Jokohan rytisee?

Maailman uutisvälineiden seuratessa Ranskan keltaliivien mellakointia ja Katowicen ilmastokokousta Unkari näyttää taas jääneen hieman vähemmälle huomiolle. Kuitenkin sielläkin on nyt alkanut syntyä jonkinlaista liikehdintää. Herra ties, mitä siitä tulee – jo aika monta kertaa olen täällä ihmetellyt, joko tästä lopultakin käynnistyisi laajempi, kestävämpi ja merkitsevämpi kansanliike, joka vihdoinkin saisi Orbánin hallituksen tutisemaan. Tähänastiset liikkeet ovat sammahtaneet muutaman mielenosoituksen ja palopuheen jälkeen, saa nähdä, seuraako tästäkään yhtään mitään.

Unkarin demokratian ja oikeusvaltion rapautuminen toki jatkuu entiseen malliin. Suomessakin uutiskynnyksen ylitti äskettäinen laki uusien tuomioistuimien perustamisesta. Näissä hallinto-oikeuksissa ratkaistaan esimerkiksi vaaleihin ja verotukseen liittyviä kysymyksiä, ja koska oikeusministeriö pääsee paljolti määräämään sekä tuomarien nimityksistä että tuomioistuinten rahoituksesta, tämä tarkoittaa, että kansalaisten on entistä vaikeampi oikeusteitse puuttua esimerkiksi korruptioon tai vaalivilppiin.

Myös korkeamman sivistyksen romuttamista Unkarista jatketaan. Keski-Euroopan yliopisto (CEU) on jo pakotettu siirtämään kansainväliset ohjelmansa Wieniin – uusi campus alkaa toimia entisen Otto Wagner -sairaalan arkkitehtonisesti upeissa tiloissa, tosin vasta muutaman vuoden päästä, ja väliaikaisista toimitiloista neuvotellaan yhä. Wienissä ollaan iloisia ja ylpeitä tästä akateemisen opetuksen ja tutkimuksen vahvistumisesta, vain ”perusitävaltalaisten” johtaja, varakansleri Strache on heittänyt happaman kommentin ”vaeltavasta yliopistosta”. Unkarin tiedeakatemia on edelleen hallituksen tulilinjalla. Viime viikolla pidetyssä yleiskokouksessa Akatemian jäsenistöstä 90% asettui vastustamaan hallituksen uutta rahoitusmallia, joka veisi Akatemian alaisilta tutkimusinstituuteilta perusrahoituksen. Hallituksen viestimien mukaan tämä on tietenkin pahantahtoinen väärinkäsitys, ja itse asiassa vain noin kolmenkymmenen hengen ryhmä yrittää nostattaa hallituksenvastaista mielialaa levittämällä paikkaansapitämättömiä väitteitä. (Sorosin kätyreitä varmaan…)

Mutta kukapa yliopisto- ja akatemia-asioista välittäisi, kun ei edes koulujen tai terveydenhuoltojärjestelmän tila saa ihmisiä aktivoitumaan? Viime päivinä on kuitenkin löytynyt uusi, syviä rivejä yhdistävä aihe: ns. orjalaki. Uuden lainmuutoksen mukaan työnantaja ja työntekijä voisivat paikallisesti ”sopia” keskenään jopa 400 ylimääräisestä työtunnista vuodessa. Syy on ilmeinen. Vaikka Unkarin hallitus onkin välillä ankarasti pauhannut ”kansainvälistä suurpääomaa” ja ”monikansallisia yrityksiä” (multik) vastaan, Unkarin tämänhetkinen, paperilla oikein mukavalta näyttävä talouskasvu on paitsi etupainotteisesti käytettyjen EU-tukien myös ylikansallisten yritysten, kuten Unkarissa toimivien saksalaisten autotehtaiden ansiota. Jotta nämä eivät siirtäisi toimintojaan johonkin vielä halvemman työvoiman maahan, Orbánin hallitus on tänä vuonna syytänyt ylikansallisille firmoille ennätyssumman rahaa. Näin on toki luotu työpaikkoja, joskin melkoisen kalliilla, kirjoittaa taloussivusto Menedzsment Fórum. Tässä on hallituksen strategian mukaan Unkarin tulevaisuus: nöyrän sinikaulustyövoiman tuottajana kilpailukykyiseen hintaan. (Ja selvää on, että tästäkään syystä maahan ei haluta ylikoulutettua akateemista väkeä, jolla on ikäviä, kriittisiä ajatuksia.)

Syvät rivit tietenkin protestoivat: tämmöinen ”sopiminen” tarkoittaa käytännössä työnantajan mielivaltaa. Viime lauantaina ammattiyhdistysväki osoitti mieltään Budapestissa.

tulorazzon.jpeg

”Yhdessä orjalakia vastaan. Äitis tehköön ylitöitä!” lukee yrmeiden ay-miesten julisteessa. Júlia Halászin kuva 444.hu:n artikkelista.

Tämä ei hallitusta liikuttanut, ei myöskään opposition yritys torpata uusi ylityölaki jättämällä parlamentille kaikkiaan 2800 lainmuutosehdotusta, joista kaikista olisi periaatteessa pitänyt äänestää erikseen. Pikapäätöksellä parlamentin oikeusvaliokunta niputti nämä ehdotukset yhteen ainoaan päätökseen, ja ne äänestettiin kerralla kumoon.

Eilen, keskiviikkona käynnistyi sitten parlamentissa ennennäkemätön metakka. Oppositio yritti estää orjalaista äänestämisen valtaamalla puhemiehen korokkeelle johtavat portaat. Salissa puhalleltiin pilleihin ja heilutettiin EU:n lippuja, mutta hallituspuolueiden miehet hoitelivat äänestyksen tyynesti ja huvittuneesti virnuillen. Opposition väitteiden mukaan äänestys oli laiton, sillä edustajat saattoivat käyttää äänestyskonetta tunnistautumatta henkilökorteillaan, mutta tämäkään syytös ei johtanut mihinkään. Lopulta oppositio marssi ulos istuntosalista, ja Budapestin kaduilla käynnistyi spontaani mielenosoitus. Väkeä kertyi, kunnes ainakin tuhatkunta ihmistä oli osoittamassa mieltään ensin parlamenttitalon luona, sitten Fidesz-puolueen toimitalolla – siellä pari aktivistia kiipesi parvekkeelle heiluttamaan EU:n lippua – ja lopulta jälleen parlamenttitalon edessä, missä mellakkapoliisit vihdoin hajottivat joukon kyynelkaasulla ja pippurisumutteilla. (Vaikuttavia kuvia ”Unkarin demokratian synkimmän päivän” tapahtumista on kerätty esimerkiksi tähän 444.hu-sivuston juttuun.)

Tänä aamuna kuultiin jo virallinen selitys. Lehdistötilaisuudessa pääministerin kansliaministeri Gergely Gulyás ilmoitti, että eilisen mellakassa – jonka yhteydessä oli poliisin huostaan otettu 34 mielenosoittajaa – oli ollut mukana ”runsaasti György Sorosin järjestöjen rahoittamia ja tukemia ihmisiä”. Eikä tässä vielä kyllin: koko tämä mellakointi oli Gulyásin mielestä ”joulun juhlan halveksimista” ja ”kristittyihin kohdistuvaa vihaa”. Kyllä, kereszténygyűlölet oli se sana, jota ministeri käytti. Tätä alkaa olla vaikea enää kommentoida asiallisesti, joten taidan pidättäytyä kommentoimasta sen kummemmin.

Mutta tarina ei pääty tähän. Tänään alkoi parlamenttitalon luota uusi mielenosoitus, jonka avasi filosofi ja pitkän linjan oppositioälykkö Gáspár Miklós Tamás (Tamás on siis sukunimi, unkarilaisen nimijärjestyksen mukaan hänet tunnetaan parhaiten lyhenteellä TGM), julistaen työläisten, opiskelijoiden ja älymystön uutta solidaarisuutta. Illan mittaan useampaan tuhanteen kasvanut mielenosoittajajoukko on kierrellyt Budapestia, tätä kirjoittaessani useampi somekanava välittää livekuvaa parlamenttitalon luota, missä sitkeimmät yhä seisovat mellakkapoliisien muuria vastassa, uutiset kertovat savupommeja heitellyn ja kyynelkaasua käytetyn. Eikä mielenosoituksia ole tarkoitus lopettaa tähän, vaan uusia mielenosoituskutsuja viikonlopuksi leviää verkossa parhaillaan.

Mitä tästä seuraa? En todellakaan uskalla ruveta veikkailemaan. Somekuplassani on kuulunut jo toiveikkaita ääniä: jospa tässä oppositiopuolueet vihdoinkin löytäisivät toimivan yhteistyön ja saisivat myös kansan mukaansa. Ei kuitenkaan olisi ensimmäinen kerta, kun tämmöisissä odotuksissa petytään. Eikä varsinkaan ensimmäinen kerta, kun Orbánin hallituksen vastaiset rintamat hajoavat sisäisiin kiistoihin. Odotan, mutta en vielä oikein uskalla toivoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: