Opettajien kapina

Unkarin pääministeri ei puhu kansalle vain erityisten kriisien aikaan tai ikävien toimenpiteiden edellä vaan säännöllisesti valtion yleisradion ykköskanavalla joka toinen perjantai. Viime perjantaina puheenaiheena oli viime aikojen kipupiste: koulu.

Unkarin koulujen tilanne on näiden blogahdusteni kestoaiheita. Ongelmia on kuvailtu moneen otteeseen: autoritaarinen, tottelemista ja ulkoa opettelemista korostava perinne, huonosti ja kunnianhimottomasti hoidettu opettajankoulutus sekä surkea palkkaus, joiden ansiosta opettajiksi ei todellakaan päädy lahjakkain tai soveltuvin osa väestöstä. Tähän kun lisätään vielä viime vuosien yritykset keskittää koulujärjestelmän hallintovalta ja siihen liittyvät bisnekset kuten koulukirjojen kustantaminen yksiin, hallitusta lähellä oleviin käsiin, niin tilanne alkaa olla kestämätön. Valtion uusissa oppikirjoissa, joita opettajat eivät enää voi valita samalla tavalla vapaasti kuin ennen, korostuvat kasvatuksen kansallis-ideologiset päämäärät mutta laadussa on toivomisen varaa. Kouluja hallinnoiva valtion keskusvirasto KLIK (Klebelsberg Intézményfenntartó Központ) on organisatorinen katastrofi, jonka mielivaltaiseksi koettu puuttuminen esimerkiksi koulujen johtajanimityksiin on kiristänyt tunnelmia monella paikkakunnalla. Kaiken huipuksi KLIK ei aina suoriudu edes maksujen hoitamisesta. Julkisuudessa on näkynyt uutisia esimerkiksi opettajista, joiden palkka on ollut maksamatta jo kuukausia, KLIKin hallintoon siirtyneissä kouluissa ei kuulemma aina ole kopiopaperia eikä liitua (vessapaperinsa ilmeisesti unkarilaiset koululaiset aivan säännöllisesti tuovat kotoa mukanaan), ja aivan äskettäin kerrottiin, miten pienellä Gyöngyöstarján-nimisellä paikkakunnalla Pohjois-Unkarissa koulu joudutaan sulkemaan lämmityksen puutteessa, kun KLIK ei maksanut kaasulaskua.

Viime vuoden lopulla miskolcilaisesta Herman Ottó Gimnázium -oppikoulusta käynnistyi opettajien kapina, johon nyttemmin on yhtynyt yhä useampia opettajia ja kouluja ympäri maata. Avoimessa kirjeessään opettajat valittavat ”reformeista”, joita tehdään hallinnon ehdolla ja lasten vahingoksi. Oppitunnit ovat lisääntyneet kohtuuttomasti, kun koulupäivät on mahtikäskyllä määrätty kokopäiväisiksi, ja samoin on lisääntynyt keskitetyssä kansallisessa opetussuunnitelmassa säädettyjen sisältöjen määrä, mikä merkitsee yhä enemmän järjetöntä pänttäämistä ja ulkoa opettelua. Myös opettajien työtunnit lisääntyvät tolkuttomasti, kun opetuksen ja sen valmistelun lisäksi on laadittava työurakehitysreformin edellyttämiä portfolioita sekä osallistuttava oman ja kollegoiden työn monitorointiin. Opettajat eivät pysty tarpeeksi keskittymään opettamiseen, eivätkä koulujen johtajat enää pysty johtamaan omia koulujaan. Hallitus ei kuuntele opettajien ääntä vaan neuvottelee itse pystyttämänsä opettajien edustuselimen (Nemzeti Pedagógus Kar, ‘kansallinen pedagogikunta’), siis oman itsensä kanssa. Tähän verkkovetoomukseen on tällä hetkellä ilmoittautunut yli 31 tuhatta tukijaa.

Onhan näitä kapinoita ja protesteja nähty Unkarissa viime vuosina monien eri ryhmien taholta. Opettajien protestit ovat kuitenkin kestäneet nyt monta viikkoa ja näyttävät laajenevan edelleen. Inhimillisten voimavarojen superministeri Zoltán Balog (jonka ministeriöön siis myös opetus- ja kulttuuriasiat kuuluvat) tunnusti pari viikkoa sitten, että reformien kanssa oli menty vähän liian pitkälle, niin kuin muutoksia tehtäessä helposti käy. Kuten unkariksi sanotaan, túltoltuk a biciklit (’työnsimme polkupyörää liian pitkälle’). Balog lupasi, että päätöksiä siirretään KLIKiltä taas lähemmäksi suoritusporrasta, niin että koulu voisi esimerkiksi itse päättää, paljonko taululiituja hankitaan. Protestit eivät tästä laimenneet, vaan ”polkupyörästä” on tullut niiden uusi iskulause. Viime viikolla Miskolcissa useampia tuhansia opettajia, opiskelijoita ja tukijoita marssi sateesta huolimatta mielenosoituksessa, jossa nähtiin myös tämä tikku-ukko-Bill-meemiä mukaileva banderolli:

zoli

”Tämä tässä on Zoli. Zoli työnsi polkupyörää liian pitkälle. Zoli ei ole hyvä tyyppi. Älä ole sellainen kuin Zoli.” (Gergely Túryn kuva hvg.hu-sivustolta)

Toimittaja, hallitusta tukevien ”rauhanmarssien” yhtenä järjestäjänä tunnettu András Bencsik yritti tukea päättäjiä kyseenalaistamalla opettajien ammattiyhdistyksen maineen. Saatuaan selville, että opettajaliitto PSZ:n puheenjohtaja, unkarilaisittain Galló Istvánné eli István Galló -nimisen miehen vaimo on omaa sukua Péter, hän julisti Facebook-sivullaan, että opettajia johtaa vihatun ja pelätyn Gábor Péterin, stalinisminaikaisen valtionpoliisi ÁVO:n johtajan tytär. Totuus selvisi nopeasti: rouva Gallón isä oli sukunimeltään Péter mutta aivan eri henkilö, ja itse asiassa rouva Gallón syntyessä sekä ÁVO:n Gábor Péter että hänen vaimonsa olivat istuneet jo lähes vuoden verran vankilassa. Bencsik pyysi anteeksi ja poisti postauksen, mutta opettajien ja koulujärjestelmän tilanteesta huolestuneiden tavallisten unkarilaisten mieli tästä tuskin keveni.

Näin ollaan tultu tilanteeseen, jossa itse pääministerin pitää radiohaastattelussaan puuttua koulujärjestelmään ja sen tulevaisuuteen. Orbánin mielestä nykyisen hallituksen astuessa valtaan vuonna 2010 Unkarin koulujen tilanne oli katastrofaalinen eikä sitä voinut auttaa kuin perinpohjaisella uudistuksella, ja hän uskoo edelleenkin lujasti, että uudistus on etenemässä oikeaan suuntaan. Kunnon pelimiehenä Orbán yrittää myös peluuttaa protestoivia ammattiryhmiä toisiaan vastaan:

Tahtoisin kiittää Unkarin yhteiskuntaa siitä kärsivällisyydestä ja niistä voimanponnistuksista, joita se viime vuosina on osoittanut opettajien hyväksi. Unkarin yhteiskuntahan hyväksyi sen, suorastaan ehkä tukikin sitä, että kun saatamme voimaan urakehitysmallin ja toteutamme merkittäviä palkankorotuksia, niin opettajat asetetaan ensi sijalle. Minä en siis ole tavannut sellaista poliisia, sotilasta tai hallintovirkamiestä, joka olisi sanonut, että opettajien ei pitäisi olla etusijalla, kun palkkoja laitetaan kuntoon, ja nyt puhumme hyvin suurisuuntaisista palkankorotuksista. Me siis olemme sijoittaneet koulutusjärjestelmän kehitykseen 450 miljardia forinttia [vajaat 1,5 miljardia euroa], palkkapuolelle taas noin 230 miljardia forinttia. Ei ole sellaista alaa Unkarissa, joka olisi saanut läheskään 700 miljardin lisäystä rahoitukseensa viime aikoina, mutta eivät poliisit, eivät hallintovirkamiehet, eivät työllistämistyöläiset ole sanoneet, että meille ensin, vaan ymmärtäneet, että tärkeintä on lapsi, heidän perheidensä tulevaisuus ja koko maan tulevaisuus on lapsissa, siksi kehittämisessä ja palkankorotuksissakin opettajat on päästettävä etusijalle.

Selväkielellä: Huomasivathan nyt sairaanhoitajat, poliisit ja muut julkisen sektorin työntekijät, jotka viime aikoina ovat valittaneet surkeaa palkkaustaan, että opettajia hyysätään? Eikö teistäkin siis, vink vink, opettajien pitäisi pitää turpansa tukossa?

Itse asiassa opettajien palkkaus irrotettiin vuosi sitten minimipalkasta ja asetettiin omien erillissäädöstensä alaiseksi. Eduline.hu-sivuston joulukuisen artikkelin mukaan opettajat ovat tämän takia jo menettäneet jopa 20.000 forinttia kuussa. Tämä on päivän kurssin mukaan vajaat 70 euroa eli ei mikään huikea summa – paitsi jos muistamme, että korkeakoulusta valmistuneen opettajan alkupalkka on 171.434 forinttia eli 554 euroa kuussa. (42-44 vuoden työkokemuksella (!) sen voi saada nousemaan jopa yli 320.000 forintin eli hieman yli tuhannen euron!) Tätä ajatellen en ihmettelisi, jos opettajat eivät vielä varauksettomasti innostuisi kehitysmäärärahojen lupauksista niin kauan kuin ne eivät oikeasti tunnu omassa palkkapussissa – ja niin kauan kuin palkkapussi ei edes tule ajoissa.

Merkkinä siitä, että opettajien protesti otetaan vakavasti, on myös tuore henkilövaihdos. Opetusasioiden valtiosihteeri Judit Czunyiné Bertalan, jota Orbán on aiemmin ylistänyt ”yhdeksi lahjakkaimmista poliitikoista, ei vain naisista vaan ylipäätään”, siirrettiin uusiin tehtäviin, digitaalisesta sisällöntuotannosta vastaavaksi komissaariksi. Tilalle astuu valtiosihteeri László Palkovics. Vaikuttaa jotenkin oudon tutulta: kun isot pojat ovat möhlänneet, joku onneton naisparka kantaa vastuun ja eroaa, ja pojat voivat naureskellen antaa homman jatkua.

Magyar Nemzetin, entisen hallituksen äänitorven mutta nykyään yhä kriittisemmäksi muuttuvan sanomalehden haastattelussa kuuluisa kasvatuspsykologi Tamás Vekerdy ennustaa Unkarin koulutuspolitiikalle täydellistä perikatoa. Suomen esikuvan mukaan pitäisi vähentää sisältöjen pänttäämistä, kohentaa opettajien koulutustasoa, arvostusta ja itsenäisyyttä, antaa tilaa luovuudelle. Vaan ei:

Viktor Orbánilla on mainio neuvonantaja, teollisuus- ja kauppakamarin johtaja, joka on jo aikaa sitten sanonut, että ei tarvita näin paljoa ylioppilastutkinnon suorittajia. Autoritaarinen järjestelmä tarvitsee pikku hammasrattaita, alamaisia. Samaan aikaan koko maailma on kehittymässä siihen suuntaan, että on opittava enemmän, pitemmälle. Lontoon Cityn johtajia tutkittaessa ilmeni, että suurin osa ei ollut opiskellut johtamistaitoa tai taloustiedettä vaan humanistisia aloja. Humanistinen koulutus antaa näköalaa, tekee joustavaksi, tiedämme hyvin, että tieteidenvälinen koulutus, joka liikkuu kahden alan välillä, on erityisen tehokasta. Me teemme useimmille yhä vaikeammaksi saavuttaa sitä, mitä aikamme vaatisi ja mikä auttaisi yksittäisen ihmisen kehitystä, sitä, mistä yhteiskunnalle olisi eniten hyötyä. Ei tarvita luovia ihmisiä, ei tarvita riippumattomia, yritteliäitä ihmisiä, sillä he ovat äänestäjinä arvaamattomia. Ei ole muuta päämäärää kuin hyvin ohjattavissa olevan, kasvottoman massan muodostaminen.

Ensi viikonloppuna, 13.2., on Budapestiin julistettu valtakunnallinen opettajien mielenosoitus. Ja yksi seikka puhuu sen puolesta, että opettajien protesti voisi kantaa koulujen seinien ulkopuolellekin. Nimittäin, kuten László Szily 444.hu-sivustolla muistuttaa: Fidesz-puolueen keskijohdossa, parlamentissa ja valtion laitosten johtopaikoillakin istuu kolme-neljäkymppisiä puoluekaadereita, joiden omat lapset käyvät koulua ja saavat siellä itse kokea koko järjestelmän järjettömyyden, turhautuneet ja leipiintyneet opettajat, onnettomat oppikirjat ja kohtuuttoman läksytaakan.

Saapas nähdä, miten tässä vielä käy.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: