Jatkoa genderkohuun

Viime blogahdukseni veretseisauttava uutinen asetuksesta, jolla Unkarin hallitus kertatempaisulla lopettaa sukupuolentutkimuksen koulutusohjelmat, on tietenkin nostattanut raivokkaan kuohunnan meikäläisen unkarilaisessa media- ja somekuplassa, jo ennen asetuksen odotettavissa olevaa virallista hyväksymistä. Ehkä eniten raivoa synnytti ELTE-yliopiston perjantai-iltana antama nöyristelevä lehdistötiedote. Näin yliopiston johto:

”Koulutusohjelman lakkauttaminen ei ollut ELTEn suunnitelmissa, yliopistomme on avoin mahdollisten tulevien sovitteluratkaisujen suhteen, samalla olemme selvillä siitä, että yliopistoa ylläpitävällä ministeriöllä on oikeus valvoa oppiaineita ja lakkauttaa yksittäisiä koulutusohjelmia. Tämän mukaisesti yliopistomme ottaa vastaan ylläpitäjänsä päätöksen ja kunnioittaa sitä, samalla kuitenkin pidämme tärkeänä, että tästä aiheesta mahdollisuuksien mukaan käytäisiin asiallista ja asiantuntevaa keskustelua.”

Lukuisista kommenteista eri foorumeilla paljastuu kuitenkin myös se, että sukupuolentutkimuksen sisältöä ja tarkoitusta ei ns. syvien rivien keskuudessa ymmärretä lainkaan. Sitä pidetään nolla- ja epätutkimuksena, poliittis-ideologisena muotihöyhötyksenä, jota harrastetaan pelkästään aate- ja asennepohjalta jossakin länsieurooppalaisten ja amerikkalaisten akateemikkojen norsunluutorneissa. Kaiken lisäksi tämä epätutkimus kuten muutkin tasa-arvohömpötykset liittyy kulttuuriväen väitetysti suosimaan marxismiin, joka puolestaan – ja tämänhän ”tietävät” etenkin reaalisosialismin traumatisoimat itäeurooppalaiset – edelleenkin piilee peikkona eurooppalaisten sänkyjen alla ja syö pieniä lapsia. (Samaan aikaan esimerkiksi Unkarin nykyisen hallituksen toimintatyyli on monessa suhteessa aivan kuin entisiltä ajoilta; tässäkin blogissa on selostettu lukuisia esimerkkejä.)

Tämän asenteen ymmärtämiseksi muuten edelleenkin suosittelen lukemaan Weronika Grzebalskan, Eszter Kovátsin ja Andrea Petőn englanniksikin ilmestyneen, puolentoista vuoden takaisen artikkelin genderistä ”symbolisena liimana”. (Grzebalska ja Pető ovat kehitelleet samantapaisia ajatuksia myös kirjoituksessaan ”kääpävaltiosta”, sitä puolestaan olen pari vuotta sitten selostanut täällä.) Eurooppalainen ja amerikkalainen oikeistopopulismi ovat nimittäin viime vuosina kehittäneet ”gender-ideologiasta” jonkinlaisen yleiskäsitteen, joka ”liimaa” yhteen kaikki pahat ja vastustettavat asiat, sekä todelliset ongelmat että kuvitellut uhkakuvat. Taustana on siis se ajatus, että sosiaalisen sukupuolen tutkimus – sen tutkiminen, miten biologiseen sukupuoleen liitetyt yhteiskunnallis-kulttuuris-psykologiset roolit, odotukset ja asenteet vaikuttavat ihmiseen, yhteiskuntaan ja kulttuuriin – ei ole tiedettä vaan ideologiaa, jonka pohjana on halu kiistää ja tuhota perinteiset sukupuoliroolit ja tehdä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta vapaasti ja hillittömästi valittavissa ja muunneltavissa oleva elämäntapajuttu.

Tässä kauhukertomuksessa ”gender” edustaa norsunluutorneissaan elävien etuoikeutettujen päättäjien kopeaa mielivaltaa (tuettuna urbaanilegendoilla siitä, mitä kaikkea ”ei enää saa sanoa”), kansan terveen järjen halveksimista (sillä kyllähän kansa tietää, että pojat ovat poikia ja tytöt ovat tyttöjä sen mukaan, mitä kullakin housuista löytyy, eikä siinä ole sen enempää tutkimista) ja ylipäätään kaikkea sitä, minkä kansalaiset nykyään kokevat – myös aivan aiheellisesti – vaarantavan heidän perusturvallisuutensa ja demokraattiset päätäntämahdollisuutensa. ”Gender” merkitsee uhkaa perinteitä ja perusarvoja kohtaan, mitkä ne sitten ovatkin, ja sillä pelottelemalla mielipidevaikuttajat voivat saada taakseen mitä erilaisimpia ja muuten keskenään riitaisia ryhmiä, monenlaisista antimarxisteista ja keskenään tappelevien eri uskontokuntien fundamentalisteista jalkapallohuligaaneihin. Yksi olennainen syy tähän on – paitsi päättäjien naiivi edistysusko – myös tasa-arvopolitiikan teknokraattistuminen, sen muuttuminen asiantuntemuksen ja tutkimuksen asiaksi. Kansan on vaikea sulattaa sitä, että kaiken maailman dosentit esittävät kummallisia ajatuksia sen mielestä aivan ilmeisistä asioista, ja tähän rakoon iskee poliittinen populismi.

On toki Unkarissakin vielä niitä, jotka jaksavat protestoida hallituksen mielivaltaista antigender-ideologista päätöstä vastaan. ELTE-yliopiston Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta on kotisivullaan julkaissut dekaani Gábor Juhászin allekirjoittaman julkilausuman, jossa kipakasti huomautetaan, että päätös huolestuttavasti loukkaa yliopistojen ja tutkimuksen autonomiaa, synnyttää sen vaikutelman (!), että tieteellisesti arvioidut alat voitaisiin ilman perustelua ja asiallista keskustelua mahtikäskyllä lakkauttaa, ja vaarantaa miesten ja naisten yhteiskunnallisia suhteita ja tasa-arvokysymyksiä käsittelevän tutkimuksen sekä asiantuntijakoulutuksen tulevaisuuden.

Myös Keski-Euroopan yliopiston (CEU) sukupuolentutkimuksen edustajat ovat protestoineet. Monesti mainitsemani gender- ja historiantutkija Andrea Pető toteaa Facebookissa, että CEU:n englanninkielisen sukupuolentutkimuksen maisteriohjelman on suorittanut vuoden 2006 jälkeen 139 opiskelijaa, jotka ovat sijoittuneet työelämään erinomaisesti: yliopistojen opettajiksi ja tutkijoiksi, ohjaajiksi, asiantuntijoiksi, yrittäjiksi, toimittajiksi jne. – ja tähän ei muuten ole tarvittu forinttiakaan Unkarin veronmaksajien rahoja, koska CEU on yksityinen yliopisto. Ministeriön väite, että sukupuolentutkimuksen koulutusohjelman pyörittäminen on turhaa ja työmarkkinoiden kannalta hyödytöntä rahantuhlausta, ei siis pidä paikkaansa.

Mutta vielä tärkeämpää kuin sukupuolentutkijoiden protestit on se, mitä monet sukupuolentutkimukseen epäluuloisesti suhtautuvat akateemiset ja julkisuushahmot ovat nostaneet esiin: jos poliittiset päättäjät saavat mielensä mukaan lakkauttaa tieteenaloja, akateemisesta laadunarvioinnista ja tieteen kansainvälisistä kriteereistä piittaamatta, onko mikään akateeminen ala enää turvassa? Konservatiivinen journalisti András Stumpf joutui tästä jo kiivaaseen sananvaihtoon hallituksen törkytuutti-toimittajan, siivoamattomista sanoistaan kuuluisan Zsolt Bayerin kanssa.  Stumpfin käsitys kriittisestä sukupuolentutkimuksesta on muuten hieman hullunkurinen ja aika lailla samoilla linjoilla kuin Bayerilla ja kumppaneilla: ”liberaali-edistyksellinen identiteettipolitiikka, jonka mukaan minun pitäisi faktana hyväksyä se, että viisikymppinen paksu mies on oikeasti hoikka parikymppinen nainen, koska niin hän itsensä ‘identifioi’”, on naurettavaa. Stumpf ei kuitenkaan voi hyväksyä ”bolševistisen, vapaudenvastaisen hallituksen” puuttumista tiedeinstituution toimintaan pelkän ideologian perusteella.

Niin, onko tässä nyt todellakin alku avoimelle sodalle Unkarin hallituksen ja tiedemaailman välillä? Vapaa kirjoittaja ja järjestelmäkriitikko Péter Konok on jo Facebook-sivullaan kutsunut Unkarin vapaan älymystön edustajia perustamaan riippumattoman yhteisön, joka syksystä lähtien tarjoaisi kursseja, luentosarjoja, seminaareja, mitä hyvänsä, sukupuolentutkimuksesta tai mistä vain, minkä vallanpitäjät vielä voivat kieltää. Ensimmäinen ehdotus on työnimeltään Vapaan pudotuksen Frida Kahlo -kansanyliopisto. Frida Kahlo siksi, että äskettäin Budapestissa esillä ollut Frida Kahlon teosten näyttely sai hallituksen uskollisen äänitorven, Magyar Idők -lehden syyttämään Unkarin kansallisgalleriaa ”kommunismin edistämisestä”. Kulttuurimarxismi piilee muuallakin kuin katalassa gender-ideologiassa…

Jopa uuden äärioikeiston kansainvälinen ykkös-uutisfoorumi Breitbart hämmästelee Unkarin hallituksen toimintaa (en halua linkittää juttua tähän, mutta viite ja selostus löytyvät HVG:n uutisesta). Breitbartin Tom Ciccottan mielestä olisi parempi antaa sukupuolentutkijoiden jatkaa hassua puuhasteluaan ja nauraa se kuoliaaksi. Nyt tämä Unkarin hallituksen päätös tekee sukupuolentutkimuksesta houkuttelevan ”kielletyn hedelmän” ja antaa ”edistysmielisille” hallituksille lisää aihetta ”konservatiivisen ja libertaarin” ajattelun syrjimiseen ja rajoittamiseen oppilaitoksissa kautta maailman. Yhyy. ”Konservatiivien pitäisi olla huolissaan tästä ennakkotapauksesta, ottaen huomioon, miten rajallinen heidän vaikutusvaltansa akateemisessa maailmassa on”, jyrisee Ciccotta. Amerikkalainen oikeistotoimittaja ei siis tiedä, miten rajaton vaikutusvalta Unkarin hallituksella nykyään näyttää olevan myös sikäläiseen akateemiseen maailmaan. Valitettavasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: