Mediasota ja median tuho?

Touko 18, 2017

Tästä olen jauhanut monesti ennenkin. Unkarihan ei ole mikään Putinin Venäjä tai Erdoğanin Turkki, missä liian äänekkäästi ja toisin ajattelevat, etenkin ikävistä asioista kirjoittavat toimittajat saattavat päästä hengestään tai joutua vankilaan. (Työnsä ja toimeentulonsa toisinajattelijat kyllä Unkarissakin saattavat menettää.) Mutta 1900-luvun (ja 2000-luvun alunkin) diktatuureja se muistuttaa siinä suhteessa, miten ns. virallinen mediamaisema todellisuutta esittää. Olen tästä ennenkin kirjoittanut: Unkarin valtion ykköskanavan tv-uutiset ovat kuin kurkistus suorastaan pohjoiskorealaiseen propagandamaailmaan, jossa meidän rajojemme ulkopuolella pahikset punovat häijyjä juoniaan (jotka viisas johtajamme sankarillisesti torjuu), rajojen sisäpuolella taas nähdään vain upeita uudisrakennusprojekteja, onnellisia perheitä (joille vero- ja hintapolitiikan ansiosta jää koko ajan entistä enemmän käteen), suloisesti laulavia ja tanssivia lapsia sekä nousevia tuotantolukuja.

Eilen tämä taas nähtiin MTV1-kanavan uutislähetyksessä, jossa ensi kertaa laajemmin kerrottiin Unkarin kansalle EU-parlamentin eilisestä, 7. artiklan soveltamista koskevasta päätöksestä. Uteliaana klikkailin itseni hirado.hu-sivuston videopalstalle katsomaan, miten tv-uutiset tämän esittävät – ja olisihan se pitänyt arvata. Kysymys on ennen kaikkea maahanmuuttajista (”migranteista”) tai maahanmuuttopolitiikasta (tämä mainittiin heti alkuun ja niin selvästi, että mahdolliset piipitykset demokratiasta, korruption vastustamisesta, kansalaisjärjestöistä tai ihmisoikeuksista eivät siinä paljoa painaneet) sekä hyökkäyksestä Unkaria vastaan. Siis ymmärsiväthän varmasti kaikki: EU ei hyväksy Unkarin rajat kiinni -politiikkaa vaan haluaa asuttaa Unkariin tuhansittain ”laittomia migrantteja”. Ja tämän hyökkäyksen takana on tietenkin ikipahis György Soros: kun neljä vuotta sitten nähtiin Unkari-vastainen ns. Tavaresin paperi, niin nyt on vuorossa Sorosin paperi, tämä kuultiin uutislähetyksen aikana useammankin hallituksen edustajan suusta.

Tämän virallisen mediatodellisuuden ulkopuolella toki periaatteessa vallitsee lehdistön ja viestinnän vapaus, ja varsinkin Internetistä löytyy hyvinkin kärkeviä kriittisiä sivustoja ja blogeja pilvin pimein. Etenkin television, radion ja perinteisen printtimedian puolella kuitenkin jyrää hallituksen ja Fidesz-puolueen käsissä oleva berlusconilainen viestintämahti. Tätä maisemaa kartoittaa 444.hu-sivuston pitemmän journalismin sarjassa (tunnuksella tldr) juuri ilmestynyt Pál Dániel Rényin artikkeli, jota haluaisin tässä pikaisesti referoida. Otsikko kuuluu suomennettuna: ”Tämä ei ole journalismia, tämä on politiikan raskasta aseistusta.”

Tämänhetkisen mediasodan strategia palautuu Rényin mukaan parin vuoden takaiseen ns. Gecigateen eli pääministeri Orbánin ja hänen nuoruudenystävänsä ja uskottunsa, oligarkki Lajos Simicskan välirikkoon. Siihen asti Unkarissa oli toiminut useita hallitusta tukevia mutta muodollisesti itsenäisiä, Simicskan omistamia tiedotusvälineitä, kuten oikeistolaiset sanomalehti Magyar Nemzet ja tv-kanava HírTV. Orbánin ja Simicskan riitaannuttua näiden tilalle oli rakennettava uusi mediaimperiumi, mihin Rényin mukaan käytettiin kymmeniä miljardeja forintteja valtion varoja. Tätä tv- ja radiokanavien, lehtien ja verkkosivustojen verkostoa ohjailee ”propagandaministeri” Antal ”Helikopteri” Rogán, jolta on tullut myös selvät toimintaohjeet sekä Fidesz-puolueen poliitikoille että tiedotusvälineille. Näin Rényille kertoi viime helmikuisessa tiedotustilaisuudessa kuulemastaan muuan Fidesz-puolueen kansanedustaja:

Rogán astui esiin ja rupesi selittämään, että media on käyttämistä varten, ja että nyt ei ole kokeilujen eikä itsensätoteuttamisen aika. Hän odottaa puolueen lausuntoja antavilta poliitikoilta kurinalaisuutta, on käytettävä niitä ilmauksia ja tekstipätkiä, jotka pääministerin kanslia toimittaa kirjallisina. Muutamia viikkoja myöhemmin tapasin erään hallituspuolueen lehden päätoimittajan, ja heille Rogán oli sanonut aivan samaa.

(Veikkaisinpa, että tällainen valmis ilmaus oli myös eilisillan uutisissa useampaan kertaan kuultu ”Sorosin paperi”.)

Valtion varoilla hallituksen hallintaan ostetut lehdet, radio- ja tv-kanavat päätyivät useiden uskollisten haltuun. Näistä huomattavimpia on tässä blogissa ennenkin mainittu pääministeri Orbánin salaperäinen medianeuvonantaja Árpád Habony, mies, jolla vuosikaudet on ollut pääsy korkeimpien päättäjien puheille, vaikka virallisesti hän ei ole millään tavalla valtion leivissä – eikä edes periaatteessa velvollinen kertomaan kenellekään, millä hänen juorulehdissä reposteltu jetset-elämäntyylinsä rahoitetaan. Habonyn Modern Media Group -yhtiö pyörittää muun muassa räväkkään tyylilajiin pyrkivää 888.hu-uutissivustoa sekä Lokál-ilmaisjakelulehteä.

fakenews.png

888.hu:n pilapiirros antaa ehkä parhaan kuvan sivuston tasosta. Fake news -tekstin fontti ja oranssi i:n piste (f-kirjaimen päällä…) jäljittelevät riippumattoman Index-uutissivuston logoa. Siltä varalta, että joku ei ymmärtäisi, mistä on kysymys, pilakuvaan on lisätty selitys: ”Index-universumi hajoaa.” Ei, tämä ei ole ”Kevätpörriäisen” tyyppisestä julkaisusta vaan periaatteessa aikuisille ”oikean” journalismin kuluttajille tarkoitettu. Ja tämän on siis tarkoitus olla vitsi. Voisin liittää tähän myös saman piirtäjän tämänpäiväisen pilakuvan, jossa ”Euroopan parlamentti kokoontuu” ja sen penkeissä istuu pelkkiä samannäköisiä György Soros -klooneja. Mutta asia lienee tullut jo selväksi.

Habonyn kaveri Andy Vajna, paluumuuttanut amerikanunkarilainen entinen Hollywood-tuottaja ja sittemmin valtion elokuvakomissaari, on lainsäädännöllisesti tuettujen tuottoisien kasinobisnestensä lisäksi saanut valtiolta yli kymmenen miljardin forintin luotot TV2-kanavan ostamiseen ja Rádió 1 -radioaseman valtaamiseen. Talouspoliittisen viikkolehti Figyelőn nappasi haltuunsa pääministeri Orbánin hovihistorioitsija Mária Schmidt, ja entinen itsenäinen uutissivusto Origo.hu päätyi Unkarin keskuspankin johtajaa, legendaarista ”epäortodoksisen” talouspolitiikan isää György Matolcsya lähellä oleville tahoille. Kenties suurin siivu uudelleenjärjestetystä mediaimperiumista joutui lopulta Orbánin naapurin, luottomiehen ja (väitetyn) bulvaanin, entisen kaasuasentajan ja nykyisen mega-oligarkin Lőrinc Mészárosin haltuun. Mészáros omistaa muun muassa Mediaworks-yhtiön, jonka hallussa on nykyään suurin osa Unkarin maakuntalehdistä, sekä hörhöoikeistolaisen tv-kanavan Echo TV:n.

Mediaworksin maakuntalehtien levikki kattaa nykyään Unkarista suurimman osan (loppujakin, kuten Itä-Unkarin paikallislehtiä vielä hallitsevan itävaltalaisen Russmedian sekä muutamia menestyksekkäitä ja kunnianhimoisia eteläunkarilaisia paikallislehtiä julkaisevan Lapcomin omistuksia on jo lähestytty ostotarjouksin), ja niiden sisältö toimitetaan keskitetysti, kertoo Rényi. Entiset päätoimittajat potkittiin pihalle, ja entisen Népszabadság-lehden toimitalossa työskentelevä uusi keskustoimitus laatii maakuntalehtien sisällön yleisen, ei-paikallisen osuuden.

megyei

Mediaworksin maakuntalehtien verkkosivustojen etusivut 15.4.2017.

Tähän mediamaisemaan virtaa valtion mediatuki nyttemmin rajoittamattomana, kun taas muiden kuin Fidesz-puolueen hallinnassa olevien viestimien alkaa olla mahdotonta saada tukea julkisista varoista.

Toki valtio on Unkarissa jo pitkään puuttunut lehdistön toimintaan esimerkiksi jakelemalla epäsuoraa mediatukea lehti-ilmoitusten muodossa. (Eikä pelkästään Unkarissa. Itävallassahan muutamia vuosia sitten silloinen liittokansleri Faymann oli melkoisessa ryöpytyksessä ns. Inseratenaffären johdosta, eli hänen väitettiin ostaneen itselleen positiivista julkisuutta keltalehdistöltä näissä lehdissä julkaistujen valtion laitosten maksullisten ilmoitusten avulla.) Árpád Habonyn myötä, väittää Rényi, Unkarissa on kuitenkin astuttu aivan uuteen mediapolitiikan kauteen.

Habony vaikuttaa nykyään pääasiassa Lontoossa, missä hänellä on amerikkalaisen kampanja- ja propagandagurun Arthur Finkelsteinin kanssa yhteinen konsulttitoimisto, joka on viime aikoina myynyt palvelujaan Unkarin ohella muillekin keskieurooppalaisille oikeistopopulistitahoille. Varsinaiset poliittiset sisällöt suunnitellaan ministeri Rogánin byroossa, mutta Habonyn toimisto suunnittelee niiden markkinoinnin: miten ne paketoidaan kansaanmenevään kelta- ja juorulehdistöön. Tähän kuuluu myös esimerkiksi Fidesz-puolueen vihollisten mustamaalaus, paparazzien lähettäminen poliittisten vastustajien kimppuun ja yksityiselämää koskevien juorujen levittäminen. Härskein esimerkki lienee äärioikeisto-oppositiopuolue Jobbikin johtajan Gábor Vonan väittäminen homoksi.

Ennen kaikkea olennaista tässä uudessa mediakonseptissa on jatkuvan sotatilan ajatus. Mitään puolueetonta kritiikkiä ei voi olla olemassa, on vain me ja meidän viholliset, ja kaikenlainen vallanpitäjien arvostelu on pelkästään opposition valtapyrkimysten ilmentymää. Koska Unkarin tämänhetkinen hajanainen ja kädetön oppositio ei riitä uhkakuvaksi, mediasotaa motivoimaan tarvitaan suurempi salaliittoteoria. Tästä syystä valtion suorasti tai epäsuorasti hallinnoimat tiedotusvälineet ovat jo kuukausikaupalla juntanneet kansan tajuntaan yhtä ja samaa ajatusta, jossa perinteinen antisemitismi kätevästi yhdistyy muukalaispelon uudempiin muotoihin: György Soros rahoittaa kansalaisjärjestöjä, tiedotusvälineitä ja omaa yksityisyliopistoaan pelkästään tuhotakseen Euroopan hukuttamalla sen ”laittomien maahanmuuttajien” tulvaan.

Mielenkiintoinen seuraus tästä mediasotatilasta on myös, että valtaapitävien päävihollinen ei kohta niinkään ole poliittinen oppositio (joka edelleenkin on toivottoman heikko ja hajanainen) vaan riippumaton tiedonvälitys. Lajos Simicskan yritysimperiumiin kuuluva itsenäinen uutisportaali Index esitetään – kuten ylempänä siteeraamani ”henkevä” ”pila”-”piirros” osoittaa – fake news -tuuttina, ja Fidesz-puolueen euroedustaja Tamás Deutsch möläytti tyylinsä mukaisesti Facebook-sivullaan, että ”oppositio painukoon v***uun, sen tilalle on jo astunut liberaali media”. (”Liberaali”, muistutettakoon vielä, on Unkarin nykyisten vallanpitäjien kielenkäytössä samanlainen omaa merkitystä vailla oleva yleishaukkumasana kuin entisessä Neuvostoliitossa ja vielä nyky-Venäjälläkin ”fasisti”.)

Hallituksen mediaimperiumin kasassa pitäminen – ainakin seuraaviin, vuoden 2018 vaaleihin asti – ei kuitenkaan ole aivan helppoa, sillä pätevästä työväestä alkaa kohta olla pulaa. ”Oikeat” journalistit eivät loputtomiin jaksa työskennellä toimituksessa, jossa Unkarin tietotoimiston uutisetkin pitää tarkistuttaa puoluelinjan mukaisiksi tai joissa kulttuuri- tai urheilupalstojen toimittajilta on kielletty tiettyjen alan ihmisten arvosteleminen. Juorulehti Ripostin palveluksesta lähti kahdessa päivässä omantunnon syihin vedoten kaksi toimittajaa, Ádám Fekő ”pyytäen anteeksi jokaista näppäimen painallusta”, Csaba Vultur puolestaan näillä sanoin:

”Vähän aikaa on niin, että siitähän maksetaan hyvin. Sitten on niin, että eihän minun tarvitse välittää politiikasta. Sitten on niin, että tuota en minä kirjoittanut. Sitten niin, että kyllähän minä sen kirjoitin, mutta se kirjoitettiin uusiksi. Sitten on niin, että jollakinhan se perhe on elätettävä. Ja tietenkin myös niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Tästä lähtien ei enää ole niin.”

Vaikka vallanpitäjien hihnassa kulkevalla medialla onkin pulaa sekä pätevistä tekijöistä että lukijoista – esimerkiksi 888.hu:sta ei todellakaan ole 444.hu:n kilpailijaksi, hallituksen kenties uskollisin äänitorvi, sanomalehti Magyar Idők ei saa lukijamääräänsä nousemaan yli kahdeksantuhannen – menossa oleva mediasota voi silti tuhota koko mediamaiseman. Mutta, kuten Rényi toteaa:

Tällaisena aikana, jona valeuutiset politiikasta riippumattakin haastavat valtavirtamedian, politiikan näin brutaali väliintulo vahingoittaa pahasti julkisuuden rakennetta: se horjuttaa yleistä luottamusta uutispalveluihin, se vie journalistin ammatilta uskottavuuden ja kaiken kaikkiaan heikentää demokraattisen järjestelmän puolustuskykyä. Juuri tämä on tässä päämääränä.

 


Pieni ihmiskoe

elokuu 15, 2016

Täytyy taas palata siihen (näkökulmasta riippuen) mielipiteenmuokkaus-, kansalaistiedotus- tai vihapuhekampanjaan, jolla Unkarin hallitus valmistelee kansaa 2. lokakuuta järjestettävään kansanäänestykseen ”Brysselin pakolaiskiintiöistä”. Joka puolella näkyvien sinipohjaisten julisteiden ja televisiossa olympiaurheilun lomassa koko ajan välähtelevien ”tietoiskujen” sanoma näyttää uppoavan hyvin Unkarin kansaan, joka ennestäänkin suhtautuu oudonkielisiin, -näköisiin ja -uskoisiin muukalaisiin hyvin epäluuloisesti. Oppositio… tai siis tehokasta ja toimivaa poliittista oppositiota Unkarissa ei oikein tunnu olevan, mutta monet hallituskriittiset tahot eivät silti anna periksi.

hazugkerdesreneszavazz

TIESITTEKÖ? Ei ole totta, että ”Brysseli haluaa asuttaa Unkariin kokonaisen kaupungillisen laittomia maahanmuuttajia”. Ei kokonaista kaupungillista, ei laittomia, ei maahanmuuttajia eikä väkisin maahan tuoden. Kyse on 1300 valvotusta turvapaikanhakijasta. KYSYMYS ON VALHEELLINEN, ÄLÄ ÄÄNESTÄ!

Tästä samasta kertoo tänäänkin somekuplaani putkahtanut tarina.

Tarinan sankari László Ágoston on nuori oopperalaulaja, joka tosin unkarilaisen Wikipedian mukaan ei viime vuosina ole kovin paljon esiintynyt itse vaan keskittynyt tuomaan oopperaa taidelajina lähemmäksi kansaa oman, nuorista laulajista perustamansa Moltopera-seurueensa voimin. Yhteiskunnallisia asioita Ágoston harrastaa myös netissä, ja eilen hän teki siellä mielenkiintoisen kokeen, jota selostaa tässä Facebook-muistiinpanossaan. Hän nimittäin julkaisi Facebook-sivullaan seuraavan tekstin:

Olen sitä mieltä, että korkealaatuista, kiintymyksentäyteistä ja onnellista elämää voi elää vain sellaisessa maassa, jonka perustana on kunnioituksen kulttuuri ja joka siksi puhuu kunnioituksen äänellä. Unkarin on oltava sellainen paikka, missä kaikkiin suhtaudutaan kunnioittaen, myös islamilaisesta maailmasta saapuvat otetaan kunnioittaen vastaan ja islamille, muslimien ja arabien sivilisaation juurille annetaan erityisen suuri arvo.
Islam on suuri hengellinen ja henkinen rakennelma, jota ilman noissa maailman osissa ei voisi syntyä rauhaa, ei onnea eikä tasapainoista ihmiselämää.

Siksi islamilaisesta maailmasta saapuvat ihmiset eivät merkitse meille uhkaa, vaan tervehdimme heitä korkean sivilisaation edustajina. Emmekä häpeä välillä myöskään ottaa heistä oppia.

Varmistaakseen, että teksti tavoittaisi varsinaiset koehenkilöt, Ágoston osti Facebookilta näkyvyyttä ja mainosti tekstiään pääministeri Viktor Orbánin ja Fidesz-puolueen FB-sivujen seuraajille. Vastauksia ei tarvinnut kauan odottaa. Neljän tunnin kuluttua kommentteja oli kertynyt yli kaksisataa, vähiten törkeät esimerkiksi tällaisia:

cunami.png

László X.: Kuka tämä mielipuoli on?
Tibor X.: Sinulla ei ole kaikki kotona 😀
Márton X.: Ei ole typeryydellä tosiaankaan äärtä eikä rajaa.
Bea X.: Kaikella kunnioituksella, painu vittuun!
Ernő X.: László Ágoston, olet saanut auringonpistoksen!
Rozália X.: László, olette ollut liikaa auringossa!

Lopulta haistattelua ja Ágostonin äitiin tai muihin sukulaisiin kohdistuvia perinteisiä solvauksia oli kertynyt semmoinen määrä, että Ágoston vihelsi pelin poikki jo aiemmin kuin oli suunnitellut. Hän lisäsi kommenttien jatkoksi videolinkin sekä tämän viestin:

Anteeksi, unohdin mainita, että tämä on sitaatti. Alun perin tämän sanoi Viktor Orbán viime vuoden kesäkuussa (kymmenen päivää vihakampanjan alkamisesta).

Islamin kunnioituksesta kertova teksti oli siis todellakin pääministeri Orbánin puhe, jonka hän viime vuonna piti Budapestissa vieraileville arabimaiden pankkiireille. Tuolloin Orbánin hallitus oli juuri aloittanut kansansuosion kalastelun pakolaiskriisin kustannuksella levittämällä ensimmäiset julisteet, joissa maahanmuuttajia symbolisesti puhuteltiin unkarin kielellä: Jos tulet Unkariin, et saa viedä unkarilaisten työpaikkoja! Jos tulet Unkariin, sinun on kunnioitettava maan lakeja!

 Kuten arvata saattaa, nettihaistattelijoille meni jauhot suuhun – tai ainakaan asiallista vastausta ei tullut. Sitaatti on toki vain katkelma Orbánin puheesta, mutta koko puhe oli todellakin tämänhenkinen, tätä siteerausta ei voi syyttää vääristelyksi, harhaanjohtavaksi alkuperäisestä asiayhteydestä irrottamiseksi tms. Paitsi jos tosiaankin on sitä mieltä, että ihmiset ovat oikeasti eriarvoisia siten, että vain köyhien ja turvapaikkaa anovien muslimien islam on tuhoisaa ja vaarallista, ei niiden rikkaiden muslimien, joilla on varaa asua viiden tähden hotelleissa tai lunastaa ns. maahanmuutto-obligaatio.

(Niin, tosiaan, tässäkin yksi viime aikojen skandaali: Unkari on jo muutaman vuoden ajan myynyt varakkaille ulkomaalaisille maahanmuutto-obligaatioita (letelepedési kötvény). Tällaisen lunastaja siis lainoittaa Unkarin valtiota – vuodesta 2015 lähtien 300 000 euron summalla – ja saa oleskeluluvan sekä mahdollisuuden liikkua ja harjoittaa liiketoimintaa vapaasti koko EU:ssa. Obligaatioita välittävät veroparatiisifirmat puolestaan käärivät voittoina ja välityspalkkioina melkoisia summia, joiden arvellaan päätyneen Orbánin kakkosmiehen Antal Rogánin, salaperäisen neuvonantaja-mediamogulin Árpád Habonyn sekä näiden kavereiden taskuihin. Kaiken lisäksi viime vuosina myytyjen obligaatioiden ja oleskeluluvan saaneiden lukumäärät eivät täsmää. Oppositiopuolue Együtt piipitt… siis vaatii tarkempia tutkimuksia asian johdosta.)

Tätä kirjoittaessani Ágostonin pienestä ihmiskokeesta ovat jo uutisoineet useat unkarilaiset lähteet, ja Ágostonin oma nettisivu agostonlaszlo.hu on edelleenkin nurin. Ehkä Orbánille tai hänen kavereilleen uskolliset hakkerit oli pantu asialle, tai sitten pelkästään Ágostonin tempauksen herättämä viaton kiinnostus oli blogipalvelimen kapasiteetille liikaa.

Tähän loppuun kannattaa joka tapauksessa siteerata Ágostonin loppupäätelmä:

Totta on, että hallitus ei virallisesti ole vastustanut islamia, päinvastoin Orbán on aina diplomaattisissa neuvotteluissa korostanut, miten kovasti hän islamia arvostaa. Tämähän on ymmärrettävää, kun on öljymaiden rahoista kysymys. Tämä on myös tyypillinen esimerkki ”älä välitä siitä, mitä sanon, vaan siitä, mitä teen” -asenteesta: hallitus ja sitä lähellä olevat viestimet ovat lietsoneet sitä muslimivastaisuutta, jota kaikki olemme kommenttiketjuissa nähneet.
Ja tästä hallitus on vastuussa, ja juuri tämä tekee tuon muuten oikeita ajatuksia sisältävän puheen niin hävyttömäksi.

Kysyt kenties, mikä sitten olisi ratkaisu. Vastaus on yksinkertainen: ei pitäisi usuttaa ihmisiä ja lietsoa ristiriitoja vaan päinvastoin rauhoitella yleistä mielipidettä ja vähentää erimielisyyksiä. Minuakin pelottavat maahanmuuttoaallon vaikutukset, enkä pidä sinua huonona ihmisenä tai rasistina siksi, että sinuakin pelottaa.
Mutta voisi odottaa, että sama valtio, joka kauppasuhteiden rakentamisen ja maahanmuutto-obligaatioiden takia liehittelee arabimaiden rahamiehiä, ei samalla potkisi niitä, jotka pakenevat toisista arabi- tai muslimimaista kenties juuri näiden rahamiesten takia…


Kolme kuvaa Unkarista

tammikuu 26, 2016

Hyvät lukijat, tänään ajattelin nopeasti tarjoilla valtiovarainministerimme tunnetuksi tekemään tyyliin kolme pointsia. Olkoot ne kolme tällä hetkellä Unkarin mediajulkisuudessa kelluvaa juttua, joita voisi kuviksikin nimittää. Ensimmäisen kuvallista puolta en tosin viitsi tähän laittaa näkyviin.

1. Taas kerran kysytään, voiko tämän syvemmälle enää vajota

Olen monesti käyttänyt Unkari-juttujen lähteenä 444.hu-uutisportaalia. (Unkarilaisessa näppäimistössä huutomerkki löytyy nelosnäppäimen takaa.) Se on iltalehtityylinen, gonzoa kaihtamaton sivusto, jonka jutut ovat reippaasti leveällä pensselillä huideltuja, vitsit samoin reippaan koulupoikamaisia enemmän kuin hienostuneen laadukkaita – mutta yleisote Unkarin nykymeininkiin on kainostelemattoman kriittinen. Samaan tyyliin pyrkii politiikan toisella laidalla hallituksen epävirallinen äänitorvi, gonzahtava uutissivusto, jonka otsikko ja osoite on – heh heh – 888.hu. Kasisivuston taustavoimana on itse pääministeri Orbánin salaperäinen medianeuvonantaja, ”riippumaton” liikemies, juorulehtien ahnaasti seuraamaa luksuselämää viettävä Árpád Habony.

Muutamia päiviä sitten kasisivusto meni räväkkyyden tavoittelussaan kenties liian pitkälle. Otsikolla ”Antaa tulla vähän vanhaa kunnon sosialistista retropornoa” se julkaisi joltakin erotiikkasivustolta kaivettuja parin vuosikymmenen takaisia alastonkuvia Tímea Rábasta, vuoden 1991 Miss Unkari -kilpailun ensimmäisestä perintöprinsessasta ja 90-luvun lottotytöstä, joka nykyään tunnetaan sosialistipuolue MSZP:n johtajan József Tóbiásin puolisona. Jutun kärki oli tähdätty Tóbiásiin, jonka bordellivierailuista myös kerrottiin ilkeitä juoruja, ja pääsanomana oli suunnilleen: ”ähä ähä, miltä mahtaa äijästä tuntua olla naimisissa naisen kanssa, jonka kuvaa kaikki 90-luvun nuorukaiset ovat käyttäneet yksinäisten käsityöiltojensa viihdykkeenä?” Jutun lopussa julkaistiin muutama kaunis kasvokuva pariskunta Tóbiásin teini-ikäisestä tyttärestä, joka ilmeisesti on aloittelemassa mallin hommia (kuvat oli ylpeä äiti postannut omalle Facebook-seinälleen), ja todettiin tekohurskaasti, että ”todella kaunis tyttö, toivottavasti ei jatka isänsä poliittisella eikä äitinsä pornouralla”.

Juttu on nyt nostattanut äänekästä moraalista paheksuntaa ympäri unkarinkielistä nettiä. Jopa Fidesz-valtapuolueen sisällä on loukkaannuttu oppositiojohtajan puolesta. Puolueen parlamenttiryhmän varajohtaja Gergely Gulyás kirjoittaa Facebookissa:

Porvarillisten arvojen nimissä, joita meidän silmissämme ei voi pitää tuotteena, voimme tyynesti ilmoittaa, että hyvän maun omaavalla ihmisellä ei voi olla mitään asiaa 888.hu-sivuille. Täysi solidaarisuuteni MSZP:n puheenjohtajan perheelle.

Mielenkiintoisinta on tietenkin, mitä esimerkiksi Egyenlítő-blogi tämän johdosta päättelee. Miten pääministeri Orbánin omana suojattina pidetty Gulyás voi hyökätä Orbánin lähipiiriin kuuluvan Habonyn julkaisun kimppuun? ”Porvarillisiin arvoihin” viittaaminen antaa ymmärtää, että kyse on Fidesz-puolueen sisäisistä taisteluista. Eikä ehkä niinkään ideologisesta kiistasta kristillis-konservatiiviänkyröiden ja maltillisemman kansanpuolue-suurkoalitioporukan välillä, vaan aivan henkilökohtaisesta valtakamppailusta Orbánin kahden perintöprinssin kesken. Habony ja hänen propagandakoneistonsa kuuluvat ”propagandaministeri” Antal Rogánille, nyt Gulyás olisi ilmaissut sijoittuvansa Rogánin pahimman kilpailijan, kansliaministeri János ”Jolla ei ole mitään, ei myöskään ole minkään arvoinen” Lázárin puolelle.

Isot pojat siis tappelevat. Naisten ruumiiden yli.

2. Meidän laulumme soi!

Pari vuotta sitten yleiseksi naurunaiheeksi nousi kansakunnan yhteishenkeä nostattamaan tarkoitettu hilpeä pop-renkutus: ”Uneksin aprikoosipuusta, jonka alla kaikki tanssivat”. Sitä olisi pitänyt koko kansan yhdessä laulaa ”kansallisen yhteishengen päivänä” eli Trianonin rauhansopimuksen muistopäivänä. Naiivia säveltä, kliseistä sovitusta lapsikuoroineen ja vaivaannuttavan hölmöä tekstiä puitiin sosiaalisessa mediassa niin murskaavaan sävyyn, että ilmeisesti hengennostatusprojektin tehtäväkseen saaneet tahot näkivät parhaaksi vähitellen unohtaa koko idean.

Ei kun ei sittenkään. Kansallisuuspolitiikasta vastaava valtiosihteeri Árpád János Potápi julisti juuri käynnistyneeksi Örökségünk (’Perintömme’) -nimisen ”liikkeen”, jonka tavoitteena on nostattaa kansallisen yhteenkuuluvuuden tunnetta unkarilaisissa rajojen molemmin puolin – rajantakaisten unkarilaisvähemmistöjen mobilisoiminenhan on Unkarin nykyhallituksen keskeisiä tavoitteita – sekä maasta muuttaneissa unkarilaisissa, joita laulun myös on tarkoitus puhutella ja varmaan myös houkutella takaisin. Laulun on säveltänyt ydinvoimalakaupunki Paksista kotoisin oleva muusikko, ja kampanjan yksi tukija, Paksin ydinvoimalan johto, näkee tämän laulun myös keinona osoittaa kansalle, että Paksin voimala on turvallinen. (Ihan totta. Näin tässä jutussa sanotaan.) Isänmaallisten unkarilaisten rajojen molemmin puolin odotetaan ja toivotaan laulavan laulua ja liittävän siitä tekemänsä videoklipit kansallisen filmiteoksen aineistoksi.

444.hu-sivusto tiivistää laulun olennaisimman osan jutussaan ”Okei, nyt loppui maastamuutto, tässä tulee hallituksen salainen ase”:

” Ihanasti puhutte. Ilo on kuulla ääntänne.

Niille, jotka jaksavat kuunnella koko kappaleen, tässä YouTube-linkki. Popballadihemmo, vähän etnommalla otteella laulava nainen, perus-kitara-rumpujumputuksen sekaan jonkinlaista kansanmusiikkimeininkiä veivaava viulisti sekä tietenkin erilaisiin kansallis-kulttuurisesti merkittäviin paikkoihin parkkeeratut lapsikuorot julistavat:

Tässä olemme taas. Taas pitkästä aikaa istahdimme yhdessä hetkeksi, mutta vielä emme voi asettua lepäämään.
Meillä on vielä työtä maailmassa, runsaasti tehtävää, jotta säilyisi keskuudessamme se, missä meidän täytyy aina elää:
Ihanasti puhutte. Ilo on kuulla ääntänne. Ja toivon että toivotte vielä parempaa, missä olette [???].
Sillä ei ole rajaa siellä, missä yhtä kieltä puhutaan, ja veljeksi tunnetaan ihminen, kiittäkäämme taivasta. Sillä –
[lapsikuoro:] opin sen, säilytän sen, opetan sen, annan sen eteenpäin,
vanhempieni kieltä, lasteni ääntä en päästä sammumaan, en anna sitä viedä.

Vielä unkariksi tunnen, unkariksi pelkään, unkariksi pyydän sinua, unkariksi ymmärrän,
unkariksi itken, unkariksi sanon sen: unkariksi kirjoitan, unkariksi hymyilen,
unkariksi taistelen, unkariksi siedän, unkariksi sykin.
Ja unkariksi uneksin.

 

3. Vuoden lehtikuva

Uutistoimisto MTI:n valokuvaaja Tibor Illyés voitti Károly Escher -valokuvakilpailun tällä kuvalla. Se esittää pääministeri Orbánia puolisoineen entisen Unkarin presidentin Árpád Gönczin hautajaisissa, joista muodostui eräänlainen epävirallinen opposition mielenosoitus. Göncz oli itse toivonut, ettei häntä haudattaisi virallisin valtiomenoin ja etteivät hautajaisissa puhuisi hallituksen ja parlamentin johtohahmot tai presidentti Áder. Viktor Orbán ja hänen vaimonsa Anikó Lévai saapuivat hautajaisiin yksityishenkilöinä, eivät menneet kutsuvieraspaikoille istumaan vaan pysyttelivät taka-alalla, missä heitä ympäröi yleisön… niin, kuten 444.hu-sivusto otsikoi: Katso vain näitä ilmeitä!

6oi11e8my6wp1beiks


Hometta ja samppanjaa

joulukuu 10, 2015

Korruptiosta itäisen Sentroopan yhteiskunnan syöpänä on tässä blogissa ollut puhe monesti ennenkin, ja se on myös se teema, johon Unkarin oppositiomedia taukoamatta tarttuu.

Ilmeisesti koko kansaa ei millään saada kaduille osoittamaan mieltään sitä vastaan, mitä tapahtuu kouluissa (ministeriön ja keskusviraston käsiin keskitetty hallinto toimii epäpätevästi ja omavaltaisesti, keskitetysti tuotetut oppikirjat ovat täynnä virheitä, kuten viimeksi historianopettajien yhdistys osoitti uusista historiankirjoista, infrastruktuuri rapistuu eivätkä opettajat edes saa palkkojaan ajoissa). Tai mitä tapahtuu sairaaloissa (rakennukset homehtuvat käsiin, kaikesta on puutetta, potilaille saavat omaiset kuljettaa kunnon ruokaa, vaihtopyjamia ja vessapaperia sekä kunnollisen hoidon varmistamiseksi varata käteistä lääkäreille ja hoitajille ns. kiitollisuusrahaksi, joka päivä keskimäärin kolme lääkäriä ja kaksi sairaanhoitajaa lähtee Unkarista länsi-Eurooppaan parempien palkkojen ja inhimillisempien työolojen perään, jäljelle jääneet palavat loppuun).

08032_korhaz_VV

Äskettäin käytöstä poistettu lääkärien oleskeluhuone budapestilaisessa Szent János -sairaalassa. Myös edelleen käytössä olevissa pesutiloissa katosta tippuu vettä ja seinät ovat paksussa homeessa, jota silloin tällöin käydään kaapimassa pois. Viktor Veresin kuva Népszabadság-lehden artikkelista kiertää jo ympäri sosiaalista mediaa.

Ja varsinkaan ei syviä rivejä saada hermostumaan siitä, minkä takia Unkari on viime aikoina paistatellut muun Euroopan uutisotsikoissa, eli hallituksen pakolaispolitiikasta. Vaikuttaa siltä, että melkoinen osa kansaa on pelkästään mielissään, kun pääministeri Orbán kehuu pysäyttäneensä muukalaisten invaasion. (Vielä kerran, olen tainnut tämän sanoa ennenkin: Orbán ei todellakaan ”pysäyttänyt” ketään saati ”suojellut” Eurooppaa pakolaisilta, vaan ensin pidätteli pakolaisjoukkoja epäinhimillisissä oloissa ja vapaaehtoisten kansalaisten huollon varassa, sitten kuskasi kaikki ilman sen kummempia tarkastuksia tai seulontoja Itävallan rajalle, ja lopuksi ohjasi pakolaisvirran naapurimaiden viranomaisten niskoille.) Hallituksen pelottelukampanja on osunut suoraan kohderyhmänsä suoneen. Fidesz-puolueen suosiolukemat ovat korkealla, tuoreen mielipidemittauksen mukaan sitä äänestäisi 34% koko väestöstä ja jopa 51% niistä, jotka varmasti pystyvät äänestämään ja aikovat äänestää. (Puusta katsoen on toki huvittavaa, että Fideszin  kampanjasuunnittelun asiantuntijana toiminut amerikkalainen Arthur J. Finkelstein elää avioliitossa miehen kanssa – samalla kun Fidesz pyrkii keräämään ääniä nimenomaan Amerikkaan epäluuloisesti suhtautuvilta homofobisilta juutalaisvihaajilta. Mutta pääasia, että kampanja toimii.)

Jos naapuritkin nyt rakentavat aitoja – tai niin kuin Itävallan liittokansleri Faymann Slovenian rajalle nousevaa rakennelmaa nimitti: a Türl mit Seitenteilen, ovi, jossa on sivuosat – niin tämä on helppoa markkinoida suurelle osalle unkarilaisia ”meidän” keksintönämme, jota muutkin nyt jäljittelevät. Ja jos EU nyt käynnistää selvityksen Unkarin pakolaispolitiikan johdosta – Unkari käsittelee turvapaikkahakemukset pikamenettelyllä, jossa asiakkaan oikeusturva ei oikein toteudu, ja heittää sen jälkeen hakijat pois maasta, joten näillä ei ole mitään mahdollisuutta tehdä valitusta päätöksen johdosta, toisin sanoen: Unkarista on käytännössä mahdotonta saada turvapaikkaa – niin so what, sehän on Unkarissa tiedetty jo pitkän aikaa, että Eurostoliiton herrat haluavat vain katkaista Unkarin moraalisen selkärangan, alistaa sen kansainvälisen finanssieliitin ja kosmopoliittisen, arvottoman ja ihanteettoman rappiokulttuurin valtaan. Näytä niille Viktor!

ateresztopont

Röszken rajanylityspiste, jossa turvapaikanhakijoiden pitäisi rekisteröityä ja jäädä odottamaan turvapaikkapäätöstä. Käytännössä tästä ei siis pääse ylittämään rajaa. (Kuva: Tibor Rosta/MTI, hvg.hu-sivuston artikkelista.)

Mitä siis jää jäljelle niille, jotka vielä yrittävät saada aikaan jonkinlaista vastarintaa? No korruptio nyt ainakin. Jospa kansa saataisiin edes huomaamaan, että sairaaloiden ja koulujen rapistuessa käsiin EU:n tukiaisia ja kansalaisten verovaroja ilmeisesti katoaa poliittiselle eliitille, joka viettää komeampaa luksuselämää kuin mihin sillä kaiken järjen (sekä virallisten palkka- ja omaisuustietojensa) mukaan pitäisi olla varaa. Tarvittaessa omaisten välityksellä, sillä valtion vero- ja tullihallitusta (NAV) koskevan lainmuutoksen myötä nepotismin mahdollisuudet lisääntyivät olennaisesti. Nimittäin: julkisia hankintoja kilpailutettaessa ei enää suljeta pois asianomaisen johtajan tai päättäjän ”lähisukulaisia”, ainoastaan ”samassa taloudessa asuvat omaiset”. Näin ollen julkisilla varoilla rikastuminen on entistä helpompaa myös esimerkiksi pääministeri Orbánin ”omilla jaloillaan seisovalle” Ráhel-tyttärelle, jonka puolison mukaan uusi laki tunnetaan jo kansan suussa nimellä lex Tiborcz. 

Oppositioviestimet siis yrittävät parhaansa mukaan rummuttaa kansan tajuntaan, että jotkut parhaillaan kähmivät yhteisiä varoja omiin taskuihinsa. Ja tästä puhutaan suoraan, verbi lop ’varastaa’ on näissä uutisissa ja mielipidekirjoituksissa koko ajan kovassa käytössä. (Hämmentävää ja pelottavaa. Jotenkin suomalaisesta vinkkelistä kuvittelisi, että jos jokin lehti tai verkkosivusto nimittäisi hallitusta tai puoluetta varkaiksi tai suoraan sanoisi niiden varastavan, se olisi välittömästi kunnianloukkaussyytteen paikka. Voiko tosiaankin olla, että poliittisella johdolla ei ole kanttia puuttua asiaan, vai ajattelevatko ne vain, että karavaani kulkee eikä haukku haavaa tee?)

Mutta koska kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa, viime aikoina on sekä hallituskriittisiin viestimiin että sosiaalisiin medioihin levinnyt sekä liikkuvaa että liikkumatonta kuvaa ibizalaisesta diskosta.

6nurswommhz6cg6ua

Heart-niminen klubi tarjoaa tyyristä ruokaa ja juomaa sekä tasokasta tanssiviihdettä aikuiseen makuun, ja ensimmäisenä aiheesta Unkarissa uutisoinut 444.hu-sivusto vakuuttaa, että silminnäkijöiden mukaan myös kokaiini pölähtelee. Klubin mainosvideosta siellä vieraillut unkarilainen onnistui bongaamaan yhden viime vuosien korruptiojulkisuuden ruumiillistuman, myös tämän blogin vanhan tutun Árpád Habonyn. Habony on pääministerin yksityinen neuvonantaja, joka nähdään usein pääkallonpaikalla ja jolla ilmeisesti on pääsy kaikkein korkeimpiin kabinetteihin – mutta joka virallisesti ei ole hallituksen palkkalistoilla eikä minkäänlaisen viran tai toimen haltija. Kukaan ei tiedä, mistä rahat hänen vähän väliä juorulehtien kuvissa näkyvään jetset-elämäänsä oikein tulevat. Videolla Habony (yllä näkyvässä leikkeessä kuvan oikeassa laidassa istuva valkopaitainen mies) siristelee silmiään ja tuhauttelee nenäänsä ja vaikuttaa selvästi nauttineen jonkinlaisia piristäviä aineita, kenties – kuten lukemattomat kommentoijat olettavat – pari viivaa valkoista ainetta suoraan sieraimeen.

Ibiza-video on nyt levinnyt ympäri sosiaalista mediaa, ja tietenkin siitä on syntynyt useita luovia muokkauksia, joita esim. index.hu-sivusto esittelee galleriassaan: irvistelevä Habony seuraamassa Pulp Fiction -elokuvan tanssikohtausta (ja toisessa versiossa tanssilattialle Uma Thurmanin seuraksi on vaihdettu Viktor Orbán, joka tapansa mukaan yrittää suudella daaminsa kättä), lähikuva Habonyn naamasta osana Hyvien, pahojen ja rumien kuuluisaa kasvolähikuvasarjaa, tai erinäisiä kokaiiniaiheisia kuvasommitelmia. (Itse alkuperäinen video on nyt näköjään suljettu yleisön saatavilta, siihen ei pääse käsiksi ilman käyttäjätunnuksia.)

Ja mitä tästä kaikesta opimme? Sen, että sosiaalisten medioiden vapaudella ja meeminikkarien luovuudella voidaan ehkä kiinnittää kansalaisten huomio epäkohtiin – mutta poliittista toimintaa ne eivät korvaa eivätkä synnytä. Unkarin oppositiopuolueet ovat yrittäneet myös Habonyn Ibiza-kuvien yhteydessä vaatia selvitystä miehen luksuselämän rahoituksesta, mutta koska Habony ei virallisesti ole valtion palveluksessa, tälle vaatimukselle on helppo viitata kintaalla. Eivätkä kansalaiset näköjään ole lähdössä joukolla kaduille kysymään hallitukselta, onko Habonyn diskojuhlat piristeineen maksettu heidän verovaroillaan.

Pahoin pelkään, että Unkarin nykyiset vallanpitäjät voivat edelleenkin rauhassa keskittyä ratsastamaan pelolla, muukalaisvihalla ja perinteisellä ”kansallismielisyydellä”. Ne, jotka ajattelevat asioista toisin, saattavat purkaa katkeruutensa Habony-aiheisiin meemeihin tai muuhun poliittiseen huumoriin erilaisilla hallituskriittisillä nettifoorumeilla. Mutta suorempaan tai epäsuorempaan toimintaan heitä on vaikea saada. Melkoinen osa kansasta ei jaksa eikä halua ajatellakaan poliittista osallistumista tai mielipiteenmuodostusta, kunhan selviää omassa arjessaan päivästä toiseen. Monet ovat menettäneet uskonsa kaikkiin poliitikkoihin: ne ovat roistoja kaikki, sirpaleisten ja keskenään riitelevien oppositioryhmien keulakuvista ei löydy ketään, joka vetoaisi laajempiin joukkoihin, eikä mikään kuitenkaan muutu. Ja huomattava osa niistä fiksuista ja koulutetuista ihmisistä, jotka eivät tykkää nykyisen hallituksen meiningeistä, on jo äänestänyt jaloillaan ja, kuten nykyään asia ilmaistaan, “on jo Lontoossa tiskaamassa.”


Propagandaa, korruptiota vai kansakunnan varaventtiili?

heinäkuu 16, 2015

Tämähän ei siis ole mikään kuvablogi. Mutta taannoin jo esillä ollut Unkarin hallituksen julistekampanja on saanut jatkoa, josta on ihan pakko kertoa. Nimittäin: kansallinen konsultaatio ja siihen liittyvät maahanmuuttovastaiset julisteet (”Jos tulet Unkariin, et saa viedä unkarilaisten työpaikkoja”, ”Jos tulet Unkariin, sinun on noudatettava maan lakeja” jne.) olivat vasta alkua. Valtion propagandatoiminta, jota ilmeisesti nykyään (mediaoligarkki Lajos Simicskan ja pääministeri Orbánin dramaattisen välirikon jälkeen) johtaa salaperäinen Árpád Habony, pääministerin pitkäaikainen neuvonantaja, on pyöräyttänyt käyntiin uuden kampanjan.

Alkuperäisiä julisteita voi ihailla sivustolla mrm.kormany.hu; niissä on kaikissa sinisellä pohjalla iskulause A magyar reformok működnek! (‘Unkarin reformit toimivat!’), taustan päälle kömpelösti photoshopattuja (tarkkailkaapa esimerkiksi alla ylimmässä kuvassa esiintyvän naisen ja tytön hiuksia) erilaisia henkilöhahmoja (väittämän mukaan kansainvälisistä kuvapankeista haettuja naamoja) ja näiden suuhun pantuja puhekuplia. Valkoiset tekstipohjat suorastaan kerjäävät uudelleenmuokkausta, ja lukuisat nettifoorumit ovatkin tänään tulvineet kaikenlaisia luovia vaihtoehtoisia tekstityksiä.

Pitemmittä puheitta: tässä kuvakavalkadi 444.hu-portaalin artikkelista linkitettynä!

”Uusi perheiden verohelpotus on suuri apu!”

Vaihtoehtoisia tekstiversioita:

  • Mutta kampaajaan ei ole varaa!
  • Jos sinulla ei suuren talouskasvun aikaan kahteen vuoteen ennen lapsen syntymää ollut hyväpalkkaista työtä, niin näin voi käydä sinullekin!

”Emme halua laittomia maahanmuuttajia!”

Paremminkin:

  • Kiitos, isi, seison omilla jaloillani! (Viittaus pääministerin Ráhel-tyttären legendaariseen FB-kiukunpurkaukseen.)
  • Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa.
  • Eikö sinullekaan ole enää jäänyt muita iloja kuin seksi?
  • En vieläkään voi mennä naimisiin tyttöystäväni kanssa!
  • (Tämäkin viittaus Ráhel Orbániin:) Oletko sinäkin tulossa Sveitsiin opiskelemaan?
  • Minä olen töissä Englannissa. Ja saan sieltä aikanaan eläkkeen!
  • Ei niitä laittomia maahanmuuttajia. Minä pelkään niitä, kun en osaa kieliä!
  • Kirppareita on enemmän kuin ennen, ja kengät sain ilmaiseksi Punaisesta Rististä!

”Meillä talouskasvu on suurempi kuin EU:ssa!”

Eipäs, vaan kuvassa ilmeisesti on ”isänmaallinen liikemies” toteamassa: ”Jostain syystä minä aina voitan kaikki julkisten töiden tarjouskilpailut!”

Tai:

  • Meillä on kovempi korruptio kuin EU:ssa!
  • Mutta miksi minun pääni näyttää siltä, kuin joku olisi retusoinut sen kroppaan kiinni?
  • Edellinen graafikko oli Simicskan miehiä.
  • Minulla ei ole harmainta hajuakaan siitä, miten kansantalous toimii!

”Minun lapseni saavat lastentarhassa ilmaiset ateriat!”

Toisin sanoen:

  • Mieheni jätti minut ja lapset ja lähti Englantiin töihin!
  • Muutimme Soproniin, että lapset voivat aloittaa koulun Itävallan puolella!
  • Ilmainen koulunkäynti! Yliopisto tosin on maksullinen, mutta sinnehän nämä eivät pääsekään.
  • Minun naamaani ei enää saa hymyyn edes Photoshopilla.
  • Täytyy tänä vuonna vielä pinnistellä maailmaan yksi, että olisin kunnon unkarilainen vaimo.

”Minimipalkka nousee jälleen!”

Ei vaan:

  • Olen 59-vuotias unkarilainen sorvari. Eilen lakaisin katua työttömyystyöllistettynä.
  • Olisin lähtenyt lapsenlasten perässä Lontooseen, mutta Quaestor vei rahani.
  • Minimipalkka nousee, siksi paiskin ihan innoissani töitä vielä 75-vuotiaanakin.
  • Voi jumalauta tätä saatanan elämää!
  • Sinulla ei enää tule olemaan eläkettä.

”Jopa 3 miljoonaa forinttia kodin perustamiseen!”

Ei vaan:

  • Jopa 3 miljoonaa forinttia kodinperustamislainaa – mutta omavastuuosuuteen ei meidän palkka riitä!
  • Äiti jonottaa polvileikkaukseen, aikaa on luvattu vuodelle 2018. Ette sattumalta tuntisi ketään?
  • Löydät meidät sitten Lontoosta!
  • Meilläkin on sukulaisia Fidesz-puolueessa!
  • (Muokattu versio, jossa naiselle on maalattu musta silmä ja puuttuvia hampaita:) Aina kun hakkaan muijaa, se on komondorin syytä!

”Olen säästänyt paljon asumiskustannusten alentamisen ansiosta!”

  • Rezsicsökkentés säästi minulle paljon rahaa, mutta kaikki menivät yksityissairaalaan.
  • Rezsicsökkentésin myötä minulta jää paljon rahaa säästöön – en enää lämmitä talvisin!
  • Enpä olisi kuitenkaan keksinyt mitään käyttöä yksityisille eläkesäästöilleni! [Viittaus operaatioon, jolla hallitus ”suojeli” yksityiset eläkerahastot valtion haltuun.]
  • Olen iloinen siitä, että ulkoministeri pystyi minun eläkesäästöilläni ostamaan uuden huvilan!
  • Lapsenlapsia näkee vain Skypessä.
  • Sunnuntaina on onneksi kanansiivet CBA:ssa tarjouksessa!
  • Minä säästin paljon uutta hammasproteesia varten. Mutta kaikki meni ruokaan.
  • You just went full retard.

Kuten Unkarin tilannetta tuntevat helposti huomaavat, kommenteissa tiivistyy suuri osa maan tämänhetkisistä epäkohdista. Vaikka hallitus miten toitottaisi talouskasvua (valhe – emävalhe – tilasto), tavallisen kansalaisen on helppo huomata se tutkimustenkin vahvistama seikka, että köyhyysrajalla tai sen alapuolella kituuttavien unkarilaisten määrä on jatkuvasti kasvanut. Vaikka kansallisia tilastoja köyhyydestä ei viime vuosina ole julkistettu, EU:n tilastot ja muut tutkimukset osoittavat, että kymmenestä miljoonasta unkarilaisesta kolmasosa, yli 3,2 miljoonaa elää köyhyydessä, Unkarin lapsista jopa puolet. Etenkin koulutettua ja nuorta väkeä lähtee Itävaltaan, Saksaan, Hollantiin tai Englantiin parempia ansioita ja vapaampaa ilmapiiriä etsimään sellaisessa määrin, että sen on jo pakko tuntua. Luultavasti useimmilla unkarilaisilla on perheenjäseniä, ystäviä tai tuttavia ulkomailla. Työttömyystilastoja paikataan työllistämistöillä (közmunka), surkeasti palkatuilla p***ahommilla, joista tutkimusten mukaan ei suinkaan johda tie oikeaan työelämään. Terveydenhoitojärjestelmä ja koululaitos pysyvät pystyssä vain jäljellä olevien työntekijöiden kutsumustietoisuuden ja uhrautuvuuden varassa. Ja kaikkialle tunkevaa korruptiota on vaikea olla huomaamatta, jos vähänkin seuraa kriittisiä medioita – monet tosin ilmeisesti eivät seuraa.

Jälleen kerran voi tietenkin kysyä, ketä tämän julistekampanjan on tarkoitus palvella. 444.hu-portaalin jutun nimetön kommentoija tiivistää kampanjan sanoman osuvasti:

  • Ei tarvita ammattilaisia, kaveri hoitaa homman. Kaveri tosin ei ole graafikko, ei osaa käyttää Photoshopia, mutta näin ainakin päästään paremmin vetämään välistä.
  • Ei tarvita sanomaa, onhan fraaseja, joita on hoettu jo vuosikaudet. Tosin valhetta kaikki, mutta totuuttahan ei voi kertoa.
  • Ei tarvita suorituksia, onhan media. Tätä maata tosin ei enää pelasta itse Jumalakaan.

Ja ennen kaikkea, arvelee kommentoija, tämä koko julistekampanja on tehty tahallaan niin tökeröksi ja ärsyttäväksi, että kansan raivo purkautuu kommenttiketjuihin ja nettifoorumeille. Tyhmin kansanosa nielee julisteiden sanoman kyselemättä, vähemmän tyhmät panevat aikansa valkopohjaisten tekstien uudelleenmuokkailuun. (Sen sijaan, että ryhtyisivät järjestäytymään poliittisesti – että esimerkiksi saataisiin Unkariin edes yksi vakavasti otettava oppositiopuolue ja sille vakavasti otettavia edustajia.)

Noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kommenttiketjuja ei koskaan pidä lukea. Mutta tämä kommentoija on pelottavalla tavalla asian ytimessä.