Mehr denn je

VdB – mehr denn je! eli ‘VdB, enemmän kuin koskaan!’ oli Alexander Van der Bellenin presidentinvaalikampanjan iskulause. Nyt alkaa vaalitulos olla selvä. Vaikka tätä kirjoittaessani ennakkoääniä ei vielä ole laskettu, Van der Bellen (toisin kuin toukokuun vaaleissa) johtaa jo vaalipäivän ääntenkin perusteella, ja ennusteiden mukaan voittomarginaali tulee vielä levenemään.

Der Standard -lehden sivuilta nappaamani vaalituloskartta (tässä versiossa siis vielä ilman ennakkoääniä) on hyvin samanlainen kuin toukokuun vaalienkin jälkeen.

vaalikartta

Van der Bellen vei äänet kaupungeissa. Ei vain Wienissä, joka mollottaa kartan oikeassa reunassa syvänvihreänä. (Tällä kertaa Wienin kaikissa kaupunginosissa enemmistö äänesti Van der Belleniä, myös vanhassa työväenkaupunginosassa Simmeringissä, joka vielä toukokuun vaaleissa antoi yli puolet äänistään oikeistopopulistien Hoferille.) Vaan myös kaikkien osavaltioiden pääkaupungeissa, jopa Burgenlandin (Unkarin rajalla oikeassa reunassa) pääkaupungissa Eisenstadtissa, vaikka Burgenlandin asukkaista enemmistö muuten äänesti maakunnan omaa poikaa Hoferia.

Pienemmät paikkakunnat puolestaan, kuten kartasta näkyy, olivat Hoferin kannalla. Tässä voi jälleen olla selittelemistä niille, jotka eivät ymmärrä, että tuloksia ei lasketa alueiden vaan väkiluvun mukaan (pelkästään Wienissä asuu viidesosa koko maan asukkaista) ja että vaaleissa ratkaisee jokainen annettu ääni, ei kunkin alueen enemmistö. Selittämistä kenties vaikeuttaa se, että FPÖ:n kannattajat ovat keskimäärin vähemmän koulutettua väkeä.

wahl_bildung

ORF:n uutislähetyksen Zeit im Bild Facebook-sivulta napattu kuva kertoo, että kyselytutkimuksen perusteella ylioppilastutkinnon (Matura) suorittaneista (valkoiset numerolätkät) ylivoimainen enemmistö eli 78% äänesti Van der Belleniä, ylioppilastutkintoa suorittamattomien (harmaat numerolätkät) enemmistö (58%) taas valitsi Hoferin. Jo kyseisen Facebook-postauksen kommenteista selviää myös, että osa kommentoijista ei ymmärrä kuviota (mitkä luvut lasketaan yhteen ja mitä se merkitsee, mitä kyselytutkimus merkitsee ja miten nämä tiedot on saatu). Vastahakoiset kommentoijat eivät myöskään luota parlamentaarisesti valvottuun yleisradioyhtiö ORFiin, jota poliittinen oikea laita on perinteisesti haukkunut punikkiradioksi, Rotfunk, ja josta nyt näyttää tulleen Grünfunk.

Niin, perinteisen oikeisto-vasemmistoasetelman kannalta mielenkiintoista on se, että kumpikaan presidentinvaalin viimeiselle kierrokselle selvinneistä ehdokkaista ei ollut perinteisten suurten puolueiden, Itävaltaa lähes koko sodanjälkeisen ajan yhdessä hallinneiden sosiaalidemokraattipuolue SPÖ:n tai oikeistokonservatiivisen ÖVP:n. (Ja itse asiassa vaalin ensimmäisellä kierroksellakin Hoferin ja Van der Bellenin niskaan hengitti sitoutumaton, täysin vailla puoluetaustaa oleva Irmgard Griss. Demarien Hundstorfer ja ÖVP:n Khol tulivat kaukaa perästä.) Sekä SPÖ:n että ÖVP:n oli vaikea löytää paikkaansa vaalikampanjan asetelmassa: vaikka Van der Bellen olisi miten tuntunut sympaattisemmalta, kumpikaan puolue ei täysin avoimesti uskaltanut asettua FPÖ:n ehdokasta vastaan, niin kauan kuin FPÖ johtaa puolueiden kannatuskyselyjä ja seuraavien parlamenttivaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa koalitio oikeistopopulistien kanssa on vaihtoehto, jota kumpikaan vanhoista valtapuolueista ei näköjään täysin halua sulkea pois.

Der Standard -lehdessä Alexandra Föderl-Schmid muistuttaa, että Van der Bellenin voittoon kaikesta huolimatta vaikuttivat myös monet SPÖ:n ja ÖVP:n aktivistit. Vaalitulos ei siis ollut vain pääkaupunkiälymystön ja -hienoston (Hautevolee, Schickeria, kuten sitä Hoferin kannattajien taholla haukuttiin) ansiota. Vaikka vanhojen valtapuolueiden johto ei selvää suositusta antanutkaan, SPÖ:n väki ja myös suurten kaupunkien ulkopuolella monet ÖVP-läiset pormestarit mobilisoivat joukkoja äänestämään Van der Belleniä. ”Toinen Itävalta” antoi äänensä Euroopan puolesta, se haluaa kuulua mieluummin vapaamieliseen länteen ja EU:n ytimeen kuin kansallis-konservatiivis-autoritaariseen suuntaan ajautuvien Visegrád-maiden joukkoon. Tämä painaa enemmän kuin perinteinen puolueuskollisuus, ja näin on ehkä oikein ja ajanmukaista.

Edelleen on ilmeistä myös, että Van der Bellen valittiin naisten äänillä (harmaiden numerolätkien osoittamat prosenttiosuudet). Oikeistopopulismi on yhä äijien aate, miten tämän sitten Riikka Slunga-Poutsalo selittäisikään.

wahl_wm.jpg

Ennen vaaleja ainakin omassa pääkaupunkilais-punavihreässä somekuplassani leviteltiin kauhistunein äänenpainoin valittuja otteita Hoferin päätoimittamasta FPÖ:n ohjelmajulistusteoksesta Für ein freies Österreich (‘Vapaan Itävallan puolesta’). Siinä mm. todetaan, että ”mikä hyvänsä organisaatio menettää arvovaltaansa niin miesten kuin naistenkin silmissä sitä enemmän, mitä enemmän suhteessa ja mitä korkeammissa asemissa siinä on naisia”, tai valitellaan, miten ”perheenpään valtaistuimelta syösty mies” ei enää löydä naista, ”joka pystyy ajattelemaan kodin kategorioilla (in häuslichen Kategorien) ja jonka jälkeläistenhoivaamisvietti on voimakkaampi kuin keinotekoinen itsensätoteuttamisen kunnianhimo”. Naistenlehti Wienerin päätyi tämmöisten sitaattien perusteella antamaan harvinaisen suoran kehotuksen lukijoilleen: äänestäkää Van der Belleniä, miestä, joka puolustaa naisten oikeuksia!

Ehkä kaikkein opettavaisin oli kuitenkin ORF:n sivuilla julkaistu, tutkimuslaitos SORAn tekemä äänestäjävirta-analyysi, joka kertoo, miten tilanne muuttui toukokuun vaalien ja tämän vaaliuusinnan välillä.

wa%cc%88hlerstrom

Muutokset eivät ole järkyttävän suuria mutta ratkaisevia kuitenkin. Toukokuussa Hoferia äänestäneistä (ylin, sininen palkki) siirtyi jonkin verran Van der Bellenin kannalle tai nukkuvien puolueeseen (Nichtwähler). Van der Bellenin kannattajien joukossa taas vastaavat menetykset olivat paljon vähäisemmät, ja ennen kaikkea Van der Bellenin kampanja onnistui aktivoimaan paljon enemmän niitä, jotka toukokuun vaalien aikaan olivat jääneet kotiin. Tämän voisi tietenkin tulkita niin, että Van der Bellen vetosi ns. vastuuntuntoisiin kansalaisiin, siis niihin, jotka eivät marssi uurnille huvikseen tai pelkästä tottumuksesta ja puolueuskollisuudesta vaan koska kokevat tärkeäksi toimia ja äänestää. Tai myös niihin kunnon porvarillisiin äänestäjiin, joita ajatus äärioikeistolaisesta presidentistä kuitenkin loppupelissä pelotti enemmän kuin Van der Bellenin nuoruudenaikaiset vasemmistosympatiat.

Eihän kiltin naapurinpojan oloinen, nappisilmäinen Hofer tietenkään ole itse mikään natsipyöveli. Hänen taustaltaan tai lähipiiristään löytyy kuitenkin yhteyksiä uusnatsipiireihin, ja hänen oma taustansa on äärioikeistolaisissa, ”saksalais-kansallismielisissä” (deutschnational) opiskelijajärjestöissä, siis sellaisessa akateemisessa oikeistolaisuudessa, jossa 1800-luvun kansallisromanttisista vapausaatteista on tislautunut rotu- ja sankarhistoriamytologioiden kyllästämää, melkoisen natsisminmakuista ökäöljyä. Vaaliväittelyissä Hofer oli taitava, mutta ehkä myös pelottavan taitava. Hän on toiminut vuosikausia retoriikka- ja kommunikaatiokouluttajana (mikä yksityiskohta, mielenkiintoista kyllä, poistettiin hänen viralliselta elämäkertasivultaan), osasi studiossa mestarillisesti luoda itsestään lempeän ja kiltin mutta asiallisen ja tehokkaan kuvan, tarvittaessa väistellä kysymyksiä tai heittäytyä uhriksi, ja vahvistaa vaikutelmaa emeritusprofessori Van der Bellenistä hajamielisenä ukonhöppänänä. Olisikohan tämä taidokkuus kääntynyt itseään vastaan, niin että liian monet lopulta alkoivat nähdä Hoferin pelottavana manipulaattorina?

Joka tapauksessa Itävalta on pahasti kahtia jakautunut, ja aika näyttää, miten fiksu ja kypsä mutta ”lavasäteilyltään” vaatimaton Van der Bellen pystyy korjaamaan tilanteen. FPÖ:n johtaja HC Strache osoitti jo Facebook-sivullaan – joka on FPÖ:n kannattajien keskeisiä viestintävälineitä – vilpittömät onnittelunsa Van der Bellenille, kehottaen kaikkia itävaltalaisia luottamaan siihen, että VdB on oleva kaikkien itävaltalaisten presidentti, ”demokratian reiluusperiaatteen” mukaan VdB on ansainnut kansalaisten lähtökohtaisen luottamuksen. Tähän monet kannattajat tosin reagoivat virtuaali-itkuisin protestein, oksentavan naaman kuvilla, ”ei minun presidenttini” -julistuksilla tai, jälleen kerran, vaalivilppiepäilyillä. Huolestuttavinta on se näiden valitusten kantava teema, että ”ei tullut muutosta, yhyy, tämä vanha meininki saa näköjään jatkua”. Nyt ollaan populismin kovassa ytimessä: suhteellisen hyväosaisten mutta hyvinvointinsa puolesta huolta kantavien (”MEIDÄN rahat / työpaikat / asunnot / naiset jne. menee sosiaalipummeille / maahanmuuttajille / ahneille EU-byrokraateille / laiskoille huijareille…”), yhteiskunnan ja maailman muutoksia pelkäävien kunnon ihmisten peloissa, joita on pelottavan helppo manipuloida ja lietsoa.

Mutta nyt on juhlan aika. Lopuksi siteerattakoon toimittaja Michael Hufnaglin Facebook-postitusta, joka tiivistää mainiosti vaali-illan tunnelmat:

Kymmenen spontaania huomautusta näiden vaalien johdosta.
1. Onnittelut Alexander Van der Bellenille, hänen innokkaalle tiimilleen ja tämän mestarillisesti toteuttamalle kansalaisten liikekannallepanolle.
2. Voitto on tosi hieno juttu.
3. Rispektit Itävallalle, nyt on sanottu painava sana.
4. Tyytyväisyys vastustajien raivon johdosta on okei, vähän pilkkaakin sallittakoon, mutta ennen kaikkea iloinen nöyryys olisi nyt paikallaan.
5. Joka taistelee demokratian tuloksia vastaan ja provosoi uudet vaalit, saa aina rangaistuksensa.
6. Joka luottaa Stenzeliin, Lopatkaan ja Baumgartneriin, tulee vielä ihmettelemään, mikä kaikki ei ole mahdollista. [FPÖ:n kampanjaa tukeneesta Ursula Stenzelistä on tässä blogissa ollut ennenkin puhetta. Lisäksi Hoferia kannattivat konservatiivipuolue ÖVP:n parlamenttiryhmänjohtaja Reinhold Lopatka sekä maailmankuulu extremehyppääjä Felix Baumgartner. ”Tulette vielä ihmettelemään” puolestaan viittaa Hoferin kenties tuhoisaan möläytykseen: presidentin vähäisistä valtaoikeuksista keskusteltaessa hän oli heittänyt, että ”tulette vielä ihmettelemään, mikä kaikki on mahdollista”.]
7. Mitä olisikaan tämä maa ilman upeita naisiaan?
8. Wieniin voi aina luottaa.
9. Itävallan antifasismin riemuvoitto ansaitsee päästä otsikoihin kautta maailman.
10. Yhden Achterlin (pieni lasi eli 1,25 dl viiniä) voi aina vielä ottaa…

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: