Jytkyä odotellessa

Itävalta kun on liittovaltio, niin varsinaisten pää-parlamenttivaalien väliaikoina ei tarvitse nuutua galluppien varassa kannuja valaen, vaan ihan sitä oikeaa vaaliriemua piisaa moninkertaisesti. Nyt ovat Ylä-Itävallan osavaltion vaalit aivan ovella, ja Wienin (joka myös on osavaltio) vaaleihin on enää muutama viikko.

Vaikka en ole Itävallan kansalainen, saan vakinaisesti maassa asuvana EU-kansalaisena armosta äänestää kaikkein alimman paikallistason eli oman kaupunginosani (Bezirk) valtuuston vaaleissa. Vaalimainoksiakin olen jo saanut, jopa aivan henkilökohtaisesti omaan osoitteeseeni. Kaupunginosavaltuuston yritteliäs demari lähestyi hyvin henkilökohtaisen näköiseksi laaditulla kirjeellä jo hyvän aikaa sitten (kyseinen herra on äskettäin loikannut vihreistä ja selosti tätä henkilökohtaista ratkaisuaan piinallisen hartaasti). Muutama päivä sitten sinkautin roskikseen ”kokoomuspuolue” ÖVP:n mainoksen, jossa kaksi yrmeää herrasmiestä esitti epämääräisiä syytöksiä Wienin nykyisen punaviherkoalition hirmuvaltaa ja katalia kähmintöjä kohtaan; positiivisin ja selkein tavoite herrojen agendalla oli estää kaupunginosaamme suunnitteilla olevan narkomaanien tukikeskuksen perustaminen, sillä tottahan huumeiden orjia pitää auttaa, mutta NIMBY.

Eivätköhän muutkin puolueet vielä aktivoidu. Edellisten vaalien alla sain, niin maahanmuuttaja kuin olenkin, postilaatikkooni jopa puolueista maahanmuuttokriittisimmän, ”perusitävaltalaisen” FPÖ:n kohutun sarjakuvakertomuksen (erään kollegani laittamaton kiteytys: ”Asterix meets Julius Streicher”), jossa tuttuja Wieniin sijoittuvia satuja ja tarinoita – omilta lapsiltani tiedän, että ne täkäläisissä kouluissa opetetaan kaikille huolellisesti – oli kuvituksissa sopivasti uudelleentulkittu. FPÖ:n johtaja HC Strache esiintyi mm. hohtavahaarniskaisena ritarina puolustamassa Wieniä julmilta turkkilaisilta ja näiden luihuilta kätyreiltä, esimerkiksi kovasti pormestari Häuplia muistuttavalta juopolta pelkurilta.

Niin, juuri tuo FPÖ on tällä hetkellä huikeassa nousussa. Pakolaiskriisin aikaan muukalaisvastaisuudella saa mukavasti ääniä, ja gallupien mukaan Wienissä FPÖ:n kannatus on jo noussut lähes SPÖ:n, siis Wieniä käytännössä koko sodanjälkeisen ajan hallinneen demaripuolueen tasalle. Koko kaupunki tuntuu olevan täynnä julisteita, joissa HC Strache vääntää naamalleen väkinäisen herttaista ja ystävällistä hymyä.

"WIR grenzen niemanden aus... schon gar nicht UNSERE WIENER"

”ME emme sulje ketään ulkopuolelle – emme varsinkaan OMIA WIENILÄISIÄMME”. Eikö olekin ovelaa? Meitä syytetään suvaitsemattomiksi, kaikki muut puolueet sulkevat meidät koko ajan ulkopuolelle eivätkä suostu leikkimään meidän kanssamme, mutta mehän emme todellakaan ole suvaitsemattomia vaan suvaitsemme kaikkia, etenkin tätä omaa meikäläistä paikallista kantaväestöä. (Vink vink: niitä on semmoisiakin ilkimyksiä, jotka eivät tykkää paikallisesta kantaväestöstä, koska kerran tykkäävät esimerkiksi maahanmuuttajista. Mutta enempää en sano, ettei meitä vain luultaisi rasisteiksi. Mitä me tietenkään emme ole, Herra paratkoon!)

Tämä kuva on ORF:n FM4-saitilla ilmestyneestä artikkelista, jossa Michael Fiedler tekee selvää jälkeä kaikkien Wienissä vaalikampanjoivien puolueiden mainosjulisteista. FPÖ:n julisteet ovat Fiedlerin mukaan ”loukkaus jokaista ajattelevaa olentoa kohtaan”, myönteistä on vain se, että puolueen tiedottaja ja iskulausemaakari Herbert Kickl ei tällä kertaa ole yrittänyt keksiä mitään loppusoinnullista.

Mutta ei horjuvasta hegemoniastaan epätoivoisesti kiinni pitävä SPÖ:kään paljon parempaan pysty. Rakennustyömaiden edessä tanakkana, punakkana ja hanakkana poseeraava pormestari Häupl ”puolustaa” ja ”pitää pintansa”, mutta ketä vastaan vuodesta 1994 pormestarinpallilla istunut Häupl muka joutuu taistelemaan? Onko joku muka yrittänyt estää häntä rakennuttamasta lisää kaupungin vuokra-asuntoja? Paikallisväriä ja kansanomaisuutta tavoitteleva murteellinen iskulause ”Für Wien brauchst a G´spür.” (‘Wieniä varten tarvitaan vaistoa/tuntumaa/otetta’, tai vapaammin: Nää stadihommat pitää bonjaa!), näin Fiedler, tuntuu jatkuvan näkymättömällä lisäyksellä Mia homs leider ned. (‘Mutku me ei bonjata.’)

Muiden puolueiden yritykset… no jaa. Uusliberaali uuspuolue NEOS on valinnut maalitaulukseen SPÖ:n mutta ei pysty esittämään mitään rakentavaa omasta puolestaan. Vihreiden vaalikampanjat ovat koko minun muistini ajan olleet jotenkin omituisia ja ontuvia, ja tämänkertaiset julisteet ovat suorastaan piinallisia. Kenties vaivaannuttavin on tämä, jossa vihreiden kansanedustaja Julian Schmid huulipunajälkiä naamassaan julistaa olevansa avoin ja valmis kaikkeen – tai oikeastaan Öffi viittaa julkisiin liikennevälineisiin ja vihreiden propagoimaan edulliseen vuosilippuun, jolla pitäisi voida matkustaa myös Wienin ympäristössä.

gruene-3_body

Armoniskun tälle vaalimainokselle antaa seksististä mainontaa tarkkaileva Werbewatchgroup Wien, jonka päätöksen mukaan mainos on seksistinen ja – tätä nyt vihreiltä viimeksi odottaisi – heteronormatiivinen.

”Itävallan Kokoomus” ÖVP ei Wienissä koskaan ole ollut kovin vahvoilla. Ykkösehdokas, keski-ikäinen pukumies Manfred Juraczka pyrkii vetoamaan yksityisautoilijoihin sekä niihin, jotka pelkäävät oppikoulujen puolesta, siis tämän perinteisen systeemin, jossa neljän kansakoululuokan jälkeen herrasväen lapset siirtyvät herrasväenkouluun oppimaan latinaa, lunttilappujen laatimista ja opettajien mielistelyä. (Peruskoulut ja yhtenäiskoulut ovat vaarallista tasapäistämistä ja sossujen hommia, meidän lasten oikeutta laadukkaaseen, säädynmukaiseen koulutukseen on puolustettava viimeiseen saakka.) Ilmeisesti, päättelee Fiedler artikkelissaan, ÖVP keskittyy Wienissä säilyttämään asemansa kapealla ydinalueellaan, konservatiivisen porvariston piirissä.

Ja juuri tähän ydinalueeseen on muutama viikko sitten iskenyt FPÖ:n odottamaton kaappaus. Kohta 70-vuotias Ursula Stenzel, Wienin 1. kaupunginosan eli Ringstraßen sisäpuolisen ydinkeskustan Bezirksvorsteherin eli eräänlainen ”kaupunginosapormestari”, on ollut miesvaltaisen ÖVP:n tunnetuimpia naispuolisia kasvoja – siksikin, että ennen politiikkaan siirtymistään hän toimi pitkään televisiotoimittajana ja uutistenlukijana. Eräänlainen Itävallan Eva-Riitta Siitonen siis. Eurooppalaisen ladylike – siis ei itseään kymmeniä vuosia nuoremman näköiseksi bodattu eikä botoxoitu mutta aina tyylikkäästi kammattu, meikattu ja asustettu – Stenzel edustaa perinteistä wieniläistä helminauhaporvarillisuutta tyylikkäimmillään, ja kaupunginosan hallinnossa hänet on tultu tuntemaan kaikenlaisen metelin, roskan ja rahvaanomaisuuden vastustajana. Nyt tämä pikkusormi pystyssä -lady on yllättäen loikannut, tosin sitoutumattomana, FPÖ:n ehdokkaaksi.

Kurier-lehden mainio pilapiirtäjä Michael Pammesberger kiteyttää:

pammesberger_stenzel

Ylhäällä näemme kahvihetken 1. kaupunginosassa. Rouvista toisen mielestä Strache on sentään niin komea nuori mies, toinen ilmaisee paheksuntansa ranskalaisittain (dégoutant!). Kuuluisan Demelin konditorian ikkunaan on nimittäin ilmestynyt Strache- ja FPÖ-aiheinen täytekakku. Strache itse esiintyy kuvan alanurkassa Grabenilla, Wienin ydinkeskustan fiineimmällä kävelykadulla, Frans Joosef -tyylisessä poskiparrassa ja tervehtien perinteikkäästi Gschamster Diener, Herr Hofrat! (‘Nöyrin palvelijanne, herra hovineuvos!’) Hofrat on Itävallassa edelleenkin käytössä oleva arvonimi, jota kantavat tietyt korkeammat virkamiehet. Ja tuo keisarillis-kuninkaallisten aikojen gschamster Diener, unkariksi muuten alá(zatos)szolgája, on yhä kansakunnan kulttuurisessa muistissa. Mutta hupaisin on kuvan oikea alanurkka, jossa näemme, mitä samaan aikaan tapahtuu ”esikaupungissa”, perusitävaltalaisten kenttäväen parissa. Ylipainoinen, tatuoitu rouvashenkilö hämmästelee (“Ootsä ihan hullu hei?”), kun samoin ylipainoinen, tatuoitu ja kaljaa tölkistä kittaava verkkopaitakavaljeeri yllättäen rupeaa esittämään herrasmiestä: Küss die Hand, gnä’ Frau!

”Perusitävaltalaisten” kannattajajoukko on koko ajan koostunut vähintään kahdesta osasta. On nämä populistipuolueen tyypilliset syvät rivit, keskimääräistä vähemmän koulutettu, kielitaidoton ja muukalaispelolle altis työväenluokka, jolta savupiipputeollisuuden kuihtuessa on mennyt perinteiset tukiverkostot ja  joka ei enää itsestäänselvästi äänestä sosiaalidemokraatteja. Tästä joukosta nousee myös suoraa toimintaa kaipaavia nuoria maihinnousukenkäisiä nahkatukkia, vaikka suurin osa tästä kenttäväestä luultavasti onkin väkivaltaa kaihtavia ns. kunnon työtätekeviä ihmisiä. Toisaalla on sitten FPÖ:n aatteellista pitkää linjaa edustava, 1800-luvun kansallisromanttiseen saksalais-nationalismiin nojaava akateemisesti koulutettu ruiskukkaväki, jonka aktiivisinta osaa ei tunnista maastohousuista ja hakaristitatuoinneista vaan yliopiston Burschenschaft-toiminnassa hankituista kaksintaisteluarvista (Schmiss).

HC Strache, ammatiltaan hammasteknikko ja nuorena aktiivisten uusnatsien kanssa veljeillyt kansanmies, kuuluu itse enemmänkin ensinmainittuun joukkoon. Tähän asti hänen näkyvin kantayleisönsä on löytynyt paremminkin kaljateltoista ja diskoista kuin Demelin konditoriasta tai Valtionoopperasta.  Itävalta on yhä luokka- tai sääty-yhteiskunta, ja siksi tämä FPÖ:n mahdollinen aluevaltaus siivon kulttuuriporvariston suuntaan on symbolisesti paljon suurempi askel kuin mitä se äänimäärissä merkitsee.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: