltäytyy osallistumasta niihin yhteisiin toimiin ja sopimuksiin, joilla maahanmuuttoa nimenomaan olisi tarkoitus hillitä ja kontrolloida. Siitä puhumattakaan, että EU:n varoja on ohjattu vallanpitäjien ja heidän lähipiirinsä taskuihin. Eihän toki. Vaan kysymys on siitä, että ellei äänesi mene Fidesz-puolueelle, niin Unkarista tulee ”maahanmuuttomaa” (mitä se sitten tarkoittaakin, ilmeisesti sellaista maanpäällistä helvettiä kuin Länsi-Euroopassa, missä kaikki suurkaupungit ovat yhtä palavaa ghettoa ja sharia-lain hallitsemaa no go zonea – ja minne sadattuhannet unkarilaiset ovat viime vuosina riemumielin muuttaneet). Maa, joka ei saa puolustaa omia rajojaan ja jossa muukalaiset rellestävät EU:lta saatua pankkikorttia vinguttaen. (Euroopan ”vaihtoehtomediaa” kiertävä valeuutinen perustuu, asianmukaisin Lapin-lisin, todellisiin pakolaisavustusprojekteihin, joissa kyse on ollut perin vaatimattomista summista.)

Ei siis mitään muita ongelmia kuin maahanmuutto, ja sitä vastaan me taistelemme. Tämä on hallituksen vaalitiedotusta, ei valtapuolueen vaalikampanjaa. Ymmärsiväthän nyt varmasti kaikki?


Historia huvittaa

lokakuu 8, 2018

Unkarin nykyisen hallituksen arvostelijat muistuttavat usein, että valtapuolue Fidesz ennen nykyistä kansallis-populistista linjaansa oli alun perin nuorten järjestelmänkaatajien liberaali puolue. (Nimellä ei siis ole mitään tekemistä latinan fides ‘usko’ -sanan kanssa, vaan se oli alkuaan lyhenne sanoista Fiatal Demokraták Szövetsége, ‘nuorten demokraattien liitto’. Tämä tulkinta on sittemmin poistettu puolueen virallisesta nimestä, joka nykyään kuuluu Fidesz – Magyar Polgári Szövetség eli ‘Unkarilainen porvarillinen liitto Fidesz’.) Nuori Viktor Orbán vaati neuvostojoukkoja poistumaan maasta (itse asiassa siitä oli tuolloin jo sovittu, mutta Orbán ja hänen kannattajansa esittävät silti Orbánin kuuluisan puheen jonkinlaisena lähtölaukauksena neuvostomiehityksen hajoamiselle), kun taas nykyinen Orbán kaveeraa innoissaan sekä Venäjän johtajan, entisen KGB-miehen että Kiinan kommunistihallinnon kanssa. Nuoren Orbánin väitetään pilkanneen kirkollista taantumusta, nykyinen Orbán messuaa ”kristillisistä arvoista” ja ”kristillisdemokratiasta” ja on ulkoistanut systeeminsä ideologiapalvelut Unkarin perinteisille kirkoille. Ja niin edelleen.

Onhan tätä kritiikkiä kuultu monesti. Silti leukani loksahti, kun näin Vastagbőr-blogin uusimman jutun aiheesta. (Vastagbőr merkitsee ‘paksua nahkaa’, kuvaannollisesti häikäilemättömyyttä, häpeämättömyyttä, ”kyllä te kehtaattekin”.) Blogisti oli nimittäin saanut käsiinsä Fidesz-puolueen ohjelman vuodelta 2009, siis ajalta juuri ennen viime vallanvaihdosta. Ja tuolloinen oppositio-Fidesz on täydellinen vastakohta nykyiselle itselleen. Aloitetaanpa tästä eurooppapoliittisesta puheenvuorosta:

Unkarin maine EU:ssa ei koskaan ole ollut niin huono kuin nyt. Brysseli aavistelee salaisen suhteen, yhteisestä energiapolitiikasta lipeämisen olevan niiden sopimusten takana, joita on solmittu Venäjän kanssa mutta ei koskaan tuotu julkisuuteen. Unkarin nykyistä johtoa pidetään epäluotettavana, ei vakavasti otettavana, omia pelejään pelailevana ja legitimaatiokriisistä kärsivänä hallintona. Meistä on tullut valtio, jonka sanaan ei luoteta. Vuodesta 2002 lähtien Unkarin hallinnon politiikan ratkaisevana suuntaviivana on ollut se, että kaikista ikävyyksistä kuuluu syyttää ulkoisia tekijöitä, ennen kaikkea Euroopan unionia.

Ohhoh. Tämän jälkeenhän on nähty useita propagandakampanjoja, joissa nimenomaan Brysseli on uusi Moskova, Euroopan kansojen sortaja, syypää kaikkeen pahaan. Ja tehty Putinin kanssa Paksin ydinvoimalan laajennussopimus, jolla Unkari joutuu vuosikymmeniksi Venäjän velkaorjuuteen ja johon liittyvät asiakirjat julistettiin salaisiksi.

Eikä tässä kaikki. Kun Unkarin kansainvälisestä maineesta puhutaan, vuoden 2009 Fidesz syyttää – eikä varmaankaan aivan aiheettomasti – silloista Gyurcsányn sosialistihallitusta korruptiosta: Transparency Internationalin indeksissä Unkari oli tuolloin pudonnut kahdessa vuodessa 39. tilalta 47:nneksi. Samoin Gyurcsányn hallituksen syytä oli se, että Unkarin kansainvälinen kilpailukyky oli tuolloin heikentynyt: World Economic Forumin listalla Unkarin sijoitus oli tipahtanut kolmessa vuodessa 38. sijalta 64:nneksi, ”Guatemalan tai Nepalin tasolle”. No, nykyään Unkari on korruptioindeksissä sijalla 66, kilpailukykylistalla sijalla 69, mutta enää se ei ole hallituksen syytä. Sitä paitsi Transparency International on ”Soros-verkoston” järjestö eli osa kansainvälistä salaliittoa Unkarin ja koko Euroopan kansallismielisten päänmenoksi. Ja tuolla Davosin talousfoorumilla on toisinaan esiintynyt itse pääpahis Soros. Tarvitseeko tässä enempää sanoa?

Entäpä nykyisen hallinnon tärkein ja melkeinpä ainoa propagandavaltti, maahanmuutto? Vuoden 2009 Fidesz arvosteli tiukasti Gyurcsánya, kun tämä oli luvannut hoitaa Brysselistä käsin EU-viisumivapauden kiinalaisille. (Nykyinen hallitus on tunnetusti ratkaissut asian myymällä – oligarkkiensa veroparatiisifirmojen välityksellä – maahanmuutto-obligaatioita maksukykyisille kiinalaisille, venäläisille ynnä muille, yhteensä lähes parillekymmenelle tuhannelle maahanmuuttajalle.) Sitä vastoin maahanmuutosta noin yleisesti tuolloisella oppositio-Fideszillä oli rakentavat, yhteiseurooppalaiset ajatukset:

Ulkoisten rajojen puolustamiselle annetaan enemmän painoa kuin koskaan ennen. Vuonna 2005 syntyi Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex, jonka toivomme kasvattavan jäsenvaltioiden rajavartiolaitosten yhteistoiminnan tehokkuutta (…) Fidesz tukee Euroopan yhteisen rajavartiojärjestelmän laajentamista ja rakentamista. (…) Fidesz pitää ensisijaisen tärkeänä, että Unkari tulevan yhteisen Euroopan maahanmuuttopolitiikan puitteissa harjoittaa aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, konkreettisin ideoin ja selkein päämäärin. Tuemme Unkarin työvoimantarpeen yhteydessä sellaisten maahanmuuttajien pitempi- tai lyhyempikestoista työllistymistä, joiden sopeutumista Unkarin yhteiskuntaan voidaan menestyksekkäästi edistää. (…) Unionin jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä haluamme päättäväisesti vastustaa maahanmuuton yleisen oheisilmiön, rasismin ja muukalaisvihan ilmenemistä tai voimistumista. Meidän on oltava tietoisia siitä, että EU:ta kohtaava maahanmuuttopaine tulee lähivuosina kasvamaan. Ongelman pystymme hoitamaan vain yhdessä liittolaistemme, EU:n jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä, moniulotteisen keinojärjestelmän avulla.

Tässä vaiheessa luultavasti jokainen Unkarin viime vuosien politiikkaa seurannut kieriskelee karvalankamatolla mahaansa pidellen. Viime vuosinahan on nähty vertaansa hakevaa muukalaisvihan ja rasismin lietsontaa valtion varoin, julistekampanjoista joka ainoaan valtion ykköskanavan uutislähetykseen upotettuun ”migranttien rikokset ja hirmuteot Länsi-Euroopan tuhoontuomituissa suurkaupungeissa” -blokkiin. Fidesz-puolueen edustajat ovat selitelleet Euroopassa, että Unkari, toisin kuin muut maat, ei voi ottaa muukalaisia vastaan, koska kansallinen kulttuuri ei sitä kestäisi, kotiyleisölle taas on väännetty rautalangasta, että ”maahanmuutto on paha asia” ja että koko tässä viimeaikaisessa kritiikissä, jota Unkarin hallitus on Brysselissä saanut osakseen, on kyse vain ja ainoastaan maahanmuutosta. Ja mitä rajojen puolustamiseen tulee, nyttemminhän ei Fidekszelle mikään Frontex tai pakolaisongelmien ratkaiseminen eurooppalaisella yhteistyöllä kelpaa, vaan Unkari suojelee itse omia rajojaan eikä päästä maahan ketään, ettäs tiedätte!

En enää rupea tarkemmin selostamaan niitä ”koulutuslupauksia” (koulutuksen ja tutkimuksen tasoa on nostettava…), ”mediastrategioita” (riippumaton lehdistö ja julkisen keskustelun moniäänisyys demokratian takeena…) tai terveydenhuollon kehittämispyrkimyksiä (ehkäisevä terveydenhuoltotyö mainitaan jo, tosin ei vielä kymmenen käskyn tärkeää roolia sairauksien ehkäisemisessä), joita tämä vain yhdeksän vuoden takainen puolueohjelma tarjoaa. Alkuperäisen ohjelman latauslinkki löytyy Vastagbőr-blogista. Sen ääressä voi sitten halutessaan mietiskellä, miten pitkä oikein on Euroopan äänioikeutettujen kansalaisten poliittinen muisti. Olisiko ns. poliittinen miesmuisti pitempi kuin ne kuuluisat kolme vuotta?


Sanan ja tieteen vapaudesta

lokakuu 3, 2018

Näin sivusta katsoen näyttää siltä, että Unkari jatkaa kulkuaan kohti mielettömyyden syövereitä. Parlamentissa keskustellaan yhä EU:n hyväksymästä Sargentinin raportista, joka – tätä on hallituksen ja sen tiedottajien voimin viime viikot taottu Unkarin suuren yleisön tajuntaan – on petoksella hyväksytetty ja siis laiton, halpamainen ja valheellinen hyökkäys Unkaria ja sen suvereeniutta vastaan ja palvelee vain György Sorosin pirullista suunnitelmaa Euroopan kansallisvaltioiden ja kansallisten kulttuurien hukuttamiseksi maahanmuuttajien tulvaan. Julkilausumassa, jota Fidesz-puolue esittää Fidesz-enemmistöisen parlamentin hyväksyttäväksi, pidetään ”vaarallisena, jos tiettyjen liike-elämän ryhmien ja yhden keinottelija-liikemiehen edut esteittä toteutuvat Euroopan Unionissa ja kumoavat peruskirjassa muotoillut säännöt”. Maahanmuuttomielisten poliitikkojen ja laitonta maahanmuuttoa puolustavien kansalaisjärjestöjen ilkeämielistä solvausta, Unkarin kansan, sen kunnian ja itsemääräämisoikeuden loukkausta! Ja siis MAAHANMUUTTO, ymmärsiväthän nyt varmasti kaikki?

Tähän toimintaan on valjastettu koko maan valtiollinen päätäntäkoneisto, paikallisia hallintoelimiä myöten. (Äskettäin esimerkiksi Budapestin eteläpuolella sijaitsevan, noin Heinolan tai Raahen kokoisen Nagykőrösin kaupunginvaltuusto antoi jyrisevän julkilausuman, jossa Sargentinin lausunto tuomittiin ”perusteettomana, kommunistiselta haiskahtavana myyräntyönä”. Kuka vielä muistaa sen ajan, kun Suomenkin lehdissä ilmestyi maksettuja ilmoituksia tyyliin ”Kädet irti Kuubasta! Kainuun demokraattiset naisvoimistelijat”? Pikantin vivahteen tarinalle antaa sekin, että julkilausumaa puuhanneella kommunistinhaukkuja-pormestari Szabolcs Csiralla – kuten toki monella hänen ikäpolvensa poliitikolla – on takanaan menneisyys entisen maailmanajan Unkarin kommunistipuolueen nuorena, lupaavana jäsenenä, jonka luottamustehtävänä oli raportoida kentän ja syvien rivien mielialoista puolueen ylemmille tasoille.)

Kaikki nämä tahot ja niiden hallitsemat tiedotusvälineet siis yhteisvoimin rusikoivat jättiläismäistä olkiukkoa, jolla on Sorosin koukkunokkainen naama (”tietyt liike-elämän ryhmät”…) ja päämääränä sekä kommunistinen maailmanvallankumous että ulkomaisen bisneseliitin etujen edistäminen (tässä ei ole mitään ristiriitaa, eihän?).  Ja pahojen maahanmuuttajien tuominen tänne täyttämään Unkari palavilla ghetoilla, joissa hallitsee sharia-laki. Loogista, eikö?

Tähän mäiskeeseen hukkuu Sargentinin raportin varsinainen olennainen sisältö eli demokratian ja oikeusvaltion huolestuttava tila Unkarissa, hallituksen monopoliote mediasta paria harvaa lehteä ja kanavaa sekä useita kriittisiä nettiportaaleja lukuun ottamatta, korruptio ja tasa-arvo-ongelmat. Varapääministeri Semjénin pahennusta herättäneiden metsästysmatkojen ohella viime päivinä on riippumattomassa mediassa puitu pääministeri Orbánin luksuslentomatkoja (yksityiskoneella Bulgariaan jalkapallo-ottelua katselemaan, luultavasti jonkun olig… isänmaallisen liikemiehen kustannuksella). Kuten HVG:n sivuilla Tamás Gomperz huomauttaa, jos pääministeri ei virallisen varallisuusilmoituksensa mukaan pystyisi yksityissuihkarilentoja tai huvipurjehduksia itselleen kustantamaan, ja jos hän ei myöskään oman ilmoituksensa mukaan luksuslentele julkisilla varoilla, silloin jäljelle ei jää muuta loogista mahdollisuutta kuin että hän on ottanut vastaan lahjuksen. (Tai että huvipursi, palatsi tai yksityissuihkukone ei olekaan bulvaani-oligarkin omaisuutta vaan kuitenkin poliitikon itsensä – silloin poliitikko on valehtelija ja varas.) Yllättävän vähälle huomiolle – ja ulkomailla lähes huomiotta – sitä vastoin on jäänyt uusi kokoontumisen vapautta rajoittava laki.

Lokakuun alusta voimaan astuneen lain mukaan ”kokoontumiseksi” (gyűlés) katsotaan jo sekin, jos vähintään kaksi ihmistä kokoontuu julkisella paikalla ilmaisemaan mieltään yhteisistä asioista. Tällainen kokoontuminen on ilmoitettava viranomaisille vähintään kolme kuukautta etukäteen ja vähintään kaksi vuorokautta ennen kuin siitä lähetetään kutsu. Poikkeuksia tosin voidaan tehdä, jos määräajan noudattaminen vaarantaisi kokoontumisen päämäärän, ja itse asiassa spontaani kokoontuminenkin on mahdollista, jos tällainen tapahtuu ”sitä välittömästi edeltäneestä syystä, ilman suunnittelua ja järjestäjää”. Pahimmat pelot – ”jos tapaan kaverini kadulla ja rupeamme keskustelemaan politiikasta, meidät voidaan pidättää luvattoman kokouksen järjestämisestä” – eivät siis ehkä sentään ole perusteltuja.

Mutta: uuden lain mukaan poliisi voi kieltää kokoontumisen myös silloin, jos se siinä käytetyn tekniikan tai ajallisen kestonsa takia voi ”rajoittaa toisten ihmisten oikeutta yksityis- ja perhe-elämän turvaan”. Toisin sanoen esimerkiksi poliittisen päättäjän residenssin eteen kokoontuvat mielenosoittajat voidaan hajottaa, jos heidän katsotaan häiritsevän kyseisen päättäjän yksityiselämää. Varsin jännittävä on myös kohta, jonka mukaan kokoontuminen voidaan kieltää, jos se estää jotakuta täyttämästä velvollisuuksiaan ”diplomaattista suojaa nauttivan Unkarissa oleskelevan henkilön suhteen” – tämä väljä muotoilu siis tarkoittaa, arvelee 444.hu:n toimittaja, että esimerkiksi Vladimir Putinin vieraillessa Unkarissa mielenosoitus, jonka voidaan jollakin tavalla tulkita häiritsevän vierasta tai häntä isännöivää ja turvaavaa väkeä, voidaan kieltää.

Nähtäväksi jää, miten uusi laki vaikuttaa unkarilaisten mielenosoitusvalmiuteen. Minulla on vähän sellainen tunne, että turhautuneiden kansalaisten into lähteä kaduille mieltään ilmaisemaan on viime kuukausina ja erityisesti viimekeväisten vaalien jälkeen pahasti hiipunut. En ihmettele, jos  yhä harvempi uskoo minkään muutoksen olevan mahdollinen demokraattisin ja rauhanomaisin keinoin.

Myös ahtaalle joutuneessa Unkarin Tiedeakatemiassa näyttää siviilirohkeus vaihtuvan ns. ennakoivaan kuuliaisuuteen. Täällähän on jo aiemmin ollut puhetta Unkarin Tiedeakatemian rahoitusmallin uudistuksesta, jonka pelätään tekevän Akatemian tutkimusinstituuttiverkoston toiminnan mahdottomaksi. Asiassa ei vielä liene lopullista ratkaisua, vaan Akatemiaa roikotetaan löysässä hirressä. Nyt syntyi riippumattomassa mediassa pienimuotoinen kohu – pienimuotoinen, koska Unkarin riippumatonta mediaa lukevat ja tiedepoliittisista asioista innostuvat lähinnä suhteellisen pienet älymystöpiirit – tieteen teemapäivien ohjelmasta.

Otsikolla A Magyar Tudomány Ünnepe (Unkarin tieteen juhla) on Unkarin Tiedeakatemia vuodesta 2003 lähtien vuosittain järjestänyt monipäiväisen ohjelman, johon kuuluu suurelle yleisölle suunnattuja esitelmä-, keskustelu- ja kirjaesittelytilaisuuksia. Tänä vuonna tapahtumaa on suunniteltu marraskuuksi. Pari päivää sitten vuoti julkisuuteen Tiedeakatemian ylimmiltä hallintoportailta, varapääsihteeri Mária Beáta Barnabásilta tullut viesti, jossa ilmoitetaan, että kahta suunnitellussa ohjelmassa mainittua esitelmää ”ei sallita”. Toinen näistä olisi ollut ”Tietokoneistettu yhteiskuntatiede” -nimiseen tilaisuuteen sisältyvä esitelmä naisten ja miesten rooleista tietotekniikka-alalla, ja perusteluksi mainitaan: ”sosiaalisen sukupuolen aihepiiriin liittyvien muiden asianhaarojen vuoksi”, a társadalmi nemek tematika egyéb vonatkozásai miatt. Toinen taas olisi ollut tapahtuma otsikolla ”Sosiaalisen median lainopillinen puoli”, ja sen kieltämisen syynä olivat ”poliittiset asiayhteydet”.

Näin juuri. Mitään sukupuolentutkimukselta haiskahtavaakaan ei saisi olla virallisessa ohjelmassa nyt, kun Unkarin hallitus haluaa lakkauttaa sukupuolentutkimuksen opetuksen yliopistoista kokonaan ja sen edustajat ovat jo monesti julistaneet, että mitään sosiaalista sukupuolta ei ole olemassakaan (pojat on poikia ja tytöt on tyttöjä, sillä siisti) vaan tämmöiset hommat ovat katala hyökkäys perinteisiä perheitä ja perhearvoja vastaan. Sekä sateenkaaripropagandan ja homouden levittämistä. Tiedättehänketkä eivät nimittäin halua unkarilaisten solmivan aitoja avioliittoja ja saavan valkoihoisia unkarilaisia ydinperhelapsia, sillä Tiedättehänkeiden tarkoitus on täyttää Eurooppa migranteilla. (Ei, tämä ei ole aasinsilta vaan aivan normaalia populistilogiikkaa…)

On aika vaikea uskoa, että Unkarin Tiedeakatemian päättäjät oikeasti eivät tietäisi, mistä sukupuolentutkimuksessa on kysymys, tai että he eivät ymmärtäisi, että kyseessä on maailmanlaajuisesti harjoitettu, vakava ja yhteiskunnallisesti erittäin relevantti tieteenala. Todennäköiseltä vaikuttaa, että Tiedeakatemian johto pelkää kuollakseen, että koko laitos hajotetaan ja näännytetään hengiltä, ja yrittää tämän takia istua kieli keskellä suuta välttäen paatin keikuttamista ja poliittisten päättäjien ärsyttämistä joillakin sukupuolentutkimus- tai sananvapauskysymyksillä. Näissä tilaisuuksissahan saattaisi joku ihan oikeasti käyttää kriittisen puheenvuoron. Ties vaikka tulkittaisiin lainvastaiseksi mielenilmaukseksi koko homma.

MTTalapitasa.jpg

Tämä Vinzenz Katzlerin taiteellinen näkemys Unkarin valtiopäivillä käydystä keskustelusta vuonna 1825 on luultavasti jokaiselle sivistyneelle unkarilaiselle historiankirjoista tuttu. Kreivi István Széchényi, Unkarin valistuksen ja ns. reformikauden ikonisin hahmo, julistaa lahjoittavansa tilustensa vuoden tuoton Unkarin oppineiden seuran perustamiseen; tästä seurasta sittemmin kehittyi Unkarin Tiedeakatemia. Nyt Széchényin julistusta on ajanmukaistettu: ”Lahjoitan tilusteni vuoden tuoton… lukuunottamatta esitelmiä ”Naisten ja miesten rooli ja menestys tietotekniikassa”  sekä ”Sosiaalisen median juridinen puoli”. (Kuvan julkaisi András Hont Facebook-sivullaan.)


Väkivalta- ja naisasiaa…

syyskuu 16, 2018

… taas kerran.

Eurooppa-parlamentissa käsitellyn, Unkarin demokratian ja oikeusvaltion tilaa arvostelevan Sargentinin raportin yksi kohta koski tasa-arvokysymyksiä. Jo ennen tätä oli äänestetty aloitteesta, joka koski kiusaamisen ja seksuaalisen ahdistelun torjumista työpaikoilta, julkisesta elämästä ja politiikasta. Hyväksytyssä julkilausumassa vaaditaan EU:n kaikkia jäsenmaita ryhtymään tehokkaampiin toimiin syrjinnän ja seksuaalisen ahdistelun vähentämiseksi ja kehotetaan niitä maita, jotka vielä valitettavasti eivät ole allekirjoittaneet tai ratifioineet naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista Istanbulin sopimusta, kiireesti korjaamaan tämä laiminlyönti. Kuten arvata saattaa, Unkarin Fidesz-puolueen mepit pidättäytyivät äänestämästä, jopa aiemmin valiokunnassa tämän esityksen puolesta äänestänyt Fidekszen ”kiintiöromani” Lívia Járóka.

Niin, Unkarihan ei ole ratifioinut Istanbulin sopimusta eikä ilmeisesti aio sitä tehdäkään. Kuten Fidesz-puolueen varapuheenjohtaja Szilárd Németh vajaa vuosi sitten julisti, tämmöinen on tarpeetonta, sillä Unkarin naisia ei uhkaa mikään muu kuin maahanmuutto ja himokkaiden muslimiraiskaajien tulva, sitä vastoin mokomat sopimukset vaarantavat perinteiset perhearvot ja väestönlisäyksen kunnon kristillisissä heteroperheissä. Naisjärjestöt saavat turhaan muistuttaa, että useimmiten naisen ahdistelijana tai raiskaajana on tuttava, työtoveri, partneri tai perheenjäsen ja että Unkarissa nykyään vähintään nainen viikossa saa surmansa (ex-)miehensä tai (ex-)miesystävänsä kädestä.

Viikko sitten suopea kohtalo tarjosi vahvistusta maahanmuuttaja-raiskaaja-narratiiville, kun uutisissa kerrottiin, että turvapaikan Unkarista saanut afganistanilainen pakolainen oli tehnyt seksuaalista väkivaltaa naiselle budapestilaisen kebabravintolan vessassa. Poliisi käynnisti oitis etsinnät, tapauksesta on uutisoitu laajalti, mies on nyt saatu kiinni Itävallassa junassa matkalla Saksaan, ja samaan aikaan Index-uutisportaalille on ilmoittautunut toinenkin nainen, joka kertoo joutuneensa samaisen miehen raiskaamaksi. Tästä tapauksesta ja edessä olevasta oikeudenkäynnistä tullaan varmasti ottamaan irti kaikki mahdollinen, ja eihän tässä voi muuta kuin toivoa miehelle reilua ja perusteellista tutkintaa ja, mikäli hän tosiaan on syyllinen, oikeudenmukaista mutta mahdollisimman ankaraa tuomiota. (Valitettavasti ”terrorismista” syytetyn Ahmed H:n oikeudenkäynnin ja etenkin asian ”julkisuuskäsittelyn” jälkeen on aiempaa vaikeampi luottaa siihen, että etukäteen epäilyttäväksi julistetun ihmisryhmän jäsen saisi Unkarissa reilun ja puolueettoman oikeuskohtelun.)

Samaan aikaan Unkarin julkisuudessa on pyörinyt toinenkin vastenmielinen rikosjuttu, josta ensimmäisenä uutisoi juorulehti Blikk. Kaksi ”tunnettua urheilijaa”, ilmeisesti vesipalloilijoita, toinen julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan menestyksekkäästi edustanut Unkaria olympialaisissakin, on käyttänyt hyväkseen alaikäistä tyttöä, joka ”suhteen” alkaessa kaksi vuotta sitten oli 11-vuotias. (Suostumusikäraja Unkarin lain mukaan on 14 vuotta, tätä nuoremman kanssa harrastettu seksi luokittuu aina raiskaukseksi.) Tyttöä edustava asianajaja sai tietää tapauksesta ystäväperheen kautta, jolle tyttö oli puolitoista vuotta tapahtuneen jälkeen uskoutunut; HVG:n mukaan asianajaja on vakuuttunut siitä, että tyttö puhuu totta eikä lapsi ole voinut omasta päästään keksiä kaikkia inhottavia yksityiskohtia, jotka tyttö luottamuksellisesti hänelle kertoi.

Urheilijoita edustava asianajaja puolestaan on jo somessa pyytänyt yleisöä pidättäytymään tuomioiden langettamisesta niin kauan kuin tutkimuksetkin ovat vielä kesken. Yllättävää sivustatukeaan on tarjonnut myös tässä blogissa monesti ennenkin esiintynyt Fidesz-puolueen perustajajäsen, kristillis-konservatiivisista ansioistaan kunniamerkillä palkittu alatyylisen vihapuheen mestari, toimittaja ja blogisti Zsolt Bayer. Blogissaan Bayer puolustaa epäiltyjä miehiä, ystäviään, oikein nimeltä mainiten. Bayer tietää jostakin lähteestä, että ilmeisesti onnettoman lapsuuden kokenut tyttö – joka potkittiin pois urheiluseurasta varastelun takia – on jo aiemmin syyttänyt hyväksikäytöstä omaa kasvatusisäänsä, ja syyllinen, näin Bayer uskoo, löytyy tältä suunnalta. Siinä täytyy myöntää Bayerin olevan oikeassa, että epäiltyjen riepotteleminen julkisuudessa nimiä myöten ennen kuin asiaa on edes kunnolla tutkittu on vastuutonta ja vastenmielistä. Mutta vielä vastenmielisempää on syyttää alaikäistä uhria, vaikkapa yhdessä kasvatusisänsä kanssa, tai levitellä tämän onnettomia perheoloja julkisuuteen.

Tässä voisi tietysti kysyä, mitä ihmettä Unkarin urheiluvalmennuksessa ja etenkin uintipiireissä oikein tapahtuu. Pari vuotta sittenhän nähtiin varsin ikävä näytelmä, kun vanha László Kiss, entinen mestariuimari ja sittemmin pitkäaikainen menestyksekäs ja palkittu uintivalmentaja, Unkarin uintimaajoukkueen johtaja, joutui vetäytymään tehtävistään vuonna 1961 tapahtuneen joukkoraiskauksen takia – silloinen uhri (tai yksi heistä, väitettiin uhreja kenties olleen useampiakin) tuli julkisuuteen, kävi ilmi, että Kiss oli selvinnyt minimaalisella rangaistuksella, jonka jälkeen juttu oli painettu villaisella. Onko uintilajien – joissa Unkari tunnetusti on aina ollut kansainvälisestikin vahva – maailmassa yhä menestyvillä miehillä oikeus erikoiskohteluun, onko heillä kohtuuton valta naisiin ja alaikäisiin valmennettaviin? Mutta asiassa on enemmänkin ulottuvuuksia.

Nämä kaksi väitettyä rikosta, afgaaniraiskaajan tapaus ja pienen uimaritytön hyväksikäyttö, liittyvät yhteen, väittää riippumattoman Mérce-sivuston päätoimittaja András Jámbor. Ja tämä liitos löytyy siitä kohdasta, missä valtion ja yhteiskunnan pitäisi paremmin puuttua naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan. Afgaanimiehen tapauksen tultua julki alkoi julkisuuteen tulla lisää naisia kertomaan, että sama mies oli ahdistellut heitäkin. Tällaisissa tapauksissa herää aina kysymys, miksi nämä naiset eivät ole aiemmin tehneet ilmoitusta ja hakeneet apua – ja vastaus on valitettavasti, että he ovat hävenneet ja pelänneet kokevansa vain syyllistämistä ja vähättelyä. Aivan samoin kävi hyväksikäytetylle tytöllekin, joka odotti puolitoista vuotta, ennen kuin uskalsi kertoa kokemastaan ystävälleen.

Toisinkin voisi olla, kirjoittaa Jámbor. Mutta se vaatisi sitä, että tällaisista tapauksista ja niiden ehkäisemisestä puhuttaisiin avoimesti, että hallitus ei kuluttaisi miljoonia omaa valtaansa pönkittävään propagandaan vaan siihen, että koko yhteiskunta oppisi tunnistamaan väkivallan merkit, että väkivaltaan liittyvistä stereotypioista päästäisiin eroon, että poliiseille, opettajille, koko kansalle opetettaisiin, miten väkivallan uhreja tuetaan ja puolustetaan. Valitettavasti vain, näin Jámbor, väkivalta, välinpitämättömyys ja uhrien turvattomuus on Unkarissa kansantauti.

Näin on ollut jo ennen Viktor Orbánin ja Fidesz-puolueen valtakautta. Mutta siitä, että yhteiskunnan rakenteisiin syöpynyt naisviha ja naisiin kohdistuva väkivalta saa rauhassa rehottaa edelleen, on ainakin osaksi vastuussa nykyisen hallituksen ”kristillis-konservatiivinen” ”perhearvopolitiikka”. Hieman peloissani jo odotan, mitä tulee sisältämään seuraava ”kansallinen konsultaatio” eli hallituksen kansalaisille lähettämä johdattelevien kysymysten kokoelma; semmoinen on nimittäin tulossa parin viikon päästä, kertoi lauantaina Tatan kaupungissa pidetyssä Suurperheisten liiton (Nagycsaládosok Országos Egyesülete) kokouksessa valtiosihteeri Csaba Dömötör. Tämän konsultaation painopisteenä tulee kuulemma olemaan perhe ja se, miten hallitus voisi parhaiten tukea Unkarin kehittämistä mahdollisimman perheystävälliseksi maaksi. Pahoin pelkään, että tähän perheystävällisyyteen ei sisälly perheväkivallan ehkäiseminen tai perheväkivallan uhrien auttaminen.


Jälkimaininkien takana

syyskuu 15, 2018

Unkarin demokratian ja oikeusvaltion tilaa ankarasti arvostelevan Sargentini-raportin hyväksyminen EU-parlamentissa nostatti Unkarissa tietenkin maininkeja, jotka eivät vieläkään ole tyyntyneet – vaikka, kuten viimeksi kirjoitin, hallituksen taholta on jo ilmoitettu, että koko raporttia EI hyväksytty, siis juridisesti se on mitätön, koska Unkarin hallituksen tulkinnan mukaan äänestyksessä raportin taakse ei saatu kahden kolmasosan enemmistöä.

Sekä maailmalla että Unkarin riippumattomissa viestimissä on arveltu, että Orbán laski korttinsa väärin: hän ei ehkä osannut odottaa, että hänen oman europuolueryhmänsä EPP:n sisällä kritiikki hänen puoluettaan ja hallintoaan kohtaan olisi niin ankaraa. Pohjois- ja Benelux-maiden EPP-edustajien lisäksi “Unkarin-syöjien” rintamaan siirtyi suuri joukko saksalaisia konservatiiveja ryhmäjohtaja Manfred Weberin johdolla. HVG.hu:n palstoilla tapahtunutta erittelevä Dániel Hegedűs, Saksassa toimivan Marshall Fund of the United Statesin analyytikko, arvelee, että tässä vaikuttivat myös Euroopan komission puheenjohtajaksi tähtäävän Weberin omat ambitiot: Weber laski, että vihreän ja vasemman laidan tuki on hänelle aikanaan tärkeämpi kuin oikeistopopulististen Orbánin kaverien kannatus. Aatteelliselta kannalta Weberin ja muiden Sargentinin raportin puolesta äänestäneiden konservatiivi-meppien päätöstä ei kuitenkaan, näin Hegedűs, voi pitää ”maahanmuuttomielisenä” politiikkana, niin kuin Unkarin hallituksen mediassa on viime päivät valitettu, vaan paluuna perinteisille maltillis-konservatiivis-kristillisdemokraattisille juurille, joita Orbánin Fidesz väitteistään huolimatta ei edusta.

Ympäri Eurooppaa pohdiskellaan nyt myös, mikä on EPP:n tulevaisuus ja eroavatko sen ja Fidesz-puolueen tiet heti vai kohta. Unkarin hallituksen taholta tulevat ristiriitaiset viestit – välillä EPP:tä arvostellaan tiukasti, välillä vakuutellaan halua jatkaa sen riveissä – ovat Hegedűsin mielestä merkki suuresta hämmennyksestä: ei tässä näin pitänyt käydä. Edessä saattaa olla Unkarin valtapuolueen ajautuminen yhä lähempään toveruuteen oikeistopopulististen puolueiden kanssa ja samalla yhä tiukempaan vastakkainasetteluun EU:n keskeisissä kysymyksissä. EPP:n helmoista putoaminen tekisi kuitenkin Orbánin Unkarista entistäkin haavoittuvamman ja alttiimman Brysselin mahdollisille sanktioille. Toisaallahan Orbán on yrittänyt lähentyä Putinin Venäjää, Kiinaa sekä – kuten äskettäin nähtiin – Turkkia ja Keski-Aasian diktatuureja. Mutta, näin Hegedűs, ”juuri [Unkarin] entistä heikomman aseman vuoksi heikkenevät myös sen neuvotteluasemat Moskovan ja Pekingin suuntaan”. Monet unkarilaiset kommentaattorit ovat ilmaisseet asian paljon ronskimmin: Orbánin Unkari on Putinille tärkeä vain porttina Eurooppaan, EU:n ulkokehälle tai jopa sen ulkopuolelle suistunut Unkari ei Venäjää enää kiinnostaisi.

Politiikantoimittajien ja tutkijoiden pohdiskellessa vaikutuksia ja syitä Unkarin syville riveille tarjotaan edelleen ”atomipelotteita”. Meidän kimppuumme hyökätään, meitä vainotaan, ja syypäitä ovat Tiedätteketkä, eli ennen muuta György Soros. Hallitusta lähellä olevassa mediassa Sargentinin raportti on jo uudelleennimetty Soros-Sargentinin raportiksi tai jopa väitetty, että koko raportin tai ainakin sen idean alullepanija on nimenomaan Soros. Ja kun torstaina menin huvikseni vilkaisemaan, mitä Unkarin valtion yleisradioyhtiön uutissivusto hirado.hu tänään tarjoaa, leukani loksahti. Artikkelissa, jonka otsikkona on ”Kuka Judith Sargentini oikein on?”, kerrotaan näin.

(…) Judith Sargentini pääsi Euroopan parlamenttiin vuonna 2009. Jo ehdokkaana ollessaan hän painotti, että maahanmuutto on niitä alueita, joiden parissa hän edustajana haluaisi toimia. Tämän ohella hän on kuluneen lähes kymmenen vuoden aikana useaan otteeseen käyttänyt puheenvuoroja HLBT (homo-, lesbo-, biseksuaali- ja trans-) -ihmisten puolesta. Selontekojen [missä, kenen?] mukaan hän on jo teini-ikäisenä sitoutunut avoimen yhteiskunnan kannattajaksi ja liittyi 16-vuotiaana Hollannin vasemmistovihreiden nuorisojärjestöön.

Puolueen tärkeimpiä päämääriä oli monimuotoisen yhteiskunnan luominen. Asiantuntijan [kenen?] mukaan ei ole sattumaa, että Sargentini osallistui Soros-suunnitelman toteuttamiseen.

Dániel Deák, Figyelőn [entinen kriittinen aikakauslehti, nykyään Orbánin hovihistorioitsijan Mária Schmidtin hallussa] johtava toimittaja, korosti: kun tarkastelemme Judith Sargentinin elämäkertaa, huomaamme, että hän on toiminnassaan palvellut avoimen yhteiskunnan aatteita. György Sorosin järjestön [minkä?] mukaan Judith Sargentinia voi pitää luotettavana liittolaisena. He etsivät sellaista edustajaa, joka täysin rinnoin palvelisi niitä odotuksia, jotka amerikkalainen miljardööri muotoilee. [Kyllä: ”palvelisi odotuksia, jotka muotoillaan”. Sananvalinta on luullakseni unkariksi tyylillisesti yhtä omituinen kuin suomeksikin.]

Asiantuntija arvelee, että myös [Sargentinin] maastamme esittämät arvostelmat vastaavat avoimen yhteiskunnan odotuksia, ja hän haluaa vetää Unkarin vastuuseen liberaalien aatteiden mukaisesti. Yksi raportin kohdista esimerkiksi arvostelee perinteistä perhemallia. [Näin juuri. Kohta se selitetään:]

Kokoelma tekaistuja syytöksiä

”Esimerkiksi se olettaa, että Unkarissakin olisi oikeusvaltion kannalta ongelma, jos perustuslain mukaan avioliitoksi hyväksytään miehen ja naisen välinen liitto, tai jos esimerkiksi homoseksuaalien juridiset mahdollisuudet [???, jogi lehetőségei] eivät ole riittävän laajat, jos Unkarin yhteiskunta on liian patriarkaalinen tai Unkarin koulujärjestelmä vahvistaa sukupuolistereotypioita. Tältä perustalta hän näkee Unkarissa juridisten vääristelyjen ohella demokratiaongelmia”, sanoi Miklós Szánthó, “Perusoikeuksien puolesta” -keskuksen johtaja. [Tämä Alapjogokért Központ oli minulle aivan uusi tuttavuus. Kyseessä näyttää olevan, kuten arvata saattaa, Fidesz-puoluetta lähellä oleva, taustaltaan ja rahoitukseltaan epäselvä mutta ilmeisesti valtion varoilla tuettu ”riippumaton” kansalaisen perusoikeuksien tutkimuskeskus.]

Vaikka Sargentini on monesti korostanut, ettei hänellä ole mitään tekemistä György Sorosin kanssa, hän on aiemmin sosiaalisessa mediassa kertonut tehneensä erään tämän miljardööri-keinottelijan kansalaisjärjestön kanssa vuosikymmeniä yhteistyötä. Myös maastamme laadittua raporttia varten hän lähes poikkeuksetta kysyi Sorosin järjestöjen mielipidettä, ottamatta huomioon Unkarin hallituksen tätä raporttia varten toimittamaa 108-sivuista aineistoa. (…)

Judith Sargentini, hollantilainen vihreän puolueen edustaja, tunnetaan Euroopan parlamentissa György Sorosin luotettavana liittolaisena, hänen selontekonsa on olennaisilta osin täkäläisten Soros-järjestöjen kokoama, ja siinä on sellaisia tulkintoja, jotka voidaan kohta kohdalta kiistää. (…)

Judith Sargentini on tällä välin ilmoittanut, että tämä nykyinen, maatamme vastaan kohdistunut menettely on hänen viimeinen poliittinen tehtävänsä Euroopan parlamentissa, ensi vuoden vaaleissa hän ei asetu ehdolle. Lehdistötietojen mukaan hän siirtyy työskentelemään György Sorosin etupiiriin kuuluvissa kansalaisjärjestöissä, kuten on työskennellyt aiemminkin.

Huh huh. Halusin kääntää tästä tekstistä näin suuren osan, että suomalaiselle lukijalle välittyisi kuva siitä, millä tasolla on Unkarin valtion yleisradioyhtiön journalistinen anti nykyään. Teksti on kielellisesti ja tyylillisesti kehno, selvästi kiireessä kirjoitettu. (Luultavasti siinä on myös käytetty niitä valmiita fraasimalleja ja tekstiblokkeja, joita ”propagandaministeri” Rogánin toimiston väitetään toimittavan tiedotusvälineiden käyttöön.) Sanoma on pohjoiskorealaisen yksinkertainen ja tunteisiin vetoava: Sargentini on Unkarin vihollinen ja pahan puolella, hän on Sorosin kätyri tai ”luotettava liittolainen”, koska hänellä on kytköksiä ”Sorosin järjestöihin”. (Sitä, mitä nämä Sorosin järjestöt ovat, ei kerrota. Sorosin perustama Open Society Foundation on eri tavoin avustanut lukuisia kansalaisjärjestöjä muun muassa Euroopassa. Tämä tietenkin merkitsee, että kaikki nämä järjestöt ja niiden toimijat ovat Sorosin henkilökohtaisessa käsiohjauksessa toteuttamassa hänen häijyjä juoniaan.) Sargentinin pahuutta todistaa myös se, että hän näkee sukupuolten tasa-arvon ongelmat demokratiaongelmina ja että hän on ”useaan otteeseen” käyttänyt puheenvuoroja sukupuolivähemmistöjen puolesta. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustaminenhan tietenkin on ”perinteisen perhemallin arvostelemista”.

Vielä luokattomammaksi menee muutamien vaikuttajien kannanotoissa. Orbánin hallituksen kanssa lämpimissä väleissä olevan Romanian unkarilaisten RMDSZ-puolueen (Romániai Magyar Demokrata Szövetség) meppi Csaba Sógor ylsi jo tuon onnettoman äänestyksen jälkeen Strasbourgissa käyttämässään puheenvuorossa lähes samantasoiseen hengenlentoon kuin aiemmin kuvailemani 888.hu-sivuston pilapiirros. Sógor nimittäin äänsi Sargentinin nimen ensi tavun irrottaen ja sitä painottaen, niin että unkarintaitoisille ”vitsi” oli aivan selvä: Sar- niin kuin unkarin szar, ’paska’. Yhtä korkealaatuista poliittista huumoria viljeli blogissaan István Kecskés, Unkarin opiskelija- ja nuorisolehtien toimittajien liiton puheenjohtaja. (Kyseinen liitto yhdistää nuoria toimittajiksi opiskelevia ja toimittajan uralle tähtääviä kautta maan, koordinoi kouluissa toimivia oppilasradioita ja julkaisee Tallózó-lehteä.) Näin Kecskés: ”Sargentini on wikipedia-sivunsa mukaan kasvissyöjä, ehkä meille olisi parempi, jos hän saisi suuhunsa kunnolla lihaa…” (Unkarilaisessa solvauskulttuurissa oraaliseksiin viittaavat ilmaukset lienevät suosituimmuusjärjestyksessä vähintään kolmostilalla, solvattavan äidin seksuaalimoraaliin viittaavien insestivihjausten sekä orihevosen vehkeellä suoritettavan anaalipenetraation toivotusten jälkeen.)

Mutta samaan aikaan, kun Sargentinin raporttia, sitä koskenutta äänestystä ja tämän seuraamuksia – joita ei käytännön tasolla ole heti odotettavissa – puidaan ympäri unkarinkielistä mediaa ja somea, samaan aikaan kun Unkarin kansalle syötetään uhkakuvia siitä, miten – näin Orbán perjantaisessa radiopuheessaan – EU haluaa riistää Unkarilta sen omien rajojen valvonnan ja lähettää tilalle ”palkkasotureita” (jotka tietenkin päästäisivät ”migrantit” rajan yli)… samaan aikaan Unkarin hallitus ilmoittaa, että EU:n tukemien kehityshankkeiden maksuja tullaan leikkaamaan tai hidastamaan. Syynä on Brysselin rahavirtojen ehtymisestä syntynyt ennätysvaje: tähän asti Unkari on käyttänyt saamiaan EU-varoja hyvin etupainotteisesti, mutta Euroopan komission kanssa syntyneet tilitysepäselvyydet ovat johtaneet siihen, että Brysselistä on viime kuukausina tullut hyvin vähän rahaa. Niinpä esimerkiksi tutkimus- ja kehitysprojekteihin, joihin aiemmin on maksettu ennakkona EU-tukea jopa 75%, tulee nyt valtiolta vain 50%, mikä tietenkin saattaa monet hankkeet melkoisiin hallinto- ja maksuvaikeuksiin.

Ja samaan aikaan on käymässä kulttuuri- ja tiede-elämän aiempaakin intensiivisempi ”tasaus” eli Gleichschaltung, kuten Natsi-Saksassa asia ilmaistiin. Maanantaina Unkarin Tiedeakatemian – jonka uutta rahoitusmallia koskevasta taistelusta olen jo aiemmin kirjoittanut – johto sai ohimennen tietää, että innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovics suunnittelee akatemian tutkimusinstituuttiverkoston massiivisia leikkauksia ja alasajoja. Palkovicsin kerrottiin myös möläyttäneen, että Akatemian alainen Kansantaloustieteen instituutti (Közgazdaságtudományi Intézet) lakkautettaisiin, koska ”sen saavutukset olivat niin heikkoja”. Akatemian ja ministeriön välille syttyi melkoinen sota, jo käynnissä olleet neuvottelut uudesta rahoitusmallista katkesivat, ja Akatemian presidentti, maailmankuulu matemaatikko László Lovász uhkasi erota. Nyt näyttää Index-uutisportaalin mukaan siltä, että ministeriö on perääntymässä, neuvottelut ovat käynnistyneet jälleen, eikä Akatemian tutkimusinstituutteihin toistaiseksi kajota. Pelkäänpä kuitenkin, että joudun vielä palaamaan tähänkin asiaan.


Ite on, joka toista sanoo

syyskuu 13, 2018

No nyt. Euroopan parlamentti hyväksyi ns. Sargentinin raportin kahden kolmasosan enemmistöllä, ja Unkarissa on tietenkin räjähtänyt aiheesta täysi mediasota. Kuten Suomenkin uutisissa jo eilen nähtiin, ulkoministeri Péter Szíjjártó, jonka ennenkin on nähty kiivaasti ja sanojaan turhia seulomatta läksyttävän milloin mitäkin ulkovaltaa Unkarin hallituksen, siis ”Unkarin kansakunnan” loukkaamisesta, julisti tapahtuneen pikkumaiseksi kostoksi Unkaria kohtaan. Perimmäisenä syynä tähän on edelleenkin, ymmärsiväthän nyt varmasti kaikki edelleenkin, MAAHANMUUTTO. (Ei oikeusvaltion rapautuminen, ei sananvapaus eikä ihmisoikeudet, ei korruptio…) Pahat maahanmuuttomieliset (bevándorláspárti) EU-poliitikot ja heidän takanaan koko juttua masinoiva Soros haluavat kostaa Unkarille sen, että Unkari ”suojelee Eurooppaa” (jopa omalla verellään, kuten Orbán puheessaan Strasbourgissa julisti) eikä suostu rupeamaan ”maahanmuuttomaaksi”.

Lisäksi tämä päätös on syntynyt petoksella (csalással) tai vilpillisesti, julistavat Unkarin hallituksen edustajat. Ennen äänestystä oli nimittäin ollut vääntöä siitä, kuuluuko äänestyksestä pidättäytyneiden ääniä ottaa huomioon tuota kahden kolmasosan enemmistöä vaadittaessa vai ei. Jos pidättäytyneetkin (48 edustajaa) otetaan huomioon, silloin Sargentinin paperin puolesta äänestäneiden (448 edustajaa) osuus jää hieman alle kahden kolmasosan, jos lasketaan läsnä olleet (alla olevan, 444.hu:n jutusta lainatun kuvion alempi palkki), ja jos osuudet lasketaan koko europarlamentin 750 edustajan määrästä, silloin tuo osuus on tietenkin vieläkin pienempi.

szazalekok.png

Nyt kuitenkin jo pari päivää ennen äänestystä europarlamentin oikeusasiantuntijat olivat antaneet asiasta lausunnon puhemies Antonio Tajanin pyynnöstä. Heidän mielipiteensä ja siitä annettu päätös olivat yksiselitteiset: äänestyksestä pidättäytymistä ei lasketa, eli äänestyksestä pidättäytynyt ei ole ”antanut ääntään”, ja vaadittujen jaa-äänten osuus lasketaan vain annetuista jaa- ja ei-äänistä. Tämä ei tietenkään edelleenkään Unkarille kelpaa. Ministeri Gergely Gulyás on jo hallituksen tiedotustilaisuudessa esittänyt asian niin, että Sargentinin raportti on mitätön eikä Eurooppa-parlamentti ole sitä hyväksynyt – siis ei ole hyväksynyt laillisesti. Asiasta uhotaan vielä seuraavan kansainvälisiä oikeustoimia.

Oikeasti koko asialla ei välttämättä ole konkreettisia seuraamuksia. Euroopan myllyt jauhavat edelleenkin hitaasti jos laisinkaan, ja jos Unkari tästä kansainvälisten oikeusistuimien puoleen kääntyy, ei sieltäkään ole odotettavissa vuosikausiin mitään todellista muutosta mihinkään. Huikea viihdearvo tällä kärhämällä kuitenkin on. Etenkin, kun Orbánin hallinnon vastustajien on turhankin helppo verrata tätä määräenemmistöstä jankuttamista siihen, miten tämä hallitus suhtautuu omiin enemmistöihinsä. Unkarissa on – taannoista Unkarin Helsingin-lähettilästä siteeratakseni – enemmistödemokratia, eli ”kansa on päättänyt ja pulinat pois”. Orbánin hallitus ja sen puolustajat vetoavat jatkuvasti siihen, että sen takana on kaksi kolmasosaa kansasta, vaikka todellisuudessa Fidesz-KDNP-koalition kahden kolmasosan parlamenttienemmistö saavutettiin 48%:lla äänistä sekä valtapuoluetta suosivalla vaalijärjestelmällä.

marabuketharmad.jpg

”Petosta!” – ”Mutta mehän laskimme kaiken niin kuin teilläkin on tapana vaaleissa laskea.” – Orbán: ”Nimenomaan.”

Toisen riemukkaan ”ite on se, joka toista sanoo” -esimerkin löysin  HVG:n jutusta, jossa kerrotaan, miten hallitusta tukevan (muita ei enää juuri olekaan) tv-kanavan Echo TV:n reportteri tiukkasi Judith Sargentinilta, mitä tällä oikein on Unkaria vastaan. Sargentini vastasi, että Unkarissa on paljon kaikenlaista, mitä hän arvostaa, ja ettei hänellä ole Unkaria vastaan yhtään mitään, vain sen hallitusta, joka riistää kansalaisiltaan oikeuksia. ”Tämä kysymys teidän pitäisi esittää itsellenne.” Jutun kommenttiketjussa nimimerkki Harkály (‘Tikka’) siteeraa – kuinka ollakaan – Fidesz-puolueen europarlamenttivaaliohjelmaa vuodelta 2009, siis ajalta, jolloin Orbánin puolue oli vielä oppositiossa ja harjoitti oppositiopolitiikkaa myös Brysselissä ja Strasbourgissa. Näin siis silloin:

”Usein olemme joutuneet siihen tilanteeseen, että Unkarin kansalaisten etuja onkin edustanut Brysseli Unkarin hallitusta vastaan. (…) Fidesz-puolue (…) on vakuuttunut siitä, että yhteisten etujemme ja periaatteidemme toteuttamista ei saa alistaa harkinnanvaraiseksi asiaksi. On varustettava Euroopan Unioni sellaisilla keinoilla, että se pystyy jatkuvasti kannustamaan jäseniään arvojensa edustamiseen ja periaatteidensa noudattamiseen…”

Nyt taas entinen sosialistipoliitikko, nykyinen Orbánin hallituksen luottoavustaja Katalin Szili raivoaa siitä, miten ”Unkarin niin kutsuttu vasemmisto tukee rajoittamattoman maahanmuuton kannattajia omaa isänmaataan vastaan”, ja yllä mainitun Echo TV:n toimittaja kysyi Strasbourgissa unkarilaiselta sosialistimeppi Tibor Szanyilta: ”Ettekö tunne itseänne ainakin vähän maanpetturiksi?”

Ja sittenhän on tämä riemukas videoklippi, joka tiistaista lähtien on kiertänyt verkkoa. Sargentinin raportin äänestystä edeltäneessä puheenvuorossaan Viktor Orbán lausuu näin:

Me emme koskaan alentuisi vaientamaan niitä, jotka ovat eri mieltä kanssamme.

Tämän johdosta ainakin HVG:n Tamás Gomperz ja Magyar Narancsin Márton Gera ovat koonneet omat pienet listansa niistä kerroista, kun Orbán ja hänen hallituksensa ovat kuin ovatkin niin sanotusti alentuneet tämmöiseen. Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi Népszabadság-lehden lakkauttaminen, Origo-uutissivuston valtaus (entinen kriittinen uutisportaali suoltaa nyt hallituksen propagandaa, tämänhetkinen ykkösotsikko kuuluu: ”Näytämme, miten Sargentini ja kotimaamme Soros-maailma [!!!] toimivat yhteistyössä”), kansalaisjärjestöjen hätyyttäminen, kriittisten kulttuurihenkilöiden kuten teatteriohjaaja Róbert Alföldin toiminnan vaikeuttaminen, entisen opetusministerin ja ”Orbánin vastaisen tiede-eliitin puhetorven” József Pálinkásin erottaminen Kansallisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohallituksen (meidän Suomen Akatemiaamme vastaava tutkimusrahoituksen jakaja) johdosta…

Mutta samaan aikaan, kun luku- ja medialukutaitoiset ihmiset kautta Euroopan hihittelevät tälle tahattoman huumorin ilotulitukselle, unkarilaisten syville riveille todellakin kerrotaan, että Brysselin pahikset ilkeän Sorosin johdolla suunnittelevat Euroopan hukuttamista muslimiterroristien tulvaan ja tältä heidät voi pelastaa yksin Viktor Orbán. Tästä syystä Unkaria vihaavat ja kadehtivat kaikki (ja tämä retoriikkahan on ollut unkarilaisen isänmaallisuuden ytimessä viimeistään 1500-luvulta lähtien). Ja syviin riveihin tämä tuntuu uppoavan. Saksalaisen ZDF-kanavan pikareportaasi ”Orbánin järjestelmästä” vieraili – paitsi pääkaupungissa unkarinsaksalaisten parlamenttiedustajan Imre Ritterin kanssa parlamenttitaloa ihastelemassa, pikkukaupungissa pienyrittäjä-kiinteistönvälittäjän kyydissä tyhjeneviä taloja ihmettelemässä ja Tokajissa tukiaisiinsa tyytyväisen viinintuottajan luona – köyhässä kylässä, missä yli 90% asukkaista oli äänestänyt viime vaaleissa Orbánin puoluetta. (Ruokakupongit ja työllistämistyöt, nähkääs.) Paikallinen perheenisä, joka asuu vaatimattomassa kaksihuoneisessa mökissä viisihenkisine perheineen, pelkää menettävänsä tämänkin, jos ”migrantit” tulevat. Ja televisiossa on kerrottu, että EU haluaa pudottaa Unkariin atomipommin.

Varmaan useammatkin ovat viime vuosien keskusteluissa verranneet EU:n 7. artiklan soveltamista – siis sitä, mikä Unkaria nyt periaatteessa uhkaa – ”atomiaseeseen”. Mutta mahtavatko Brysselissä vallan kieliä puhuvat poliitikot ja politiikan toimittajat tajutakaan, miten vähällä medialukutaidolla jossain päin Eurooppaa kansalaiset äänensä antavat?