Historia huvittaa

Unkarin nykyisen hallituksen arvostelijat muistuttavat usein, että valtapuolue Fidesz ennen nykyistä kansallis-populistista linjaansa oli alun perin nuorten järjestelmänkaatajien liberaali puolue. (Nimellä ei siis ole mitään tekemistä latinan fides ‘usko’ -sanan kanssa, vaan se oli alkuaan lyhenne sanoista Fiatal Demokraták Szövetsége, ‘nuorten demokraattien liitto’. Tämä tulkinta on sittemmin poistettu puolueen virallisesta nimestä, joka nykyään kuuluu Fidesz – Magyar Polgári Szövetség eli ‘Unkarilainen porvarillinen liitto Fidesz’.) Nuori Viktor Orbán vaati neuvostojoukkoja poistumaan maasta (itse asiassa siitä oli tuolloin jo sovittu, mutta Orbán ja hänen kannattajansa esittävät silti Orbánin kuuluisan puheen jonkinlaisena lähtölaukauksena neuvostomiehityksen hajoamiselle), kun taas nykyinen Orbán kaveeraa innoissaan sekä Venäjän johtajan, entisen KGB-miehen että Kiinan kommunistihallinnon kanssa. Nuoren Orbánin väitetään pilkanneen kirkollista taantumusta, nykyinen Orbán messuaa ”kristillisistä arvoista” ja ”kristillisdemokratiasta” ja on ulkoistanut systeeminsä ideologiapalvelut Unkarin perinteisille kirkoille. Ja niin edelleen.

Onhan tätä kritiikkiä kuultu monesti. Silti leukani loksahti, kun näin Vastagbőr-blogin uusimman jutun aiheesta. (Vastagbőr merkitsee ‘paksua nahkaa’, kuvaannollisesti häikäilemättömyyttä, häpeämättömyyttä, ”kyllä te kehtaattekin”.) Blogisti oli nimittäin saanut käsiinsä Fidesz-puolueen ohjelman vuodelta 2009, siis ajalta juuri ennen viime vallanvaihdosta. Ja tuolloinen oppositio-Fidesz on täydellinen vastakohta nykyiselle itselleen. Aloitetaanpa tästä eurooppapoliittisesta puheenvuorosta:

Unkarin maine EU:ssa ei koskaan ole ollut niin huono kuin nyt. Brysseli aavistelee salaisen suhteen, yhteisestä energiapolitiikasta lipeämisen olevan niiden sopimusten takana, joita on solmittu Venäjän kanssa mutta ei koskaan tuotu julkisuuteen. Unkarin nykyistä johtoa pidetään epäluotettavana, ei vakavasti otettavana, omia pelejään pelailevana ja legitimaatiokriisistä kärsivänä hallintona. Meistä on tullut valtio, jonka sanaan ei luoteta. Vuodesta 2002 lähtien Unkarin hallinnon politiikan ratkaisevana suuntaviivana on ollut se, että kaikista ikävyyksistä kuuluu syyttää ulkoisia tekijöitä, ennen kaikkea Euroopan unionia.

Ohhoh. Tämän jälkeenhän on nähty useita propagandakampanjoja, joissa nimenomaan Brysseli on uusi Moskova, Euroopan kansojen sortaja, syypää kaikkeen pahaan. Ja tehty Putinin kanssa Paksin ydinvoimalan laajennussopimus, jolla Unkari joutuu vuosikymmeniksi Venäjän velkaorjuuteen ja johon liittyvät asiakirjat julistettiin salaisiksi.

Eikä tässä kaikki. Kun Unkarin kansainvälisestä maineesta puhutaan, vuoden 2009 Fidesz syyttää – eikä varmaankaan aivan aiheettomasti – silloista Gyurcsányn sosialistihallitusta korruptiosta: Transparency Internationalin indeksissä Unkari oli tuolloin pudonnut kahdessa vuodessa 39. tilalta 47:nneksi. Samoin Gyurcsányn hallituksen syytä oli se, että Unkarin kansainvälinen kilpailukyky oli tuolloin heikentynyt: World Economic Forumin listalla Unkarin sijoitus oli tipahtanut kolmessa vuodessa 38. sijalta 64:nneksi, ”Guatemalan tai Nepalin tasolle”. No, nykyään Unkari on korruptioindeksissä sijalla 66, kilpailukykylistalla sijalla 69, mutta enää se ei ole hallituksen syytä. Sitä paitsi Transparency International on ”Soros-verkoston” järjestö eli osa kansainvälistä salaliittoa Unkarin ja koko Euroopan kansallismielisten päänmenoksi. Ja tuolla Davosin talousfoorumilla on toisinaan esiintynyt itse pääpahis Soros. Tarvitseeko tässä enempää sanoa?

Entäpä nykyisen hallinnon tärkein ja melkeinpä ainoa propagandavaltti, maahanmuutto? Vuoden 2009 Fidesz arvosteli tiukasti Gyurcsánya, kun tämä oli luvannut hoitaa Brysselistä käsin EU-viisumivapauden kiinalaisille. (Nykyinen hallitus on tunnetusti ratkaissut asian myymällä – oligarkkiensa veroparatiisifirmojen välityksellä – maahanmuutto-obligaatioita maksukykyisille kiinalaisille, venäläisille ynnä muille, yhteensä lähes parillekymmenelle tuhannelle maahanmuuttajalle.) Sitä vastoin maahanmuutosta noin yleisesti tuolloisella oppositio-Fideszillä oli rakentavat, yhteiseurooppalaiset ajatukset:

Ulkoisten rajojen puolustamiselle annetaan enemmän painoa kuin koskaan ennen. Vuonna 2005 syntyi Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex, jonka toivomme kasvattavan jäsenvaltioiden rajavartiolaitosten yhteistoiminnan tehokkuutta (…) Fidesz tukee Euroopan yhteisen rajavartiojärjestelmän laajentamista ja rakentamista. (…) Fidesz pitää ensisijaisen tärkeänä, että Unkari tulevan yhteisen Euroopan maahanmuuttopolitiikan puitteissa harjoittaa aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, konkreettisin ideoin ja selkein päämäärin. Tuemme Unkarin työvoimantarpeen yhteydessä sellaisten maahanmuuttajien pitempi- tai lyhyempikestoista työllistymistä, joiden sopeutumista Unkarin yhteiskuntaan voidaan menestyksekkäästi edistää. (…) Unionin jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä haluamme päättäväisesti vastustaa maahanmuuton yleisen oheisilmiön, rasismin ja muukalaisvihan ilmenemistä tai voimistumista. Meidän on oltava tietoisia siitä, että EU:ta kohtaava maahanmuuttopaine tulee lähivuosina kasvamaan. Ongelman pystymme hoitamaan vain yhdessä liittolaistemme, EU:n jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä, moniulotteisen keinojärjestelmän avulla.

Tässä vaiheessa luultavasti jokainen Unkarin viime vuosien politiikkaa seurannut kieriskelee karvalankamatolla mahaansa pidellen. Viime vuosinahan on nähty vertaansa hakevaa muukalaisvihan ja rasismin lietsontaa valtion varoin, julistekampanjoista joka ainoaan valtion ykköskanavan uutislähetykseen upotettuun ”migranttien rikokset ja hirmuteot Länsi-Euroopan tuhoontuomituissa suurkaupungeissa” -blokkiin. Fidesz-puolueen edustajat ovat selitelleet Euroopassa, että Unkari, toisin kuin muut maat, ei voi ottaa muukalaisia vastaan, koska kansallinen kulttuuri ei sitä kestäisi, kotiyleisölle taas on väännetty rautalangasta, että ”maahanmuutto on paha asia” ja että koko tässä viimeaikaisessa kritiikissä, jota Unkarin hallitus on Brysselissä saanut osakseen, on kyse vain ja ainoastaan maahanmuutosta. Ja mitä rajojen puolustamiseen tulee, nyttemminhän ei Fidekszelle mikään Frontex tai pakolaisongelmien ratkaiseminen eurooppalaisella yhteistyöllä kelpaa, vaan Unkari suojelee itse omia rajojaan eikä päästä maahan ketään, ettäs tiedätte!

En enää rupea tarkemmin selostamaan niitä ”koulutuslupauksia” (koulutuksen ja tutkimuksen tasoa on nostettava…), ”mediastrategioita” (riippumaton lehdistö ja julkisen keskustelun moniäänisyys demokratian takeena…) tai terveydenhuollon kehittämispyrkimyksiä (ehkäisevä terveydenhuoltotyö mainitaan jo, tosin ei vielä kymmenen käskyn tärkeää roolia sairauksien ehkäisemisessä), joita tämä vain yhdeksän vuoden takainen puolueohjelma tarjoaa. Alkuperäisen ohjelman latauslinkki löytyy Vastagbőr-blogista. Sen ääressä voi sitten halutessaan mietiskellä, miten pitkä oikein on Euroopan äänioikeutettujen kansalaisten poliittinen muisti. Olisiko ns. poliittinen miesmuisti pitempi kuin ne kuuluisat kolme vuotta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: