Mielenosoituksen jälkeen

Suomen tiedotusvälineissä eivät Unkarin viime viikonlopun tapahtumat ihmeemmin näkyneet, joten kerrotaanpa lyhyesti, miten opettajien ja heidän tukijoidensa mielenosoitus sujui. Se sujui hienosti, sateisesta säästä huolimatta. Budapestin keskustan Kossuth tériä täytti sateenvarjomeri, jonka alla rajusti vaihtelevien arvioiden mukaan seisoskeli vähintään viisinumeroinen joukko opettajia ja muita koulujärjestelmän tilasta huolestuneita. Kyseessä oli siis ilman muuta viime aikojen merkittävin poliittinen mielenilmaus.

mp.jpg

”Jokaisella kunnon pedagogilla on sateenvarjo.” (Facebook-ryhmästä ”Camera obscura Hungarica”)

Mukana olleet kehuivat yksimielisesti mielenosoituksen tunnelmaa, joka oli ollut mieltäylentävän rauhallinen ja sivistynyt. Puheet olivat hyviä. Paljon mediahuomiota sai esimerkiksi koululaisten vanhempia edustaneen Gergely Fazekasin Fazakasin standup-numeroon verrattu puhe, jossa hän vertaili omia kouluvuosiaan nykymeininkiin. Ennen vanhaan kun luokasta paloi lamppu, vahtimestari, ”Lajos-setä”, tuli tikapuiden kanssa vaikka kesken tunnin vaihtamaan sen. Nyt projektorin lampun vaihtamiseen tarvitaan kirjelmä keskusvirastolle ja monta virkailijaa sitä käsittelemään. Ennen vanhaan koulukirjat olivat kehnolle paperille painettuja eivät olleet ns. ”kestäviä” [so. kierrätettäviä], mutta ainakaan kirjan kartassa Visegrád ei ollut väärällä puolella Tonavaa. Ennen vanhaan opettajien päivänä opettajille vietiin kukkia tai konvehtirasia, nyt opettajat ennen kyseistä päivää viestittävät diskreetisti oppilaiden vanhemmille, että toivoisivat mieluummin tusseja tai uuden taulusienen. Ennen vanhaan koulun käytävällä juoksemisesta rangaistiin, nyt oppilaat juoksevat käytävillä Cooperin testejä (koska pakollista koululiikuntaa on lisätty, mutta siihen ei ole saleja eikä tiloja). Ja kun ennen vanhaan oppilaiden vanhemmat tapasivat ehkä kerran vuodessa eivätkä juuri toisiinsa tutustuneet, nyt on väkisinkin tullut tietämään, että lapsen luokkatoverin isä on puuseppä, joka tarvittaessa korjaa hajonneet pulpetit, luokkaa ylempänä taas on oppilas, jonka isä, atk-ammattilainen, kutsutaan hätiin kun koulun tietokoneet lakkaavat toimimasta.

Erityisesti kuitenkin kiiteltiin naisesiintyjien puheita. Opettajien ammattijärjestöistä suuremman (ja tähän asti maltillisemman), PSZ:n johtaja Galló Istvánné kehotti päättäjiä nousemaan kuolleen hevosen selästä. ”Mustapukuinen sairaanhoitaja”, yhden naisen protestiliikkeestään tunnetuksi tullut Mária Sándor taas ilmoitti, että tilaisuuden päätteeksi vietettäisiin viiden minuutin hiljaisuus. Ja todellakin, kun puheet oli pidetty, viiteen minuuttiin ei kuulunut kuin pisaroiden ropsahtelua sateenvarjoihin ja liikenteen ääniä kauempaa. Paikalla olleet ovat kertoneet, että tämä hiljainen joukkovoimanosoitus oli kerrassaan katarttinen kokemus, joka sai unohtamaan kolean sään ja läpi kastuneet kengät.

Joukkovoimalla mutta sivistyneesti ja arvokkaasti hoidetun mielenilmauksen jälkeen vallanpitäjien reaktiot vaikuttavat entistä kummallisemmilta. Juuri mielenosoituksen alkaessa, väkijoukon jo kokoontuessa, uusi opetusasiain valtiosihteeri László Palkovics ilmoitti mielenosoituksen muuttuneen jo aiheettomaksi (okafogyott), koskapa tiistaisessa pyöreän pöydän keskustelussa oli muka jo sovittu kaikesta. (Kuten viime kuukausina Facebookin johtavaksi poliittiseksi humoristiksi noussut historioitsija Péter Konok huomautti, hänen mielestään mielenosoituksen syy ((a tüntetés) oka) ei viime aikoina ole suinkaan laihtunut (fogyott) vaan päinvastoin; pääministeri Orbánin pömppömahaa kommentoidaan julkisuudessa tavan takaa, ja myös valtiosihteeri Palkovics painii aivan eri sarjassa kuin edeltäjänsä, pieni ja siro rouva Czunyi.)

Pääministerin kansliaa johtava ministeri János Lázár puolestaan oli jo torstaisessa tiedotustilaisuudessa ilmoittanut, että opettajien pitäisi neuvotella hallituksen kanssa eikä ”rähinöidä” (balhézni). Edellinen korkeakouluasiain valtiosihteeri István Klinghammer julisti nyt tarvittavan ”sellaisia opettajia, jotka ovat järkeviä ja moraalisia ja välittävät näitä (arvoja) myös oppilailleen. Siksi minulta palaa päreet, kun katselen tv:stä sänkileukaisen, ruutupaitaisen opettajakunnan riehuntaa.” Tähän erään budapestilaisen koulun opettajakunta vastasi uudella, hyväntuulisella ryhmäkuvalla (taustalla koulun moraalisia arvoja edustava mietelause: Elä nykyhetkessä niin, että voit aikanaan katumatta muistella menneisyyttä):

ruutupaidat.jpg

Ja mitä rähinöintiin tulee, verkossa kiertelee hauskoja kuvasommitelmia, joissa rauhallisesti sateenvarjojensa alla seisovat opettajat (otsikolla balhé, ’rähinä’) rinnastetaan liekkimeri taustanaan tiiliskiviä viskoviin syksyn 2006 mielenosoittajiin. Tuolloinhan Budapestissa puhkesi suoranaisia mellakoita, joita Gyurcsányn sosialistihallitus joutui hillitsemään poliisin kumiluodeilla (joita osui myös ainakin yhden viattoman sivullisen silmään), silloisen oikeisto-opposition masinoimat maihinnousukenkäiset sänkitukat hajottivat paikkoja ja pahoinpitelivät poliiseja sairaalakuntoon, mutta nykyisen Fidesz-selityksen mukaan kyseessä oli ”kansalaisten rauhanomainen mielenilmaus”.

Mielenosoitus siis onnistui, mutta miten tästä eteenpäin? Opettajien lakkotoimikunta vaatii edelleen mm.

  • mahtikäskyllä kokopäiväiseksi kasvatetun koulupäivän lyhentämistä, pakollisten sisältöjen ja tuntimäärien vähentämistä;
  • koulujen vapauttamista valtion kouluhallintokeskuksen (KLIK) määräysvallasta, kouluille ja niiden johtajille enemmän itsenäistä päätäntävaltaa omista asioistaan ja itsenäistä budjetointia;
  • opettajien työaikasäännösten palauttamista ennalleen (viikoittainen työaika, jonka ylittävistä tunneista maksetaan erikseen), hallintotaakan keventämistä;
  • opettajille oikeutta valita käytettävät oppikirjat itse.

Opettajien tunnetusti kehnon palkkauksen parantaminen sitä vastoin ei näihin olennaisimpiin vaatimuksiin kuulu, vaikka hallitus on edelleen yrittänyt pelata kateuskortilla: ”opettajille on luvattu enemmän palkanlisiä kuin minnekään muualle julkiselle sektorille, ja silti ne kehtaavat mekkaloida, huomasivathan nyt kaikki?”

Mutta saadaanko lakkoa aikaan? Ja mihin tämä poliittinen tyytymättömyys voi kanavoitua? Mielenosoituksessa olivat läsnä kaikkien oppositiopuolueiden edustajat, Jobbikia myöten kaikki ovat kovasti opettajien takana, mutta järjestäjiksi puolueita ei huolittu. Mutta miten puolueettomalla kansanliikkeellä voi käydä vastustamaan hallitusta ja valtionhallintoa, joka ilmiselvästi on yhden ainoan poliittisen puolueen ja sen yksinvaltiaan johtajan käsikassara? Mustimman skenaarion mukaan Orbánin hallitus voisi vielä menestyksekkäästi käytellä ns. salamitaktiikkaa eli sodanjälkeisten stalinistien tunnetuksi tekemää vastustajien hajottamista viipale viipaleelta: ostetaan osa protestoijista omalle puolelle ja ajetaan loput riitelemään toisiaan vastaan. Niin kauan kuin unkarilaiseen toimintakulttuuriin kuuluu toisaalta jatkuva keskinäinen riiteleminen siitä, kuka on oikeassa ja kuka vielä oikeammassa, toisaalta aitosentrooppalainen porsaanreikien etsintä ja asioiden hoitaminen ns. ”järkevästi” päivänvaloa kestämättömin keinoin (megoldjuk okosban! ’hoidetaan tämä fiksusti’), tämä ei tunnu yhtään mahdottomalta ajatukselta. Valitettavasti.

 

Mainokset

4 Responses to Mielenosoituksen jälkeen

  1. Aniko Deak sanoo:

    Hei,
    tosi hyvä kirjoitus, mutta jos sallit pari täsmännystä:
    – stand-up tyyppinen isän nimi on FazAkas Gergely
    – hän viittasi ”tartós könyv”:iin, joka tarkoittaa sitä, että periskolussa jotkut oppilaat saavat nykyään koulukirjoja ilmaiseksi (tällä hetkellä luokka 1-3), mutta eräät kirjat ovat ns. pysyviä, eli lukuvuoden lopussa niitä pitää palauttaa koulun kirjastoon, ja niitä jaetaan seuraavana vuonna oppilaille
    Tästä seuraa, että niihin ei voi kirjoittaa lukuvuoden aikana, joka on aika hassu vaatimus, kun puhutaan esim. eka-luokkalaisten lukukirjasta…
    t. Anikó

  2. Aniko Deak sanoo:

    Oli erittäin hyvin hahmotettu; tämä asia on sellainen erikoisuus, jota ettei välttämättä koulun ulkopuolella oleva henkilö ymmärrä.

    • Niinpä. En ole koskaan ollut unkarilaisen koulun sisäpuolella näkemässä, mitä siellä tapahtuu. Unkarilaisen koulujärjestelmän ”lopputuotteita” kylläkin näen työssäni säännöllisesti, eivätkä ne yleensä anna kovin rohkaisevaa kuvaa tästä systeemistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: