Ruutunauhaa ja muita uutisia

Aika taas hieman päivitellä Unkarin tapahtumia. Opettajien kapina jatkuu, ruutupaidasta on tullut sen symboli, ja ne, jotka eivät viitsi pukeutua kokonaan ruutuun, voivat diskreetisti ilmaista solidaarisuuttaan uudenlaisella kokardilla. Kansallisvärinen puna-valko-vihreä rintaruusuke on Unkarissa jo perinteinen juttu, mutta tänä vuonna maaliskuun 15:ntena, vuosien 1848–49 vapaustaistelun muistoksi vietettävänä kansallisena juhlapäivänä saattaa monella näkyä rintapielessä ruutukokardi, kockárda:

kockarda.jpg

Maanantaina mielenilmaukset jatkuivat koululakolla: oppilaiden vanhempia kehotettiin protestiksi jättämään lapsensa karkauspäivänä kotiin, ja ilmeisesti tuhannet jäivätkin. Jotkut ilmestyivät kouluun mutta ruutupaita yllä. Oppositiopoliitikon väittämän mukaan vihattu kouluhallintokeskus KLIK olisi vaatinut kouluilta listoja tai ainakin lukumäärätietoja niistä oppilaista, jotka olivat poissa koulusta mutta eivät sairaina. KLIK tietenkin kiistää jyrkästi. Ja maaliskuun viidestoista lähestyy.

Kuinkahan monta kertaa viime vuosina tätä on Unkarin oppositiomedioissa vakuuteltu: NYT näyttää siltä, että kansan mitta on tulossa täyteen, NYT näyttää siltä, että hallitus on lopullisesti menettämässä malttinsa ja sortuu aivan järjettömiin tempauksiin, NYT alkaa tuntua, että näin ei voi enää kauaa jatkua? Ainakin tähän asti kansan tyytymättömyyden ilmaukset ovat aina sammuneet kunnollisen oppositiopolitiikan ja vakuuttavan johtohahmon puutteeseen. Vallanpitäjät puolestaan eivät anna protestiliikkeiden piipityksen häiritä varsinaisia puuhiaan eli yleisten varojen kähmintää. Siirrymme seuraavaan uutisaiheeseen.

Uutisten keskiössä on pitkästä aikaa paavoväyrysmäisen laajakatseinen György Matolcsy, entinen valtiovarainministeri ja meeminikkarien kultakaivos, joka tuli tunnetuksi mm. aikoinaan CNN:n haastattelussa möläyttämästään vertauksesta: Unkarin taloudessa on edessä ennennäkemätön nousu, todellinen talousihme tai paremminkin Hungarian fairy tale.

matolcsy_1.jpg

Ministerin pallilta Matolcsy siirtyi vuonna 2013 Unkarin kansallispankin (MNB) johtoon. Täällä hän on keskittynyt paitsi kehittämään ulkopuolisten kansantalousoppineiden kauhistelemaa ”epäortodoksista” talouspolitiikkaa myös sijoittamaan omaisuutta  MNB:n hallinnassa oleviin säätiöihin. Nämä ovat hankkineet arvokiinteistöjä ja taideteoksia  mutta myös käynnistelleet omaa, erikoisrahoitettua kansantaloustieteen opetusohjelmaa, joka tekisi jyrkän pesäeron Unkarin talouselämässä kuulemma tähän asti vallinneisiin uusliberalistisiin oppeihin.

Maanantaina Fidesz-puolue jätti lainmuutosaloitteen, joka jyrättiin pikapikaa parlamentista läpi hallituspuolueiden äänillä. Uusi laki kumoaa oikeuden päätöksen, jonka sosialistioppositio jo onnistui käräjöimään: tiedot MNB:n säätiöille siirtyneiden julkisten varojen käytöstä eivät enää ole julkisia tietoja eikä MNB:llä ole velvollisuutta niitä toimittaa, sillä – näin selittää Fidesz-puolueen parlamenttiryhmän johtaja Lajos Kósa – asia on aivan yksinkertainen.  Jos minä yksityishenkilönä sijoitan rahani säätiöön, se lakkaa olemasta minun rahaani. Aivan samoin jos MNB sijoittaa valtion varoja säätiöön, ne lakkaavat olemasta valtion varoja. Tietosuojavaltuutetun mukaan uusi laki tosin saattaa olla perustuslain vastainen, mutta väliäkö hällä… Ja niin, samalla myös Matolcsyn sekä muiden MNB:n johtohahmojen palkkoja nostettiin kaksinkertaisiksi.

Kuten 444.hu-uutissivusto muistuttaa, uuteen lainmuutokseen liittyy hupaisa looginen häränpylly. Pari vuotta sitten (kuten tässäkin blogissa kirjoitin) Unkarin ja Norjan hallitukset joutuivat kiistaan avustuksista, joilla Norja EU:n kanssa tekemänsä yhteistyösopimuksen mukaisesti on tukenut vähemmän kehittyneitä EU-maita, myös Unkaria. Unkarin hallitus ei nimittäin tykännyt Norjan valitsemista yhteistyökumppaneista, järjestöistä ja säätiöistä, jotka tukivat mm. ympäristönsuojelua, perheväkivaltaa kokeneita naisia tai seksuaalivähemmistöjä, vaan syytti Norjaa Unkarin hallituksen vastaisesta poliittisesta toiminnasta; pääministeri Orbán puhui suoraan ”palkatuista poliittisista aktivisteista, jotka ajavat Unkarissa ulkomaiden etua”. Unkarin viranomaiset ratsasivat ja häiriköivät norjalaisten avustamia säätiöitä ja järjestöjä ja onnistuivat käytännössä torppaamaan ainakin osan projekteista. Tuolloin vt. valtiosihteeri Nándor Csepreghy julisti, että norjalaisten säätiöille antama tuki ”luokittuu julkisiksi varoiksi, ei yksityislahjoitukseksi, siksi Unkarin hallituksen velvollisuus on tehdä yhteiskunnalle tiliä näiden rahojen käytöstä”.

Norjalaisten rahat siis olivat julkisia vielä unkarilaisen säätiönkin hallussa, unkarilaisten rahat taas lakkaavat olemasta julkisia, kunhan ne käytetään hallituksen lähipiirien hyväksymiin tarkoituksiin. Kuten esimerkiksi viinituvan avaamiseen Budan linnassa. Niin juuri, MNB:n säätiö Pallas Athéné Domus Animae (!) avaa linnassa majailevan taloustieteellisen oppilaitoksen yhteyteen myös yleisölle avoimen viinimyymälä-ravintolan. Sisustustyöt hoitaa Lőrinc Mészáros, pääministeri Orbánin bulvaaniksi epäilty naapurinmies Felcsútin kylästä, entinen kaasupoltinasentaja ja nykyään yksi Unkarin rikkaimmista miehistä, valaistuksen toimittaa Orbánin vävyn (nyttemmin liikekumppaneilleen myymä) firma, mutta sitä, paljonko rahaa näihin projekteihin uppoaa ja mitä virtaa kenenkin taskuihin, ei ehkä koskaan tulla tietämään.

Mutta mitäpä tällaisista tylsistä konkreettisista yksityiskohdista. Siirtykäämme päivän viimeiseen uutisaiheeseen.

Kun Fidesz-puolueen kannatus on jälleen kääntynyt laskuun – tammikuussa niistä, jotka voivat ja aikovat äänestää, 53% kannatti Fidesztä, nyt tuoreimman Medián-tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan enää 46% – ja yhä useammat (ennen 54%, nyt 60%) ovat sitä mieltä, että maan asiat ovat menossa huonompaan suuntaan… niin, mitäpä silloin voi muuta tehdä kuin panostaa kansan pelottelemiseen epätodellisilla mutta tunteisiin vetoavilla ulkoisilla uhkakuvilla. Muukalaiskammo on viimeisen vuoden-parin ajan toiminut hyvin, joten tätä pajatsoa Orbánin hallitus aikoo takoa jatkossakin.

Uusin veto on kansanäänestys, jota koskevan aloitteen hallitus on äskettäin jättänyt asiasta päättävälle kansalliselle vaalivaltuuskunnalle. (Oppositio on jo ilmoittanut nostavansa tästä kanteen, sillä lain mukaan kansainvälisistä sopimuksista ei voi järjestää kansanäänestystä.) Kansalle esitetty kysymys kuuluisi näin:

Haluatteko, että Euroopan Unioni voisi myös ilman Unkarin parlamentin suostumusta määrätä ulkomaan kansalaisia pakkoasutettaviksi Unkariin?

Toisin sanoen: Paha Brysseli haluaa pakottaa unkarilaisetkin suostumaan kiintiöjärjestelmään ja vääränväristen, vääräuskoisten ulkomaalaisten vastaanottamiseen, pääministeri Orbán taas on ilmoittanut, että Unkari ei moiseen voi suostua. (Ennemmin aidat pystyyn vaikka joka rajalle kuin parituhatta kiintiöpakolaista maahan EU:n tuella…)

Ulkopuolisten silmään moinen pullikointi alkaa vaikuttaa yhä naurettavammalta, ja perin omituisia ovat myös Orbánin ja kumppanien kootut selitykset siitä, miten muka Unkari kyllä kantaa vastuunsa kriisialueiden hädänalaisia kohtaan. Syksyllä puhuttiin tuhannesta Lähi-idän kristitystä perheestä, jotka olisi salaa toimitettu Unkariin turvaan mutta joista ei kukaan tiennyt mitään. Pari viikkoa sitten Orbán taas väitti lehdistötilaisuudessa Brysselissä ja myöhemmin saksalaiselle Bild-lehdelle antamassaan haastattelussa, että Unkariin olisi tullut Ukrainasta lähes satatuhatta pakolaista. Näistäkään ei ole missään mitään tietoa, ei rekistereissä, ei ilmeisesti myöskään asunto-, koulu- eikä terveydenhuoltoviranomaisilla…

Kaikkihan me tiedämme, mistä tässä oikeasti on kysymys. Tai ainakin sen tietää Unkarin hallituksen propagandaoffensiivin otollisin kohderyhmä, se, jonka pelätään karkaavan äärioikeisto-opposition Jobbikin karsinaan. Tietyissä piireissä ilmeisen päätelmän puki sanoiksi äskettäin Veszprémin katolinen piispa Gyula Márfi: itsekkäät, maallistuneet ja moraalittomat nykyihmiset eivät hanki lapsia vaan keskittyvät  nautiskeluun, ja näin syntynyt moraalinen tyhjiö imee puoleensa maahanmuuttajia, jotka sitä paitsi ovat kaikki islamisteja…

Alhaisen syntyvyyden ja ”perhearvojen” rappion valittelu on tietenkin kansallis-äärioikeistolaisten peruskauraa kaikkialla, mutta äkkinäistä hämmentää se itsestäänselvyys, jolla perhearvoista rakennetaan aasinsilta rasistiseen muukalaiskammoon. Piispa Márfin linjoilla ovat kuitenkin monet muutkin, kuten esimerkiksi ”Synnytä vielä yksi unkarilainen” -liike (!), joka näin herttaisella julisteella kutsuu ”jokaista vastuullisesti ajattelevaa unkarilaista” ensilauantaiseen tilaisuuteensa Budapestiin ns. Kotiinpaluun kirkkoon (reformoidun kirkon äärioikeistolaisimpien piirien henkiseen kotiin).

vandorbolcso.jpg

”III kansallisen väestökonferenssin” otsikko on ”Unkarilainen lapsi on Jumalan lahja”, ja koko tilaisuuden teemaksi on ilmoitettu ”Unkarin ja Euroopan väestön dramaattisen hupenemisen ja laittoman maahanmuuton väliset yhteydet”. Puhujina näkyy olevan kotimaisen äärioikeisto-opposition sekä eurooppalaisen uusfasismin edustajia. Kansallisvärisymboliikkaa ei ole säästelty, sitä vastoin ruutunauhakokardeja tai ruutupaitoja ei välttämättä tulla näkemään.

Vai jospa sittenkin – viime aikoina kovasti salonkikelpoisuuteen panostanut Jobbik puki vielä viikko sitten kansanedustajansa ruutupaitoihin solidaarisuuden merkiksi (vaikka kaikki ruutupaitakapinalliset eivät tästä olleetkaan kovin innoissaan). Poliittinen saalistus on käynnissä joka suuntaan. Ehkä jotakin ihan oikeasti on muuttumassa.

Advertisements

One Response to Ruutunauhaa ja muita uutisia

  1. Aniko Deak sanoo:

    Hei!
    Jos et ole vielä nähnyt tämän, kannattaa katsoa:

    t. Anikó

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: