Uutis-uutisia

Unkarissa jatkuu Népszabadság-lehden lakkauttamista seurannut kohina.

Niin mitä ”lakkauttamista”? Sekä Unkarissa että muualla, meilläkin, kuuluu epäileviä ääniä: ollaanko tässä nyt leimaamassa normaalia liiketaloudellista ratkaisua poliittiseksi ajojahdiksi ja diktatuuriksi, eikö ole luonnollista, että yrittäjä lopettaa tappiota tuottavan yrityksen pyörittämisen?

Tässä valaiseva tositarina Népszabadságin toimituksen tiedotuskanavana toimivalta Facebook-sivulta:

Tämä tarina on tosi. Näin kävi kollegallemme perhelääkärin vastaanotolla.

(..)
– Kuulkaas, nyt, taloussyitä vastaan ei auta kiistellä, jos jokin tuottaa tappiota, se on lopetettava, vaikka sattuisikin olemaan teidän työpaikkanne.

– Tohtori, jospa nyt pyydän teitä käymään vähän tuolla käytävällä, niin että jätätte tänne kaiken, huoneen avaimet, tietokoneen päälle, stetoskoopit sun muut. Sillä aikaa, kun olette poissa, minä vaihdatan lukot, heitän teidät ulos järjestelmästä, ette enää pääse käsiksi korvaustietokantaan, lääkkeiden kuvauksiin, sairauskoodeihin, potilastietoihin. Kun huomaatte, että työnne on käynyt mahdottomaksi, sanon, että menkää kotiin, siellä odottaa kirje, jonka olen lähettänyt edellisenä päivänä. Kirjeessä lukee, että työsuhteenne on katkaistu, mutta että saa kertoa siitä kenellekään ettekä jatkaa lääkärinä toimimista missään muualla. Istukaa vain kotona ja odottakaa. Yrittäkää olla ajattelematta sitä 92-vuotiasta mummoa, jota olette käynyt katsomassa joka toinen päivä, unohtakaa infarkti- ja aivoverenvuotopotilaanne. Jos käytte heitä hoitamassa, se on sopimuksen rikkomista, teidän työsuhteennehan on katkaistu. Jos vaikka vain pistätte jollekulle kuumemittarin kainaloon, se on sopimuksen rikkomista. Jos annatte rokotuksen, se on sopimuksen rikkomista. Teidän tehtävänne on odottaa. Jos kerrotte jossain, mitä olen tehnyt, minä kiistän heti kaiken, tai siis en edes minä vaan toinen, joka on saanut sen tehtäväkseen. Niille, jotka tietävät tilanteestanne, syydän julkilausumia ja tiedotteita niskaan. Pitkitän tilannetta tahallani, en suostu tapaamisiin. Jos kysytte, miksi, sanon vain, että terveydenhoito on käynyt kalliiksi, parantaminen ei kannata, hommatkaa yhdessä päivässä itsellenne sponsorit ja sijoittajat ja kirjoittakaa semmoinen suunnitelma, millä koko työnne muuttuu voittoa tuottavaksi. Eikä tämä riitä, koko ajan tällä välin mietitte, miten sen 92-vuotiaan mummon käy. Ja mitä sitten yritättekin, seinä on vastassa, edes omalla vastaanotollanne ette pysty tekemään mitään, ette voi sitä luovuttaa toisellekaan, kun vastaanoton avaimet ja paperit ovat minulla.

– (parin sekunnin hiljaisuus) Säälittäviä roistoja. Eihän tuollaista saa tehdä kenellekään. Tänne ei kyllä ole tuommoisilla tulemista! Tässä teille Algopyrin-resepti ja paperinne. Rauhoittukaa nyt. Milloin on seuraava mielenosoitus?

Vaikka aina voikin väittää, että sanomalehden julkaiseminen on vähemmän elintärkeää kuin aivoinfarktipotilaan hoitaminen, tämän tarinan lääkäri ymmärsi yskän. Ehkä hän ihan oikeasti myös oli mukana siinä monituhatpäisessä joukossa, joka viime sunnuntaina osoitti mieltään Budapestissä lehdistön vapauden puolesta. Mielenosoituksesta kirjoiteltiin lehdissä kautta Euroopan, ja myötätuntomielenosoituksia järjestettiin ainakin Brysselissä.

Kannattamattoman lehden lakkauttaminen voi olla liiketaloudellisesti perusteltavissa, mutta salamyhkäinen äkkilakkautus niin, että toimittajia ei eroteta vaan hyllytetään epämääräiseksi ajaksi (ja lehden verkkosivukin suljetaan tykkänään), ei todellakaan ole normaalia vapaan markkinatalouden toimintaa. Sitä paitsi toisten tietojen mukaan Népszabadság oli aivan viime aikoina henkilökuntaleikkausten jälkeen tuottanut jopa voittoa, ja joka tapauksessa se oli maan laajalevikkisin päivälehti. Népszabadságia tai sen verkkosivustoa luki unkarilaisista 40%, korkeasti koulutetuista 60%.

Lehden lakkauttanut uusi itävaltalainen omistaja Heinrich Pecina väitti itävaltalaisen Profil-lehden haastattelussa toimineensa niin kuin toimi, koska ”lehteä ei huolinut kukaan”, edes sosialistipuolue tai lehden toimituskunta. Tämän toimitus kiistää tiukasti: itse asiassa lehden työntekijät olivat valmiita toimittamaan lehteä palkatta lokakuun loppuun saakka, jos samalla saisivat aikaa kehittää uuden toiminta- ja rahoitussuunnitelman. Ei käynyt. Lisäksi on muistettava, että lehden kannattavuus riippuu aina ilmoitustuloista, ja niitä oli vallanpitäjiltä ja heitä lähellä olevilta suurliikemiehiltä sattuneesta syystä tullut viime aikoina perin vähän. On vaikea väittää, että vallanpitäjillä ei olisi sormensa pelissä Népszabadságin kaatumisessa, kun tänä vuonna julkisen vallan ilmoituskuluista Népszabadság – siis maan luetuin päivälehti – sai yhden prosentin.

Ympäri maailmaa kirjoitellaan nyt sananvapauden ongelmista Unkarissa. Ja huolestuneita ovat unkarilaiset itsekin. Publicus-tutkimuslaitoksen tekemän mielipidetutkimuksen mukaan unkarilaisten mielestä maan lehdistö ei ole ainakaan täysin vapaa, vaikka vapaata ja riippumatonta lehdistöä pitää tärkeänä vastaajista 87%.

sajto_fuggetlen

”Miten vapaa, hallituksesta riippumaton lehdistö on nykyään Unkarissa?” Ylimmässä palkissa kaikki vastaajat (tummanvihreä: täysin vapaa – oranssi: ei ollenkaan vapaa, harmaa: ei vastausta tai ei osaa sanoa), alemmissa palkeissa vastaajat puoluekannan mukaan (alin ”bizonytalan” = ei selvää puoluekantaa).

Se sananvapaus, se sananvapaus. Unkarin maine alkaa tässä suhteessa olla niin mennyttä, että kulttuuribyrokraatitkin hermostuvat tosissaan. Kulttuurikomissaari ja Unkarin PEN-klubin puheenjohtaja (!) Géza Szőcs, jonka korruptiotempauksista ja Hannu Launosen kanssa käydystä sanasodasta on tässä blogissa jo ollut puhetta, poltti äskettäin päreensä, kun saksalaiset kollegat kieltäytyivät saapumasta Unkarin PEN-klubin järjestämään tilaisuuteen paheksuen Unkarin PEN-klubin piittaamattomuutta kotimaansa sananvapausongelmien suhteen – juuri sananvapauden puolustaminenhan on PEN-klubien keskeisiä tehtäviä. ”Hungarian PEN is neutral.  It doesn’t concern itself with domestic politics.  It considers that freedom of thought, of conscience, and the right to freedom of opinion are suffering no damage in Hungary”, raivosi Szőcs myös englanniksi julkaistussa kirjelmässään. Mutta nyt sitten, kuinka ollakaan, samainen Szőcs menee lausumaan HírTV-kanavan haastattelussa, että Népszabadságin verkkoarkiston katoaminen näkyvistä oli suuri menetys Unkarin kulttuurille. ”Pidän tätä epätavallisen kovana iskuna Unkarin lehdistönvapaudelle, pahoittelen kovasti kaikkea tapahtunutta.” Pääministerin lehdistötiedottaja tosin jyrähti tähän oitis, että on näköjään niitä, jotka kaipaavat vasemmistolaista alakulttuuria…

Népszabadságin toimittajat ovat tällä välin hyllyllä odotellessaan keksineet itselleen uutta toimintaa ja uuden tiedotuskanavan. Fedél Nélkül (sananmukaisesti ‘Ilman kantta’, idiomaattisemmin ‘Taivasalla’), asunnottomien tukemiseksi kaduilla myyty lehti, ryhtyi yhteistyökumppaniksi, ja tällä hetkellä ensimmäinen yhteisnumero, johon Népszabadságin väki on kirjoittanut aineistoa – keskeisenä teemana tällä kertaa ei niinkään korruption paljastaminen kuin toinen suuri nykyongelma, köyhyys ja syrjäytyminen – on parhaillaan myynnissä.

fedelnelku%cc%88l

Ensimmäisten tietojen mukaan kauppa käy kaduilla kuin siimaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: