Noottikriisi?

Niin kuin tässä olen ennenkin todennut, Unkarista on viime vuosina vihdoinkin alettu kirjoittaa myös ulkomaiden mediassa. Tämä uutisointi, niin kuin moni muukin asia nykyään, näyttää selkeästi polarisoituvan joko Unkarin poliittisten kehitysten nostattamaan kauhisteluun tai sitten ihailuun, jota ilmaistaan etenkin oikeistopopulistien ja äärioikeiston taholla. Niille poliitikoille, joiden vaalivaltteja ovat ”kansallismielisyys”, ”perinteiset arvot” (siis jonkinlainen nihkeys naisten ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvovaatimuksia kohtaan, abortinvastaisuus, kristinuskoon kytkeytyvä symbolipolitiikka sunnuntaiaukiolon vastustuksesta suvivirren puolustamiseen) ja ennen muuta ”maahanmuuttokriittisyys” eli enemmän tai vähemmän peitelty rasismi, Unkari on tietenkin mallimaa ja Orbán sankari. (En väitä, ettei maahanmuutossa olisi ongelmia tai aihetta kriittiseen keskusteluun. Mutta oikeiden ihmisten oikeista ongelmista keskustelemista kyllä vaikeuttaa se, että ”maahanmuuttokriittisyys” on jo aikaa sitten omittu muukalaisvihan peitenimeksi.)

Suosittelen kaikille lämpimästi oikean politiikantutkijan kärsivällistä ja huolellista analyysia aiheesta: Politiikasta-sivustolla dosentti Heino Nyyssönen tarkastelee Perussuomalaisten äänenkannattajan Suomen Uutisten Unkari-kuvaa. Vaikka Nyyssönen pyrkii näkemään myös positiiviset puolet ja antamaan tunnustusta niille kirjoittajille, jotka ovat vaivautuneet perehtymään aiheeseensa, lopputulos on silti masentava. Uutisointi on yksipuolista – tähän, etenkin yhteen ainoaan lähteeseen nojaamiseen, toki syyllistyy myös ns. valtamedia. Nyyssösen mukaan Suomen Uutiset rakentaa lukijoilleen kuplaa, joka kovasti muistuttaa Unkarin hallituksen ohjauksessa olevan median vastaavaa: Euroopan suurin ongelma on maahanmuutto, ja Unkarin kimppuun hyökätään vain siksi, että se haluaa ”puolustaa rajojaan”. Näin ei tarvitse puhua oman maan oikeista ongelmista, kun voi keskittyä rakentamaan oikeita raja-aitoja ja vertauskuvallisia barrikadeja.

Tilanteen kärjistämisestä pelkäksi konfliktiksi nähtiin taas kerran esimerkki eilen ATV-kanavan keskusteluohjelmassa Egyenes beszéd ‘Suoraa puhetta’. Hallituksen tiedottaja, myös Nyyssösen artikkelissa mainittu Zoltán Kovács ilmeisesti ensin vältteli vastaamasta kysymykseen, onko Unkarin valtapuolue Fidesz todella eroamassa europuolueryhmä EPP:stä, joka äskettäin jäädytti Fidekszen jäsenyyden. Hallituksen mediaimperiumi esittää tapahtuneen edelleenkin unkarilaisille siinä muodossa, että Fidesz itse päätti asettua hyllylle ja vaalien jälkeen ilmeisesti katsotaan, lähdetäänkö EPP:stä kokonaan johonkin uuteen porukkaan. Sitten päästiin varsinaiseen asiaan eli Brysselin ”jatkuviin hyökkäyksiin” Unkaria kohtaan. Kovácsin mukaan ”suhtaudumme tähän niin, että jos meitä vastaan hyökätään, silloin me olemme oikeassa”. Ja miksi Unkaria vastaan hyökätään? Kovácsin mukaan, näin hän todellakin sanoi, ”siksi että meistä ei tykätä”.

Maahanmuuton ohella – ja jatkuvasti jollakin oudolla mutta vankalla aasinsillalla siihen kytkettyinä – Unkarin hallituksella on ollut kaksi propagandistista perustetta tälle ”ne vihaavat meitä” -salaliittomeiningille. Viime aikoina ennen kaikkea György Soros, josta rapakontakaisten propagandagurujen avustuksella rakennettiin myös perinteisiä antisemitistisiä pelon ja vihan tunteita mukavasti kutkutteleva viholliskuva. Ja jo tätä ennen ”kommunismi”, ”sosialismi”, ”bolševismi”, ”vasemmistoliberalismi” tai mikä hyvänsä tämäntapainen. Kuten Nyyssönen asian ilmaisee: ”Kärjistetysti voi sanoa, että Orbánille se, joka on häntä tai hänen hallintoaan kohtaan kriittinen tai vähänkin vastaan, on vasemmistolainen tai vähintäänkin heidän liittolaisensa.” Vasemmistoaatteet on helppo yhdistää reaalisosialismiin, jonka ikävät, ankeat tai suorastaan kauheat puolet ovat vielä elävinä Unkarin kansan historiallisessa muistissa. Lisäksi aktiivisella kommunisminvastaisuudella on saanut ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa Länsi-Euroopan oikeistopiireissä. Edesmenneen Helmut Kohlin kanssa Orbán vaali jonkinlaista henkilökohtaista suhdetta viimeiseen saakka, ja etenkin Baijerin kristillisdemokraatit hyysäsivät yhä salonkikelvottomammaksi muuttuvaa liittolaistaan viime aikoihin asti, siinä missä esimerkiksi pohjoismaiset EPP-puoluetoverit olisivat olleet valmiita puuttumaan Unkarin oikeusvaltion tilanteeseen jo paljon varhemmin. (Tosin syyt eivät varmaankaan olleet pelkästään aatteelliset vaan myös taloudelliset: ne kuuluisat saksalaiset autotehtaat nauttivat Orbánin Unkarissa monenlaisista etuisuuksista, halvasta ja kuuliaisesta työvoimasta alkaen.)

Samaan aikaan, kun EU:n ja myös eurooppalaisten puoluetoverien kärsivällisyys ruokkivaa kättä purevan Unkarin suhteen on vihdoinkin alkanut oikeasti rakoilla, myös ulkomaiden lehdistö on alkanut yhä selkeämmin arvostella Orbánin hallitusta. Tämä puolestaan on laukaissut yhä avoimempia diplomaattisia nokitteluja. Ulkoministeri Szíjjártó on jo vuosien ajan tunnettu hanakkuudestaan kutsua ulkovaltojen lähettiläitä nuhdeltavaksi ministeriöön, kun näiden kotimaissa on joku arvostellut Unkaria – näin esimerkiksi Ruotsin lähettiläs äskettäin sai pyyhkeitä, kun Ruotsin sosiaaliministeri oli twiitannut ilkeästi Unkarin perhepolitiikasta. Nyt pieni diplomaattinen konflikti on syntynyt Unkarin, Slovenian ja slovenialaisen median välille. Tarinasta kerrotaan nyt ei vain unkarilaisessa riippumattomassa mediassa vaan ulkomailla asti (tämä itävaltalainen Die Presse -lehti muuten on linjaltaan lähinnä oikeistokonservatiivinen!), ja asianosainen Mladina-lehti on tuonut oman näkökulmansa kansainväliseen levitykseen myös englanniksi.

Unkarin hallitus ja sitä lähellä olevat tahot ovat ahkerasti hääränneet Slovenian puolella rajaa, eivätkä pelkästään Pomurjen/Muraközin alueella maan koillisnurkassa; tämä alue on aikoinaan kuulunut Unkariin ja siellä elää pieni unkarilaisvähemmistö, joka muiden vastaavien ohella on päässyt osalliseksi Orbánin hallituksen pyrkimyksistä rakentaa eräänlaista ylirajaista unkarilaisten kansakuntaa. Slovenianunkarilaiset ovat tietääkseni varsin tyytyväisiä olikkeisiinsa, heillä on kulttuurista itsehallintoa virallisesti kaksikielisellä alueellaan, koulujärjestelmä on siellä kaksikielinen ja muutenkin Slovenian valtiossa vähemmistöjen asema on ainakin paperilla hyvin turvattu, parempi kuin monissa muissa maissa. Slovenianunkarilaisilla, toisin kuin esimerkiksi Serbian unkarilaisvähemmistöllä, ei EU-kansalaisina ole ollut viime aikoina erityistä hinkua hankkia Unkarin EU-passia saati muuttaa rajan taakse ”emämaahan”. Siitä huolimatta Unkarin vallanpitäjät kurottelevat myös Slovenian unkarilaisvähemmistön suuntaan, ja taloudellisia lonkeroita ojennellaan kauemmaksikin.

Viime vuosina on mediassa kerrottu unkarilaisten liikemiesten – etenkin Orbánin lähipiirissä toimivan arvoituksellisen mediagurun Árpád Habonyn tai hänen kumppaniensa – ostaneen osuuksia slovenialaiseen oikeistomediaan; tämän kautta Unkarin hallitus on sitten tukenut Orbánin ”ystävää”, äärioikeistolaisen SDS-puolueen johtajaa Janez Janšaa ja tämän vaalikampanjaa. Tätä on kommentoinut myös vasemmistolaiseksi luonnehdittu slovenialainen viikkolehti Mladina, jota pidetään yhtenä maan vaikutusvaltaisimmista yhteiskunnallisista julkaisuista. Mladina on pitkään seuraillut myös Janez Janšan puuhia – itse asiassa Janša vuosikymmeniä sitten aloitti uransa kriittisenä journalistina myös Mladinan palveluksessa.

Maaliskuun lopulla Mladina kertoi, miten Orbánin Fidesz-puolueen erottaminen europuolueryhmä EPP:stä oli lopulta kaatunut (myös) slovenialaisten SDS-aateveljien ansiosta. Juttua säesti kansikuvana julkaistu pilapiirros, jossa slovenialaiset oikeistopoliitikot kiehnäävät natsitervehdystä tekevän Orbánin kyljessä ja taustalla hulmuaa slovenialaiseksi stailattu Unkarin lippu.

mladina.png

Unkarin edustusto tietenkin reagoi välittömästi. Suurlähettiläs Edit Szilágyiné Bátorfi lähetti Mladinan toimitukselle painokkaan protestinsa ”järkyttävän ja valitettavan” Orbán-jutun johdosta. (Samainen suurlähettiläs on nostattanut ärtymystä Sloveniassa poseeraamalla valokuvassa historiallisen Suur-Unkarin kartan edessä, joka näyttää myös Pomurjen alueen osana Unkaria.) Hallituksen tiedottaja Zoltán Kovács antoi sivustatukea englanninkielisessä blogikirjoituksessaan, jossa Mladinan toimitukselliset ratkaisut selitettiin yksinkertaisesti: Orbánia vihataan ja loukataan, koska hän vastustaa maahanmuuttoa, ja sitä paitsi Mladina on vanha vasemmistolehti. (Hohhoijaa. Vain Soros jostain syystä unohtui mainitsematta.)  Mladina puolestaan tarttui haasteeseen ja jatkoi piruiluaan: toimitus laati kiistellystä kannesta satiirisen version, jossa kukkais-Orbán sateenkaarilipun edustalla ei enää ”heilaa” vaan ojentaa rauhanlehvää.

m12_pop.jpg

Mutta asia ei jäänyt lehden ja lähetystön keskinäiseksi nokitteluksi. Kohta tömähti Slovenian ulkoministeriöön Unkarin lähetystöstä virallinen nootti, note verbale. Sen mukaan Mladinan ”poliittisesti vastuuton” kansikuva ylittää lehdistön sananvapauden rajat ja vahingoittaa Unkarin ja Slovenian muuten erinomaisia suhteita. Tämän johdosta Unkarin lähetystö pyytää Slovenian ulkoministeriön apua, ”että samanlaisten tapausten toistuminen tulevaisuudessa voitaisiin estää”. Die Pressen mukaan Mladinan haastattelema kokenut diplomaatti Roman Kirn pitää tapahtunutta ”ennennäkemättömänä”. Lähetystöt saattavat kyllä ottaa yhteyttä viestimiin (Unkarin lähetystön älähdyksiä on viime vuosina nähty suomalaisessakin mediassa), mutta valtiollisella tasolla tämmöisiä väliintuloyrityksiä ei yleensä tapahdu niissä maissa, missä vallitsee lehdistön vapaus.

Slovenian ulkoministeriö on suhtautunut asiaan rauhallisen viileästi. Mladinan kyselyyn ministeriö vastasi, että nootti oli toimitettu perille ja otettu vastaan mutta että ministeriö edelleenkin kunnioittaa sananvapautta eikä aio ruveta tutkimaan Slovenian viestimien toimituspolitiikkaa saati vaikuttamaan siihen. Mladina on tyytyväinen ministeriön kantaan mutta muistuttaa, että Unkarin yritykset saada toisen maan hallitusta toimimaan lehdistöä vastaan merkitsevät vakavaa uhkaa koko alueen turvallisuudelle. Unkari on Mladinan mukaan ”maa, joka avoimesti yrittää rajoittaa Slovenian valtion itsenäisyyttä sekä taloudellisilla että muilla keinoilla”.

Minun sukupolveni suomalaiselle tästä kaikesta muistuvat mieleen ne ajat, kun suomalaisten viestimien ”neuvostovastaisista” sisällöistä saattoi seurata virallinen jyrähdys Tehtaankadulta. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, vaikka eleet ovatkin samoja. (Eikä ihme, kun ajattelee, että vielä nykyisistäkin itäisen Euroopan aktiivipoliitikoista melkoinen osa on saanut poliittisen peruskasvatuksensa reaalisosialismin oloissa.) Orbánin Unkari ei onneksi ole Neuvostoliitto, eikä Euroopassa nyt eletä niinkään ulkoisten uhkien kuin sisäisten ristiriitojen ja ”likaisen” piilo- ja hybridivaikuttamisen aikaa. Vihollisia ovat fiktiiviset hirviöt ja muut mielikuvat, sapelinkalistelu on paljolti symbolista – mutta sitäkin vastenmielisempää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: