Asiat päälaellaan

heinäkuu 19, 2019

Toisen blogini puolelta Unkarin inspiroima juttu.

Kieliö – sekalaista aattelehdintaa kielestä ja kielistä

Unkarilainen mainio kielitiede- ja tiedeportaali nyest.hu julkaisi juuri teräväkynäisen fennougristin ja taitavan tieteenpopularisoijan László Fejesin kirjoituksen, jonka virikkeenä oli ollut Amsterdamin yliopistossa vaikuttavan László Maráczin (kyllä, unkarilaisilla on useampiakin eri etunimiä, vaikka ei kovin monta…) haastattelu Unkarin hallituksen eräänlaisena vaihtoehtoisena äänitorvena toimivassa Pesti srácok -blogissa. Luin rivin, luin kaks, ja vereni tunsin sen verran kuumemmaks’, että pakko on tätä jotenkin minunkin kommentoida. Näin siitäkin huolimatta, että Maráczin ajatuksista olen oikeastaan jo sanonut kaiken mielestäni olennaisen esimerkiksi täällä ja täällä. Tämä juttu nimittäin kertoo paljon siitä, miten tiedettä (eikä pelkästään kielitiedettä) voidaan vääristellä ja tahallaan ymmärtää väärin.

László Marácz on syntynyt Hollannissa unkarilaiseen perheeseen, opiskellut ja väitellyt Hollannissa kielitieteestä, tarkemmin sanoen unkarin lauseopin teoreettisesta kuvauksesta ”chomskylaisin” kehyksin. Hänen teoreettisella taustallaan ei siis ole mitään tekemistä historiallis-vertailevan kielitieteen kanssa, jonka peruskäsitteetkin hän tuntuu ymmärtävän täysin omalla tavallaan (tästä tarkemmin tuonnempana). Varsinaiselta akateemiselta profiililtaan Marácz on yliopistonlehtori (Senior Lecturer) Amsterdamin yliopiston…

View original post 1 836 more words

Mainokset

Mitä onkaan kielisukulaisuus?

syyskuu 4, 2018

Kieliö – sekalaista aattelehdintaa kielestä ja kielistä

Edesmennyt Lennart Meri, silloin kun ei vielä ollut valtiomies ja uudelleen itsenäistyneen Viron elävä kansallis- ja kulttuurisymboli vaan vain Neuvostoliiton suomalais-ugrilaisia vähemmistökansoja harrastava kulttuurin moniottelija, kohtasi Siperiassa jukagiireja, arvoituksellista ja hyvin uhanalaista kieltä puhuvan alkuperäiskansan edustajia. Jukagiirin kielellä ei ole varmasti todistettuja sukulaisia, vaikka aina välillä ihan vakavasti otettavatkin tutkijat ovat yrittäneet nähdä sen jonkinlaisena suomalais-ugrilaisten kielten pikkuserkkuna. Tähän sukulaisuusajatukseen oli ihastunut myös Meri. Erityisesti häntä innosti, että ’äiti’ on jukagiiriksi jotain sentapaista kuin eme, mikä kovasti muistuttaa viron ’äiti’-sanaa ema. Kirjassaan, en nyt muista, missä niistä, hän kirjoittaa jotain tämäntapaista, muistista siteeratakseni: ”Tuhansien vuosien kuilun yli ojentuu käsi ja ojentaa kämmenellään lämpivän, sykkivän sanan: äiti.”

Näinhän me haluaisimme kielisukulaisuuden ymmärtää: se on kuin ajatus tai muisto omasta äidistä, lämmin tunteenomainen yhteys johonkin sellaiseen, joka on tehnyt meistä sen, mitä me olemme, osa kaikkein ominta itseämme. Varmaan useimpien maallikkojen – siis sellaisten ihmisten, jotka eivät ole opiskelleet historiallisen kielitieteen…

View original post 1 133 more words


Tiede, tuo vanha vainooja

helmikuu 20, 2017

Tässä blogissa on jonkun kerran ennenkin ollut esillä se, miten Keski- ja Itä-Euroopan konservatiivipiireissä rakennetaan ”genderistä” eli nykyaikaisesta sukupuolentutkimuksesta ja siihen liittyvästä sukupuolen käsitteen kyseenalaistamisesta jonkinlaista mörköä ja vankosarvista kyöpeliä. Läntisessä maailmassahan sukupuolentutkimus on jo kauan selvitellyt sitä, miten sukupuolta ja siihen liittyviä kategorioita – mieheyttä ja miehisyyttä, naiseutta ja naisellisuutta, hetero-, homo-, bi-, trans- tai aseksuaalisuutta ynnä muita lukemattomia tapoja, joilla ihmiset hahmottavat sukupuolta ja siihen liittyvää käyttäytymistä – yhteiskunnissa, yhteisöissä ja kulttuureissa rakennetaan ja käsitellään. Tämän kaiken taustavoimana on ollut poliittisia pyrkimyksiä, etenkin naisten ja seksuaalivähemmistöjen eturyhmien halu rakentaa maailmaa, jossa ihmisen oikeudet eivät olisi riippuvaisia siitä, mitä hänellä on jalkojen välissä ja mitä hän haluaa sillä tehdä. Siitä huolimatta sukupuolentutkimus ei tyhjene pelkkään poliittiseen aktivismiin – niin kuin ei myöskään esimerkiksi M. A. Castrénin uraauurtava työ suomen sukukielten parissa tyhjennyt siihen, minkä hän itse näki työnsä perimmäisenä tarkoituksena, eli suomalaisten sijoittamiseen Euraasian kansojen ja kielten kartalle.

Viime aikoina on puolestaan etenkin itäisemmässä Keski-Euroopassa mutta myös läntisten oikeistopopulistien piireissä (muistattehan perussuomalaisten nuorisojärjestön taannoiset TYTTÖ- ja POIKA-lippalakit?) alettu käydä taistoon perinteisten sukupuoliroolien puolesta. Miesten on ”saatava” olla miehiä ja naisten naisia – tämä on aloitettava jo varhaiskasvatuksessa, missä poikien pitää ”saada” leikkiä autoilla ja tyttöjen nukeilla (ikään kuin joku olisi tätä kieltämässä…), ja sitä on jatkettava aikuisten välisissä suhteissa siten, että naisten kuuluu ”saada” omistautua kodille ja lapsilleen, työelämän ja politiikan valtapelit taas kuuluvat miehille. Homojen pitäisi pysyä kaapissa ja hiljaa eikä ainakaan pyrkiä naimisiin keskenään, sillä avioliitto on miehen ja naisen välinen (tämähän on kirjattu esimerkiksi Unkarin perustuslakiin). Sukupuolineutraalit vessat ovat vähintäänkin poliittisen korrektiuden terroria (sillä kyllähän jokaisen pitää tietää, meneekö kukon- vai kanankuvallisesta ovesta), elleivät peräti jokin pervertikko-raiskaajien saatanallinen väijytysjuoni. Ja niin edelleen.

Tämän kaiken perustelut voivat olla avoimen (fundamentalisti-)uskonnolliset: avioliitosta ja sukupuolten rooleista on säädetty Sanassa, joten pulinat pois. Toinen selityslinja nojaa (piilo)militanttiin nationalismiin: kansakunnan etu vaatii, että miehet kasvatetaan taistelemaan maansa puolesta ja naiset keskittyvät vaalimaan kotiliettä ja sen lämmössä kasvavia uusia taistelijoita ja synnyttäjiä – siispä yksilön oikeuksista puhuminen on itsekästä ja kansan edun vastaista hedonismia. Feminismiä on Itä-Euroopassa jo vuosikymmenet syytetty syntyvyyden vähenemisestä ja koko kansakuntien tulevaisuuden vaarantamisesta. Tämä sopii hyvin yhteen myös niiden konservatiivisempien kirkkojen ja uskonsuuntien kanssa, jotka vastustavat aborttia ja joskus myös ehkäisyä. (Ja näin siitä huolimatta, että uusimman Euroopan ehkäisyatlaksen  vertailussa kärkeen sijoittunut Ranska, siis se Euroopan maa, jossa ehkäisyvälineitä ja -neuvontaa on parhaiten saatavilla, on Euroopan kärjessä myös syntyvyystilastoissa. Unkari sijoittuu ehkäisyatlaksen vertailussa häntäpäähän, vielä Puolaa ja Slovakiaakin heikommin, mutta ei muuten ole kehumista Suomenkaan sijoituksessa keskikastin viimeiseksi Latvian ja Serbian väliin.) Tuorein poliittinen tempaus tähän suuntaan nähtiin Unkarissa vähän aikaa sitten, kun ministeri János Lázár ilmoitti valtion maksavan runsaat kehittämistuet kahdelle sairaalalle siitä hyvästä, että nämä lopettavat aborttien tekemisen.

Mutta siis: viime vuosina tämä taistelu perinteisten sukupuoliroolien puolesta on saanut uuden, entistä selkeämpihahmoisen vihollisen, jonka nimi ei enää ole esimerkiksi ”feminismi” vaan gender. Ja tämän vihollislaivan keulakuva on tietenkin gender- eli sukupuolentutkimus, ei niinkään yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksen metodien ja instituutioiden kannalta, joista ”genderin” vastustajat eivät välttämättä paljoa tiedä, vaan ylipäätään nimityksenä sille ajatukselle, että ihmiskunta ei ehkä jakautuisikaan ongelmattomasti miehiin ja naisiin, joilla on kummallakin omat ominaisuutensa ja kansakoulun lukukirjassa vuonna 1932 kuvatut ikiaikaiset tehtävänsä, joita ei kannata sen ihmeemmin eritellä saati kyseenalaistaa.

Gendertutkimusta on itäisemmässä Euroopassa toki harrastettu pitkään, mutta sen institutionaalinen asema on usein heikompi tai kiistanalaisempi kuin lännessä. Unkarissa on muutamien gender-lähestymistapoja edustavien laitosten ja suuntautumisvaihtoehtojen rinnalla – esimerkiksi Szegedin yliopiston englantilaiseen filologiaan liittyvä Gender through Literatures and Cultures in English – ollut yksi ainoa varsinainen gendertutkimuksen laitos ja oppiaine, nimittäin Budapestin englanninkielisessä, kansainvälisessä Central European Universityssä. Siis juuri tuossa unkarinjuutalaistaustaisen miljardööri-talousvaikuttajan György Sorosin säätiön ylläpitämässä laitoksessa, joka on viime aikoina ollut vallanpitäjien silmätikkuna siinä määrin, että pari päivää sitten jo yliopiston rehtorinkin uutisoitiin  vaativan työntekijöiltä ”itsesensuuria” eli ”puoluepoliittisten” tilaisuuksien ja esiintymisten rajoittamista.

CEU:n jälkeen on nyt Budapestin ELTE-yliopisto (Eötvös Loránd Tudományegyetem) käynnistämässä ensi syksynä omat gendertutkimuksen maisteriopintonsa. Tämän uutisen julkistaminen helmikuun alussa ei tietenkään jäänyt konservatiivipiireiltä huomaamatta. Äärioikeistolaisista omituisuuksistaan (kuten esoteerisista UFO- ja ennustusjutuistaan tunnetun Ferenc Szaniszlón esiintymiset) tässäkin blogissa esillä ollut Echo TV -kanava, jonka viime vuonna osti pääministeri Orbánin naapuri, ystävä ja epäilty bulvaani, supermenestyksekkääksi liikemieheksi noussut kaasuasentaja Lőrinc Mészáros, kutsui ajankohtaisstudioonsa haastateltavaksi uutta oppiainetta johtavan ELTEn apulaisprofessorin Ágnes Kövér-Van Tilin. Studiossa vieras, hillityn tyylikäs ja viehättävä keski-ikäinen rouvashenkilö (olemukseltaan siis mahdollisimman kaukana sellaisesta anarkisti-rekkalesbotyypistä, jollaisen kanavan kohdeyleisö kenties odotti näkevänsä), vastailee herttaisesti hymyillen sellaisiin kysymyksiin kuin ”millainen massiivinen kysyntä tällaiselle oppiaineelle voi olla, kun tietämäni mukaan yhteiskunnassa sellaisten ihmisten osuus, joita nämä kysymykset koskettavat, on noin kolme prosentin kymmenesosaa?”. Haastattelu menee enimmäkseen ohipuhumiseksi: haastattelijaherraa kiinnostaa esimerkiksi ”kolmannen sukupuolen” vessojen rakentaminen, feminismin ja vasemmistolaisuuden suhde tai se, että brittiläisiä lääkäreitä on kuulemma neuvottu raskaana olevia naisia hoitaessaan välttämään sellaisia sukupuolittavia ilmauksia kuin ”äiti” (?!), haastateltava taas yrittää selittää, että tämä Unkarissa toimiva ohjelma keskittyy Unkarin yhteiskuntaan ja sen ongelmiin, etenkin sukupuolten tasa-arvon kysymysten tutkimiseen, koska tasa-arvon toteutumisessa – esimerkiksi äitiyslomalta työelämään palaavien naisten osalta – on vielä paljon parannettavaa.

Mutta ei tässä kyllin. Vielä enemmän tahatonta huumoria tarjosi viime päivät unkarinkielisessä somessa hartaasti loukutettu avoin kirje, jonka kristillisdemokraattisen puolueen nuorisojärjestö IKSZ:n puheenjohtaja Lőrinc Nacsa äskettäin osoitti ELTE-yliopiston rehtorille. Esimerkiksi hvg.hu-sivusto julkaisi kirjeen pirullisten huomautusten säestämänä kokonaisuudessaan. Näin Nacsa:

(…) Te, [yliopiston] johto, olette päättäneet, että haluaisitte harjoittaa maisteriopintoina Unkarin yhteiskunnan kannalta täysin hyödytöntä, poliittisen korrektiuden tukahduttamaa, tieteeksi naamioitunutta, kieroutunutta tutkimusaihetta. Meidän mielestämme Unkarilla ei ole varaa samaan ylellisyyteen kuin joissakin Skandinavian maissa: että yhteiskunnallisista kysymyksistä tärkeimpiin kuuluu julkisten käymälöiden merkitseminen [eri sukupuolille] tai mahdollisimman monien sukupuolineutraalien lelujen ja oppikirjojen tuottaminen, ettei niillä mahdollisesti vaikutettaisi siihen, miten pienet pojat ja tytöt kuuluvat omaan sukupuoleensa. Tässä on todettava, että on olemassa biologisia sukupuolia, ei yhteiskunnallisia, [!!!] siispä koko nimityskin on harhaanjohtava ja valheellinen. (…) tällä tutkimuksella ei mitenkään rakenneta tätä kansakuntaa vaan tuhotaan se arvokeskeinen ajattelu, joka Keski-Euroopan maissa vielä on olemassa. Meidän polttava ongelmamme on demografiakysymys [= syntyvyyden lisääminen], eikä se ratkea seksuaalivähemmistöjä tutkimalla tai feminististä filosofiaa syventämällä. Pyydämme teitä, herra rehtori, että tähän oppiaineeseen ohjatuilla rahoilla ja resursseilla ennemmin perustaisitte demografian tutkimuslaitoksen, perhekysymysten oppituolin (…) Tämä on teidän vastuullanne Unkarin vanhimman yliopiston johtajana, tähän mennessähän vain György Sorosin yksityisyliopistossa on nähty vastaavanlaista järjetöntä mielipuolisuutta (nonszensz őrültség). Pystyykö ELTE panostamaan tulevaisuuteen arvoisellaan tavalla vai palveleeko se vain gender- ja homolobbyn painostusta?

Toisin sanoen: sukupuolentutkimus on lähtökohtaisesti väärässä, koska ”sosiaalisia sukupuolia ei ole” (siis kaikki, mitä me pidämme ”mieheytenä” tai ”naiseutena”, on geeneissämme ja biologiassamme???). Eikä myöskään sukupuolten tasa-arvon alalla ole mitään ongelmia, ellei sitten se, että naiset kohtelevat kaltoin miesparkoja eivätkä suostu pysymään hellan ja nyrkin välissä. Sukupuolentutkimus kiinnostaa vain niitä, joiden (biologisessa) sukupuolessa on jotain erityistä tutkimisen aihetta, eli pikkuruista fysiologisesti intersukupuolisten tai hermafrodiittien joukkoa (tähän Echo TV:n toimittajan ”kolme prosentin kymmenesosaa” ilmeisesti tarkoitti viitata). Tai sitten se on poliittinen salajuoni, jonka takana ovat homot, vasemmistolaiset, György Soros ja muut vakioviholliset ja jonka päämääränä on tuhota perinteiset kansalliset perhearvot ja sitä kautta perhe ja syntyvyys. Ainakaan tiedettä tai tutkimusta se ei ole, sillä mitäs sitä itsestäänselvää asiaa tutkimaan.

Itse järkytyin eniten siitä, miten ELTE:n uudesta gender-oppiaineesta kirjoitti hallitusta lähellä oleva räväkäntyylinen ja varmaan nuorempaan ja urbaanimpaan lukijakuntaan vetoamaan tarkoitettu 888.hu-sivusto. En viitsi linkittää tänne juttuja, jotka unkarintaitoinen helposti löytää hakukoneella ja joiden kuvituksena on sateenkaarenvärisiin paljastaviin asuihin puettuja, perinteiseen sukupuoliroolistoon hankalasti sopivia karnevaalihahmoja ilmeisesti erilaisista Pride-kulkueista. Jutuissa todetaan, sen kummemmin perustelematta, että sukupuolentutkimus on kommunismin ajat mieleen tuovaa (??) huuhaatiedettä. (Näin juuri. Kommunismi ja paljettibikineissä kadulla tanssivat transseksuaalit kuuluvat tottakai yhteen, aivan niin kuin vihervasemmistointellektuellit ja kansainvälinen suurpääoma, koska kaikki ne yhdessä haluavat tuhota meidän kansalliset arvomme…) Mutta tämän lyhyen johdatuksen jälkeen juttu koostuu pelkästään järkyttämään tarkoitetuista otsikoista: tällaista siellä on tarkoitus opettaa, ja tällaisista kirjoista! Siis tällaisia kursseja kuin ”Sosiaalisten sukupuolten sosiaalipsykologia”, ”Johdatus feministisiin kirjallisuus- ja kulttuuriteorioihin”, ”Syrjinnänvastaisuus ja ihmisoikeudet sosiaalisten sukupuolten näkökulmasta”, ”Ruumiillisuusteoriat ja ruumiin historiat”, ”Miestutkimus”. Ja jotain Gayatri Chakravorty Spivakia siellä luetaan! Raahhahhahhaah!

Tällaisia juttuja lukiessaan alkaa tosiaankin miettiä, missä määrin poliittinen populismi on redusoitavissa pelkäksi kapinaksi ei vain todellisuutta (”vaihtoehtoiset faktat”) vaan tiedettä ja tietoa vastaan, maailmassa, jossa ei ole totuutta, vain mielipiteitä, joista minulla on oikeus valita kivoin. Näissä tunnelmissa päätän raporttini 888.hu:n kommenttiketjusta poimittuun puheenvuoroon. Nimimerkki ”Oppimaton valkoinen heteromies” ojentaa nuorta kristillisdemokraattia:

Älkää kirjoitelko kirjeitä, kun kerran olette jo hallituksessa, kiitti vaan v***sti, kerta kaikkiaan vain estäkää koko oppiaineen käynnistäminen. En minä sitä varten veroja maksa, että niillä koulutettaisiin ihmisiä, jotka ovat mielisairaita ja haluavat kasvattaa MINUN LAPSISTANI hinttareita.

Ja tähän vastaa nimimerkki ”Zortaan” tavalla, joka palauttaa meidät unkarilaisittain traumaattis-politisoitujen peruskysymysten äärelle:

zortaan

Periaatteessa olet oikeassa. Mutta juuri tämä demokratia…. Sairas ELTEn johto päästi tämmöisen mielisairaan opintosuunnan käynnistymään. Siihen ei yliopistojen autonomian takia pysty puuttumaan – paitsi jos se on ristiriidassa jonkin lainkohdan kanssa. Tosin voi kysyä, miksi tämmöinen oppiaine voi saada yliopistollisen akkreditaation? ….
Valitettavasti ELTEssä on vahvana kommari- ja suvakkimafia: tämän näkee vaikka historiakoulutuksessakin (humanistisessa tiedekunnassa, kielitieteessä, historioitsijoiden koulutuksessa jne.): pidetään kynsin hampain kiinni 40 vuoden takaisesta vanhentuneesta historianäkemyksestä. Me olemme suomalais-ugrilaisia, piste – ulvovat meidän bolševikki-historioitsijamme.

M. A. Castrén kääntyi juuri haudassaan.

 

 


Köyhien joulu

joulukuu 28, 2016

Joulu on nyt koettu, Keski-Euroopassa ilmeisesti hyvin vaihtelevassa säässä. Unkarin ”vasemmistoliberaalia” (konservatiiviseksi ja oikeistolaiseksi itseään nimittävien vallanpitäjien yleisnimitys kaikille vastustajilleen) mediaa kiersivät kuvat tuhatpäisestä kansanjoukosta jouluaattona Budapestin keskustassa, Blaha Lujza térillä, jonottamassa lämmintä ateriaa ja ruokapakettia, joita jakeli hädänalaisille harekrishnalaisten Food for Life -säätiö. Ruoanjakelu sujui hyvässä järjestyksessä, 1600 ateriaa päätyi kiitollisille syöjille.

15672857_1397705240262680_1550492218060979037_n

Food for Life (Ételt az életért) -säätiön unkarilaisen Facebook-sivun kuvassa ensimmäiset ruoanjonottajat ovat ilmestyneet paikalle aamukolmelta. Ruoanjakelu alkoi jouluaattona klo 11.

Kuvat Blaha Lujza térin ruokajonosta kertovat nyky-Unkarin sosiaalisista ongelmista enemmän kuin tuhat sanaa. Lienee selvää, että jos ihminen on valmis seisomaan kaiken kansan töllisteltävänä keskellä kaupunkia kosteankylmässä talvisäässä kahdeksan tuntia yhden ilmaisen lämpimän aterian tähden, hän ei tee sitä huvikseen vaan on oikeasti ruoan tarpeessa. Eikä tämä ruokajono ollut ainoa laatuaan, vaikka saikin suuren mediahuomion: monet muutkin hyväntekeväisyysjärjestöt ja kirkot ruokkivat Unkarissa jopa päivittäin tuhansia nälkäisiä.

Unkarin valtion radio- ja televisioyhtiön MTVA:n uutissivustolla ilmestyvässä Mozgástér (‘Liikkumatila’) -nimisessä ajankohtaisblogissa tähän kriittiseen mediahuomioon sitten tarttui valtiotieteilijä Zoltán Kiszelly. Hänen mielestään tässä ei niinkään syötetä nälkäisiä vaan paremminkin liberaalimedia (!) syöttää kansalle sitä väitettä, että Orbánin hallituksen köyhyydenvastainen politiikka olisi ”köyhien vastaista”. Kiszellyn mielestä kuvat köyhien ruokajonosta ovat samanlaista demagogista kyyneltenherutusta kuin ”meidän aikamme kansainvaelluksen” (siis pakolaiskriisin) uutisten kuvittaminen pakolaisjoukosta esiin kaivettujen naisten ja lasten kuvilla, vaikka pakolaisista 70-80% on nuoria vahvoja miehiä. (No niin! Tulihan se sieltä! Maahanmuuttajakortti on näissä peleissä aina valttia!)

Ja näin selittää Kiszelly: Sekä Kádárin järjestelmässä että järjestelmänvaihdoksen jälkeisten sosialistihallitusten komennossa ylä- ja keskiluokalta otettiin pois ja annettiin köyhille, tuloksetta. Köyhien tilanteeseen ei tullut kestävää parannusta, omistavat ja yrittävät taas katkeroituivat ja kokivat kohtelunsa epäoikeudenmukaiseksi. Eniten tästä hyötyivät ulkomaiset sijoittajat (joiden voitoiksi valtionvelan kasvattaminen päätyi) sekä vasemmistoälymystö, jonka tutkimusprojektit ja konferenssit imivät valtion varoja kykenemättä kohentamaan köyhien asemaa. Orbánin hallitus puolestaan ei anna köyhille kalaa vaan opettaa heidät kalastamaan, köyhyydestä päästään vain koulutuksen ja työpaikkojen luomisen kautta. Tämä ei tapahdu hetkessä, ja jokaiselta odotetaan omaa toimeliaisuutta, ”sillä ilmaista lounasta ei todellakaan ole.”

No tokihan sen jokainen ymmärtää, että koulutus ja työpaikkojen luominen olisivat tässä olennaisen tärkeitä. Mutta miten nämä puheet koulutuksesta oikein suhteutuvat siihen, että jokseenkin kaikkien asiantuntijoiden ja asianosaisten (kuten opettajien tai koululaisten vanhempien) mielestä Unkarin koulujärjestelmä on hallinto- ja opetusohjelmauudistuksilla ajettu entistäkin surkeampaan tilaan, kuten PISA-tulosten heikkeneminen osoittaa? Orbánin päämääränä näyttäisi olevan ”työperustaisen yhteiskunnan” rakentaminen yleissivistävää koulutusta heikentämällä, ammattikouluihin ja sinikaulusväkeen panostamalla. Viimeksi opetusalan asiantuntijat löivät hätäkelloa keväällä, kun uusien ”ammattioppikoulujen” toimintasuunnitelmat julkistettiin. Sen mukaan nuorisosta jopa neljääkymmentä prosenttia koskettava uudistus merkitsisi sitä, että yhä useampien nuorten humanistinen ja reaaliaineiden yleissivistys kutistuisi minimaaliseksi ja koulutusvaihtoehdot vähenisivät niin, että käytännössä lopullinen uravalinta olisi tehtävä 14-vuotiaana. Tähän mennessä tulokset ovat olleet ainakin monia asianosaisia hämmentäviä.

Entäpä köyhyyden poistaminen työpaikkoja luomalla? Tähän mennessä Orbánin hallitus on luonut työttömyystilastoja kosmeettisesti korjaavan pakkotyöjärjestelmän, jossa korvausten sijasta tarjotaan nälkäpalkalla ”julkista työtä”, közmunka. Työttömyysluvut ovat olleet laskussa paitsi tämän ansiosta myös siksi, että työllisiin lasketaan Unkarissa kirjoilla olevien mutta ulkomailla työskentelevien kasvava joukko, mutta silti unkarilainen työtön kuluttaa uuden työpaikan etsintään yhä kauemmin, syksyn tilastojen mukaan keskimäärin 404 päivää. (Samaan aikaan työnhaun ajaksi maksettavan työttömyysavustuksen maksuaikaa on lyhennetty yhdeksästä kolmeen kuukauteen.) Opposition arviot Unkarin työmarkkinoiden tilanteesta ovat edelleenkin hyytäviä. Ja joka tapauksessa unkarilaiset ovat eurooppalaisessa vertailussa köyhiä: Euroopan keskuspankin omaisuusvertailussa, jossa olivat mukana eurovyöhykkeen maat sekä Unkari ja Puola ja joka yleisesti ottaen osoittaa kuilun rikkaiden ja köyhien välillä koko ajan kasvavan, Unkari jäi toiseksi viimeiselle tilalle. Ns. syväköyhyys on koko ajan kasvussa. Erityisen pelottavaa on, että tietyt yhteiskuntaryhmät – etenkin monet romaniyhteisöt – näyttävät syrjäytyvän pysyvästi: kouluttamattomuus, työttömyys ja köyhyys periytyvät kohta kolmannessa tai neljännessä polvessa. Vaikka tuoreimmat tilastot näyttävätkin lievää kohentumista, Unkarissa arviolta 36 000 – 54 000 lasta näkee nälkää joka päivä ja jopa parisataatuhatta lasta kärsii silloin tällöin ruoan puutteesta. On vaikea nähdä, miten tätä tilannetta autettaisiin pelkällä toimeliaisuuteen ja yritteliäisyyteen rohkaisemisella, tai miten jo kolmannessa polvessa sosiaaliavustusten varassa elävälle syrjäytyneelle nuorelle pystyttäisiin vakuuttamaan, että ”ilmaista lounasta ei ole”.

Selvää on, että kun Unkari ei järjestelmänvaihdoksen jälkeen ole kyennyt vaurastumaan ja uudistumaan edes samaa tahtia toisten Visegrád-maiden kanssa eikä korjaamaan yhä pahenevia sosiaalisia ongelmiaan, tätä massiivista jälkeenjääneisyyttä ei taitavinkaan hallitus pysty taikaiskulla oikaisemaan. Mutta Orbánin hallitus on nyt ollut vallassa yli kuusi vuotta, ja vaikka viralliset työllisyys- tai talouskasvutilastot näyttävätkin tilastointimenetelmästä riippuen varsin siisteiltä, on silti todellisia ongelmia, joille kuudessa vuodessa olisi pitänyt jo pystyä tekemään edes jotakin. Näitä ongelmia kuvastavat oppositiomedian jutut lapsista, jotka eivät ryntää ilosta kiljuen kokeilemaan avustusjärjestön tuomaa uutta pomppulinnaa, koska eivät nälältään jaksa pomppia. (Samalla kun pääministerin neuvonantaja julistaa, että hallitus on poistanut lasten aliravitsemuksen.) Tai jatkuva maastamuutto ja aivovuoto erinäisine sivuvaikutuksineen (kuten ne kymmenettuhannet lapset, jotka kasvavat Unkarissa ilman toista tai jopa kumpaakaan vanhempaansa: isä tai äitikin ovat ”Lontoossa tiskaamassa” ja heitä näkee vain Skypessä). Tai tosiaankin nuo kärsivällisesti kahdeksan tuntia yhtä lämmintä ateriaa jonottavat pääkaupungin nälkäiset.

Ehkäpä on tosiaan naiivia populistista demagogiaa ruveta vertailemaan köyhien ruokajonoja ja valtion menoeriä. Mutta väkisinkin tulee miettineeksi – ja tähän ovat monet oppositiomediat tarttuneet – miten paljon ruokaa köyhille olisi saanut niillä kahdellakymmenellä miljardilla forintilla, jotka hallitus kuluttaa Budan linnakompleksiin remontoitaviin pääministerin kanslian uusiin virkahuoneisiin. Tai pelkästään pääministerin omaan työhuoneeseen, jonka sisätöihin hallitus aatonaaton istunnossaan myönsi vaivaiset 3925000000 (vajaat neljä miljardia) forinttia eli siinä 12,7 miljoonaa euroa. (Tässä yhteydessä on myös muistutettu, että stalinisminaikainen diktaattori, huikean henkilökultin keskipisteenä paistatellut ”Stalinin paras unkarilainen oppilas” Mátyás Rákosi vuonna 1952 kieltäytyi muuttamasta Budan linnaan, koska piti sitä liian suurena julkisten varojen tuhlauksena.) Puhumattakaan korruptiosta: Unkarin korkeimmat vallanpitäjät, itsestään pääministeristä alkaen, joka on lähes koko työikänsä toiminut politiikassa mutta lienee (jos perheenjäsenten ja bulvaanien hallinnoima omaisuus lasketaan mukaan) maan rikkaimpia miehiä, rikastuvat käsittämättömällä tavalla ja viettävät luksuselämää, johon heillä ei palkkansa perusteella mitenkään voisi olla varaa.

Ja lopuksi: 444.hu-sivusto muistuttaa, että blogisti Kiszelly itse voi tänä vuonna laskuttaa ”ilmaista lounasta ei ole” -bloginsa ja muiden vastaavanlaisten PR-tekstien kirjoittamisesta valtiolta 6,9 miljoonaa forinttia eli yli 22 tuhatta euroa.

Köyhät on keskuudessamme meillä muillakin. Huonosti hoidettuja ongelmia on kaikkialla, ja leipäjonot kasvavat myös meillä Suomessa. Mutta Unkarin tilannetta sivusta seuraavaa järkyttää erityisesti se yhä kyynisempi, neuvostoajat mieleen tuova valheellisuus, jolla päättäjät näihin ongelmiin suhtautuvat.

 


Kansallisia prioriteetteja

joulukuu 17, 2016

Viime viikkoina on sattunut kaikenlaista, sekä Itävallan vaalit että kotimainen somemylläkkä, joka osui niin lähelle omaa osaamisaluettani (”joku on taas väärässä internetissä!”), että oli ihan pakko perustaa kieliaiheinen blogi. En siis ole ehtinyt seuraamaan Unkarin tapahtumia aivan niin tiiviisti kuin ennen, ja parin viime viikon aikana on ihmeteltävää kerääntynyt luultavasti enemmän kuin yhteen blogipostaukseen saa sopimaan.

Mutta aloitetaan yhdestä melkoisen paljon kohinaa nostattaneesta jutusta. Nimittäin: uusimpien PISA-testien tuloksia on puitu ympäri eri maiden koulutuspoliittisia foorumeja, ja muun muassa Unkarissa on selittelyn paikka. Tulokset, jotka eivät ennenkään olleet kovin loistavia, ovat viime vuosina heikenneet entisestään. Tässä Unkarin ja hyvin samanlaisesta tilanteesta lähteneen Puolan PISA-tulosten vertailua:

unkari-puola-pisa

Tulosten yleisen heikkenemisen taakse kätkeytyy vielä huolestuttavampi tendenssi. Erityisen dramaattisesti on nimittäin kolmen viime vuoden aikana kasvanut niiden osuus, jotka eivät kykene ylittämään matalintakaan rimaa. Tuoreen OECD-tutkimuksen mukaan 27,5% Unkarin koululaisista on funktionaalisesti lukutaidottomia, he eivät siis kykene ymmärtämään suhteellisen yksinkertaisiakaan tekstejä tai kaivamaan niistä esille olennaista informaatiota. Tässä suhteessa Unkaria kehnommin suoriutuvat vain Meksiko, Turkki, Kreikka ja Chile sekä hieman Unkarin taakse jäänyt Slovakia. Luonnontieteissä pahasti alisuoriutuvien oppilaiden osuus on samoin kasvanut pelottavaa tahtia, kolmen vuoden takaisesta 18%:sta 26%:iin. Ja Unkarin aikoinaan maineikkaalle matematiikanopetuksellekin on tapahtunut jotain kamalaa: 28% Unkarin 15-vuotiaista koululaisista ei yllä sille perustasolle, jolla kyetään esimerkiksi karkeasti arvioimaan, paljonko jokin eurohinta olisi forinteissa tai kumpi kahdesta moniosaisesta reitistä olisi lyhyempi.

Kaiken kaikkiaan melkein viidesosa Unkarin lapsista suoriutuu joka suhteessa surkeasti ja näyttää tipahtaneen koulutusjärjestelmän kyydistä tykkänään: tällä menolla heillä ei tule olemaan mitään asiaa nykyajan työelämään tai yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Puusta katsoen voisi arvella, että melkoinen osa näistä lapsista lienee ns. syväköyhyydessä eläjiä, usein (mutta ei suinkaan aina) romaneja, joista osa on pudonnut sukupolvesta toiseen periytyvään työttömyyden ja syrjäytyneisyyden kierteeseen. On lapsia, jotka koulussa todellakin pyörtyilevät nälästä, joilta läksyjen tekeminen kotona ei onnistu siksikään, että kotona ei ole kunnon lukuvaloa, kun sähköt on katkaistu jo aikoja sitten, tai joille lastentarhassa on turha sanoa, että laitapas nyt lelut hyllyyn, koska sana ”hylly” on heille tuntematon. (Lisää  korutonta kertomaa löytyy saksaksi Pusztarangerin blogista. Tässä jutussa kuvatun Tarnabodin kylän lapsia voi tukea lahjoittamalla heitä auttavalle vapaaehtoisryhmälle esimerkiksi pankkisiirrolla: Nemzeti Minimum Alapítvány, Magnet Bank IBAN HU69 1620 0106 1157 1728 0000 0000, BIC: HBWEHUHB; viestiksi: Tarnabod.)

Poliittisten päättäjien taholla PISA-tulokset ovat tietenkin käynnistäneet raivokkaan selittelyn. Kansallisten voimavarojen superministeri Zoltán Balog on jo aiemmin koulujärjestelmän ongelmista keskusteltaessa möläyttänyt, että jos pystyy lukemaan tekstiä, silloin ymmärtää sen, toisin sanoen mitään funktionaalista lukutaidottomuutta ei ole olemassakaan. Aikoinaan opetusasioiden valtiosihteerinä toiminut Rózsa Hoffmann puolestaan on herättänyt jonkinlaista itkunsekaista hilpeyttä toteamalla, että PISA-testi ei kerro kaikkea. Sillä jos PISA-testissä hyvin suoriutuneet maat

lähettäisivät koululaisensa suureen eurooppalaiseen museoon, missä tarvitaan taidehistoriaan, historiaan, kirjallisuuteen, Raamattuun liittyviä tietoja, tämän kilpailun Unkarin koululaiset kyllä voittaisivat paremman yleissivistyksensä ansiosta.

En usko kenenkään Unkarin koulujen ja nuorison arkea tuntevan kuvittelevan, että järkyttävän aliresursoitu, ulkoa pänttäämistä korostava järjestelmä pystyisi oikeasti antamaan koululaisille klassisen eurooppalaisen yleissivistyksen. Mutta ainahan ihmisellä voi olla ihanteita ja unelmia, vaikka vanhanaikaisiakin.

Huonoihin PISA-tuloksiin on silti löydettävä syyllinen. Ministeri János Lázár, toinen Orbánin ”perintöprinsseistä” tai ”kakkosmiehistä”, ilmoitti jo, että koska ei ministeri Balog eikä opetusasiain valtiosihteeri Palkovics itse seiso luokan edessä opettamassa, heitä ei voi syyttää mistään. Hallitus on virallisissa opetussuunnitelmissaan antanut puitteet, jotka opettajien pitää pystyä täyttämään sisällöllä. Valtiosihteeri Palkovics puolestaan syyttää opettajien ohella edellistä sosialistihallitusta, sillä osa nykykoululaisista on aloittanut koulunkäyntinsä vielä sen aikana, tässäkin blogissa esillä olleen Bálint Magyarin johdolla laaditussa opetussuunnitelmassa. (Ja jos koululaisten tekstitaidot puolestaan sosialistihallituksen aikana parantuivat, se oli sitä edeltäneen opetussuunnitelman ansiota. Ihan totta.)

Prioriteeteistahan tässä on kysymys. Ministeri Lázár on jo ilmoittanut marraskuun lopulla Mezőtúrin reformoidun koulukeskuksen uuden kirjaston avajaisissa, että tärkeintä, mitä koulu voi antaa oppilaalleen, on kasvattaminen hyväksi kristityksi ja hyväksi unkarilaiseksi. Kaikesta siitä, mikä jää tämän ulkopuolelle, voidaan kiistellä, se voidaan kyseenalaistaa, eikä ole varmaa, kestääkö se tulevien vuosisatojen haasteita. Ilkeä ja profaani tulkinta tästä kaikesta ”kristillisyydellä” makeilemisesta on tietenkin se, että hallitus tällä tavalla ostaa Unkarin perinteisiltä kirkoilta (etenkin vaikutusvaltaisimmilta, eli katoliselta kirkolta, johon suhteessa suurin osa unkarilaisista on perinteisesti kuulunut, sekä reformoidulta kirkolta, johon mm. pääministeri Orbán itse kuuluu ja jonka pappi ministeri Balog on siviiliammatiltaan) aatteellista, konservatiivis-isänmaallista kasvatuspalvelua.

Lisäksi tiedetään, että pääministeri Orbánin haaveena on ”työperustainen yhteiskunta” (munkaalapú társadalom), jossa hyödyttömien viisauksien oppiminen on pienen eliitin herkkua ja suurin osa kansasta kouluttautuu korkeintaan haalari- tai sinikaulushommiin. Tai varautuu sitten tekemään nälkäpalkkaisia työllistämishommia. Kuten Orbán jo viime vuonna totesi, Unkari ei ole hyvinvointivaltio, jolla on varaa ruokkia joutilaita. Kuitenkin asiantuntijat ovat jo pitkään väittäneet, että Unkarissa nimenomaan on pulaa kunnolla koulutetuista työntekijöistä, mikä pitemmän päälle tulee vaikuttamaan haitallisesti kansainväliseen kilpailukykyyn.

Mutta merkillisten kansallisten prioriteettien huippu tai paremminkin pohja taidettiin saavuttaa keskiviikkona, kun ministeri Lázár muun ohessa ilmoitti, että Unkari käynnistää uuden valtakunnallisen ampumaratakehitysohjelman. Ihan oikein, ampumarata-. Maahan on tarkoitus perustaa 197 tällaista paikkaa, joissa unkarilaiset voivat harrastaa ammuntaa. Itse asiassa tämän ajatuksen oli lausunut julki jo toukokuussa pääministeri Orbán, jonka mukaan kaikkiin suurempiin kaupunkeihin pitää perustaa ammunta-, miekkailu- ja ratsastuskeskukset. Perusteluna se, että unkarilaiset, niin urheilukansaa kuin ovatkin, kärsivät ylipainosta ja kaikenlaisista krempoista.

Ammunta ei Unkarissa ole erityisen laajalti harrastettu urheilulaji. Entisissä sosialistimaissa ei sattuneesta syystä ole kehittynyt sellaista ”asekulttuuria”, johon kuuluisi vapaa ja yleinen ampuma-aseiden omistaminen. Metsästys on herraskainen ja kallis harrastus, harvojen huvia. (Siksi ministeri Lázárin fasaaninmetsästysretket tai varapääministeri Zsolt Semjénin innokas lobbaus rauhoitettujenkin lintulajien metsästyksen sallimiseksi ovat niin usein olleet oppositiomedian hampaissa.) Verkossa päivitelläänkin nyt, mitä ihmettä Orbán oikein havittelee tällä ampumarataprojektillaan. Onko tarkoitus tukea Unkarin armeijaa, joka asevelvollisuuden poistamisen jälkeen on ajautunut jopa pääministerin omien sanojen mukaan surkeaan tilaan? Vai luoda koulutuspohjaa jonkinlaiselle puolisotilaalliselle vapaaehtoiselle kansalaismiliisille? Ettei peräti varautua sisällissotaan? Vaiko vain tarjota lisää machoilun paikkoja niille Unkarin pojille, joiden testosteronipatoutumia ei edes jalkapallohuliganismi riittävästi pysty purkamaan?

(Ainakin 444.hu-sivuston julkaisemat otteet tällä hetkellä Unkarissa toimivien ampumaratojen mainossivuilta ovat aika hyytävää kamaa. ”Maineikkaan pahamaineinen .45 ACP -patruuna ‘repäisee’ vihollisen saappaistaan, ja tällä pistoolilla [Glock 21] pääsee kokemaan tämän patruunan mahtavan rekyylivoiman. Toivottavasti asianmukaisessa päässä asetta.” Tai Smith and Wesson -revolverilla ”voitte kokeilla, miltä tuntuu olla lännenfilmin sankari”.)

Ensimmäiseksi kuitenkin Orbánin kommentti nosti mieleeni neljän vuoden takaisen videoklipin, joka yhä löytyy YouTubesta ATV-yhtiön kanavalta. Lokakuussa 2012 sotilasparaatia vastaanottavan Orbánin mikrofoni unohtui päälle, ja pääministerin ääneenajattelu levisi julkisuuteen: ”Hyvältä näyttää meidän pojat, oikein hyvältä. Ei ole joukossa yhtään lihavaa, se on kamalaa… möhömahaiset kenraalit… hyvältä ne näyttivät.” ”Möhömahaisesta kenraalista” on siitä pitäen piruiltu Unkarin oppositiomedioissa tasaiseen tahtiin, etenkin viitaten siihen, että Orbán, vanha jalkapalloilija, näyttää viime vuosina enemmänkin keskittyneen ns. keskikehonrakennukseen. Ja vieläkin kummallisemmalta tuntuu se ajatus, että möhömahaisuutta ja kamalaa lihomista torjuttaisiin ampumaratoja rakentamalla.

 


Nach der Wahl ist vor der Wahl

joulukuu 15, 2016

Itävallan liittopresidentinvaalit menivät, ja voidaan palata normaalielämään eli odottelemaan seuraavia vaaleja. Nach der Wahl ist vor der Wahl, vaalien jälkeen on ennen vaaleja, kuuluu liittovaltiossa perin ajankohtainen sanonta: ellei liittovaltion tasolla niin jossain osavaltiossa ainakin on aina vaalit tulossa. Uuvuttava, ääntenlaskentaepäselvyyksien takia uusittu ja ennakkoäänikuorten liimausongelmien takia vielä pelättyäkin pidemmäksi venynyt ruljanssi on kuitenkin nyt tältä erää ohi. Ja Itävallan saksa on yhtä ”vuoden sanaa” rikkaampi: vuoden 2016 sanaksi valittiin yleisöäänestyksellä Bundespräsidentenstichwahlwiederholungsverschiebung,  ‘liittopresidentinvaalinuusinnan lykkäys’.

Kuten jo viimeksi taisin kirjoittaa, kaikki oikeistopopulistisen FPÖ:n Norbert Hoferin kannattajat eivät hevillä suostu hyväksymään tappiota. Erinäisillä somefoorumeilla harrastetun jupinan ohella laajamittaisempi salaliittoteoria syntyi videon ympärille, jonka Euronews-kanava kesken ääntenlaskennan meni puolivahingossa julkistamaan. Kuten Profil-lehti kertoo, Euronewsilla ei ollut Wienissä omaa toimittajaa vaaleja seuraamassa, vaan Lyonissa istuva toimitushenkilö katseli livekuvaa videolta ja tulkitsi väärin numerot, jotka äänestysajan lähestyessä loppuaan näytettiin keskusvaalilautakunnan edustajan takana olevalla valkokankaalla.

Näiden lukujen mukaan Hofer oli selvästi johdossa. Mutta: kyseessä ei ollut Hochrechnung, kuten Euronewsin saksankielinen juontaja ehti virheellisesti väittää. Tämä termi, jota asiasta syntyneiden nettikeskustelujen perusteella näköjään kaikki saksantaitoisetkaan eivät ymmärrä, tarkoittaa siihen mennessä laskettujen äänien sekä odotettavissa olevien tulosten mukaan laskettua lopputulosennustetta. Luvut, joiden mukaan Hoferin ääniosuus olisi ollut selvästi yli 50%, eivät olleet tällainen Hochrechnung vaan perustuivat pelkästään siihen mennessä laskettuihin ääniin – ja koska Van der Bellenin tärkeimpien tukialueiden, suurten kaupunkien äänet olivat tässä vaiheessa laskematta ja ääntenlaskenta selvillä vasta pienimmillä paikkakunnilla, joissa Hoferin suosio oli suurempi, nämä luvut näyttivät johtoasemaa Hoferille.

Mutta kun erheellinen tieto Hoferin johtoasemasta oli kerran päässyt eetteriin ja verkkoon, sen nappasi venäläinen feikkiuutissivusto anonymousnews.ru ja ryhtyi tarmokkaasti uutisoimaan vaalipetoksesta. Itävallan sisäministeriö, yleisradioyhtiö ORF:n uutislähetys Zeit im Bild sekä faktantarkistussivusto mimikama julkaisivat oikeampaa tietoa omilla Facebook-sivuillaan, mutta tämä jäi voimattomaksi piipitykseksi: oikaisutietoa jaettiin ehkä muutaman sata kertaa, anonymousnewsin feikkiuutinen sai nopeasti 14 000 jakoa. Sieltä se levisi saksalaisten äärioikeistosaittien kautta YouTubeen ja keräsi siellä päiväkausien ajan jopa satojatuhansia katsojia. Eikä sitä saa millään pois. Huono ruoho ei kuole koskaan, kuuluu vanha intiaanien sananlasku.

Hofer itse kuten FPÖ:n johtokin on toki tunnustanut vaalitappion, vaikka myönsikin tuloksen jääneen kaivelemaan – se oli ”herättänyt hänessä nukkuvan karhun”. Periaatteessa puolue on nyt keräämässä voimiaan seuraavaan vaalitaisteluun. (Parlamenttivaalit ovat edessä 2018, ellei nykyinen hallitus sitä ennen kaadu, ja tämä näyttää vaihteeksi taas aika epätodennäköiseltä. Ylipitkän presidentinvaalisirkuksen jälkeen itävaltalaiset ovat väsyneitä vaalimeininkeihin ja valmiita antamaan nykyisen hallituksen jatkaa.) Rivit olisi siis koottava puoluejohtaja HC Strachen taakse, joka on taas tosissaan tähtäämässä liittokansleriksi, jos ei vain liittopresidentti Van der Bellen sitä jotenkin pysty estämään. Ja tämänhetkisten mielipidetutkimusten perusteella FPÖ:llä olisi hyvinkin mahdollisuuksia nousta seuraavissa vaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi.

Mutta mitä tapahtuukaan FPÖ:n sisällä? Vaalitappionsa myöntäessään Hofer toki kuuliaisesti ilmoitti olevansa tästä lähin HC Strachen vaalikampanjan uskollinen tukija. Hän myös sanoi aivan suoraan: ”Minusta ei olisi hyväksi FPÖ:n johtajaksi.” Tarkkailijat uumoilevat kuitenkin, että Hoferin menestyksekkään vaalikampanjan tuoma poliittinen noste on alkanut hermostuttaa Strachea. FPÖ:n tilaisuuksia seuranneet toimittajat kertovat, että Strache on vaikuttanut silminnähden kireältä, kun Hofer on saanut yleisöltä innokkaammat suosionosoitukset. Mielipidetutkimusinstituutti OGM:n mukaan Hofer koetaan nykyään selvästi luotettavammaksi kuin Strache, ja poliittiset toimittajat ovat arvelleet, että tähänastiset valtapuolueet, oikeistokonservatiivinen ÖVP ja sosiaalidemokraattipuolue SPÖ, lähtisivät mieluummin hallitusyhteistyöhön ystävälliseltä ja rakentavalta vaikuttavan Hoferin johtaman FPÖ:n kanssa kuin kymmenen vuotta oppositiosta räksyttäneen kiukkuisen Strachen.

Viime päivinä Itävallan mediassa on puitu FPÖ:n uudenvuodentilaisuuden mainoslehtisen tarinaa. Puoluekokous järjestetään 14. tammikuuta Salzburgissa, ja sen puhujina olisivat ensimmäisen version mukaan Salzburgin FPÖ-johtaja Marlene Svazek, HC Strache sekä Norbert Hofer.

sbgfpoe1

Saman päivän iltapuolella samainen mainos ilmestyi HC Strachen Facebook-sivulle, mutta nyt puhujien järjestystä oli vaihdettu, niin että viimeisellä, pääpuhujan paikalla oli Strache ja Hofer siirretty ”lämppäriksi”. Ja kolmen päivän päästä mainoksesta ilmestyi (kertoo FPÖ Watch -sivusto) aivan uusiksi editoitu versio, jossa puhujien järjestys ja arvojärjestys on väännetty rautalangasta: ”esipuhujina” (Vorredner) ovat Svazek ja Hofer sekä lisäksi FPÖ:n vanha vaalikampanja-, iskulause- ja puhemestari Herbert Kickl, Strache on ”pääpuhuja”, ja hänen nimensä on präntätty isoilla punaisilla kirjaimilla. Kuvaakin on muokattu jonkinlaisten keskiajan ikonografisten periaatteiden mukaisesti niin, että Strache on selvästi Svazekia ja Hoferia isompi ja korkeammalla. Ymmärsiväthän nyt varmasti kaikki?

sbgfpoe2

FPÖ:n valtakunnallinen puoluekokous on odotettavissa keväällä, ja siellä on edessä taas puoluejohtajan valinta. Joku jossakin jo kommentoi ”haistavansa ilmassa Knittelfeldin aamunraikkautta”. Knittelfeldissä Steiermarkissa pidettiin vuonna 2002 kuuluisa ylimääräinen puoluekokous, jossa silloinen Jörg Haiderin johtama FPÖ hajosi sisäisiin erimielisyyksiin. FPÖ:n ministerien ero kaatoi hallituksen, ja uusissa ennenaikaisissa vaaleissa FPÖ menetti vuoden 1999 veretseisauttavasta vaalivoitostaan lähes kaksi kolmasosaa ääniä: sen ääniosuus putosi 26,9%:sta 10%:iin. Haider uskottuineen lähti FPÖ:stä ja perusti uuden puolueen, BZÖ:n, jonka vahvin osa hallitsi jonkin aikaa Haiderin omaa Kärntenin osavaltiota ja on nyttemmin palannut vanhan FPÖ:n helmoihin.

Ei historia itseään koskaan täsmälleen samanlaisena toista. Mutta mielenkiintoisia aikoja silti eletään.


Onnellinen Itävalta

joulukuu 7, 2016

 

Felix Austria. Liittopresidentin vaali näyttää vihdoinkin ratkenneen lopullisesti. Sunnuntaina lasketut vaalipäivän äänet menivät selkeästi sitoutumattomalle vihreälle Van der Bellenille (joka siis ei tarkkaan ottaen ole Euroopan ensimmäinen vihreä presidentti, hän oli alusta alkaen ehdolla sitoutumattomana): edellisessä, mitätöidyssä vaalissa toukokuussa tässä vaiheessa Hofer oli vielä ollut johdossa, nyt Van der Bellen sai jo vaalipäivänäkin 51,7%, ja postiäänet, jotka lopulta saatiin laskettua eilen, menivät hänelle niin selvästi, että lopullinen ääniosuus oli pari prosenttiyksikköä korkeampi. Itse asiassa tätä selvemmin ei vaalitulos ole Itävallan presidentinvaaleissa kahden ehdokkaan kesken ratkennut kuin pari kertaa, yleensä loppuratkaisu on ollut tiukemmalla.

Ennen kaikkea on voinut suorastaan tuntea koko maan huokaisevan helpotuksesta, kun oikeistopopulistien FPÖ ja sen ehdokas Hofer virallisesti tunnustivat tappionsa ja onnittelivat voittajaa. Vaalituloksesta valittamiseen on tosin periaatteessa aikaa joulunalusviikolle saakka, mutta eiköhän tämä lähes vuoden kestänyt vaalitaistelu nyt lopultakin ollut tässä. Ja, kuten Profil-lehden ”hauskimpien vaalitwiittien” valikoimasta bongaamani tapaus toteaa:

(Keltalehti Österreich uutisoi: Stripteasebaarin omistaja ostaa Amstettenista kuuluisan Fritzlin talon, siis sen, jonka kellarissa talon isäntä piti vuosikausia vankina tytärtään ja tälle siittämiään lapsia.)
”Vihdoinkin tässä voi taas omistautua normaalille Itävallalle.”

Eivät kaikki FPÖ:n kannattajat tietenkään haluaisi tyytyä tähän tulokseen. Somessa jupistaan, että valtamedia valehtelee ja ääntenlaskennassa on taas tehty vilunkia. Yhtenä monista kansan äänistä tässä Profil-lehden siteeraama ”Anita”:

anita

Tämä oli taaskin vaalivilppiä minä tunnen Ala-Itävallasta monia jotka äänesti Hoferia ja tosi monta Tirolista !! Tämä homma mitä meidän maassamme tapahtuu kerta kaikkiaan haisee!!

Järkevämpi osa FPÖ-väkeä lohduttautuu sillä, että Hofer on vielä nuori mies, vasta viidennellä kymmenellä, ja ehtii hyvin seuraaviinkin presidentinvaaleihin. Sitä paitsi edessä on kohta parlamenttivaalit, joissa terästäytynyttä, nytkin kannatuskyselyjä johtavaa FPÖ:tä vastassa ei ole kaikkien muiden yhteisrintama vaan useita keskenään kiisteleviä puolueita oikealta vasemmalle. Saattaa olla, että liittopresidentti Van der Bellen, joka aiemmin on vakuuttanut että ei tule nimittämään liittokansleriksi FPÖ:n HC Strachea, on vielä kovan paikan edessä, kun hallitusta ruvetaan kokoamaan.

Joka tapauksessa selvää on, toteaa Eric Frey Der Standard -lehden blogissaan, että FPÖ edellisestä vaalista tekemällään valituksella teki vain vahinkoa itselleen, ja se oli sille ihan oikein. 150-sivuista valituskirjelmää oli ilmeisesti valmisteltu jo hyvän aikaa etukäteen, kuten perustuslakituomioistuinkin vihjaili – toisin sanoen FPÖ ei (vain) reagoinut täpärään vaalitulokseen vaan oli jo etukäteen valmistautunut yrittämään kaikkia mahdollisia keinoja. Kuitenkin toukokuun 23:ntena Hoferin pullat olisivat oikeasti olleet hyvin uunissa. Täpärästi vaalin hävittyään hän olisi voinut esiintyä vahvana, hyvänä häviäjänä, joka melkein voitettuaan taistelun koko muuta maailmaa vastaan urheilijamaisesti myöntää tappionsa, kerää myötätuntopisteitä ja antaa puolueelleen aikaa valmistautua parlamenttivaaleihin ja sitä kautta vallan kahvaan oikeasti, ei vain symbolisesti.

Nyt on koko kesän ja syksyn ajan nähty, miten taitavasti vihjailemalla mutta juridisesti sitovia syytöksiä välttämällä FPÖ on pystynyt pitämään suuren osan kannattajajoukostaan kaunaisen-raivokkaassa uskossa siihen, että Van der Bellenin vaalivoitto oli vilunkipelin tulosta. Ilman oikeusprosessia ja uusintavaaleja FPÖ olisi voinut jatkaa tätä jurnutusta ja myrkyttää sillä koko Van der Bellenin nyt alkaneen virkakauden. Toki nytkin FPÖ:n foliohattusiipi tulee uskomaan vaalivilppiin siinä missä vapaamuurari-illuminaattien salaliittoon ja kemikaalivanoihinkin. Tämä kiusa olisi kuitenkin voinut olla paljon suurempi kuin nyt, kun Strachen ja Hoferin on ollut pakko jo vaalipäivän illasta alkaen myöntää tappio.

Kaiken lisäksi ainakin joidenkin mediatutkijoiden mielestä uusintavaalijupakka vei FPÖ:ltä sympatiapisteitä ja uskottavuutta. Unohdetun kansan puolustajista tuli – ainakin joidenkin mahdollisten kannattajien silmissä – huonoja häviäjiä, joiden lapsellisen kiukuttelun takia veronmaksajien rahoja (ja hermoja) on nyt täysin turhaan poltettu työlääseen oikeusprosessiin ja uuteen vaalikierrokseen. Lisäksi Hoferin NLP-vetoinen väittelytekniikka saattoi tosiaan kääntyä itseään vastaan ja luoda kuvan aggressiivisesta demagogista, joka käyttää tarpeettoman ilkeitä konsteja kilttiä hajamielistä professorisetää kohtaan.

Mutta päivän omituisin kommentti tulee kuitenkin Britanniasta. Siellä (kertoo Der Standard) joku Arron Banks -niminen kaveri, joka ilmeisesti on oikeistopopulistipuolue Ukipin keskeisiä tukijoita, meni Twitterissä arvelemaan, että Hofer kai hävisi vaalit koska Itävallassa ei vielä ole kärsitty tarpeeksi raiskauksia ja murhia.

Juupajoo. Maahanmuuton koettelemassa Itävallassa ovat rikostilastot viime vuosikymmeninä osoittaneet jatkuvaa laskua:

020115

Musta katkoviiva, joka osoittaa ulkomaalaisten rikoksista tuomittujen määrää, on tosin lievässä nousussa. On kuitenkin muistettava, että ulkomaalaisten koko ajan kasvavassa joukossa ovat mukana pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja mörköinä esitettyjen mustien ja muslimien lisäksi myös esimerkiksi saksalaiset (jotka, yllätys, ovat Itävallan ulkomaalaisista suurin ryhmä) sekä FPÖ:n sympatiseeraamista Visegrád-maista saapuvat maahanmuuttajat. Vielä opettavaisempi on eri rikostyyppejä erittelevä tilasto:

020117

Väkivaltarikokset (ylin palkisto) ja omaisuusrikokset (kolmanneksi ylin) ovat vähentyneet rajusti, samoin rikokset seksuaalista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta kohtaan (viides ylhäältä). Lievää lisääntymistä on sitä vastoin huumerikoksissa (alin palkisto) sekä ”asiakirjojen ja todistusten luotettavuuteen” kohdistuvissa rikkomuksissa (kuudes ylhäältä). Mutta siis missä ovat ne liukuhihnalta murhaavat ja raiskaavat maahanmuuttajajengit?

(Tätä pohtiessani tajusin äkkiä, mistä tuo nimi Arron Banks oli tuttu. Juuri äsken olin toisaalla törmännyt uutiseen Twitter-väittelystä, jossa samainen järjen jättiläinen oli mennyt tekemään itsensä naurunalaiseksi. Väittelyn aiheena oli Rooman valtakunnan tuho, joka Banksin mielestä johtui maahanmuutosta. Tätä teesiä Banks perusteli sinnikkäästi muun muassa sillä, että oli koulussa lukenut historiaa ja lisäksi matkustellut Roomassa ja nähnyt Gladiaattori-elokuvan. Banksin kiistakumppani Mary Beard sattui olemaan tunnettu antiikin historian tutkija ja Cambridgen yliopiston professori, mutta koskapa populistiäijät olisivat ämmien piipityksestä piitanneet.)

Että näin. Onnellinen Itävalta.