Tyylistään te heidät tunnette

marraskuu 24, 2018

A stílus maga az ember ‘tyyli on ihminen itse’ on lausahdus, joka tähän asti on osunut silmääni vain unkarinkielisistä teksteistä. Sen alkuperä on kylläkin Ranskassa: näin (Le style est l’homme même) lausui paremmin luonnontieteilijänä tunnettu Georges-Louis Leclerc, Buffonin kreivi (1707–1788). Tätä lausahdusta mietin taas muutamien viimeaikaisten Unkarin-uutisten valossa.

Olen ennenkin tässä blogissa ihmetellyt kitschiä ja myös sen poliittisia käyttötapoja. Populistisella ”taiteella”, joka muotoillaan vetoamaan sekä tunteisiin että mahdollisimman naiiveihin ja suoraviivaisiin käsityksiin siitä, mikä on kaunista ja hyvää, on maailman sivu pönkitetty diktatuureja, Natsi-Saksasta Pohjois-Koreaan. Poliittinen kitsch palvelee propagandaa puhuttelemalla niitä syviä rivejä, joiden estetiikassa kuva kasteisesta ruususta tulee vain kauniimmaksi, kun siihen lisätään kultahileitä, ja sankaripatsaasta tekee sankaripatsaan se, että sankarilla on miekka kädessä ja alla takajaloilleen nouseva ratsu, kaikki tämä mieluiten kullattuna. Mutta samalla poliittinen kitsch antaa merkin niille nenäänsä nyrpisteleville hienostelijoille, jotka tykkäisivät enemmän jostain nonfiguratiivisemmasta tai ”vaikeammasta”: älkää yrittäkökään, täällä määräämme me, ja kaunista on se, mistä me ja meidän kaverit tykätään. Jokin tällainen tulee väistämättä mieleen, kun lukee 444.hu-sivuston juttua ”visuaalisen terrorin” ilmentymästä, joka äskettäin pystytettiin Budapestin menevimmän keskustan ns. Biletyskortteliin (Bulinegyed), Madách térille, keskelle yhtä kaupungin arkkitehtonisesti hienoimmista klassis-moderneista rakennuskomplekseista:

sisi.jpeg

Kuvanveistäjä Mária R. Törleyn luomus esittää Sisiä (nimi on aiemmin tullut monista viihdekulttuurituotteista tunnetuksi muodossa Sissi) eli Itävallan keisarinnaa ja Unkarin kuningatarta Elisabetia. Sisillä oli aikoinaan erityinen Unkari-suhde: hän viihtyi Unkarissa, piti unkarilaisista ja opiskeli unkarin kieltäkin. Nykyäänkin Unkarissa on runsaasti niitä, joita keisarinna Elisabetin romanttisen hahmon ympärille kehrätty viihdekultti ihastuttaa. Kaupunginosa, johon patsas nyt tömäytettiin, on jo vuonna 1882 saanut Elisabetin kunniaksi nimekseen Erzsébetváros. Siitä huolimatta uutisesta ei selvinnyt, miksi tämä esine, joka ”paremmin sopisi 20 sentin korkuisena pitsiliinalle telkkarin päälle”, on pitänyt pystyttää juuri nyt ja juuri tuohon paikkaan, ja onko sen tarkoitus ilmaista muuta kuin päättäjien röyhkeyttä.

***

Toinen taideuutinen liittyy elokuvan maailmaan. Tässä blogissa on ennenkin ollut puhetta Andy (Andrew G.) Vajnasta, unkarilaissyntyisestä Hollywood-tuottajasta (Ramboa ja Terminaattoria sun muuta), jonka Orbánin hallinto nosti jonkinlaiseksi elokuvakomissaariksi. Siinä sivussa Vajna on pöyhistynyt kunnon oligarkiksi myös valtion tukeman kasinomonopolinsa avulla. Mutta – kuten kirjoittaa hvg.hu-sivustolla Árpád W. Tóta – ”vallankumous syö lopulta myös kultahamsterinsa”. Viime aikoina julkisuudessa on näkynyt yhä enemmän merkkejä Vajnan joutumisesta epäsuosioon. Tóta käyttää jutussaan kielikuvaa, joka on Unkarissa hyvin tavallinen mutta jonka suomalaisistakin ehkä muistavat ne, jotka ovat lukeneet Mika Waltarin historiallisen tiiliskiven Mikael Hakim. Siinä kerrotaan, miten Turkin sulttaanin epäsuosioon joutuneille ylimyksille lähetettiin silkkiköysi merkiksi siitä, että näiden tulisi ymmärtää yskä ja pikimmiten hirttäytyä vähin äänin, ettei heitä tarvitse julkisesti teloittaa. Nyt on ilmeisesti silkkiköysi lähetetty myös Andy Vajnalle.

Syynä siihen, että Vajnaa entistä tiukemmin arvostellaan hallituksen valvomilla media- ja somekanavilla, Pesti srácok -sivustosta vanhan kunnon törkytuutti Zsolt Bayerin blogiin, on periaatteessa uusi historiallinen elokuva, jota Vajnan hallitsema Unkarin elokuvasäätiö rahoittaa. Az utolsó bástya (‘Viimeinen linnake’) -nimisen elokuvan aiheena on Nándorfehérvárin (kuten sitä unkarilaiset kutsuivat) eli Belgradin taistelu vuonna 1456. Tuolloin unkarilaiset János Hunyadin (sittemmin tarunomaisen Matias-kuninkaan isän) johdolla voittivat sulttaani Mehmed II:n joukot ja äskettäistä Konstantinopolin kukistumista vielä kauhisteleva kristitty Eurooppa sai hetken huokaista helpotuksesta. Ollaan siis Unkarin kuningaskunnan historian loistokkaimmissa vaiheissa, mutta silti elokuva ei arvostelijoilleen ole riittävän kristillis-kansallismielinen. Turkkilaiset kuvataan inhimillisinä olentoina, joissa on sympaattisiakin piirteitä, unkarilaisten puolella taistelee muitakin kansallisuuksia, eikä tarina ilmeisesti muutenkaan sovi tuttuihin muotteihin.

Tótan mukaan Vajnan ongelmana oikeasti on kuitenkin se, että hän ei ole tuottanut pelkkää kitschiä. Hänen aikanaan Unkarin elokuvasäätiö on onnistunut edelleen saattamaan maailmaan hyviä elokuvia, Oscar-tasoa myöten. Vajnan väitetään myös kivahtaneen, että ”Albert Wassiin hän ei anna rahaa”, ja sehän on nykyään pyhäinhäväistys. Albert Wass, transilvanianunkarilainen isänmaallinen kirjailija, upseeri ja herrasmies, joka sai sodanjälkeisessä Romaniassa poissaolevana kuolemantuomion sotarikoksista mutta eli pitkän elämänsä loppuun mukavasti Amerikassa, on Orbánin Unkarissa jonkinlainen puolipyhimys. Kuvanveistäjät ovat jo tarttuneet tilaisuuteen, ja Wassin patsaita on noussut ympäri Unkaria kuin sieniä sateella, kirjoittaa Tóta…

… sillä harva kunnanhallitus uskaltaa sanoa ei.

Vajna on itse asiassa pelannut kaksilla korteilla. Virnistellyt ryhmäkuvissa oligarkkien joukossa, mutta lääninherralta saamillaan tiluksilla hallinnut luovasti. Hän halusi menestystä ja tiesi, että siihen tarvitaan laatua. Ainakin sellaiseen menestykseen, mitä hän tunsi ja mitä hän oli myös saavuttanut.

Tästä tietenkin syntyi loukattuja tunteita ja vihollisuuksia, kun piti lähettää matkoihinsa joukko kitsch-tehtailijoita, jotka sitten vänisivät, että heidät oli potkittu tiehensä muovisine neitsytmarioineen vain siksi, että käynnissä on kristittyjen vaino. Nyt nämä mielensäpahoittaneet tulevat, toinen toisensa perästä, palkkajyrsijöiden armeija kokoontuu ja alkaa purra. Ne eivät vain ylpeänä kaiuta lojaaliuttaan vaan julistavat samalla olevansa tyhmiä kuin saappaat, heillä ei varmasti tule olemaan ainuttakaan itsenäistä ajatusta.

***

Ja lopuksi vielä otteita uskomattomasta kuvakavalkadista, joka sisältyy 444.hu-sivuston tuoreehkoon juttuun ensimmäisen maailmansodan satavuotisjuhlan kunniaksi vaiheittain avatusta, hm, näyttelystä Budapestin Várkert Bazárissa. Näyttelyn emäntänä on tietenkin Orbánin historiapoliittisten projektien keulahahmo Mária Schmidt, ja 444.hu:n jutun kirjoittaja László Szily vetäisee otsikkoonsa jälleen kielikuvan suoraan Péter Bacsón ikimuistoisesta mustasta komediasta A tanú (‘Avaintodistaja’). Tämä stalinistista diktatuuria kuvaava irvailu valmistui jo 1960-luvun lopulla mutta sai odottaa levitykseen pääsemistään hyllyllä kymmenen vuotta, ja monet sen fraaseista ja lausahduksista ovat Unkarin poliittisessa julkisuudessa jatkuvasti käytössä.

“Unkarilaisesta appelsiinista” (“vähän keltaisempi, vähän happamampi, mutta meidän oma”) on ollut täällä jo juttua, nyt Szily viittaa Avaintodistaja-elokuvan kohtaukseen, jossa päähenkilö on joutunut johtamaan huvipuistoa ja korvaamaan perinteisen kummitusjunan ideologisesti sopivammalla rakennelmalla, “sosialistisen hengen rautatiellä” (sanaleikki ei valitettavasti käänny, szellem tarkoittaa sekä ‘kummitusta’ että ‘henkeä’). Tämmöinen ideologisesti asianmukaisen hengen psykedeelinen elämysmatka on nyt Mária Schmidtin johdolla rakennettu tarjoamaan elämyksiä kaikille aisteille. Ensimmäisen maailmansodan taisteluhautoja esittelevän salin lattialla huuruaa ja haisee aito kura, jossa sotilaat joutuivat rämpimään. Unkarin syksyn 1918 veretöntä ns. asterivallankumousta (sotilaat kiinnittivät lakkiinsa kokardin paikalle asterin ja valtasivat keskeiset kohteet, Unkari irtosi Habsburg-monarkiasta ja muuttui porvarillis-edistysmielisen hallituksen johtamaksi tasavallaksi) kuvataan lattiaan upotetuilla astereilla, joita näyttelyssä kävijöiden siis todellakin kuuluu tallata.

Näyttelyn kussakin salissa on yksi näkyvä, visuaalinen teema, esimerkiksi espanjantaudin tuhoista kertova sali on ripustettu täyteen katosta riippuvia sairaalasänkyjä ja lattialla on rivi hautoja. Tätä syvennetään pienemmällä esineistöllä sekä lisätietoa tarjoavilla infonäytöillä.

spanyolnatha.jpeg

Historian henkilöt ovat läsnä suurina vahakabinettimaisina nukkeina. Kaunis ja onneton keisarinna Sisi on jostain syystä paikalla (surupuvussa ja yliluonnollisen suuri irlanninsusikoira seuranaan), vaikka kuolikin jo paljon ennen ensimmäisen maailmansodan alkua (ehkä siksi, että Mária Schmidt ihailee suuresti Habsburg-monarkian viimeisiä hallitsijoita). Sarajevossa murhattu kruununperillinen Franz Ferdinand seisoo, intohimoinen metsästäjä kun oli, keskellä psykedeelistä hirvensarvimetsää, amiraali Horthy ratsastaa valkoisella hevosella, Venäjän Nikolai II taas kutistuu kääpiöksi valtavan Rasputinin rinnalla.

nikolai2.jpeg

Näyttelyssä kuvatut historian toimijat jakaantuvat selvästi hyviksiin ja pahiksiin. Frans Joosef ja hänen Sisinsä, amiraali Horthysta puhumattakaan, ovat hyviä. Pahoja taas ovat Mária Schmidtin mielestä ympärysvallat, erityisesti Ranska, Englanti ja Yhdysvallat. Rauhansopimuksen sanelleita voittajia Schmidt – henkilökohtaisesti esitellessään näyttelyä lehdistölle – nimitti sotarikollisiksi, ja englantilaisten kohdalla hänen piti erityisesti todeta, että hänestä seinällä komeileva David Lloyd George -sitaatti on erittäin osuva: “Englantilainen ei koskaan kunnioita ketään, vain sitä, joka voittaa hänet.” Ja tältä näyttää Yhdysvaltain osuutta esittelevä sali, mottonaan sitaatti “Yhdysvaltain kutsumuksena on tehdä maailmasta parempi”:

usaküldetése.jpeg

Kaikkein psykedeelisin on kuitenkin käytävä, joka johdattaa kevään ja kesän 1919 tapahtumiin eli Unkarin lyhytikäisen neuvostotasavallan (Tanácsköztársaság) aikaan. Käytävän seinät on tehty ikään kuin raa’asta lihasta ja somistettu pienillä sirpeillä, vasaroilla ja punatähdillä. Käytävän päässä väijyy, näin Szily, “Tibor Lukitar Szamuely”. (Oletan siis, että Banyapók on Shelob, en ole vieläkään saanut luetuksi Sormusten herran unkarinnosta, vaikka yhä enemmän tuntuu, että se kuuluisi yleissivistykseen.)

husfolyoso.jpeg

Tibor Szamuely, Neuvostotasavallan puolustus- ja opetusasiain kansankomissaari, siis kuvataan yksiselitteisesti joukkomurhaajana, ja Neuvostotasavallan ajasta ainoaksi olennaiseksi asiaksi nostetaan punainen terrori. Ei sitä tietenkään tule unohtaa: Neuvostotasavallan johto ei kaihtanut väkivaltaa eikä väkivallalla pelottelua, ja enemmän tai vähemmän Szamuelyn johdossa olevat erikoisosastot, joista usein erityisesti mainitaan “Lenin-pojiksi” itseään nimittänyt joukko, murhasivat useita satoja viattomia ihmisiä.

Mutta huomionarvoista on, että visuaalisen raa’alla lihalla mässäilyn huumassa täysin, siis ilmeisesti täysin huomiotta tässä näyttelyssä jää Neuvostotasavallan kukistumista seurannut valkoinen terrori, jonka uhrien määrä liikkui suunnilleen samoissa lukemissa. (Kilpailevaa ruumiidenlaskentaa ja keskinäistä syyttelyä mutkistaa se, että molemmin puolin murhia tekivät puolivillit ”erikoisosastot” ilman virallisia tarkkoja toimintaohjeita.) Valkoisessa terrorissa olennaista oli sen antisemitistinen luonne. Koska Neuvostotasavallan aktivisteista ja johtohahmoista suuri osa oli ollut juutalaisia (järjestäytyneen työväenliikkeen johtohan oli rekrytoitunut kaupunkien keskiluokasta, joka sattuneesta syystä Sentroopassa oli paljolti juutalaista), sen kukistaminen ja kostotoimet saivat usein avoimen juutalaisvastaisen sävyn, ja valkoisen terrorin iskuissa oli joskus selviä pogromin piirteitä. Mutta valkoisesta terrorista ylipäätään ei tässä näyttelyssä ilmeisesti hiiskahdeta sanallakaan. (Sivumennen sanoen: Mária Schmidtin keskeisiä tutkimuskohteita hänen historioitsijan urallaan on ollut Unkarin juutalaisten historia 1900-luvulla.)

Typerän, esteettisesti sivistyneempää katsojakuntaa vyön alle lyövän julkisen kitschin rinnalla Unkarin hallitus siis tarjoaa myös estetiikaltaan hieman kokeilevampaa propagandapakettia. Szilyn mukaan tämä näyttely on Fidesz-hallituksen tähänastisista propagandatuotteista laadukkain ja vaikuttavin. Mutta tunteisiin vetoavaa, järjen sammuttavaa propagandaa se silti on. Ja panee ankarasti miettimään, mitä on liikkunut niiden päässä, jotka tämän näyttelyn mahtavine visuaalisine efekteineen oikein suunnittelivat.

Mainokset

Ylhäältä ja alhaalta

marraskuu 1, 2018

CEU, Keski-Euroopan yliopisto, on sitten ajettu seinää vasten. Aikoinaan György Sorosin ”Avoin yhteiskunta” -säätiön tuella perustettu kansainvälinen yliopisto, jonka alkuperäisenä toiminta-aatteena oli kouluttaa länsimaisen demokratian periaatteet sisäistänyttä eliittiä järjestelmänvaihdoksesta toipuville entisen Itä-Euroopan maille, on jo aiemmin hankkinut varmuudeksi uudet toimitilat Wienistä, ja ellei valtiovallan painostus hellitä ja sovintoa saada aikaan joulukuun alkuun mennessä, CEU on nyt virallisesti ilmoittanut lähtevänsä Unkarista ainakin vähitellen, ainakin toistaiseksi.

Koko tilannehan on täysin absurdi. Unkarin valtio on erikseen räätälöinyt lakipykälät, joilla ”Soros-yliopiston” (tätä ilmausta valtion viestimet jatkuvasti käyttävät, vaikka Soros ei ole koskaan määrännyt yliopiston opetus- ja tutkimustoiminnan sisältöjä eikä viime vuosina enää suoraan rahoittanutkaan CEU:ta) toiminta tehdään mahdottomaksi. Samaan aikaan sekä amerikkalainen Notre Dame -yliopisto että vastedes ilmeisesti myös kiinalainen Fudan-yliopisto saavat periaatteessa samanlaisella kansainvälisellä pohjalla toimia Unkarissa. Innovaatio- ja teknologiaministeri László Palkovics antoi äskettäin aiheesta haastattelun, jonka järjettömyyden 444.hu-uutissivusto tiivistää näin:

Opetushallitus tulee ratkaisemaan, vastaako CEU asianmukaisia ehtoja ja voiko se jatkaa toimintaansa Unkarissa. Opetushallitus ei kuitenkaan tutki asiaa, sillä CEU ei ole toimittanut sille tähän vaadittavia asiakirjoja, nimittäin valtioiden välistä sopimusta, jota Unkarin valtio ei suostu allekirjoittamaan yhdessä New Yorkin osavaltion kanssa.

Samaan aikaan, kirjoittaa 444.hu, hallituksen mediaimperiumi hyökkää CEU:ta vastaan koko rintaman leveydeltä. Tiistaina valtiosihteeri Bence Rétvári selosti parlamentissa, että CEU on saanut EU:n tutkimusprojektimäärärahoja Horizon 2020 -ohjelmasta yli kymmenen kertaa niin paljon kuin hallituksen silmäterä, Corvinus-yliopisto. Johtopäätös tästä ei suinkaan ole se, että CEU:n tutkijat ovat ansiokkaita ja taitavia kirjoittamaan hakemuksia ja hankkimaan rahoitusta. (Ja että Unkarin viranomaisten pitäisi olla ylpeitä ja iloisia siitä, että kunnian ja maineen lisäksi CEU tuo maahan selvää rahaa, puhumattakaan tietämyksestä ja tutkimusyhteistyöstä, josta hyötyvät muutkin yliopistot.) Ei. Rétvári päättelee, että CEU ei ole mikään kunnon yliopisto vaan üzleti modell, bisnestoimintaa. (Kuka hyvänsä yliopistoihminen voisi tässä vaiheessa pitää pitkän esitelmän siitä, miten olennaisen tärkeää ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkiminen nykyään on alalla kuin alalla…)

Tätä argumenttia kehittelee edelleen hallituksen propagandalingoksi muuttunut uutissivusto origo.hu, joka otsikoi lennokkaasti: ”Brysseli rahoitti Soros-yliopistoa miljoonilla euroilla.” Näin on hienosti saatu samaan otsikkoon molemmat pahikset: Brysseli, tuo uusi Moskova, ja Soros, tuo kansainvälistä Unkari-vastaista salaliittoa johtava superkonna. Ja miljoonia euroja, jotka syvien rivien mielestä varmasti olisi voitu sijoittaa johonkin hyödyllisempäänkin kuin tekotärkeä tietoviisastelu ja opiskelijoiden aivopeseminen ”gender-ideologialla” ja muilla kulttuurimarxistisilla hullutuksilla.

***

Sivusta katsellessa miettii, onko Unkarin yhteiskunta lopullisesti repeämässä aivan erilaisiksi todellisuuksiksi, jotka eivät enää kohtaa toisiaan. Älymystön ja kansainvälisen tiedemaailman huolet eivät kosketa toimeentulominimin rajoilla kamppailevaa kansaa. Ja ilmeisesti näistä molemmista erillisessä kolmannessa todellisuudessa elelee Orbánin järjestelmän yläluokka, pieni etuoikeutettujen joukko. Ei vain pääministeri Orbán lentele oligarkkien yksityiskoneilla ympäri maailmaa – jalkapallo-otteluja seuraamaan. Äskettäin kriittiset viestimet nostattivat kansan raivoa myös kierrättämällä somesta poimittua kuvaa ja tarinaa: elokuva- ja kasinomoguli Andy Vajnan ”trophy wife” Tímea oli innoissaan kertonut koko maailmalle, miten kiltti Andy kustansi hänelle syntymäpäivälahjaksi lentomatkan Amerikkaan yksityiskoneella, jotta hän voisi samalla viedä sairaan kissansa amerikkalaisten eläinlääkärien hoidettavaksi. (Leikkauksesta toipuva kissa kun ei kestäisi nukutusta, joka puolestaan olisi tarpeen, jos kissa kuljetettaisiin tavallisella reittilennolla.)

timicica

Kaiken lisäksi entinen oppositiopuolue LMP:n, nykyinen sitoutumaton kansanedustaja Ákos Hadházy, siviiliammatiltaan eläinlääkäri, huomautti, että kissan kroonista munuaisvaivaa ei Amerikassa osata hoitaa yhtään sen paremmin kuin Unkarissakaan. Tímea-rouvan kissanlennätys, jonka on syytä olettaa tapahtuneen jossain mielessä veronmaksajien rahoilla (Andy Vajnan ja hänen luksusrouvansa makeaa elämää rahoittaa muun muassa hänen kasinotoimintansa, jolle lainsäädäntöteitse on järjestetty poikkeuksellisen edullinen asema ja verotuskohtelu), oli siis täysin tarpeetonta. Siitä puhumattakaan, miltä tämä kissauutinen näyttää kaikkien niiden kauhutarinoiden valossa, joita viime vuosina on kuultu ihmisten terveydenhuollon tilasta Unkarissa: rapistuvissa sairaaloissa riehuvista sairaalainfektioista (viime vuonna 440 kuolonuhria), syyhyepidemioista, torakkalaumoista, joiden takia eräässä budapestilaissairaalassa potilaat nukkuivat mieluummin valot päällä

***

Yliopisto muuttaa Wieniin, kissa lentää Amerikkaan, mutta Unkarin kaikkein köyhimmillä ei ole paikkaa, minne mennä. Lokakuun puolessavälissä voimaan astunut uusi laki tekee asunnottomuudesta, siis “elämäntavanomaisesti” (életvitelszerűen) kaduilla ja julkisissa tiloissa oleskelusta, rangaistavaa. Viimeistään kolmannen varoituksen jälkeen poliisi vie asunnottoman putkaan, hänen vähäiset tavaransa voidaan hävittää, lapset viedä lastenkotiin (kyllä, asunnottomilla on lapsiakin) tai lemmikit löytöeläintaloon. Kuin kiusalla samaan aikaan valtio ykskaks lopetti asuntosäästötalletusten valtiontuet (järjestelmä ei ollut varsinaisesti tarkoitettu köyhimpiä auttamaan, mutta silti sen lakkauttaminen osuu kaikkein kipeimmin juuri pienituloisiin) – ja samaan aikaan valtion varoista jaetaan ilmaista rahaa rajantakaiselle unkarilaisvähemmistölle Serbian Vojvodinassa omistusasuntojen hankintaan.

Index-uutissivusto on jutussaan selvitellyt asunnottomuuslainsäädännön taustoja. Kodittomien raivaamista pois julkisista tiloista on erilaisten järjestyssääntöjen ja lakien voimalla yritetty vuodesta 2010 lähtien. Nykyään ”elämäntavanomainen” julkisissa tiloissa oleskelu on kielletty perustuslaissa, ja uusi laki määräsi siitä entistä ankarammat rangaistusseuraamukset: jopa 60 päivää vankeutta. Laki on paitsi epäinhimillinen myös epämääräinen ja mahdoton valvoa, kritisoi asunnottomia puolustava Utcajogász (‘Katujuristi’) -järjestö. Utcajogászin tulkinnan mukaan asunnoton voisi välttyä lain seuraamuksilta, jos hän voi osoittaa, että ei ole kadulla asumassa vaan aikoo mennä yöksi yömajaan – ja tämä jää käytännössä tilannetta selvittävän poliisin harkinnan varaan. Juridisesti epäselvää on myös, lasketaanko kodittomien itse metsiin ja joutomaille kyhäämät mökit ”julkiseksi tilaksi”. Budapestin liepeillä niitä on jo hävitetty, ilmeisesti uuteen lakiin vedoten.

Toistaiseksi ei asunnottomuusoikeudenkäyntejä tai -tuomioita ole nähty kuin muutama harva. Olennaisin uuden lain tuoma muutos on, että asunnottomat ovat paenneet näkyvistä, pois porraskäytävistä, pihoilta ja alikulkutunneleista syrjäisempiin ja suojaisempiin paikkoihin, laitakaupungin puistoihin ja metsikköihin. Siellä heidän on vaikeampi kerjätä tai keräillä elantoaan, avustusjärjestöjen on heitä entistä vaikeampi tavoittaa, ja ensimmäisten kylmien tultua on – kertoo Magyar Szociális Fórum -järjestö – jo kolme koditonta paleltunut hengiltä. Uuden lain ensimmäiset uhrit.

Samaan aikaan Unkarissa useammissa asutuskeskuksissa on koettu merkillinen jätekaaos suorastaan mafia-Italian tyyliin. Index-uutissivusto tiivistää pääkohdat: Jätehuoltomonopoli on vuodesta 2011 julkisen sektorin toimijoilla, joten kilpailua ja valinnan mahdollisuutta ei ole. Rezsicsökkentés eli kunnallistekniikkakulujen alentaminen valtion mahtikäskyllä (prestiisiprojekti, jolla mielistellään etenkin vähätuloisia eläkeläisiä) puolestaan estää jätemaksujen korottamisen, ja jätehuoltoa keskushallinnoiva valtion yritys ei kunnolla eikä ajoissa suoriudu maksujen tilittämisestä paikallisille jätehuoltolaitoksille. Nämä siis kamppailevat kustannusvaikeuksissa eivätkä pysty pitämään kalustoaan kunnossa. Kadunvarsiin keräytyvien jätevuorten raivaamiseen on jouduttu valjastamaan jo Országos Katastrófavédelem eli katastrofintorjunta- ja pelastuslaitos.

Nämä kaksi asiaa yhdistää harvinaisen viiltävästi Index-sivuston pilapiirtäjä grafitember. Hiljennytäänpä lopuksi tämän hymyä hyydyttävän tarinan ääreen:

santapityesz

 


Mediauutisia!

kesäkuu 23, 2014

Tämä Itävalta-Unkari-blogi on viime aikoina ollut erittäin Unkari-painotteinen, eikä asia valitettavasti aivan äkkiä korjaannu. Syyt käyvät ehkä ilmi tästäkin postauksesta, jossa mietin Itävallan ja Unkarin mediamaisemien viimeaikaisia merkkitapahtumia.

Itävallassa, missä valtiontalouden tila on, ensimmäisen maailmansodan aikaista vitsiä mukaillen, ”toivoton mutta ei vakava”, on viime ajat julkisuudessa jauhettu Hypo Alpe Adria -pankin kriisiä. Vuosikausia Kärntenin osavaltion haiderilaisjohdon merkillisiä tempoiluja rahoittanut pankki päätyi totaaliromahdukseen, raunioista löytyneitä epäselvyyksiä ja suoranaisia rikosepäilyjä tutkitaan, ja sotkun selvittäminen saattaa vaatia erityisen Hypo-lain säätämistä. Joka tapauksessa veronmaksajien rahoja tulee palamaan tavallisen ihmisen käsityskyvyn ylittävä summa. Wienin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Heinz Mayer sanoi Die Presse -lehdelle joutuvansa raivon valtaan ajatellessaan, että Hypo-juttu maksaa liittovaltiolle yhtä paljon kuin Wienin yliopisto saa valtion tukea 30 vuodessa.

Tätä Hypo-juttua siis selviteltiin myös valtakunnan ykkösuutislähetyksessä. Uutisankkuri Armin Wolf, terävä ja kriittinen mies ja eräänlainen älymystö-teeveenkatsojien ihannepoika, haastatteli asian johdosta varakansleri-valtionvarainministeri Spindeleggeriä ja sai tämän perusteellisesti kimpaantumaan. Kun Wolf oli tyytymättömänä Spindeleggerin vastauksiin keskeyttänyt tämän ja vaatinut selvennystä, Spindelegger tiuskaisi: ”Mitä käytöstä tämä oikein on? Antakaapas nyt minun puhua. Te haluatte vain kuunnella omaa ääntänne.” Asian johdosta alkoi levitä huhu, että Wolfin päivät uutisstudiossa olisivat luetut; ilmeisesti myös liittokansleri Faymann on ottanut nokkiinsa Wolfin tyylistä eikä enää suostu hänen haastateltavakseen. Armin Wolfin tueksi perustettiin jopa oma Facebook-ryhmä. Mutta ei hätää: Wolfilla on ilmeisesti edelleenkin yleisradioyhtiö ORFin johdon tuki, eikä hänen poistumisensa Zeit im Bild -uutislähetyksestä näytä todennäköiseltä.

***

Unkarissa puolestaan – niin, Unkarin mediamaisemasta olen kirjoittanut ennenkin. Ehkä riittää kun lyhyesti totean, että hallituspuolueen edustajan epäkunnioittava haastatteleminen ei valtionyhtiö MTV:n ohjelmissa tulisi kuuloonkaan. Vaihtoehtoja ”kuninkaallisille” tv- ja radiokanaville taas ei Unkarissa ole kovin paljoa ollut, lukuun ottamatta internetissä toimivia foorumeja, joita vähemmän koulutetut, iäkkäämmät ja pääkaupunkiseudun ulkopuoliset unkarilaiset eivät välttämättä aktiivisesti seuraa. Lähetystaajuuksistaan kansainvälistä huomiota herättäneen oikeustaistelun käynyt Klubrádió ei kuulu kautta maan eikä edes kaikkialla pääkaupungissa, saksalaisen ProSieben-Sat1-ryhmän omistaman kaupallisen TV2-kanavan puolestaan osti taannoin opposition väitteiden mukaan Fidesz-puoluetta lähellä oleva taho. Merkittävänä ohjelmatuottajana jäljelle on jäänyt kansainvälinen RTL-televisioyhtiö, joka tähän asti on profiloitunut lähinnä halvan räiskeen ja ”rahvaanviihteen” tarjoajaksi: Unkarin kansalle RTL tuottaa esimerkiksi ”Unkarin Salkkareita” eli saippuasarjaa Barátok közt (‘Ystävien kesken’) sekä kykyjenetsintäohjelmaa X-Faktor.

Kuten tässäkin blogissa äskettäin oli esillä, hallituksen uusi mediavero iskee erityisen lujasti RTL:n toimintaan. Verosta hermostuivat toki monet muutkin, jopa hallitusta ja valtapuolue Fidesztä lähellä olleet viestimet, mutta nyt taivaan merkit näyttää RTL: se tarttui taisteluhaasteeseen ja on muuttumassa turruttavasta viihdetuutista poliittisen kritiikin äänitorveksi. RTL:n uutislähetyksissä on nyt muutaman päivän ajan tarjottu kansalle hämmentäviä paljastuksia Unkarin vallanpitäjien korruptiosta, talouden todellisesta tilasta ja muista poliittisista skandaaleista. Kuten Vastagbőr-blogi kuluneen viikon tapahtumat tiivistää: valtapuolue, joka ei ole tottunut siihen, että vastustajat eivät olekaan noin vain jyrättävissä, huitoo ja riehuu hädissään kuin hysteerinen lapsi, RTL taas porskuttaa eteenpäin ammattimaisen tyynesti.

Katsotaanpa siis kuluneen viikon RTL-uutisaiheita. Viikko sitten maanantaina tulilinjalla oli Andy Vajna, tuo hollywoodilainen filmituottaja ja nyttemmin Orbánin hallituksen elokuvakomissaari. Vajna on saanut hallintaansa myös kasinobisneksen, ja rahantulon turvaamiseksi parlamentti on ilmeisesti säätämässä Vajnan nettipelibisneksiä suosivaa lakia. Tiistaina puolestaan aiheena oli pääministeri Orbánin tyttären häissä tapahtuneen rikoksen selvittely: kahdelta vieraalta oli varastettu kännykät, ja syyllisten saamiseksi selville poliisi poltti neljä miljoonaa forinttia eli kuusitoista kertaa varastettujen tavaroiden hinnan epäiltyjen DNA-näytteiden analyyseihin. Kuten tämän uutisjutun lopuksi kerrottiin, samaan aikaan toisaalla Unkarissa ns. Ároktőn ryöstömurhaajajengin jäseniä oli päästetty kotiarestiin (mistä he sitten karkasivat), koska langettavaa DNA-näytteen analyysia ei saatu ajoissa valmiiksi. Samassa uutislähetyksessä nekin katsojat, joita julkkisten ja isorikkaiden asiat eivät kiinnosta, saivat kuulla, että Unkarissa arvonlisävero on suurempi kuin missään muualla, joten – kaikista virallisista ”talous nousee ja Unkari suorittaa paremmin” -iskulauseista huolimatta – tavallinen tallaaja maksaa kilosta leipää enemmän kuin Romaniassa.

Keskiviikkona, jatkaa Vastagbőr, RTL:n uutiset kertoivat muun muassa, että (pahamaineisista uusnatsi-huligaanifaneistaan kuuluisan) Ferencvárosin jalkapallojoukkueen eli ”Fradin” uusi stadion tulee maksamaan 1,2 miljardia forinttia suunniteltua enemmän ja että Unkarin valtionvelka on nyt suurempi kuin koskaan. Lisäksi uutisoitiin Turkmenistanin diktaattorin vierailusta – Unkari on viime aikoina näyttävästi hieronut ystävyyttä demokratia- ja ihmisoikeusvertailujen hännillä olevien keskiaasialaisten valtioiden kanssa, aivan äskettäin nähtiin Kazahstanin diktaattorin valtiovierailu. Torstaina pääaiheena oli Lőrinc Mészáros, pääministeri Orbánin vanha ystävä ja hänen kotikaupunkinsa Felcsútin pormestari, ja hänen satumaisen tuottoisat bisneksensä, joiden tuottoisuus on räjähdysmäisesti kasvanut Orbánin valtaantulon myötä. Perjantain uutisaiheisiin kuului muun muassa kansalaisjärjestöjen vastarinta. Järjestöt, jotka ovat saaneet tukea Norjan valtion ylläpitämältä kansalaisyhteiskunnan kehityssäätiöltä, eivät hyväksy Unkarin hallituksen valvontaviraston toimeenpanemia ylimääräisiä tarkastuksia – kysymyshän ei ole Unkarin valtion tuesta eikä Unkarin veronmaksajien rahoista vaan Norjan avustuksesta, jonka hallitus tosin epäilee päätyvän poliittisten vastustajiensa taskuun, norjalaisten rahoillahan on tuettu esimerkiksi seksuaalista tasa-arvoa ajavia järjestöjä. Yleistä hilpeyttä herätti viime viikolla valtion tarkastusviraston KEHIn omilla sivuilla julkaistu ”nokkelasti” otsikoitu uutinen:

”Norjalaisneuleen kuvio purkautuu. Langat johtavat vasemmistoliberaaleihin. Viikinkien valloitus tukien avulla. Tähtäimessä LMP:n [vihreän oppositiopuolueen] arvioijat sekä homoseksuaalien lobby.” Uutisen alla on linkki oikeistolaisen HírTV-kanavan ”Tähtäin” (Célpont) -ajankohtaisohjelmaan.

Viikonlopun RTL-uutiset puolestaan kruunasi sunnuntainen sitaatti oikeistolaisen HírTV-kanavan haastattelusta, jossa varapääministeri, kristillisdemokraatti Zsolt Semjén latasi julki ”kristillis”-konservatiivisia ajatuksiaan homoseksuaalisuudesta, tuosta ”poikkeavuudesta”, jota ”pienten piirien etujärjestöt nyt ovat väkisin tyrkyttämässä koko maailmalle” – ja mitä siitä tulee, jos kaksi homomiestä saa mennä naimisiin, miksi ei saman tien kolme, ja sitten on tie auki kaksinnaimiselle? Vertailun vuoksi RTL:n uutistoimitus näytti, miten ulkomaiden poliittiset johtajat ottavat osaa pride-kulkueisiin, ja päästi sosialistipoliitikon siteeraamaan itseään paavia, joka julkisesti on pidättäytynyt tuomitsemasta homoseksuaaleja.

Mitä tekee hallitus? Kiukuttelee ja kauhistelee RTL:n ”järkyttävää” häikäilemättömyyttä, kun se hyökkää jopa poliitikkojen perheenjäsenten kimppuun ja esimerkiksi kehtaa raportoida pääministerin isän Győző Orbánin samoin ihmeellisen tuottoisista bisneksistä. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmän johtaja, Louis Vuitton -laukuistaan ja veroilmoituksesta toiseen arvoituksellisesti kasvavasta luksushuoneistostaan kuulu Antal Rogán, julisti, että ”tämä Luxemburgissa sijaitseva miljardöörifirma on viime vuosina tehnyt suurimmat voitot mainosmarkkinoilla ja käyttää nyt uutislähetystään poliittisena lyömäaseena, koska ei halua maksaa veroa”. Perjantaina taas Orbánin kakkosmies János Lázár ilmoitti (MTI-uutistoimiston tiedote julkistettiin myös Unkarin hallituksen omilla sivuilla), että RTL näköjään kohtelee Unkaria siirtomaanaan. Fidesz-puolueen parlamenttiryhmä on pyytänyt hallitusta selvittämään RTL-kanavan sisäistä taloudenpitoa, ja hallitusta lähellä oleva Napi Gazdaság -lehti puolestaan kertoi RTL:n maksaneen johtokuntansa jäsenille viime vuonna palkkioita 1,6 miljardia forinttia. Tämä viimeisin väite tosin jouduttiin nopeasti oikaisemaan: summa oli noin 1,6 miljoonaa forinttia eli vähän yli 5000 euroa, mutta kerrankos nuo desimaalipilkut vähän luiskahtelevat.

***

[Päivitys. Pakko lisätä tämä ”Kétfarkú Kutya Párt”:in eli ”Kaksihäntäinen koira” -vitsipuolueen Facebook-sivulla julkaistu muokkaelma Napi Gazdaság -lehden etusivusta.

Pääjuttu kertoo: ”Sensaatio! Yhdessä päivässä tuhat talouslehteä nolasi itsensä!” Sen alla kerrotaan Somogyn maakunnassa syntyneen nelituhantoiset, tai miten tämä suomeksi sanottaisiin (unkariksi on niin helppoa: kolmoset ovat ”kolmos-kaksoset”, neloset ”nelos-kaksoset” jne.), ja vasemmanpuoleisella palstalla taas esittäytyy varapääministeri Zsolt Semjén, ”mies, jolla on 2000 kivestä”.

***

RTL:n Unkarin-toimintojen johtaja Dirk Gerkens antoi Magyar Narancs -lehdelle haastattelun, jossa (hvg.hu-uutissivuston mukaan) vakuuttaa, että RTL ei anna ”RTL-veron” pelästyttää itseään vaan pysyy Unkarissa ja jatkaa paikallista ohjelmatuotantoaan, vaikka toiminta lyhyellä tähtäimellä muuttuisikin vähemmän kannattavaksi. Uutisten linja ei Gerkensin mielestä ole mitenkään muuttunut vaan pelkästään säilynyt entisen kriittisenä… Tästä tietenkin voi olla monta mieltä: oppositiofoorumeillakaan kaikki eivät ole pelkästään innoissaan RTL:n uudesta linjasta, joka nähdään sekin omalla tavallaan vastenmielisenä katsojien kalasteluna.

Joka tapauksessa seurattavaa tulee riittämään. Ehkä nyt olisi tosiaankin sen popparimeemin paikka: