Transilvaniasta kajahtaa jälleen

Kesän poliittisia kohokohtia Unkarissa tai ns. Karpaattien altaassa (joka on Unkarissa nykyään eräänlainen poliittisesti korrekti nimitys vuonna 1920 Trianonin rauhassa hajotetulle Suur-Unkarille) on täällä ennenkin esillä ollut ”Tusványos” eli Transilvanian Tusnádfürdő / Băile Tuşnad -nimisessä kaupungissa järjestetty ”vapaa kesäyliopisto”. Ja Tusványos-festivaalin ohjelmassa etenkin Viktor Orbánin suuri linjapuhe. Unkarin päivänpolitiikasta katsoen Tusványos on yritys ohjailla ylirajaista Unkarin virtuaalikansakuntaa Orbánin ja hänen Fidesz-puolueensa taakse – tätähän palvelee myös rajantakaisille unkarilaisvähemmistöille avokätisesti myönnetty oikeus Unkarin kansalaisuuteen ja äänioikeuteen. Orbánin järjestelmä siis nojaa vahvasti sellaisiin tukijoihin, jotka eivät maksa veroa Unkariin eivätkä ole itse kokemassa esimerkiksi Unkarin koululaitoksen tai terveydenhuollon ongelmia mutta jotka historiallisista syistä ovat hyvinkin vastaanottavaisia romanttisen oikeistonationalistiselle propagandalle. Esimerkiksi Romaniassa Ceauşescun diktatuuri on jättänyt unkarilaisvähemmistön muistiin syvät arvet, eikä sen jälkeenkään tilanne ole ollut ongelmaton.

Vuonna 2014 Orbánin Tusványosin-puhe nousi uutisotsikoihin kautta maailman yhtenä ensimmäisistä selkeistä kannanotoista ”illiberaalin” järjestelmän puolesta: Orbánin Unkari käänsi selkänsä valistuksen ja yksilönvapauden olennaisille arvoille, asetti niiden edelle klassisen fasismin kaikuja mieleen nostavan ”työperustaisen yhteiskunnan” ja yksilön velvollisuudet kansakunta-kollektiivia kohtaan. Periaatteessa samaa on julistettu tämänjälkeisissäkin puheissa, eikä myöskään kesän 2017 Tusványosin puhe ollut siinä mielessä mitenkään yllättävä.

tusvanyos-orban-tokes.jpg

Index-uutissivuston kuvassa Orbán istuu lavalla ympärillään emäunkarilainen poliitikko, valtiosihteeri Zsolt Németh sekä romanianunkarilainen poliitikko László Tőkés, entinen reformoidun kirkon piispa ja nykyinen europarlamentaarikko. Tőkés muuten on kiistelty hahmo, jonka läsnäolo havainnollistaa monia tyypillisiä ongelmia. Hän nousi kansainväliseen kuuluisuuteen Romanian vuoden 1989 vallankumouksen sankarina: kun Ceauşescun diktatuuri halusi karkottaa toisinajattelijana tunnetuksi tulleen pastori Tőkésin, tämän silloisessa kotiseurakunnassa Temesvárin / Timişoaran kaupungissa syntyi vastarintamellakoita, joista joskus väitetään koko vallankumouksen ja Ceauşescun järjestelmän kaatumisen saaneen alkunsa. Vallankumouksen jälkeen Tőkés siirtyi vähitellen politiikkaan, ja hän on saanut lukuisia unkarilaisia ja kansainvälisiä kunnianosoituksia. Vuonna 2009 myönnetty korkea romanialainen kunniamerkki sitä vastoin peruutettiin viime vuonna, koska Tőkésin katsottiin loukanneen Romanian perustuslakia ja sen edustamia arvoja: hän oli Euroopan parlamentissa esittänyt Unkarille asemaa Transilvanian virallisena suojelijana samaan tapaan kuin Itävalta Italian kanssa solmitun sopimuksen nojalla suojelee saksankielisen Etelä-Tirolin kulttuuriautonomiaa. Myös Tőkésistä henkilönä on viime vuosien unkarilaisessa julkisuudessa syntynyt hyvin ristiriitainen kuva: avioeron ja Iván Andrassewin julkaiseman paljastuskirjan Ne vígy minket a kísértésbe (‘Älä saata meitä kiusaukseen’) yhteydessä noussut kohu kuvasi Tőkésin itsekkäänä ja suorastaan psykopaattisen vallanhaluisena häijyläisenä, joka vuosikymmenet petti vaimoaan, sorti ja terrorisoi koko perhettään.

Itse Orbánin puhe, josta tiivistelmän esittää Index-uutissivustolla Szabolcs Dull, ei siis tarjonnut poliittisesti mitään yllättävää. Ensi vuonna on Unkarissa vaalit, joten puheessa tietenkin kampanjoitiin ja korostettiin äänestämisen merkitystä etenkin rajantakaiselle vaalikarjalle. Vaaleissa on Orbánin mukaan kyse koko Euroopan tulevaisuudesta: jos hallitus vaihtuu, se merkitsee raja-aidan purkamista, maahanmuuttajien vyöryä Unkariin ja Eurooppaan sekä vallan siirtymistä Unkarin asioissakin yhä enemmän Brysselin käsiin, siis tuhoa ja hävitystä (rombolás). Tällä hetkellä Unkari on jo nousemassa vahvaksi, kukoistavaksi ja arvostetuksi valtioksi, tämä päämäärä on Orbánin mukaan lähempänä kuin koskaan sitten Trianonin, mutta jos ”muukalaisia, globaaleja intressejä palveleva hallitus” nousee valtaan, siihen päättyy kukoistus. Suurin sisäinen uhka on demografinen: unkarilaiset eivät lisäänny tarpeeksi (koska maahanmuuttajiahan ei haluta – ja tietenkään tässä ei puututtu siihen, miten nimenomaan nuoret ja koulutetut unkarilaiset viime vuosina ovat valuneet ulkomaille, niin että joka kuudes unkarilainen, siis Unkarin väestörekisteriin merkitty, lapsi syntyy jo Unkarin ulkopuolella).

Viholliskuvat olivat Orbánin puheessa siis tutuilla paikoillaan. Ensinnäkin Brysselin pahikset, kuten ”yli-inkvisiittori” Frans Timmermans, Euroopan komission varapuheenjohtaja, joka hätyyttelee Puolaa oikeusistuimien puolueettomuuden vaarantavan lainmuutoksen takia. Puolaa ei jätetä pulaan, Orbán julisti. Ja sitten tietenkin György Soros tai ”Soros-mafia”. Orbánille esitettiin yleisökysymyksiä (tietenkin etukäteen kirjallisesti), ja yksi kysyjä oli halunnut tietää, ”miksi Orbán ei käy ankarammin käsiksi Soros-imperiumin unkarilaisiin käskynhaltijoihin”. ”Voimme vielä käyttää kovempiakin otteita”, vastasi Orbán ja julisti, että Sorosin taholta viimeinen niitti oli ollut kansallisen turvallisuuden vaarantaminen: häijyä suunnitelmaa maahanmuuttajien tuomiseksi Eurooppaan tullaan vastustamaan, ja ”armoa ei anneta”.

444.hu-sivuston Péter Magyarin mielestä puheen merkittävin anti oli sen perustelu, miksi Viktor Orbán on maailman merkittävin mies. Orbán, sano, oli itse henkilökohtaisesti vetollaan kaatanut EU:n pakolaiskiintiöjärjestelmän (aivan näinhän se ei mennyt), ja hänen henkilökohtaista ansiotaan on se, miten hänen hallituksensa on ottanut rahaa ylikansallisilta suuryrityksiltä ja siirtänyt ne unkarilaisten perheiden tukemiseen (!). Ja tämähän ei ole mitään uutta. Toukokuun alussa Orbán vieraillessaan maaseudulla tyhjenevässä kylässä köyhän leskimummon luona (vierailu ikuistettiin Orbánin Facebook-sivulle postattuun merkilliseen videoon, ja siitä levisi Unkarin poliittiseen huumoriin joksikin aikaa tervehdys Helló, röfik! eli ‘Moi, nasut!’, jonka pääministeri lausahti mummon sikalassa piipahtaessaan) lupasi itse henkilökohtaisesti nostaa eläkkeitä.

Samanlaista henkilökultin makua on Tusványosin festivaalien yhteydessä julkistetussa tutkimustuloksessa. ”Kansallisstrategian tutkimusinstituutti” -niminen laitos oli nimittäin kysynyt kansalaisilta, kuka historian tai nykyajan henkilöistä parhaiten edustaa Unkarin kansakuntaa. Vastauksia oli tullut Tapani Pyhästä kilpauimari Katinka Hosszúhun, mutta tältäpä näytti voittajaviisikko:

  1. Viktor Orbán 18,2 %
  2. Lajos Kossuth 15,5 %
  3. István Széchenyi 11,8 %
  4. Sándor Petőfi 9,5 %
  5. János Áder 6,6 %

Pääministeri Orbán voittaa siis Unkarin 1800-luvun edistyksen ja itsenäisyystaistelun suurmiehet, ja nykyunkarilaisista viiden tärkeimmän joukkoon pääsee hänen lisäkseen vain presidentti János Áder, tuo väritön, mauton ja hajuton pitkän linjan puoluejyrä, joka tähän mennessä on opposition mielestä kunnostautunut ainoastaan allekirjoittamalla kyselemättä kaikki eteensä tuodut lait.

Orbánin puhetta ei olekaan kommentoitu julkisuudessa niin kiivaasti kuin puheen yhteydessä sattunutta välikohtausta. Nuori nainen ilmestyi kuuntelemaan puhetta mukanaan vihellyspilli, mutta ei ehtinyt sitä juurikaan käyttää, ennen kuin paikallinen herrasmies – muun yleisön solvausten säestyksellä – kävi takaapäin kiinni ja kaatoi hänet tukasta vetäen maahan, minkä jälkeen roteva turvamies kovakouraisesti ”saatteli” naisen pois alueelta. Kaikki tietenkin tallentui videolle:

Somessa selvitettiin oitis vihellyspillinaisen kimppuun hyökänneen jampan henkilöllisyys – kyseessä oli Transilvanian Csíkszeredassa toimivan Unkarin konsulaatin tiedottajan aviomies – ja häneltä saatiin Facebookissa myös jonkinlainen anteeksipyyntö, joka verenhimoiselle someyleisölle ei tietenkään riitä.

Pieni välikohtaus, mutta sen nostattamat reaktiot olivat puolin ja toisin todella masentavia, toteaa Tamás Szele verkkokolumnissaan. Nimittäin: hallituksen taholta alettiin oitis parkua ”provokaatiota”, ja hallituksen uutistuutiksi muuttunut uutissivusto Origo kehittelee tapauksesta kunnon salaliittoteorian: “Sorosin 444-blogi” ja “Simicskan Index-sivusto” selostivat tapahtunutta “naurettavan yksityiskohtaisesti”, koska “Soros-mediat tiesivät etukäteen, minne mennä ja ketä kuvata”, eli koko pahoinpitelykin oli etukäteen järjestetty provokaatio. Tämän kannalta tietenkin noloa, että videolle tallennettu pahoinpitelijä oli kytköksissä Unkarin konsulaattiin, onkohan sekin jo Soros-imperiumin soluttama?

Mutta traaginen oli myös ”opposition” reaktio, väittää Szele. Romanianunkarilaisten ja koko székely-heimon niskaan syydettiin kanavan täydeltä kuraa – viis siitä, että viheltäjätyttö itsekin oli alkuaan Székelymaasta kotoisin, vaikka nykyään asuu emä-Unkarissa. Transilvanianunkarilaisiin suhtautuminen ei emämaassa ole ennenkään ollut yksiselitteisen positiivista. Vaikka Transilvania, sen rikas kansankulttuuri ja historia ovat Unkarille keskeisiä kansallisia kulttuurisymboleja vähän samaan tapaan kuin meillä suomalaisuuden rakennuspuita on haettu Kalevalan rajantakaisilta laulumailta, ja vaikka vuosikymmenten ajan on Unkarissa totuttu itkemään Transilvanian menetystä ja suremaan heimoveljien siellä kokemaa sortoa, niin oikeisiin, eläviin transilvanialaisiin suhtaudutaan entisessä emämaassa monesti epäluuloisesti ja halveksivasti, vähän samaan tapaan kuin meillä oikeita eläviä raja- ja itäkarjalaisia on oudoksuttu ja ryssitelty. Viime vuosina näiden ennakkoluulojen rinnalle on tullut poliittinen katkeruus: nuo primitiiviset, marisevat ”köyhät sukulaiset” imevät emämaasta tukiaisia maksamatta sinne veroja ja varmistavat äänillään Orbánille ja Fidesz-puolueelle vaalivoiton joutumatta itse kärsimään sen ikävistä seurauksista – “Transilvania tuhoaa Unkarin vapauden”.

Tämä kuona purkautui nyt someraivoksi, jonka keskellä vain harvat jaksoivat muistuttaa, että törkeä käytös ja väkivaltaisuus ovat väkivaltaisen yksilön ongelma, ei koko kansanryhmän. Tai että – tämä on Szelen kirjoituksen pääpointteja – viheltäjänaisen tempaus ja koko vihellysprotestin somessa julkistettu suunnittelu osoittavat, että nimenomaan transilvanianunkarilaisten keskuudessa ei ainoastaan aivottoman nationalismin huumassa palvota Orbánia vaan myös kritisoidaan ja protestoidaan. Transilvania voisi olla myös liittolainen Unkarin oppositiolle, jos Unkarissa olisi toimintakykyistä ja järkevää poliittista oppositiota. Jos.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: