Pohja vanhan järjestyksen horjuu

Viime päivinä unkarinkielistä mediaa ja somea on paljolti hallinnut pääministeri Orbánin suuren vuotuisen yhteenvetopuheen erittely. Tämä puhe oli jo yhdeksästoista lajissaan ja pidettiin viime perjantaina uskollisen yleisön edessä Budapestin Várkert Bazárissa, Budan vanhaan ydinkeskustaan 1800-luvun lopulla rakennetussa prameassa entisessä kauppahallissa, jonka restaurointi ja korjaus juhla- ja edustustilaksi on ollut viime vuosien puhutuimpia projekteja. Kuvissa näkyy Orbán seisomassa lippumeren edessä, puhujanpöntössä iskulauseena tällä kertaa Unkari vahvistuu. 

erosodik

Gergely Túryn kuva hvg.hu-sivuston jutusta. Kuvaaja on pysäyttänyt Orbánin kesken tyypillistä elettään, pakonomaista huulten nuolemista, joka sitkeiden huhujen mukaan on psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksista johtuva pakkoliike.

Puheessa (joka on tietenkin kokonaan luettavissa pääministerin omalta viralliselta kotisivulta) hehkutetaan Unkarin tulevaisuutta ja vähän nykyhetkeäkin tavalla, joka tekee aivan selväksi, että pääministeri tukijoukkoineen elää aivan toisessa todellisuudessa kuin oma tuttavapiirini tai pääasiassa seuraamieni lehtien toimittajat. Unkarissa eletään hyvin ja kohta vieläkin paremmin: yleinen turvallisuus on taattu kun ”migrantit” pysyvät piikkilanka-aidan takana tai turvasäilöissä, uskonnon ja moraalin (”siveysopin”, niin kuin sitä meilläkin ennen vanhaan nimitettiin, ennen tätä poliittisesti korrektia ”elämänkatsomustieto”-maitoilua…) opetus kouluissa pysyy ja paranoo, vienti vetää, ja opettajien ja lääkärien palkkojakin ollaan koko ajan nostamassa. Unkarilaisten tulevaisuus on turvattu! Kohta, vitsaili Orbán, ”otamme tietenkin vastaan oikeita pakolaisia: saksalaisia, hollantilaisia, ranskalaisia, jos nämä haluavat löytää menettämänsä kodin meidän luotamme.”

(Ainoana huolena tosin on väestön lisääntyminen. Koska maahanmuuttoa ei Unkariin haluta, ei kun ei, unkarilaiset pitäisi saada hankkimaan enemmän lapsia, mikä on sitäkin haasteellisempaa, kun viime vuosina parempien ansioiden ja avaramman ilmapiirin hakuun on maasta lähtenyt runsaasti nimenomaan nuoria ja nuorehkoja ihmisiä. Orbánkin toteaa puheessaan, että vaikka väestön väheneminen onkin viime aikoina hidastunut, väestö vähenee yhä. Hallituksen pelätään tarttuvan tähän ongelmaan ”puolalaisin” keinoin, ja pelkoja lisäsi entisestään ministeri János Lázárin äskettäinen ilmoitus: kaksi sairaalaa saa valtiolta 7,6 miljardin forintin (lähes 25 miljoonaa euroa) ylimääräisen kehittämistuen vastineeksi siitä, että lopettavat aborttien tekemisen tykkänään. Ministeriöstä tosin vakuutellaan, että hallitus ei ole puuttumassa aborttilainsäädäntöön; tämä päätös koskee vain näitä kyseisiä kirkkojen ylläpitämiä sairaaloita ja tehtiin Unkarin katolisen ja reformoidun kirkon johtajien, piispojen Péter Erdőn ja István Szabón pyynnöstä.)

Edessä on toki taistelua ja haasteita, tai ”kapinaa”, niin kuin Orbán asian halusi ilmaista. Unkari kapinoi edelleenkin urheasti muun muassa pahaa Brysseliä vastaan, joka haluaa kieltää rezsicsökkentésin eli hallituksen chavistisen energiapolitiikan, jolla sähkö- ja kaasulaskut mahtikäskyllä ja eläkeläisten riemuksi painetaan alemmas. Itse asiassa Unkari on ollut tienraivaaja kansainvälisessä kapinassa ”globaalia eliittiä” vastaan, joka haluaa tuhota kansalliset ja kristilliset arvot. Unkari käynnisti kapinan Kansainvälistä valuuttarahastoa vastaan, Unkari päätti hoitaa talous- ja työllisyysasiansa omalla epäortodoksisella tavallaan, ja – näin Orbán väittää silmää räpäyttämättä – miljoonasta luvatusta uudesta työpaikasta 700.000 on jo toteutunut.

Kotimaan ihanaa nykyisyyttä ja loistavaa tulevaisuutta on puolustettava ennen kaikkea ulkoiselta uhalta. Ja tällä möröllä on yhä selvemmin myös nimi:

Ja vuonna 2017 meidän on katsottava silmiin myös kansainvälisten järjestöjen voimistuvaa toimintaa. Yhä useammassa maassa, niin myös meillä – kaiken lisäksi vuonna 2018 on vaalitkin tulossa – huolta aiheuttaa se, että salaa, ulkomaisella rahalla pyritään vaikuttamaan Unkarin politiikkaan. Uskon että olemme jo riittävän monesti osoittaneet, että kykenemme itse päättämään omasta kohtalostamme. Kysymys kuuluu siis: annammeko periksi läpinäkymättömille ulkomaisille vaikuttamisyrityksille? Tässä ei nyt ole kysymys kansalaisjärjestöistä, jotka haluavat edistää jotain tärkeää asiaa. Tässä on kysymys kansainvälisten järjestöjen palkatuista aktivisteista ja niiden Unkarin-toimistoista. Teemmekö jotain, ainakin läpinäkyvyyden ja tunnistettavuuden hyväksi? Meidän on tiedettävä sekin, arvoisat naiset ja herrat, että tässä on nyt oikein suurpetoja uimassa vesissämme. Täällä on György Sorosin rajojen yli kurottava imperiumi, jolla on valtavasti rahaa ja kansainvälistä raskasta tykistöä. Minusta kuitenkin viimeinen pisara oli se, että kansanäänestyksessä ilmaistusta kansan tahdosta [maahanmuuton vastainen kansanäänestyshän siis oli lain mukaan mitätön, koska pätevien äänten määrä jäi liian alhaiseksi, suom. huom.] piittaamatta György Sorosin järjestöt ovat lakkaamatta kuljettamassa Eurooppaan satoja tuhansia maahanmuuttajia ja työskentelevät käännyttääkseen Unkarin valtiopäivät ja Unkarin hallituksen ihmisten [Orbán ei tunnetusti mielellään käytä sosialistiselta maistuvaa sanaa nép, ’kansa’] määräämältä linjalta.

Huh. Ei vain kansalaisjärjestöt, ei vain Brysseli, vaan nimenomaan unkarilaistaustainen miljardööri ja suursijoittaja György Soros, sama mies, jonka säätiön myöntämällä stipendillä nuori Orbán pääsi aikoinaan Englantiin opiskelemaan ja hankkimaan jokseenkin ainoan kansainvälisen kokemuksensa. Sorosin Budapestissa ylläpitämä Central European University, yksi järjestelmänvaihdoksen jälkeen entiseen Itä-Eurooppaan pystytetyistä valistuksen majakoista, on huhujen mukaan nyt uhattuna, ja viimeksi perjantaina CEU joutui reagoimaan hallituksen äänitorven, Magyar Idők -lehden syytöksiin, joiden mukaan kansainvälisessä yliopistossa systemaattisesti syrjittäisiin unkarilaisia opettajia.

Karmeinta Orbánin puheessa ovat kuitenkin sen globaalit näköalat. Mies tosiaankin näkee itsensä ja hallintonsa maailmanlaajuisen populistisen liikkeen tärkeänä edustajana ellei suorastaan tienraivaajana, vaihtoehtoisten faktojen saarnamiehenä, maahanmuuttovastaisuuden suurmuftina ja  poliittisen korrektiuden ikeessä huokaavan tavallisen kansan puolestapuhujana, kapinajohtajana, jonka aika on lopultakin tullut. Sillä, kuten Kansainvälisessä laulettiin vielä Orbánin nuoruudessa: a föld fog sarkából kidőlni, maailma suistuu saranoiltaan, tai suomeksi ”pohja vanhan järjestyksen horjuu”.

Tulemme kyselemään toisiltamme, onko todellakin mahdollista kaikki tämä, mikä silmiemme edessä kehkeytyy ja muotoutuu. Kuka olisi vuosi-pari sitten ajatellut, että historia viis veisaa ennustuksista, nauraen näyttää pitkää nenää liberaalin politiikan profeetoille, viittaa pontevasti kintaalla vallitsevan kansainvälisen järjestyksen hyötyjille ja puolustajille, globalisteille, liberaaleille, norsunluutornipalatseissa ja tv-studioissa istuskeleville vaikutusvaltaisille henkilöille, median sotajoukoille ja niiden isännille. Kaikille, jotka uskoivat, opettivat ja levittivät tätä oppia, keräten taskuihinsa sen hyötyä, että globaali liberaali maailmanjärjestys on muuttumaton. Kansakuntien aika on ohi, ne voivat kannattajineen siirtyä museoon. Ja meille tavallisille kansalaisille on jäänyt vain se mahdollisuus, että toteamme tämän tapahtuneeksi ja tyydymme siihen. Ja ellemme tahdo loppuikämme surra vangittuja ja karsseriin suljettuja aatteitamme, siis ellemme tahdo olla toivottomia luusereita, meidän on mentävä jonon jatkoksi ja totuttava avoimen maailman liberaaleihin makuihin. Mutta historia, hyvät naiset ja herrat, se ei ollutkaan lukenut noiden viisaiden kirjoituksia, joiden mielestä se – siis historia – on lopussa, sen virtaussuunta ja uoma on merkitty, ja se saa enää edetä vain huolella rakennettujen patojen lomitse. Historia ei ollut lukenut tätä kaikkea, se ei kerta kaikkiaan tiennyt olevansa lopussa, finito. Se vain äkkiä nosti kätensä: anteeksi, minä olen vielä täällä, ja minulla olisi näytettävänä pari uutta yllättävää juttua. Se teki jyrkän mutkan, hajotti ja pyyhkäisi menemään nuo huolella suunnitellut padot, nousi pois sille merkitystä uomasta. (…)

Kysymys kuuluu siis: mitä tästä seuraa? Yhteenvetona voimme nyt vuoden 2017 alussa sanoa, että globalistisen politiikan isännät eivät etsi syytä itsestään vaan syyttelevät ihmisiä [!] ja kansakuntia. He ovat päättäneet, etteivät luovu asemistaan vaan tukahduttavat avointa yhteiskuntaa ja liberaalia hallintoa vastustavan kansan tahdon. He ovat julistaneet, että jos eivät heidän aatetoverinsa, jos eivät liberaalit jossain maassa voita vaaleja, silloin siellä ei enää ole demokratiaa. He ovat julistaneet, että kansa on vaaraksi demokratialle. Ja koska kansa on vaarallinen, tähän saakka lehdistön vapaudesta vaahdonneet vaativat nyt äkkiä lehdistön, median ja internetin rajoittamista. (…) Ei siis ihme, jos EU:ssa ylipaine käy jatkuvaksi, ennemmin tai myöhemmin venttiilit lakkaavat toimimasta, ja ihmiset – kun ei heillä ole muuta vaihtoehtoa – nousevat kapinaan, siis vaaleissa antamillaan äänillä syrjäyttävät, häätävät tiehensä liberaalin eliitin.

Tuossa äsken jo viittasin Kansainvälisen tekstiin. Siinä laulussahan maalailtiin uutta maailmaa, missä huomispäivänä kansat ovat veljet keskenään – ja kuten kaikki tietävät, sen tuloksena 1900-luvulla nähtiin isovenäläisen ja vähän muunkin kansalliskiihkon läpitunkemien diktatuurien pönkittämistä. Nyt retoriikka on samantapaista, vaikka nimellinen suunta onkin olevinaan toinen. Verrataanpa Orbánin puhetta tähän tekstiin:

Liberaali aikakausi on nyt ollutta ja mennyttä. Se ajatus, että parlamentaaris-demokraattisilla puolinaisuuksilla pystyttäisiin kohtamaan tämä kansojen myllerrys, on lapsellinen (…) Kautta maailman näemme, miten yritys herättää demokratia uuteen elämään on osoittautunut täysin hedelmättömäksi. Tämä vajonneen porvarillisen maailman keskinäisiä sotiaan käyvien poliittisten diletanttien ja sotilaspoliitikkojen sekava vyyhti johtaa tappavalla varmuudella kaaoksen kuiluun ja vie joka tapauksessa Eurooppaa kohti taloudellista ja kansallista katastrofia.

 

Liberaali demokratia ja parlamentarismi, avoin yhteiskunta ovat aikansa eläneet, tulkaa tänne vahvan johtajan turviin. Nämä yllä siteeratut sanat siis lausui uudenvuoden puheessaan Adolf Hitler vuoden 1945 aluksi, hänkin jostain omasta vaihtoehtoisesta todellisuudestaan käsin.

Loppuhuomautus: Tämän tekstin jäljille päädyin, kun unkarilaisessa uutisvirrassani rupesi leviämään ainakin kirjailija László Garaczin sekä entisen vasemmistopuolue SZDSZ:n johtajan Gábor Kunczen levittämä Hitler-sitaatti, jonka Orbánin puhe oli tuonut heidän mieleensä. Siinäkin kyllä puhutaan sisällöllisesti samasta asiasta eli liberaalin maailmanjärjestyksen perikadosta ja demokratian umpikujasta. Minussa heräsi pieni faktantarkistaja, ja Hitlerin viimeinen uudenvuodenpuhe on saksantaitoisen helppo hakea verkosta (en vain halua tänne enkä minnekään linkittää sitä pieteettiä tihkuvaa ilmeistä uusnatsisaittia, jolta sen löysin). Ja tulos oli masentava: ei mistään kohtaa tuota alkuperäistä, yllä suoraan alkutekstistä kääntämääni puhetta löydy juuri sellaisia muotoiluja kuin Garaczin, Kunczen ja kumppanien levittämässä tekstissä, eli ilmeisesti he ovat käyttäneet lähteenään jotain useamman käännöksen kautta kulkenutta vapaamuotoista selostetta Hitlerin puheesta. Pikkujuttu ehkä, jolla ei ole sisällöllistä merkitystä varsinaisen asian kannalta: Orbánin ja muiden populistien puheet alkavat tuoda yhä enemmän mieleen natsien kielenkäytön. Mutta kun taistellaan avoimuuden, vapaan ja kansainvälisen tiedonkulun puolesta ”vaihtoehtoisia faktoja” vastaan, lähdekritiikin pitäisi olla armotonta ja ehdotonta. Ei kerro hyvää Unkarin vasenkätisestä oppositiosta tämäkään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: