Pettymystä ja pelkoa

Unkarin vaalit sitten koettiin sunnuntaina, 8. huhtikuuta. Ennen vaaleja ja vielä vaalipäivän kuluessakin into oli korkealla ja äänestysvilkkaus sen mukaisesti korkeampi kuin aikoihin. Somessa monet kertoivat tuttavistaan, jotka monien vaalien ajan joko Fidesztä tai nukkuvien puoluetta kannatettuaan olivat nyt vihdoinkin menossa äänestämään oppositiota. Viimeiseen saakka monet mielipidetutkimukset ja ennusteet lupailivat Fidesz-puolueelle ellei murskatappiota niin ainakin murskaenemmistön menetystä; aikaisempien vaalitulosten perusteella arveltiin, että alhainen äänestysprosentti oli aina ennen satanut Fidekszen laariin, joten kansan äänestysinto lupaisi opposition kannalta hyvää. Vaalihuoneistojen luona oli pitkiä, hyväntuulisia jonoja, ei vain Unkarissa vaan myös ulkomailla Unkarin lähetystöjen luona. Somessa kerrottiin Kapkaupungissa asuvasta unkarilaisnaisesta, joka uhrasi melkoisesti aikaa ja rahaa matkustaakseen kolmentuhannen kilometrin päähän Pretoriaan äänestämään. Monet uskoivat ja toivoivat, että tunnetusti valtapuoluetta suosivasta vaalijärjestelmästä huolimatta heidän äänellään olisi merkitystä.

Joidenkin vaalihuoneistojen virallisesti sulkeuduttuakin paikalla oli vielä runsaasti äänestysvuoronsa odottajia. Budapestissa heidän sallittiin jäädä jonottamaan – Bocskai útilla seisoi vielä tuntia myöhemminkin parituhatta ihmistä jonossa, ja viereisen talon asukkaat levittivät heitä kannustaakseen parvekkeelle julisteen ”KIITOS, ETTÄ ÄÄNESTÄT”.

bocskaiut

Lontoossa Unkarin lähetystön luona kiemurtelevan, pisimmillään varmaan noin kilometrisen jonon viimeiset sitä vastoin jäivät vihaisina portin ulkopuolelle, kun se illalla tylysti suljettiin. Tähän ehkä oli aihettakin, sillä vapaaehtoisten aktivistien Lontoon äänestysjonossa tuhannen anonyymin vastaajan otannalla toimittaman kyselyn mukaan Lontoon unkarilaiset äänestivät näin:

londonpoll.jpg

Lähes neljänneksen äänistä Lontoossa olisi vienyt viime vuosina imagoaan paljon maltillisemmaksi ja salonkikelpoisemmaksi rukannut äärioikeistopuolue Jobbik, kannoillaan toiset oppositiopuolueet: vihreä LMP, vasta äskettäin nuorena protestiliikkeenä esiin noussut, ideologialtaan epäselvä Momentum, sitten sosialistit (MSZP). Loput olisivat jääneet rannalle, jos koko koto-Unkari olisi äänestänyt tähän tapaan. Valtapuolue Fidesz kristillisdemokraattisine vaaliliittokumppaneineen olisi saanut vain vähän yli 7% äänistä, eli ei niin kauhean paljon enempää kuin entisen pääministerin Gyurcsányn johtama sosialisteista lohjennut ”Demokraattinen koalitio” sekä vitsipuolue ”Kaksihäntäinen koira”, joka taas vain niukasti ohitti pienimmän oppositiopuolueen Együtt (‘Yhdessä’). Vajaat kaksi prosenttia jää tyhjää tai jotakin muuta äänestäneille. Tämä jakauma vahvistaa ainakin sen, että Länsi-Euroopan lihapatojen ääreen viime vuosina muuttaneista unkarilaisista suuri osa on nuoria tai nuorehkoja, suhteellisen koulutettuja ihmisiä (muistettakoon, että Jobbikilla on ollut tarmokas nuorisotyö ja vahva asema yliopisto-opiskelijoiden parissa). Fidesz-puolueen jytkyvoitto saatiin siis koto-Unkarin eläkeläisten ja maaseudun vähemmän koulutettujen äänestäjien turvin.

Sillä jytkynhän hallituskoalitio sai. Puolueiden valtakunnallisille listoille annetuilla äänillä Fidesz-KDNP vei 93 edustajanpaikasta 43, mutta varsinainen murskavoitto tuli vaalipiirien ehdokkaille annettujen äänien avulla (muistettakoon, että jokainen äänestäjä sai antaa kaksi ääntä, yhden jollekin puolueelle ja toisen jollekin oman vaalipiirinsä ehdokkaalle). 106 vaalipiiristä Fidesz-KDNP sai 91 mandaattia, joten kartoilla koko maa värjäytyi oranssinkeltaiseksi, lähes ainoana poikkeuksena Budapest, missä kaksi kolmasosaa vaalipiirien edustajanpaikoista meni oppositiolle – ja mikäli oppositiopuolueet olisivat saaneet sovituksi yhteisen strategian ja yhteiset ehdokkaat, ne olisivat voineet viedä yhtä lukuunottamatta pääkaupungin kaikki vaalipiirit.

Niinpä parlamentin 199 edustajanpaikasta Fidesz-KDNP:llä on 134 eli se kahden kolmasosan enemmistö, jota tarvitaan lainsäätökoneen pyörittämiseen. Sosialistien MSZP:n ja Parbeszéd (‘Dialogi’) -puolueen liittouma sai 20, DK 9 ja LMP 8 paikkaa, yksi paikka kullakin on Együtt-puolueella, yhdellä sitoutumattomalla ehdokkaalla (tilastotieteilijä Tamás Mellár Pécsistä) sekä Unkarin saksalaisvähemmistön edustajalla (kansalliset vähemmistöt äänestävät omissa kiintiöissään). Toiseksi suurin puolue on Jobbik, jonka edustajamäärä kuitenkin jäi optimistisista ennusteista huolimatta 25:een. Puoluejohtaja Gábor Vona veti asiasta poliittiset johtopäätökset ja ilmoitti jättävänsä puolueen puheenjohtajuuden ja itse asiassa koko politiikan.

patk_241.jpg

Pelkkä äänimäärien vertailu mandaatteihin luo hieman toisenlaisen kuvan:

votes2018.jpg

Tämän Facebookista nappaamani kuvan saa mielellään jakaa kaikille niille lännen Orbán-faneille, joiden mielestä ”kansa on nyt puhunut ja pulinat pois”. Orbánilla on toki vankka ja ilmeisesti myös odotettua paremmin mobilisoitu kannattajajoukko, mutta silti ei voi sanoa, että hänellä olisi takanaan kansan enemmistö.

Vaalitulosten selvittyä unkarinkielinen media- ja somekuplani on ollut täynnä monenlaisia reaktioita.

”Nyt riitti, tämä poika/tyttö lähti!”  Jo vuosien ajan Unkarista on käynyt suoranainen kansainvaellus etenkin läntisempiin EU-maihin: koulutettua työvoimaa (yksi merkittävä ryhmä ovat lääkärit ja sairaanhoitajat, jotka ulkomailla otetaan avosylin vastaan, palkalla ja työehdoilla, jollaisista Unkarissa ei voisi uneksiakaan), nuoria ja kielitaitoisia ihmisiä, opiskelijoita. (Myös lapsenhankintaiässä olevia ihmisiä. Vuosi sitten oppositiomedian uutiset kertoivat, että Orbánin toisen valtaannousun jälkeen, siis vuodesta 2010 lähtien, ulkomailla asuville unkarilaisvanhemmille on syntynyt 78 000 lasta, eli joka kuudes unkarilainen lapsi syntyy ulkomailla.) Tämä aivovuoto luultavasti vain yltyy näiden vaalien jälkeen – jo maanantain vastaisena yönä lähti netissä kiertämään Googlen tilastoista tehty diagrammi, josta näkyi, että yön mittaan olivat rajusti lisääntyneet haut sanalla kivándorlás, ’maastamuutto’. Viimeinen sammuttaa valot!

“Sanoinhan minä, ettei se kannata.” Jo edellisten vaalien jälkeen on ollut selvää, että vaalijärjestelmä ja vaalipiirijako on rakennettu suosimaan valtapuoluetta. Monet hallituksen vastustajat ovat jo pitkään vakuuttaneet, että näissä oloissa ”oppositiopolitiikasta” puhuminen on turhaa ja että ainoa järkevä teko olisi boikotoida koko järjestelmää ja siten viedä Orbánin hallinnolta legitimiteetti. Ehkä vitsipuolue Kaksihäntäinen koira teki kaikkein fiksuimmin, kun lähetti valtion ykköstelevision vaaliohjelmaan – valtion tv-yhtiö löysäsi lukuisien protestien jälkeen tiukkaa Fidesz-linjaansa ja kutsui kaikista puolueista edustajan pitämään viiden minuutin vaalipuheenvuoron – kanaksi pukeutuneen hemmon, jonka paperista ”lukema” vaaliohjelma oli pelkkää kotkotusta. (Paperilla oleva teksti, joka näkyi tv-ruudussakin hetken, oli binaarikoodia, jonka joku nokkela katsoja ehti tulkitsemaan: INGYEN SOER, ingyen sör eli ‘ilmaista kaljaa!’)

“Kaikkein onnettomimpien hyväksikäyttöä!”  Pelottavan mielenkiintoista on, että Fidesz-puolueen suhteessa suurimmat äänisaaliit tulivat Unkarin kaikkein köyhimmistä kylistä. Tähän voi olla monta syytä. Yksi konkreettinen syy on közmunka-ohjelma eli työttömyysavustusten korvaaminen työllistämistöillä. Puskikkojen raivaaminen nälkäpalkalla ei kuulosta kovin hienolta jutulta, mutta juuri maaseudun syväköyhälistölle, jolle kotipaikkakunnalla ei ole tarjolla mitään ”oikeita” töitä, se on voinut olla suuri asia jopa aikaisempiin, Fidesz-puolueen poistamiin ”passiivisiin” avustuksiin verraten. Oppositiomediassa on myös liikkunut ilkeitä juttuja ruokapakettien jakamisesta osana vaalikampanjaa tai suoranaisesta äänten ostamisesta köyhiltä romaneilta ”säkillisellä perunoita”, kuten asia usein ilmaistaan. (Äänten myyminen on niin tuttu juttu, että helmikuussa romanien Dikh TV -nettikanavalta levinneessä suositussa videossa teinitähti Dorina kehotti julkisesti heimolaisiaan äänestämään kunnialla oman mielipiteensä mukaan, ei korvausta vastaan.)

Oli perunasäkkien laita miten oli, maaseudun köyhempiin ja vähemmän koulutettuihin ihmisiin on myös parhaiten uponnut hallituksen propaganda, joka lupaa sekä turvaa kuviteltua uhkaa vastaan että ”kansallismielisen” ylemmyydentunnon suomaa aineetonta lohtua. Kuten muuallakin Euroopassa, ”maahanmuuttokriittisimpiä” ollaan siellä, missä oikeita maahanmuuttajia on vähiten nähty. Niille, jotka eivät osaa kieliä eivätkä seuraa älymystön nettifoorumeita, riittää valtion tv, josta viime kuukausien ajan on lakkaamatta tulvinut kauhutarinoita ”migranttien” hirmutöistä yhdeksi suureksi no go -vyöhykkeeksi muuttuneessa Länsi-Euroopassa. Kauhutarinoita on itse asiassa oikein keräämällä kerätty (tästä kertoi riippumaton Mérce-sivusto brittilehti Telegraphin artikkelin pohjalta):  Telegraphin sekä Index-uutissivuston haltuun päätyneen sähköpostiviestin mukaan ulkoministeriön alivaltiosihteeri Tamás Menczer olisi pyytänyt useiden ulkomaiden Unkarin edustustoilta uutisia ja tietoja maahanmuuton aiheuttamista ongelmista (“kaikki kelpaa: kotoutumisvaikeudet, no go -vyöhykkeet, opetuksen ongelmat jne.”) sekä yhteyksiä ulkomaiden unkarilaisiin, jotka olisivat halukkaita kertomaan negatiivisista kokemuksistaan.

“Ei voi olla totta, tässä täytyy olla jotain vilunkia pelissä!” Jo vaalipäivää seuranneena yönä alkoi kiertää huhuja ääntenlaskennan epäselvyyksistä, kun vaalituloksia ilmoitettaessa äänimäärät hyppelivät oudosti. Useista vaalipiireistä on raportoitu pienistä kummallisuuksista: on esimerkiksi vaalipiirejä, joissa oppositiopuolueiden ehdokkaat ovat saaneet runsaasti henkilökohtaisia ääniä mutta puolueiden listalta samaisia puolueita ei ole äänestetty lainkaan – nämä äänet ovat ikään kuin kadonneet tai joutuneet systemaattisesti mitätöidyiksi. Joissain vaalipiireissä puoluelistaääniä sai ainoastaan Fidesz. Oppositiopuolueet Jobbik ja LMP ovat jo vaatineet koko ääntenlaskennan uusimista. (Juristi Csaba Tordai arvelee kirjoituksessaan, että kaikista pikku omituisuuksista huolimatta on epätodennäköistä, että vaalitulokseen olisi mahdollinen vaalivilppi olennaisesti vaikuttanut. Kirjoituksen julkistamisen jälkeen on tosin ilmennyt useita uusia epäselvyyksiä.)

***

Oli miten oli, vaalien jälkeisessä Unkarissa Orbánin ja Fidesz-puolueen ote lujittuu entisestään. 444.hu-sivustolla arvellaan, että uusi parlamentti junttaa pikimmiten perustuslakiin uuden pykälän, jonka mukaan EU:n määräyksiä ei tarvitse noudattaa. (Tästä voi seurata pitkiä pattitilanteita ja juridisia vääntöjä Unkarin ja EU:n kesken.) Myös ns. Stop Soros -lakipaketti säädettäneen lähiaikoina: tulilinjalle joutuvat puolueettomat kansalaisjärjestöt sekä Keski-Euroopan yliopisto (joka onkin jo ilmoittanut avaavansa uuden campuksen Wienissä).

Ehkä hurjin uutinen oli kuitenkin se, että pitkään Orbánia kiusannut entinen ystävä ja lähioligarkki, nykyinen verivihollinen Lajos Simicska heittää pyyhkeen kehään ja purkaa mediaimperiuminsa. Toimintansa uhkaavat lopettaa sekä radioasema Lánchíd että sanomalehti Magyar Nemzet, yksi harvoista jäljelle jääneistä Unkarin hallitusta vastustavista päivälehdistä.

On ehkä aika postata jälleen tämä kuva:

nachinaetsja

Mainokset

2 Responses to Pettymystä ja pelkoa

  1. Tuomi-Nikula Petri sanoo:

    Hei! Brava – taas! Petri

    Lähetetty iPhonesta

  2. Olga Huotari sanoo:

    Erinomainen tilannekatsaus, Johanna!
    Postasin eteenpäin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: