Kolme kuvaa Unkarista

Hyvät lukijat, tänään ajattelin nopeasti tarjoilla valtiovarainministerimme tunnetuksi tekemään tyyliin kolme pointsia. Olkoot ne kolme tällä hetkellä Unkarin mediajulkisuudessa kelluvaa juttua, joita voisi kuviksikin nimittää. Ensimmäisen kuvallista puolta en tosin viitsi tähän laittaa näkyviin.

1. Taas kerran kysytään, voiko tämän syvemmälle enää vajota

Olen monesti käyttänyt Unkari-juttujen lähteenä 444.hu-uutisportaalia. (Unkarilaisessa näppäimistössä huutomerkki löytyy nelosnäppäimen takaa.) Se on iltalehtityylinen, gonzoa kaihtamaton sivusto, jonka jutut ovat reippaasti leveällä pensselillä huideltuja, vitsit samoin reippaan koulupoikamaisia enemmän kuin hienostuneen laadukkaita – mutta yleisote Unkarin nykymeininkiin on kainostelemattoman kriittinen. Samaan tyyliin pyrkii politiikan toisella laidalla hallituksen epävirallinen äänitorvi, gonzahtava uutissivusto, jonka otsikko ja osoite on – heh heh – 888.hu. Kasisivuston taustavoimana on itse pääministeri Orbánin salaperäinen medianeuvonantaja, ”riippumaton” liikemies, juorulehtien ahnaasti seuraamaa luksuselämää viettävä Árpád Habony.

Muutamia päiviä sitten kasisivusto meni räväkkyyden tavoittelussaan kenties liian pitkälle. Otsikolla ”Antaa tulla vähän vanhaa kunnon sosialistista retropornoa” se julkaisi joltakin erotiikkasivustolta kaivettuja parin vuosikymmenen takaisia alastonkuvia Tímea Rábasta, vuoden 1991 Miss Unkari -kilpailun ensimmäisestä perintöprinsessasta ja 90-luvun lottotytöstä, joka nykyään tunnetaan sosialistipuolue MSZP:n johtajan József Tóbiásin puolisona. Jutun kärki oli tähdätty Tóbiásiin, jonka bordellivierailuista myös kerrottiin ilkeitä juoruja, ja pääsanomana oli suunnilleen: ”ähä ähä, miltä mahtaa äijästä tuntua olla naimisissa naisen kanssa, jonka kuvaa kaikki 90-luvun nuorukaiset ovat käyttäneet yksinäisten käsityöiltojensa viihdykkeenä?” Jutun lopussa julkaistiin muutama kaunis kasvokuva pariskunta Tóbiásin teini-ikäisestä tyttärestä, joka ilmeisesti on aloittelemassa mallin hommia (kuvat oli ylpeä äiti postannut omalle Facebook-seinälleen), ja todettiin tekohurskaasti, että ”todella kaunis tyttö, toivottavasti ei jatka isänsä poliittisella eikä äitinsä pornouralla”.

Juttu on nyt nostattanut äänekästä moraalista paheksuntaa ympäri unkarinkielistä nettiä. Jopa Fidesz-valtapuolueen sisällä on loukkaannuttu oppositiojohtajan puolesta. Puolueen parlamenttiryhmän varajohtaja Gergely Gulyás kirjoittaa Facebookissa:

Porvarillisten arvojen nimissä, joita meidän silmissämme ei voi pitää tuotteena, voimme tyynesti ilmoittaa, että hyvän maun omaavalla ihmisellä ei voi olla mitään asiaa 888.hu-sivuille. Täysi solidaarisuuteni MSZP:n puheenjohtajan perheelle.

Mielenkiintoisinta on tietenkin, mitä esimerkiksi Egyenlítő-blogi tämän johdosta päättelee. Miten pääministeri Orbánin omana suojattina pidetty Gulyás voi hyökätä Orbánin lähipiiriin kuuluvan Habonyn julkaisun kimppuun? ”Porvarillisiin arvoihin” viittaaminen antaa ymmärtää, että kyse on Fidesz-puolueen sisäisistä taisteluista. Eikä ehkä niinkään ideologisesta kiistasta kristillis-konservatiiviänkyröiden ja maltillisemman kansanpuolue-suurkoalitioporukan välillä, vaan aivan henkilökohtaisesta valtakamppailusta Orbánin kahden perintöprinssin kesken. Habony ja hänen propagandakoneistonsa kuuluvat ”propagandaministeri” Antal Rogánille, nyt Gulyás olisi ilmaissut sijoittuvansa Rogánin pahimman kilpailijan, kansliaministeri János ”Jolla ei ole mitään, ei myöskään ole minkään arvoinen” Lázárin puolelle.

Isot pojat siis tappelevat. Naisten ruumiiden yli.

2. Meidän laulumme soi!

Pari vuotta sitten yleiseksi naurunaiheeksi nousi kansakunnan yhteishenkeä nostattamaan tarkoitettu hilpeä pop-renkutus: ”Uneksin aprikoosipuusta, jonka alla kaikki tanssivat”. Sitä olisi pitänyt koko kansan yhdessä laulaa ”kansallisen yhteishengen päivänä” eli Trianonin rauhansopimuksen muistopäivänä. Naiivia säveltä, kliseistä sovitusta lapsikuoroineen ja vaivaannuttavan hölmöä tekstiä puitiin sosiaalisessa mediassa niin murskaavaan sävyyn, että ilmeisesti hengennostatusprojektin tehtäväkseen saaneet tahot näkivät parhaaksi vähitellen unohtaa koko idean.

Ei kun ei sittenkään. Kansallisuuspolitiikasta vastaava valtiosihteeri Árpád János Potápi julisti juuri käynnistyneeksi Örökségünk (’Perintömme’) -nimisen ”liikkeen”, jonka tavoitteena on nostattaa kansallisen yhteenkuuluvuuden tunnetta unkarilaisissa rajojen molemmin puolin – rajantakaisten unkarilaisvähemmistöjen mobilisoiminenhan on Unkarin nykyhallituksen keskeisiä tavoitteita – sekä maasta muuttaneissa unkarilaisissa, joita laulun myös on tarkoitus puhutella ja varmaan myös houkutella takaisin. Laulun on säveltänyt ydinvoimalakaupunki Paksista kotoisin oleva muusikko, ja kampanjan yksi tukija, Paksin ydinvoimalan johto, näkee tämän laulun myös keinona osoittaa kansalle, että Paksin voimala on turvallinen. (Ihan totta. Näin tässä jutussa sanotaan.) Isänmaallisten unkarilaisten rajojen molemmin puolin odotetaan ja toivotaan laulavan laulua ja liittävän siitä tekemänsä videoklipit kansallisen filmiteoksen aineistoksi.

444.hu-sivusto tiivistää laulun olennaisimman osan jutussaan ”Okei, nyt loppui maastamuutto, tässä tulee hallituksen salainen ase”:

” Ihanasti puhutte. Ilo on kuulla ääntänne.

Niille, jotka jaksavat kuunnella koko kappaleen, tässä YouTube-linkki. Popballadihemmo, vähän etnommalla otteella laulava nainen, perus-kitara-rumpujumputuksen sekaan jonkinlaista kansanmusiikkimeininkiä veivaava viulisti sekä tietenkin erilaisiin kansallis-kulttuurisesti merkittäviin paikkoihin parkkeeratut lapsikuorot julistavat:

Tässä olemme taas. Taas pitkästä aikaa istahdimme yhdessä hetkeksi, mutta vielä emme voi asettua lepäämään.
Meillä on vielä työtä maailmassa, runsaasti tehtävää, jotta säilyisi keskuudessamme se, missä meidän täytyy aina elää:
Ihanasti puhutte. Ilo on kuulla ääntänne. Ja toivon että toivotte vielä parempaa, missä olette [???].
Sillä ei ole rajaa siellä, missä yhtä kieltä puhutaan, ja veljeksi tunnetaan ihminen, kiittäkäämme taivasta. Sillä –
[lapsikuoro:] opin sen, säilytän sen, opetan sen, annan sen eteenpäin,
vanhempieni kieltä, lasteni ääntä en päästä sammumaan, en anna sitä viedä.

Vielä unkariksi tunnen, unkariksi pelkään, unkariksi pyydän sinua, unkariksi ymmärrän,
unkariksi itken, unkariksi sanon sen: unkariksi kirjoitan, unkariksi hymyilen,
unkariksi taistelen, unkariksi siedän, unkariksi sykin.
Ja unkariksi uneksin.

 

3. Vuoden lehtikuva

Uutistoimisto MTI:n valokuvaaja Tibor Illyés voitti Károly Escher -valokuvakilpailun tällä kuvalla. Se esittää pääministeri Orbánia puolisoineen entisen Unkarin presidentin Árpád Gönczin hautajaisissa, joista muodostui eräänlainen epävirallinen opposition mielenosoitus. Göncz oli itse toivonut, ettei häntä haudattaisi virallisin valtiomenoin ja etteivät hautajaisissa puhuisi hallituksen ja parlamentin johtohahmot tai presidentti Áder. Viktor Orbán ja hänen vaimonsa Anikó Lévai saapuivat hautajaisiin yksityishenkilöinä, eivät menneet kutsuvieraspaikoille istumaan vaan pysyttelivät taka-alalla, missä heitä ympäröi yleisön… niin, kuten 444.hu-sivusto otsikoi: Katso vain näitä ilmeitä!

6oi11e8my6wp1beiks

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: