Leipää, ruusuja ja kuponkeja

Hyvät lajitoverit, tämä blogahdus yrittää vilpittömän amatöörimäisesti yhdistää kulttuurihistoriaa ja talouspolitiikkaa.

Lähdetään liikkeelle 1200-luvun alusta, jolloin eli myös Thüringenin Pyhänä Elisabetina tunnettu ”Árpád-sukuinen Pyhä Elisabet”, Árpád-házi Szent Erzsébet, niin kuin unkarilaiset häntä kutsuvat. Elisabet syntyi Unkarin kuninkaan Andreas II:n tyttärenä vuonna 1207 mutta vietiin jo nelivuotiaana Saksaan, Thüringenin maakreivin Hermann I:n hoviin, missä häntä kasvatettiin maakreivin samannimisen pojan kihlattuna. Kun Hermann nuorempi kuitenkin kuoli ennen kuin Elisabet oli ehtinyt edes tuon maailmanajan mukaiseen naimaikään, hänen tilalleen astui veli Ludvig, jonka kanssa Elisabet vihittiin 1221. Avioliitto oli onnellinen mutta jäi lyhyeksi. Ludvig kuoli 1227, ja sen jälkeen hänen sukulaisensa kohtelivat Elisabetia kaltoin. Viimeiset vuotensa Elisabet eli köyhää nunnan elämää, ankaran rippi-isän kannustaessa häntä aina vain tiukempiin lihankuoletusharjoituksiin.

Elisabet kuoli 1231, siis nuorena mutta jo kuuluisana hurskaudestaan ja laupeudentöistään, ja hänen ympärilleen syntynyt kultti asianmukaisine ihmeineen johti pyhäksi julistamiseen jo 1235. Elisabetista tuli pian yksi katolisen Euroopan suosituimmista pyhistä, ei vähiten siksi, että hänessä ehkä ensi kertaa hartaus ja kieltäymys yhdistyivät sekä nuoren ja kauniin glamour-prinsessan että vaimon ja äidin rooliin. Kerrotaan hänen asettaneen ankaralle hengelliselle ohjaajalleen sen ehdon, että aviomiehen oikeudet eivät saisi joutua kärsimään vaimon uskonnonharjoituksesta, ja Wartburgin linnan emäntänä hän täytti edustusvelvollisuutensa asianmukaisen upeasti pukeutuneena mutta piti juhlapuvun alla tuskallisen raapivaa jouhipaitaa.

Elisabet muistetaan etenkin köyhien ja sairaiden auttajana. Legendan mukaan hän perusti orpokodin ja sairaalan, missä hän omin käsin pesi spitaalisten haavoja, ja miehensä sotaretkellä ollessa hän tämän sukulaisia uhmaten jakeli linnan varastoista elintarvikkeita nälkää näkeville. Kirkkotaiteessa hänet kuvataan kantamassa ruusuja korissa tai esiliinassaan. Tämä liittyy ns. ruusuihmeeseen: Elisabet, joka leskeksi jäätyäänkin jatkoi laupeudentöitään, oli viemässä leipää köyhille, kun hänen lankonsa Heinrich tuli tiukkaamaan, mitä hänellä oli korissaan. (Toisen version mukaan tämä tapahtui vielä Elisabetin avioliiton aikaan ja kysyjänä oli Elisabetin mies Ludvig.) Peläten, että avustustyö kiellettäisiin, Elisabet turvautui hätävalheeseen ja sanoi korissa olevan ruusuja. Kun kori sitten avattiin, leivät olivat muuttuneet tuoksuviksi ruusuiksi, koska Kaikkivaltias ei halunnut pyhän naisen joutuvan valehtelijana häpeään.

Elisabet ja ruusuihme. Maalaus Steiermarkista, n. 1525 (Wikimedia Commons)

Pyhä Elisabet on ollut tietenkin erityisen tärkeä unkarilaisille, ja Erzsébet on aina ollut Unkarin suosituimpia naisennimiä. Näin siitä huolimatta, että Elisabet vietti jokseenkin koko tietoisen elämänsä Saksassa. (Unkarilaiset ovat toki yrittäneet parhaansa yhdistääkseen Elisabetia kotimaahansa. Ruusuihme-legendaa on joissakin versioissa sijoitettu Unkariin ja Elisabetin lapsuuteen: jo kolmivuotias taaperoinen olisi ollut kantamassa leipää köyhille ja joutunut tekemään siitä tiliä kuningas-isälleen.) On siis selvää, että kun Unkarin nykyinen hallitus panostaa kansallisromanttisiin perinteisiin ja kristillisiin arvoihin, myös Pyhä Elisabet otetaan taas köyhien auttamisen symboliksi.

Vuonna 2012 erityisellä lailla säädetyn ”Elisabet-ohjelman” on tarkoitus taata köyhille ja etenkin heikompiosaisille lapsille mahdollisuus lomailuun ja virkistykseen sekä kunnon ruokailuun. Ohjelman puitteissa on järjestetty lomaleirejä sekä jaettu Elisabet-kuponkeja (Erzsébet-utalvány), joilla voi lunastaa aterioita, elintarvikkeita, koulutarvikkeita, vaatteita tai jopa lippuja urheilutilaisuuksiin. Kääntöpuolena on, että tällä tavalla valtio monopolisoi etenkin ruokakuponkibisneksen omaan hallintaansa. Elisabet-ohjelma ei ainoastaan auta heikompiosaisia, vaan Elisabet-kupongeista, joita periaatteessa kuka hyvänsä voi ostaa ja käyttää, on tullut muiden lounassetelien voittoisa kilpailija. Voittoisa siksi, että laki ja viranomaiset asettavat Elisabet-kupongit verotuksellisesti muita suotuisampaan asemaan. Niinpä, kirjoittaa Ténytár-blogi, kolmesta Unkarissa toimivasta kansainvälisestä lounassetelifirmasta yksi on jo kaadettu, kaksi muuta vararikon partaalla. Valtion monopoliasemaan nostama Elisabet-ohjelma toki auttaa köyhiä mutta tuottaa siinä sivussa lounassetelibisneksellä mukavaa voittoa, joka ilmeisesti kanavoituu asianmukaisiin Fidesz-puoluetta lähellä oleviin taskuihin sekä tämän liikeimperiumin laajenemiseen entisestään.

Elisabet ja pääministeri Orbán jakavat kakkua. Ténytár-blogin kuvitusta.

Elisabet ja pääministeri Orbán jakavat kakkua. Ténytár-blogin kuvitusta.

Kun ollaan EU:ssa ja mukana on ylikansallisia yrityksiä (nämä markkinoilta suistetut lounassetelifirmat) sekä pakollinen kansainvälinen kilpailu, asia ei tietenkään voinut jäädä tähän. Vuosikausia Brysselistä kuuluneiden eriasteisten kivahdusten jälkeen asia on lopulta edennyt Euroopan tuomioistuimeen, ja Ténytár-blogi arvelee sieltä piakkoin tulevan ikävän päätöksen: lounassetelien kilpailuehdot on palautettava EU:n määräysten mukaisiksi, ja kenties Unkarin hallitus joutuu vielä maksamaan korvauksiakin monopolin syrjäyttämille kilpailijoille. Miten tämän nyt sanoisi: Elisabet-ohjelma väitti olevansa viemässä leipää köyhille, mutta EU kurkisti koriin ja löysi sieltä säädöstenvastaisia ruusuja.

Palatkaamme hädänalaisten auttamiseen. Samaan aikaan kun Budapestin ja Brysselin päättäjät kinastelevat vapaasta kilpailusta ja liikevoitoista, Unkarin lapsista vaikeassa aineellisessa köyhyydessä elää vuoden 2014 tilaston mukaan 35%, mikä on EU-maista Bulgarian jälkeen toiseksi pahin tilanne, ja suunta on pahenemaan päin. (Romaniassa lukema on hieman parempi, 34,4%, EU:n keskiarvo on 13,5%, ja kolmessa parhaiten sijoittuneessa maassa, Ruotsissa, Luxemburgissa ja Suomessa, köyhyydessä elävien lasten määrä jää alle kahden prosentin.) Äskettäin äänestettiin parlamentin sosiaalivaliokunnassa ns. kansallinen minimi -ohjelman ottamisesta käsittelyyn; ohjelman pääkohtia oli lasten köyhyyteen ja nälkään puuttuminen. Kristillisdemokraatit, valtaapitävän Fidesz-puolueen aatteellinen apupyörä, kieltäytyivät äänestämästä ohjelman puolesta. Näin lataa kristillisiä arvoja ja tärkeysjärjestystä puolueen ryhmänjohtaja Péter Harrach valtakunnan ykköskanavan, Kossuth Rádión haastattelussa:

Kannatamme mitä suurimmassa määrin lasten köyhyyden lopettamista, sehän on vakava asia, ja olemme yhtä mieltä kansallinen minimi -ohjelmassa asetetuista päämääristä. Kuitenkin…

(Haastattelija: Mikä sitten on ongelma?)

… ongelma on, että oppositio iski kiinni tähän teemaan, myös tähän konkreettiseen aloitteeseen, ja kun tämä materiaali ilmestyi valiokunnan pöydälle, sen esittelivät opposition edustajat, ja… tämä loi tilanteen, jota ei voi hyväksyä, sillä täten, tätä tukemalla me olisimme tukeneet opposition, vasemmiston kampanjaa. Korostan siis vielä kerran: olemme täysin yhtä mieltä kansallinen minimi -ohjelman päämääristä, mutta opposition kampanjaa emme tue.

Että näin. Tärkeämpää kuin se, että köyhät saavat leipänsä, on se, että Pyhä Kristillisdemokratia ei joutuisi häpeään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: