Vexination

Suomalaiseen kielikorvaani särähtää aina, kun saksankieliset eivät englantia ääntäessään pysty erottamaan äätä ja eetä (heppi böörsdei!). Tätä naputellessani kuuntelen puhelimestani Wienin kaupungin rokotuspalvelun jonotustiedotusta, ja jumputtavan hissimusiikin ohella korvaani repii tapa, jolla vaccination äännetään (sillä jonotuslöpinä on tietenkin purkitettu paitsi saksaksi myös englanniksi ja turkiksi). Tämä tarina on niin iki-itävaltalainen, että pakko siitä on nyt kirjoittaa.

Koronarokotteiden saatavuushan takkuilee vähän kaikkialla, ja päättäjät yrittävät eri tavoin priorisoida, kuka ensin päästettäisiin piikille. Wienissä ilmoitettiin muutama päivä sitten, että oppilaitosten työntekijät voisivat ruveta varaamaan rokotusaikoja. Myös yliopiston työntekijöiden edustuselin (Betriebsrat) lähetti kaikille sähköpostin, jossa kehotettiin tarttumaan tilaisuuteen. Minäkin säntäsin verkossa toimivaan rokotuspalveluun ja onnistuin varaamaan sieltä Astra Zeneca -piikkiajan. Mutta siinä samassa tuli rehtorinvirastosta ja Betriebsratilta peruutus: ei kuulkaa, tämä koskee vain oppivelvollisuuskoulujen ja lastentarhojen opettajia, yliopistolaiset odottakoot omaa vuoroaan, joka koittaa kesemmällä, ja vapauttakoot koronarokotusajat niitä enemmän tarvitseville. Yliopiston henkilökunta ei kuulu “oppilaitosten opettajiin”, vaan meille ilmestyi rokotuspalvelun ilmoittautumissivustolle oma uusi kategoria, “yliopistojen henkilökunta ja opiskelijat”.

Täytyyhän se myöntää, että kun Wienin yliopiston opetus on koko kesälukukauden ajan päätetty hoidettavaksi etänä, ei minulla muuten perusterveellä ihmisellä ole mitään erityistä aihetta rynniä rokotusjonoon juuri nyt. Tunnollisena suomalaisena riensin siis peruuttamaan aikani. Olisihan se pitänyt tietää, etteivät Sentroopassa asiat näin tapahdu. Yliopistolaisten koronarokotuslupauksen perumisesta nimittäin nousi hirmuinen mekkala. Ilmeisesti asiasta päättävä Wienin kaupungin terveydenhuoltobyrokraatti pantiin koville, ja Betriebsrat ilmoitti peruutuksen peruutuksesta: ne yliopistolaiset, jotka olivat jo ehtineet varata ajan ja sitten sen peruuttaneet, voivat nyt peruuttaa peruutuksen ja varata uuden ajan suunnilleen samasta aikahaarukasta. Kaupungin tiedotushenkilö pyyteli Twitterissä vuolaasti anteeksi tätä viestintämokaa. Kun nyt kerran oli menty ensin lupaamaan yliopistolaisille rokotuksia, niin tämä lupaus on sitten pidettävä, koska hei, eihän se nyt muutamasta tuhannesta rokoteannoksesta sinne tai tänne voi olla kiinni. (Vähän epäilen, että tähän syynä on myös Professor-Doktorien itävaltalaisessa yhteiskunnassa edelleen nauttima arvostus. En ole ihan varma, olisiko jonkin muun ammattiryhmän kanssa toimittu näin.)

Ja mitenkä tämä sitten hoidettiin? Kun kerran Wienin kaupungin rokotuspalveluilla on hyvin toimiva verkkosivusto, ja sieltä käsin sain jo tyylikkään sähköpostiviestinkin, jossa pahoiteltiin tätä peruutus- ja peruutuksenperuutusrumbaa, niin kuvittelisi, että sieltä olisi voinut saada saman tien vaikkapa jonkin erikoislinkin tai -koodin, jolla pääsisin uudelleen kirjautumaan ja varaamaan uuden ajan. Ehei, ei Sentroopassa näin tehdä. Piti soittaa tiettyyn puhelinnumeroon nyt lauantaina, kymmenestä alkaen, ja lausua taikasana FREISTUNDE. Seurasi pari tuntia yrityksiä soittaa tietenkin täysin tukkeutuneeseen numeroon, ja lopulta, juuri äsken, neljäkymmentä minuuttia kestänyt hissimusiikin ja vexinationin kuuntelu palkittiin. Ystävällinen naisääni otti tietoni ylös, antoi ajat sekä ykkös- että kakkospistokseen, ja hetken päästä kilahti sähköpostiini vahvistusviesti, jossa yksityiskohtaiset toimintaohjeet ja linkki verkosta ladattavaan ilmoittautumiskaavakkeeseen, joka pitää täytettynä ottaa mukaan.

Kyllä Itävallassa asiat osataan hoitaa, ja loppupelissä oikein hyvinkin. Mutta periaatteessa hyvin toimiviin järjestelmiin on näköjään melkein pakko tunkea jokin inhimillinen koukero mukaan. Liian yksinkertaista ei saa olla, vaikka loppujen lopuksi kaikki hoituu pelottavista byrokratiakiemuroista huolimatta ystävällisesti ja kohteliaasti kasvokkain.

Nyt vain toivotaan, että kolmannen korona-aallon nousu kohta katkeaisi. Edellinen nousuyritys onnistuttiin Itävallassa torppaamaan tapaninpäivänä voimaan astuneella sulkutilalla, nyt ollaan rajoituksia taas hallitusti löysäämässä. Kaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä on kuljettava ne kahvisuodattimen näköiset FFP2-maskit naamalla, hotellit ja ravintolat ovat kiinni ja turismi käytännössä tukossa. (Voi vain kuvitella, mitä se laskettelumatkailusta eläville alppiseuduille merkitsee. Rinteet ovat periaatteessa auki ja lasketella saa, mutta käytännössä tästä pääsevät nauttimaan vain paikalliset tai muutaman tunnin säteellä asuvat.) Sairastuneiden määrät ovat taas lievässä nousussa, kuolonuhrien päivittäiset määrät liikkuvat kymmenen ja parinkymmenen välillä.

***

Toisin, jälleen kerran, on Unkarissa. Unkarinkielinen uutissyötteeni on täynnä sanaa “romahdus”, összeomlás. Koronan kolmas aalto on Unkarissa jo noussut korkealle. Kuolleisuuskäyrä suhteessa väkilukuun sojottaa jyrkästi yläviistoon, ohi USA:n ja Italian ja paljon Ruotsia korkeammalla. Tänään ilmoitettiin uusia tartuntoja enemmän kuin yhtenäkään aikaisempana päivänä, 7269. Kaikkiaan koronaan on kuollut 15 765 unkarilaista, päivittäisten kuolonuhrien määrä on reilusti yli sadan, sairaalahoidossa koronan takia on (444.hu-sivuston tämänpäiväisten tietojen mukaan) yli 7000 unkarilaista ja hengityskoneessa 761. Maanantaina 8.3. Unkariin on tarkoitus jysähtää uuden sulkutilan: kaupat menevät kiinni välttämättömiä päivittäistavara- ym. kauppoja lukuun ottamatta (kukkakaupat saavat olla auki vielä maanantaina, kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi…), kasvomaskia on käytettävä kaikkialla julkisissa tiloissa, oppilaitokset siirtyvät etäopetukseen ja lastentarhat sulkevat ovensa, ja myös julkisen hallinnon työntekijät siirtyvät mahdollisuuksien mukaan työskentelemään kotoa käsin.

Tämän keskellä Unkarin hallitus on kehuskellut tehokkaalla rokotuskampanjallaan. Rokotteita on hankittu maahan idästä ja lännestä, siitä huolimatta, että kansan luottamus kiinalaisten ja venäläisten toverien rokotteisiin on heikko. Myöskään Euroopan lääkevirasto (EMA) ei ole vielä kiinalaista Sinopharm-rokotetta hyväksynyt, mutta sillähän ei ole väliä. Itse pääministeri Orbán on julkisuudessa poseerannut kuvissa, joissa häneen pistetään Sinopharmia. Eilen sitoutumaton oppositiokansanedustaja Ákos Hadházy – joka eläinlääkärinä ehkä ymmärtää hieman keskivertoa enemmän terveysbyrokratia-asioiden päälle – arvosteli ankarasti kiinalaisen rokotteen sallimismenettelyä. Rokote sinänsä saattaa olla ihan hyväkin, mutta oikeasti sitä ei tiedetä, Unkarin viranomaisten kiinalaisrokotteelle antamassa luvassa ei nimittäin lainkaan kerrota, onko rokotetta testattu ja millaisin tuloksin. Hadházyn mukaan rokotetta siis testataan nyt Unkarin väestöllä.

Tämän viikonlopun oli tarkoitus huipentaa Unkarin koronan-vastainen taistelu mahtavalla joukkorokotustempauksella. Toisin kävi, koitti tuo mainittu romahdus. Tähän asti koronarokotuksia oli Unkarissa hoidettu perhelääkärijärjestelmän kautta. Periaatteessa jokaisella unkarilaisella ilmeisesti pitäisi olla oma perhelääkäri, háziorvos, jonka yleispraktiikan puoleen ensisijaisesti käännytään kaikenlaisten kremppojen hoidossa. Perhelääkärijärjestelmä on, kuten muukin Unkarin terveydenhuolto, jo jonkin aikaa natissut liitoksissaan, lääkärikunta vanhenee ja paikkoja on täyttämättä. Nyt perhelääkärien olisi pitänyt koronarokotusten ensimmäisessä vaiheessa saada – tai, näin kerrottiin jossakin, itse käydä kylmälaukun kanssa hakemassa – omat rokote-eränsä joko Sputnikia, Astra Zenecaa tai Pfizeriä (kaikkia näitä kolmea ja nyttemmin myös Sinopharmia on siis Unkarissa ollut jaossa), selvittää, ketkä heidän potilaistaan ovat iän tai muun riskiryhmäläisyyden puolesta ensisijaisesti oikeutettuja saamaan rokotteen ja kutsua heidät piikille. Kuten arvata saattaa, syntyi kaaos: rokotteita saatiin miten sattui, potilaista ketä ei tavoitettu, kuka ei huolinut kiinalaista tai venäläistä rokotetta (ja sai palata rokotusjonon hännille odottamaan), sopivanlaisista rokotusneuloista oli pulaa…

Tämän hankalan tilanteen korjaamiseksi siis oli tarkoitus nyt viikonloppuna järjestää keskitetysti ohjattu suuri joukkorokotuskampanja. Ensisijaisesti rokotusta odottaville 74 000 kansalaiselle lähetettäisiin tekstiviestillä kutsu asianmukaiseen rokotuskeskukseen, jotka toimisivat suurimpien sairaaloiden yhteydessä. Ilmeisesti tämän tempauksen perustana toimiva väestötietojärjestelmä petti pahemman kerran. Unkarilaisessa some- ja uutiskuplassani pulpahteli lukuisia tositarinoita ihmisistä, jotka olivat saaneet kutsun rokotukseen siitä huolimatta, että olivat jo rokotteensa saaneet, ihmisistä, jotka kutsuttiin rokotettavaksi satojen kilometrien päähän kodistaan, vaikka sairaala ja rokotuskeskus olisi löytynyt paljon lähempää, tai terveistä nuorista ihmisistä, jotka jostain oudosta syystä olivat saaneet kutsun rokotukseen ilman mitään erityistä aihetta, samalla kun riskiryhmäläisiä jäi vaille kutsua.

Romahdus huipentui tiedotuskaaokseen. Perjantaiaamun radiohaastattelussaan pääministeri Orbán tunnusti ongelmat ja kertoi, että kampanja on nyt pakko pysäyttää, ongelmaa ratkaisemaan perustetaan erillinen operatiivinen työryhmä, ja lupasi kansalaisille vielä erillisen palvelunumeron, johon esimerkiksi virheellisiä tekstiviestikutsuja saaneet ihmiset voisivat raportoida ongelmista. Numeroa Orbán ei osannut heti ilmoittaa, mutta lupasi, että korkein lääkintäviranomainen Cecília Müller seuraavassa tiedotustilaisuudessa kertoisi sen. Ei kertonut. Tällä hetkellä tilanne on se, että valtion terveysviranomaiset pyytelevät anteeksi, lupaavat uusia tekstiviesti-ilmoituksia ja uutta rokotustempausta ja vakuuttelevat rokotuskampanjan noin yleisesti etenevän loistavasti. Epävirallisten mutta somessa runsaasti liikkuvien tietojen mukaan monet, jotka peruutusilmoituksesta huolimatta ovat tänään menneet rokotuskeskukseen piikkiään hakemaan, ovat iloiseksi yllätyksekseen saaneet rokotuksen – vaikka rokotustempaus virallisesti peruutettiin, henkilökunta ja rokotteet ovat olleet valmiina odottamassa rokotettavia.

***

Mitä opimme tästä? Sentroopassa osataan sählätä ja mutkistaa asioita, ylihierarkisoiva hallintoperinne johtaa kaikenlaisiin kommelluksiin, mutta rikkaassa, iloisessa Itävallassa meininki on siitä huolimatta aivan toinen kuin autoritaarisuuden suohon uppoavassa Unkarissa.

Tämän kaiken keskellä olen joutunut myös osalliseksi yhdensorttisesta rokotusvastaisuus-somehitti-ilmiöstä. Mutta siitä enemmän täällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: