Timere bonum est

Niin kuin uutisissa on meilläkin kerrottu, Budapestin keskustassa tapahtui lauantai-iltana räjähdys. Alue suljettiin välittömästi ja poliisi käynnisti tutkimukset, mutta vahvistettuja tietoja tapahtuneesta saatiin odottaa pitkään ja huhumyllyt jauhoivat. Brittilehdistön hätäisen tiedon ”kaasuräjähdyksestä” välitti esimerkiksi meidän YLEmme, suomalaiset uutistoimittajathan seuraavat näköjään Keski-Eurooppaakin englanninkielisen median kautta.

Tätä kirjoittaessani julkisuuteen on kerrottu sen verran, että kadulla tyhjän liikehuoneiston luona räjähti omatekoinen pommi, josta sinkoili nauloja ympäristöön, ja kaksi partiopoliisia loukkaantui vakavasti – molemmat ovat tällä tietoa teholla, mutta heidän tilansa on vakaa. (Toinen poliiseista on nuorenpuoleinen, vaalea, miellyttävän näköinen naishenkilö, jonka yleisö saattaa tuntea Unkarin poliisivoimien rekrytointijulisteista.)

poliisit

Poliisi etsii yksinäistä farkkutakkista miestä, jonka on nähty kulkevan paikalla laukkua kantaen, ja virallisen tiedotteen mukaan pommimiehen tarkoitus oli nimenomaan surmata poliiseja. Alueella on runsaasti valvontakameroita, ja niiden kertoman mukaan ilmeisesti kauko-ohjattu pommi räjähti juuri sillä hetkellä, kun naispoliisi kumartui tutkimaan tyhjän liikehuoneiston luokse jätettyä kassia. Julkisuuteen on myös tullut yhden silminnäkijän lausunto. Lähistöllä asuva mies oli jo ennen räjähdystä kiinnittänyt huomiota siihen, että viereisessä porttikäytävässä asustavaa koditonta ei näkynyt tavallisella paikallaan. Häntä myös ihmetytti se, miten nopeasti joukko siviilipukuisia poliiseja ehti paikalle ja miksi häneltä heti ensiksi kysyttiin, oliko hän ennen räjähdystä kuullut huutoa ”Allah akbar!”

Kaiken kaikkiaan hyvin outo juttu. Toimittaja ja tunnettu kolumnisti Árpád W. Tóta ehti jo Facebookissa muistelemaan vuonna 1999 Venäjällä tapahtuneita pommi-iskuja. Tuolloin asuintaloissa räjähtäneet pommit pantiin tšetšeeniterroristien syyksi, Groznyn kaupunkia ryhdyttiin taas pommittamaan ja pääministeri Putinin kansansuosio nousi kohisten. Pari päivää myöhemmin Rjazanissa miliisi yllätti kolme pommia virittelevää miestä, jotka paljastuivat Venäjän salaisen palvelun agenteiksi. Tapaus selitettiin nopeasti ”harjoitukseksi”, duuma pysäytti sen tutkimukset, ja niitä koskevat asiakirjat suljettiin 75 vuodeksi. Asiaa tutkineen kansalaiskomitean jäsenet murhattiin tai pidätettiin, ja muutaman kuukauden kuluttua Putinista tuli presidentti. Loppupäätelmät tästä Tóta jättää lukijoiden tehtäväksi.

Ja päätelty on. Jostain silmiini osuneen kommentin mukaan tällä hetkellä puolet unkarilaisista uskoo vakaasti, että iskun takana oli Unkarin hallitus, joka pyrkii kasvattamaan kansansuosiotaan ja nostattamaan muukalaispelon huippuunsa ennen ensi sunnuntaina edessä olevaa kansanäänestystä EU:n pakolaiskiintiöistä. Tämän kannalta aika outoa on, etteivät valtion tiedotuskanavat ole lähteneet heti paikalla vetämään tapahtuneesta yhteyksiä islamistiseen terroriin ja maahanmuuttajiin tai pakolaiskriisiin. Mutta ehkä tätä ei tarvita. Toinen puoli unkarilaisista nimittäin on joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että pommi-iskun takana oli ISIS. Joka tuutista tunkeva pelottelupropaganda (”tiesittekö, että Pariisin terrori-iskun tekivät maahanmuuttajat?”, ”tiesittekö, että pakolaiskriisin alettua naisten ahdistelu on räjähdysmäisesti lisääntynyt?”, jne. jne.) tunkeutuu kaikkialle. Viimeksi minulta tuumasi päästä itku, kun Kolozsvári Szalonna -blogisivustolla anonyymi äiti purki järkytystään. Hänen yhdeksänvuotias poikansa oli kesken iltasadun lukemisen yllättäen kysynyt: ”Äiti, jos ne migrantit tulee tänne, niin saanko mä pitää linkkaria mukana, että pystyn puolustautumaan?”

Propagandatulitus, jolla kansalaisia kannustetaan antamaan äänensä EU:n pakolaiskiintiöitä vastaan eli käytännössä hallituksen linjan puolesta (EU:n päätöksiinhän ei mikään Unkarin kansanäänestys voi vaikuttaa), on todellakin tauotonta. Kaupunkiälymystön punavihreän somekuplan ulkopuolella sitä ei ilmeisesti katko juuri mikään muu kuin vitsipuolue Kétfarkú Kutyan eli ”Kaksihäntäisen koiran” vaihtoehtoinen julistekampanja. Hallituksen julisteita parodioivat plakaatit muistuttavat kansalaisia tosiasioista (”TIESITTEKÖ? Syyriassa on sota!”) tai hallituksen pelottelukampanjan järjettömyydestä (”TIESITTEKÖ? Se, mitä toistetaan monta kertaa, vaikuttaa todelta. Se, mitä toistetaan monta kertaa…”).

Kaksihäntäisten julistekampanja on saanut niin paljon näkyvyyttä, että rasistijournalismin palkittu törkytuutti Zsolt Bayerkin joutuu turvautumaan parodiakampanjan parodiointiin.

2farkumeta

TIESITKÖ? Jos kansanäänestyksestä ei tule pätevää, ja jos ensi vuonna sinun lapsesi raiskaa joku tänne pakkoasutettu hepatiittia kantava lukutaidoton migrantti, se on tämän rotan ansiota [kuva Kaksihäntäisen koiran johtajasta Gergely Kovácsista]. Asu sinäkin turvallisessa, maahanmuuttajattomassa Csillebércissä niin kuin suvakkieliitti ja piipitä sieltä käsin kansanäänestystä vastaan! Motto: Takapirulle ei mikään ole liian kallista, sillä ei ole omat kaksi häntää oven välissä.

Eikä erityisen onnistuneesti. 444.hu-sivuston kommentoijien mukaan tämäkin väsynyt yritys lienee ”schmitattu” joltakin äärioikeiston trollisaitilta. Lopputulos oikeastaan kääntyy itseään vastaan, parodian parodian parodiaksi.

Mitä oikeasti jää jäljelle? Pelko, joka ajaa ihmiset apatiaan tai epätietoisuuteen ja päättäjät välttelemään todellista päätöksentekoa. Tästä pääsenkin retoriikan esimerkkiin, joka kansanäänestyksenkin alla on ollut Unkarin lehdistössä silloin tällöin esillä. Tarinan tuntevat kaikki sivistyneet unkarilaiset, ja ehkä se kannattaa kertoa nykysuomalaisillekin.

Vuonna 1213 Unkarin kuningas Andreas II:n sotaretkellä ollessa hänen baijerilaissyntyinen puolisonsa Gertrudis nosteli omia sukulaisiaan korkeisiin valta-asemiin, ohi Unkarin ylimystön. Unkarilaiset herrat suivaantuivat lopulta niin, että ryhtyivät salassa suunnittelemaan kuningattaren murhaamista. Neuvoa kysyttiin myös silloiselta Esztergomin arkkipiispalta, joka kahden tulen väliin jouduttuaan – kuningattaren vastustaminen oli vaarallista, mutta toisaalta kuningatar ajoi omia sukulaisiaan myös kirkollisiin mahtiasemiin ja uhkasi siten piispan valtaa – antoi legendaarisen moniselitteisen, tietenkin latinankielisen neuvon:

REGINAM OCCIDERE NOLITE TIMERE BONUM EST SI OMNES CONSENSERINT EGO NON CONTRADICO

Koska tuohon aikaan välimerkkejä käytettiin nykyistä vapaammin, jos ylipäätään, teksti oli luettavissa kahdella tapaa:

  1. ‘Kuningatarta tappaa ei teidän pidä. Pelätä on hyvä. Jos kaikki ovat(kin) yhtä mieltä, minä en. Vastustan.’
  2. ‘Kuningatarta tappaa ei teidän pidä pelätä. On hyvä, jos kaikki ovat yhtä mieltä. Minä en vastusta.’

Kuningatar Gertrudis (sivumennen sanoen täällä ennemmin esillä olleen Thüringenin Pyhän Elisabetin äiti) sitten murhattiin, luultavasti piispan kryptisestä lausunnosta paljon piittaamatta.  Tapahtuu, mitä tapahtuu, mutta pelätä on aina hyvä. Tähän ilmeisesti luottaa myös Unkarin poliisin tiedotustoiminta.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: