Hupisuomennoksia: Árpád W. Tóta: Vxtuiks menee taas

HVG:n sivuilla, tosin maksumuurin takana, Árpád W. Tóta kertoo, mitä Unkarissa on odotettavissa, kun vaalit lähestyvät ja Brysseli uhkaa sulkea rahahanat koska oikeusvaltio. Otsikko viittaa tuoreeseen, sopivasti vaalien alla eikä suinkaan hallituksen tuella, ehei, valmistuneeseen elokuvaan (“Elkxrtuk”, vapaasti suomentaen “Vxtuiks meni”) ja siinä elvytettyyn tositarinaan ns. Őszödin puheesta eli silloisen pääministerin Ferenc Gyurcsányn julki vuotaneeseen alatyyliseen kommenttiin. Gyurcsány oli sisäpiirissä todennut, että nyt oli tiukka paikka koska maan asiat oli holtittomalla taloudenpidolla päästetty täysin, hm, keturalleen. Tästä alkoi syksyllä 2006 mielenosoitusten ja mellakoiden sarja, jota Orbánin hallitus mielellään kuvaa jonkinlaisena vuoden 1956 kansannousun katutaistelujen uusintana. Se johti lopulta sosialistihallituksen kaatumiseen ja Orbánin valtaannousuun. Mutta kuinka käy nyt?

***

Orbánin hallituksella on nyt ensi kertaa edessään todellinen uhka, ja tätä juhlitaan valtavilla kekkereillä. Tulee semmoinen rahasade, että ei ole aikoihin tässä maassa nähty. Tarkemmin sanoen on nähty vuosina 2002–2006. Jolloin, kuten nyttemmin sanotaan, v*tuiks meni.

Tämän symbolina on 13. kuukauden eläke, ja sehän tulee aikataulun mukaan. Sitten: opettajien palkat ylös! Verovapaus nuorille! Kodinperustamislaina, maaseudun kodinperustamislaina, super-kodinperustamislaina! Rahaa aseisiin, kalkkunoihin, pikkupöksyihin, myötäjäisiin! Kaikkea nostetaan, kuin Pannonian jättiläinen, hunni-Atlas, me nostamme pronssilihaksillamme vaikka taivaankannen hajalle, jos tarpeen on.

Ei se saa olla rahasta kiinni, poikaseni, kunhan vain sinulla on kivaa, äläkä unohda, ketä saat tästä kiittää.

Maailmasta puolet on rakennettu tahdosta, ja saattaa olla, että toinenkin puoli – näin sanoi kerran Viktor Orbán, mutta erehtyi, sillä ainakin toinen puoli on rakennettu tiilistä. Mutta nyt luja tahto sen ratkaisee, että jaamme kaikille kolme miljoonaa forinttia tiilten ostoon – paitsi köyhille, mustalaisille ja muulle roskaväelle, joka ostetaan perunoilla. [Elintarvikkeiden kuten perunasäkkien jako vaalien alla tai yhteydessä on tunnettu ja paljon puhuttu ilmiö Unkarissa. – Suom. huom.] Isillä on rahapajassa kaveri, ja se antaa rahaa niin paljon kuin tarvitaan. Tosin tiilet eivät siitä lisäänny. Niiden hinta kylläkin, ja sitä kutsutaan inflaatioksi.

Nyt onkin jo ovi potkaistu auki. Elämä on päivä päivältä kalliimpaa, vaikka KSH (Unkarin Tilastokeskus) miten kikkailisi – isillä on sielläkin kaveri – ja jos tämä trendi jatkuu, silloin kolmannentoista kuukauden eläke syödään aamupalaksi, ihan kirjaimellisesti. Loput tuet taas jakavat kansaa entistäkin pahemmin ja lisäävät eriarvoisuutta. Ilmainen raha kyllä kelpaa sille, joka käyttää sen AirBnb-asuntonsa remonttiin. Mutta sitä se ei auta, jolla ei ole asuntoa eikä sattumoisin tilaisuutta perheen perustamiseen perheenperustamislainaa varten. Monet jäävät nuolemaan näppejään ja näkevät tästä kaikesta vain sen, että kananmunien hinta nousi taas. Subjektiivisella oikeudella jaetut hyvitykset eivät korvaa arvonmenetystä.

Ja tällä mielettömällä uusjaollakin on hintansa, jostain se täytyy rahoittaa.

Unkari aikoo nyt pistää paljon rahaa haisemaan, eikä suinkaan säästöistään, sillä vajeella on oltu tähänkin asti ja valtionvelka kasvanut tasaisesti. On varsinainen vitsi, että siihen olisi varaa. Ilmaista rahaa olisi kyllä tulossa: EU:n elpymisrahasto, korvauksia ei osaksi edes tarvitse maksaa takaisin, osaksi myönnetään edullista ja taattua luottoa. Mutta kun sitä ei tipu illiberaaleille valtioille. Eikä siihen syynä ole nirsoilu vaan se, että rahat varastettaisiin.

Isillähän on nimittäin kaveri myös syyttäjänvirastossa. Varsinainen sielunkumppani. Kun esimerkiksi koko Unkarin ikiomasta vävypojasta ilmenee, että se varastaa ammattimaisen rikollisen tyyliin EU:n rahoja, silloin todellinen ystävä heti hihkaisee, että hajaantukaa, ei täällä ole mitään nähtävää, ei varsinkaan mitään rikosta, Unkarin valtio taas kaivaa kyselemättä rahat jommastakummasta perstaskustaan eikä tuumaakaan hävetä.

Mutta kohta niitä rahoja ei enää tule. Helppohan tämä on tajuta: kun jo ties miten monetta kertaa tulee se sama haiseva spurgu pyytämään rahaa junalippuun, huomenna maksaa takaisin, silloin on ihan aiheellista epäillä, että myönnettyjen etuisuuksien käytössä saattaa olla tiettyjä epäsäännöllisyyksiä. No niin, tuo spurgu olemme me. Se hankala, haiseva, humalainen kerjäläinen, josta kaikki tietävät, että jos sille antaa rahaa, se ryyppää kaikki Marbellassa. [Orbánin tytär ja korruptionkäryinen vävypoika muuttivat äskettäin asumaan Marbellaan, mitä Unkarin riippumattomassa mediassa on vahingoniloisesti rinnastettu viralliseen propagandaan, jossa ulkomaille muuttavia koulutettuja nuoria paheksutaan ja haukutaan epäisänmaallisiksi. – Suom. huom.]

Jää siis niin kutsuttu markkinakorkoinen luotto. Tämä merkitsee ylikansallisia luotonantajia, jotka – toisin kuin EU – eivät veljeyksistä piittaa vaan kylmästi laskelmoivat, miten suurta riskiä Unkari merkitsee ja millaista korkoa tämän johdosta sopii periä. Hohhoo, minä niiden sijassa myöntäisin luottoa vain tosi kalliilla. Mieluiten en lainkaan.

Puolen vuoden päästä on vaalit. Selvää on, että kirjanpitoa ovat hoitaneet samat varkaat, jotka vain tämä puolidiktatuuri voi pelastaa joutumasta tiilenpäitä lukemaan.

Mikään ei jää entiselleen, jos hallitus vaihtuu, silloin kaapista tipahtelee semmoisia luurankoja, että ihmiskunnan evoluution historia pitää kirjoittaa uusiksi. Ei ole lainkaan varmaa, että Orbánin jälkeinen Unkari haluaisi ottaa vastuun Orbánin omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa ottamista luotoista. Monen monituisia luottoja nollattiin Itä-Euroopan järjestelmänvaihdoksen jälkeen, ja niin käy nytkin. Vallankumouksen jälkeen uudessa tasavallassa on vaikea ruveta karhuamaan lainoja, jotka otettiin karkotettujen ruhtinaiden linnojen rakentamista varten.

Tai sitten Orbán pysyy. Pysyy muun muassa niiden lyhytnäköisten luotottajien avulla, jotka eivät halunneet huomata, miten Orbán huijasi ei vain Euroopan unionia vaan Maailman valuuttarahastoakin; niiden, jotka vuosipalkkion ja sijoittamisen riemun tohinoissa eivät halunneet ottaa huomioon sitä mahdollisuutta, että Orbán voi milloin vain pettää heidätkin, vieläpä muovata heistä uuden pahiksen, vihollisen, joka pitää voittaa. Rahoittihan Orbánia aikoinaan Soroskin, ja kas tässä on kiitos. Kun vain selvitään ensi huhtikuusta, sen jälkeen Orbán voi tehdä mitä vain. Voi tehdä senkin, että ei maksa.

Se, joka nyt antaa Orbánille rahaa kouraan, on hölmö. Kelvoton tehtäväänsä. Jokainen vastuullinen luotottaja vaatii selvyyttä siitä, miten rahat sijoitetaan, miten niitä käsitellään, miten niistä tehdään tiliä. Jokainen kunniallinen pankki vaatii kuitit ja panee ne talteen, sillä sen on pidettävä huolta rahoistaan. Lomailuun ja juopotteluun antavat lainaa vain koronkiskurit – sen mukainen on korko, ja sen mukainen on myös perintämenetelmien brutaaliusaste.

Orbánin vallassa pysymisen rahoittaminen on huonoa taloudenpitoa.

Kävi miten kävi, ensi kesään mennessä Unkari on liemessä. V*tuikseen menneet asiat on saatava oikealle tolalle. Ymmärtäväisten liittolaisten avulla, jos on hyvä tuuri. Yksin ja köyhänä, jos ei.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggaajaa tykkää tästä: