Vitsillä ja tosissaan, osa 2

Niin kuin viimeksi jo totesin, elämme aikoja, joina parodian ja ironian rajaa on toisinaan mahdotonta erottaa. Viimeksi otin tästä esille itävaltalaisen esimerkin, nyt voisi olla taas Unkarin vuoro – missä jo pitkään on huokailtu, että Hírcsárda (‘Uutiskievari’, meikäläisen Lehti-lehden tai Uutissirkuksen tapainen vitsiuutissaitti) alkaa käydä tarpeettomaksi. Juuri äsken Hírcsárda postasi suoraan Facebook-sivulleen suoraan ”oikeista” uutislähteistä tiedon, jonka mukaan Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF epäilee Unkarissa EU-tukien käyttöä valvovien viranomaisten suhmuroineen EU:n korruption vastaiseen taisteluun myöntämiä rahoja omiin taskuihinsa – siis Unkarissa korruptiontorjuntarahatkin joutuvat korruption uhriksi.

Mutta ei nyt puhuta korruptiosta vaan mennään niille hämärän rajamaille, joilla vakaa usko ja sen pilkka sekoittuvat toisiinsa, ja luodaan silmäys Unkarin nykyisten vallanpitäjien innokkaimpiin kannattajiin ja ihailijoihin. Pääministeri Orbán ja hänen puolueensa Fidesz ovat kulkeneet pitkän matkan nuorista pitkätukkaisista protestoijista (lyhenne Fidesz tulee puolueen entisestä virallisesta nimestä, joka vuoteen 1995 asti oli Fiatal Demokraták Szövetsége ‘Nuorten demokraattien liitto’) kansallis-konservatiiviselle koti-uskonto-isänmaa-linjalle. Nykyiset peruskannattajat eivät ole nuorta älymystöä; toki Fidesz-puolueella on oma nuorisojärjestökin, nimeltään Fidelitas, mutta opiskelevasta nuorisosta – niistä, jotka eivät ole täysin turhautuneet kaikkeen politiikkaan tai valuneet ulkomaille – suurin osa tuntuu kannattavan taitavasti nuorisotyönsä organisoinutta äärioikeistopuolue Jobbikia. Tyypillinen Fidesz-puolueen aktiivikannattaja on hieman kypsemmässä iässä, usein eläkeläinen ja usein hieman vähemmän koulutettu.

Fidesz-kannattajien ns. syviä rivejä pilkataan opposition viestimissä ja älymystön somekuplissa tavan takaa ns. mummotodellisuudessa eläviksi tietämättömiksi eläkeläisiksi. Tämä Viktor Orbánin ihailijajoukko ei ole kiinnostunut veropolitiikasta (unkarilaiset eläkeläiset eivät ilmeisesti maksa veroja), koulutusjärjestelmästä, korkeakulttuurista, yritystaloudesta tai kansainvälisten sijoittajien toimintaedellytyksistä Unkarissa – päinvastoin se suhtautuu lähtökohtaisen epäluuloisesti kaikkeen ulkomaiseen ja kansainväliseen. (Kieliä ei pahemmin osata, ja kansainvälisyydestä hössöttäminen on kommunistien juttuja, tai mikä vielä pahempaa, juutalaisten.) Sitä vastoin eläkeläisiin vetoaa muukalaiskammon ja kansallisromanttisen isänmaallisuuden ohella arkeen pieniä helpotuksia tuova talouspolitiikka, etenkin ns. rezsicsökkentés eli energia- ja kunnallistekniikkalaskujen pienentäminen valtion mahtikäskyllä. Mummo, joka huomaa kaasu- ja sähkölaskun pienentyneen (ja se on tärkeä asia: viikko sitten uutisoitiin, että Unkarissa on tänä talvena jo 38 ihmistä paleltunut kuoliaaksi lämmittämättömään asuntoonsa, useat heistä iäkkäitä ihmisiä, joiden ilmeisesti on pitänyt valita, käytetäänkö eläke energialaskuun vai ruokaan), ei välttämättä osaa laskea, että samaan aikaan arvonlisävero on Unkarissa Euroopan korkeimpia ja hallituksen muut toimenpiteet ovat kenties jo mitätöineet rezsicsökkentésin kuluttajan kukkarolle suomat helpotukset.

Suhteellisen iäkkäässä, kielitaidottomassa ja vähemmän koulutetussa kannattajajoukossa korostuu kriittisen ajattelun, kielellisen sivistyksen ja medialukutaidon heikkous. (Tästä on Zsolt Hanula jo aiemmin kirjoittanut niin hauskasti, että tein jutusta pikasuomennoksen: kiltit mummelit, jotka päivät pitkät postailevat Facebookiin lastenlastensa, söpöjen kissanpentujen tai Coelho-sitaatilla makeutetun palmuranta-auringonlaskun kuvia, ovat usein aivan vastustuskyvyttömiä sekä rajatietohuijauksille että synkeille salaliittoteorioille, niin että heidän sivuillaan voi sydämenkuvien ja herttaisuuksien seassa vyöryä verta ja suolenpätkiä kaihtamatonta vihapuhetta.) Tästä taas on liiankin helppoa poimia esimerkkejä virtuaalisiin häpeäpaaluihin itseään fiksumpina pitävien lukijoiden naurettaviksi. Yksi tällainen on Tumblr-saitti Szeretlek Viktor! (‘Rakastan sinua, Viktor!’), johon olen ollut ilkeästi koukussa jo jonkin aikaa.

fideszes

Fideszläistä ihanaa siunattua sunnuntaita toivotan oikein lämpimästi teille kaikille! Löysin vanhemman kuvan, Viktor Orbánista, jaan sen Teillekin! Tässä hänellä ei vielä ollut niin paljon huolia kuin elämä sittemmin on hänelle tuonut! Me rakastamme ja kunnioitamme sinua, Viktor Orbán, olemme uskollisia seuraajiasi ja tulemme aina olemaan! Kuljemme yhteisvoimin kohti vuoden 2018 vaaleja. Meidän täytyy voittaa!

Szeretlek Viktor! -sivustolle keräillään tahattoman huumorin helmiä sosiaalisesta mediasta, esimerkiksi sellaisista Facebook-ryhmistä kuin ”Viktor Orbánin puolesta! Juli Szűcsin poliittinen ryhmä!”, ”Unkarilaiset Fidekszen puolesta” tai ”Olen unkarilainen, äänestän Fidesztä”. Tekstit ovat tunteikkaita, huutomerkkejä ja sydämenkuvia ei säästellä, oikeinkirjoitus on usein hieman horjahtelevaa ja monilla ISOT KIRJAIMET JÄÄVÄT PÄÄLLE, kun kerran on tärkeästä isäm maan asiasta kysymys. Viktor Orbánin ihailijapostin lisäksi tässä aineistossa nousevat esiin kansainvälisen vasemmistoliberaali-suuryritys-tiedättekylläkeiden salaliiton luihut juonet, katalat Brysselin herrat ja ilkeä kotimainen oppositio, joka ei tajua arvostaa sankarillisen pääministerimme uurastusta… Vuoden 2015 keskeisiä teemoja oli tietenkin pakolaiskriisi, jonka nämä syvät rivit tietenkin ymmärsivät ulkovaltojen ilkeäksi juoneksi: valepukuisia terroristeja kaikki.

Osa sivustolle aineistoa ”toimittavista” ryhmistä on suljettuja, ja aina toisinaan niistä tihkuu julki myös ylläpitäjien kiukunpurkauksia niitä ryhmään soluttautuneita kohtaan, jotka ovat ruutukaappailleet ryhmän sisäisiä postauksia ja levittäneet niitä suuren yleisön naurettaviksi. Puhumattakaan yllättävistä teknisistä ongelmista. (Vai miten niin yllättävistä? Tiedetäänhän, ketkä tämän Facebookinkin takana ovat. Tarvitseeko sanoa enempää kuin nimi Zuckerberg…)

sandorkinga1.png

sandorkinga2.png

Rakkaat ryhmäläiset! Kirjoitan teille ystävämme Pisti Soltin julkaiseman muistiin panon takia. Kun tässä luen kommenttejanne, minusta tuntuu, että ollaan kaikki samassa veneessä. Emme tiedä oikeaa syytä, voimme vain arvailla. En tiedä, kenellä mitenkin, mutta minä itse, henkilökohtaisesti, en pysty edes avaamaan sivuja, tai vain harvoin, ainakin 10 minuutin odotusajalla. Kuten tiedätte, minulta hajosi tikku ja myös kone. En oikein pysty työskentelemään. Usein en pysty tykkäämään, enkä kommentoimaan, valokuvien lataaminen, varsinkaan ei onnistu. Ehkä viikko sitten, luin jostakin, että facebook oli ilmoittanut, että pari päivää tehdään korjaustöitä, en enää muista, milloin. Kenenkään ei pidä loukkaantua kenellekään, jos kaveri tai ryhmäläinen ei ole tykännyt tai kommentoinut. Minäkään en pysty käyttämään konettani niin kuin haluaisin, vaikka koneeni on asennettu uusiksi jo monta kertaa, tikunkin pitäisi toimia. Ongelma on, että minulla ei hidastele vain facebook vaan koko netti. En edes oikein pysty lataamaan mitään, että saisin laitetuksi sen sivullemme. (…)

Tähän ihastuttavaan postaukseen saapui useita kommentteja, joissa ryhmäläiset vahvistivat, että monella muullakin kone oikuttelee, hidastelee, sähköpostiohjelma lähettää outoja viestejä – toisin sanoen: älkää hätäilkö, vika ei ole teidän koneissanne vaan tiedätte kyllä missä.

Mutta äskettäin juuri tämän päivityksen kirjoittaja, ilmeisesti kypsähkönikäinen rouvashenkilö, sai iloisempaa kirjoitettavaa:

IHAN OIKEASTI KIITOS!

Sanon suoraan, että en koskaan tosissani uskonut, että huonokin mainos voi olla hyvää mainosta! Kiitän sitä asianomaista, joka mainosti kirjoituksiani ja runojani niin että kopioi niitä täältä ja julkaisi omalla trumbl sivullaan.

Ne taas laittoivat sen googleen, vieläpä niin, että riittää, kun kirjoittaa hakukohtaan minun nimeni. Sieltäpäs löytyikin minusta runsaasti aineistoa. Ensin olin vihainen.

Mutta sitten joulun alla jotain lähti liikkeelle. Ensin pyydettiin lupaa esittää yksi minun runoni jouluohjelmassa.

Sittemmin on tullut monen laisia pyyntöjä, julkaista minun runojani, minun muistiinpanojani. Ja nyt sain tarjouksen yhdeltä bloggaajalta, että saisin pyörittää omaa palstaa, mistä maksetaan pieni palkkiokin!

Tämän suurempaa apua en ole vielä saanut keneltäkään!

Pyydän anteeksi kaikilta ystäviltäni, ja tuttaviltani, että olette avunannon suhteen jääneet vähän taka alalle, mistä tässä nyt vielä kerran, kiitos!

OLEN VIELÄKIN IHAN HÄMMENNYKSISSÄNI ETTÄ OLEN SAANUT NÄIN PALJON APUA VIHOLLISELTANI.

Pilkka osui omaan nilkkaan, hyvyys voitti ja ilkeys sai pitkän nenän, kun häijyn trollin julkihäpäisy-yritys ymmärrettiinkin joissakin lukijapiireissä aivan toisin. Ja jos rouva Sándorilta tähän mennessä julkaistuissa teksteissä olisi ollut enemmän ymmärrystä koko ihmiskuntaa kohtaan ja vähemmän avorasismia tai maailmanlaajuisen vapaamuurarisalaliiton yhteyksiä Unkarin poliittiseen oppositioon, olisi vielä helpompi vilpittömästi iloita yhden amatöörikirjoittajan puolesta, joka lopultakin on saanut isänmaallisille runoilleen hieman lisää julkisuutta.

Advertisements

One Response to Vitsillä ja tosissaan, osa 2

  1. mirjamar sanoo:

    Toivottavasti et häiriinny, koska linkitin artikkelisi ryhmälleni ”Erno Paasilinna – satyricon” Facebookissa ;-)…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: