Jytkyä odotellessa, osa 2

Niinhän Ylä-Itävallan vaaleissa kävi kuin odotettiin. Tuli iso jytky, tai niin kuin FPÖ-puolueen tunnusväriin viitaten asia ilmaistaan, ein blaues Wunder. Ylä-Itävaltaa aiemmin dominoinut konservatiivinen ÖVP sai pahasti takkiinsa, sosiaalidemokraattinen SPÖ:kin jonkin verran, vihreät saivat vain niukasti lisää ääniä ja ilmeisesti yhden edustajapaikan lisää, uusliberaali uuspuolue NEOS ei onnistunut ylittämään äänikynnystä – mutta perusitävaltalaiset melkein kaksinkertaistivat kannatuksensa. (Marginaalipuolueista, kommunistien KPÖ:stä ja kristillisestä CPÖ:stä, ei kannata puhua.)

ooetulokset

Kaiken lisäksi, kuten äänestäjävirtoja analysoinut tilastotieteilijä Erich Neuwirth Der Standard -lehdelle kertoo, FPÖ:n äänestäjäkunnassa näkyy eräänlainen stabiloituminen. Haiderin aikoihin FPÖ tyypillisesti joka vaaleissa menetti aikaisempia äänestäjiään mutta sai myös runsaasti uusia tilalle. Nyt näyttää siltä, että ne, jotka viimekin vaaleissa äänestivät FPÖ:tä, ovat pysyneet sille uskollisina.

Toki levottomat ajat suosivat puoluetta, joka vaatii perusarvoja kunniaan ja rosmoja kiinni, ja pakolaiskriisin aikaan on muukalaisvastaisuudella entistäkin helpompaa kerätä tietyn kansanosan äänet. Mutta selvästi tässä vaalituloksessa, niin kuin aikoinaan Haiderin FPÖ:n veretseisauttavassa vaalivoitossa 1999, painaa kansan kyllästyminen samoihin naamoihin. Ylä-Itävallan tähänastinen musta-vihreä hallituskoalitio ja nimenomaan sen musta puolisko oli näköjään menettänyt uskottavuutensa. Punamusta koalitio Ylä-Itävallassa vielä onnistuisi, mutta sitä on liittovaltion tasolla katseltu jo liiankin pitkään – niin kuin oli laita myös vuonna 1999.

Itse asiassa Ylä-Itävallan vaaleja kai seurataankin ennen kaikkea kenraaliharjoituksena valtakunnallisen politiikan kannalta. Ja aivan kohta on edessä vielä paljon jännittävämmät osavaltiovaalit: kaatuuko Wien, punainen kaupunki, demarien viimeinen linnoitus, jota tosin viime kauden ajan ei enää ole hallinnut absoluuttinen demarienemmistö vaan punavihreä koalitio? Omassa punavihreässä älymystö-somekuplassani käy melkoinen kihinä ja kuhina. Kauhistuttavin skenaario, FPÖ:n vaalivoitto ja sen johtajan HC Strachen nousu Wienin korkeimmalle pallille on jo synnyttänyt mm. Facebook-ryhmän Strache ei saa missään nimessä päästä pormestariksi.

Some-sotaa oikeistopopulisteja vastaan käydään tietenkin myös kissankuvien avulla. Fiktiivinen hahmo KC Streichel (KC luetaan saksaksi ”kaa-tsee” eli niin kuin Katze, kissa, streicheln tarkoittaa ’silittää’), tuikea sinisilmäinen (!) kissa, parodioi FPÖ:n pinnan alla pulputtavaa rasismia käymällä tiukkaa rotu- tai paremminkin lajisotaa koiria, noita puistojamme likaavia inhottavia syöttiläitä vastaan. (Puolue on tietenkin nimeltään Hunde raus aus Österreich, ‘Koirat ulos Itävallasta’.)  Ja kun HC Strache oli julkaissut itsestään valtiomiesmäisen kuvan kirjoituspöydän ääressä, pöydällä lippu ja (jonkun ilkeän kommentoijan mielestä hautausmaalta näpistetyn näköinen) punavalkoinen kukkalaite, taustalla rekvisiittana mm. šakkilauta ja sininen leikkiauto (!), KC Streichel nähtiin kohta Bundeskatzlerina tähän tapaan:

bundeskatzler

Oikeastihan informaatiosodassa on vakavammatkin puolensa. Suomalaisten aateveljiensä tapaan myös FPÖ:n toimitsijat ja kenttäväki mielellään levittävät somessa kyseenalaista, etenkin tietyn kansanosan muukalaisvihaan vetoavaa aineistoa, kiihdyttäen toisiaan järjettömään vihapuheeseen ja suoranaiseen lynkkaustunnelmaan. Yksi tällainen tapaus oli tässäkin blogissa äskettäin esillä: kun muuan elämän valttikortit hukannut väkivaltainen vatipää oli lopullisesti kilahdettuaan kaahannut Grazissa katumaasturillaan useita viattomia sivullisia hengiltä, HC Strache itse levitteli somessa vihjauksia tappajan bosnialaiseen muslimitaustaan ja islamistisen terrori-iskun mahdollisuuteen. Tämä tapaus muuten jatkui niin, että eräs maahanmuuttajataustainen DJ hermostui ja julkaisi puolestaan yksityisellä FB-sivullaan kuvakollaasin, jossa otsikon ”Ei kunnioitusta kansankiihottajille” alla komeilivat sekä Hitlerin että Strachen kuvat. Strache vei asian oikeuteen mutta joutui nielemään tappionsa. Nyt häntä saa nimittää kansankiihottajaksi (Volkshetzer) oikein oikeuden päätöksellä, ja Der Standard -lehden mukaan tuomari oli selvin sanoin todennut, että ”herra Strache toimittaa tästä jatkuvasti uusia todisteita”.

Näin on. Yksi tuoreimmista tarinoista liittyy kansainväliseen urbaanilegendaan, jota ilmeisesti Suomessakin on levitelty: turvapaikanhakijat vyöryvät lähikauppaan ja noin vain ottavat itselleen kaikkea ilmaiseksi. Näin kertoi kenttäväelleen HC Strache:

HC-Billa-WEGA

Löysin tämmöisen! Kansalainen kertoo verkossa:

Manfred H…: Tältä näyttää meidän kauniissa Döblingissämme [suunnilleen: Wienin Eira], vaan eipä siitä mediassa mitään näy.
Döbling.
Nussdorferplatzille majoitettiin pakolaisia, myös uuteen, vielä avaamattomaan vanhainkotiin.
Ei siinä sinänsä mitään epätavallista.
Nyt eräät keksivät, että voisivat vyöryttää Hoferin [päivittäistavarakauppaketju] ja tehdä ostoksia ilmaiseksi. Eipä onnistunut. Hofer pisti ovet kiinni. Ovelaa.
Vaan Billa [toinen suuri markettiketju] Heiligenstädterstraßella ei tässä onnistunut. Sinne rynnättiin. WEGA [Itävallan poliisin ”Karhukopla”] paikalle. Hyvä herra Häupl [= Wienin pormestari]. Miksi lehdistöä on kielletty kertomasta tällaisista tapauksista. Miksi poliisijohtokin vaikenee, vaikka sen pitäisi nimenomaan suojella TEIDÄN kansalaisianne. Pelkäätte lokakuuta [= Wienin vaaleja]. Pelkäätte, että valherakennelmat sortuvat.
Sitten vasta saattekin pelätä, kun terrori tulee tänne Itävaltaan, siksi, että te päästitte maahan kenet hyvänsä.

Kuten Stoppt die Rechten -sivusto kertoo, kauppaketjut Hofer ja Billa saavat turhaan yrittää vakuuttaa, että mitään tällaista  ei ole tapahtunut. Postaus kerää tuhansia tykkäyksiä, lukijat vahvistavat kuulleensa aivan samanlaisista tapauksista ympäri Itävaltaa Tirolista Kärnteniin ja Burgenlandiin – ilmeisesti Wienin demaripormestarin karvainen käsi yltää koko maahan sulkemaan joka ainoan paikallislehden toimittajankin suun ja vaientamaan poliisit. FPÖ:n paikallisosaston toimitsija Zell am Seestä julistaa, että hänelle on ihan yhdentekevää, tarkistaako HC postaustensa todenperäisyyttä vai ei, hän uskoo HC:n sanaa enemmän kuin suurten kauppakonsernien. Sillä, kuten asia perussuomeksi ilmaistaan, ”näin nämä asiat koetaan”.

Ja kaiken tämän virtuaalisen mutavyöryn alle jää se todella tärkeä kysymys: mitä tapahtuu, jos FPÖ pääsee valtaan? Tätä on muuten jo kesäkuussa pohtinut suuresti arvostamani uutistoimittaja Armin Wolf, ja hänen päätelmänsä tuntuvat uskottavilta. Näin se menisi: Jos FPÖ joutuu koalitioon toista viulua soittamaan, se ei kykene täyttämään populistisia lupauksiaan eikä selviä kansan pettymyksestä. Näin kävi 1980-luvun loppupuoliskolla, kun silloin demarien hallituskumppanina ollut FPÖ menetti suosiotaan siinä määrin, että olisi seuraavissa vaaleissa saattanut tipahtaa parlamentista tykkänään ilman Jörg Haiderin toimeenpanemaa puhdistusta. Näin kävi myös vuosituhannen vaihteen jälkeen ÖVP:n Wolfgang Schüsselin vetämissä hallituksissa: FPÖ:n kyvyttömyys kantaa vastuuta ja ministerikelpoisen väen puute johtivat  lopulta siihen, että Jörg Haider itse hajotti puolueensa. FPÖ:n uusi nousu HC Strachen johdolla ja Haider-vainajan BZÖ:n jäänteiden hidas kuolinkamppailu ovat sen jälkeen vieneet monta vuotta.

Jos taas käy niin, että FPÖ:n populistit pääsevät ykköspaikalle, puolue ei hajoa vaan lihoo ja menestyy kunnes maa pettää sen alla. Näin kävi Kärntenin osavaltiossa, jossa Haiderin FPÖ, sittemmin BZÖ, hallitsi yksinään tai demarien tuella jakaen kansalle leipää ja sirkushuveja, omalle väelleen kivoja työpaikkoja ja valta-asemia. Lopputulos: Haiderin kuoltua ja puolueen pudottua vallasta Kärnten on puilla paljailla, osavaltion johdon omana laina-automaattinaan käyttämän Hypo-Alpen-Adria-pankin konkurssi on tähän mennessä maksanut kaikille itävaltalaisille veronmaksajille 3,6 miljardia euroa ja saattaa tulla vielä maksamaan monta kertaa tämän summan, ja suuri joukko Kärntenin päättäjiä on viime vuodet komeillut talousrikos- ja korruptio-oikeudenkäynneistä kertovissa uutisissa.

Mutta miten tässä joku sanoikaan? Kansan poliittinen miesmuisti on korkeintaan kymmenisen vuotta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: