Yritys ymmärtää, osa 2

Pakolaiskriisi jatkuu ja jakaa unkarilaisia niin kuin vain… niin kuin vain melkein mikä hyvänsä pystyy unkarilaisten mielipiteitä jakamaan. Unkarin ja Serbian rajalta pakolaistulva on ohjautunut edelleen Kroatiaan, ja Kroatian viranomaiset puolestaan kuljettavat pakolaiset junilla ja busseilla edelleen Unkarin rajalle. Unkarin ja Kroatian suhteet kiristyvät. Ja Unkarissa edelleenkin toiset keskittyvät syyttämään Orbánin hallitusta kriisin kärjistämisestä, toiset haluaisivat siirtää huomion siihen todelliseen tai luuloteltuun uhkaan, jonka pakolaistulva muodostaa koko Euroopalle.

Aitounkarilaisen liioiteltuun tapaan tämän ilmaisi viihdelaulaja Péter Geszti muutama päivä sitten:

Joka on vasemmistoliberaali [ballib, yleisnimitys melkein kaikille hallitusta kritisoiville puolueille], se voi vain ehdoitta, läähättäen jumaloida pakolaisia, joka taas on oikeistolainen, ei voi kuin vihata heitä aitounkarilaisella kiihkolla. Älytöntä.

Tätä siteeraa Egyenlítő-blogin päätoimittaja Gábor Németh postauksessaan. Ei suinkaan kärjistystä kritisoiden vaan kiittäen ja kehuen: juuri näin. Ja tästä lähtee liikkeelle kyseinen blogipostaus, joka on otsikoitu “Näin muutuin vasemmistoliberaalista turbounkarilaiseksi: 8 askelta”: toisin sanoen, Orbánin hallituksen vanha arvostelija selittää, mikä sai hänet pakolaiskriisissä ainakin osittain asettumaan Orbánin hallituksen kannalle. Yritän tässä nyt puolestani seurata tätä logiikkaa ja ymmärtää, mikä saa fiksutkin unkarilaiset jämähtämään merkillisen ja osaksi harhaisen vastakkainasettelun poteroihin.

1: ”Unkarissa ei ole pakolaisia, vain elintasomaahanmuuttajia (gazdasági bevándorlók)”. Murhemielin Németh väittää joutuneensa myöntämään, että hallituksen kielenkäyttö (pakolaistulvan nimittäminen ”maahanmuuttajiksi” tai jopa ”taloudellisista syistä maahanmuuttajiksi”, suomalaista ”elintasopakolaista” vastaava haukkumasana) on lähempänä todellisuutta kuin poliittisesti korrekti ”pakolaisista” puhuminen. Koska: pakolainen on Némethin mielestä vain se, joka pakenee välitöntä hengenvaaraa. Semmoiset, jotka ovat jo kulkeneet useamman turvallisen maan läpi eivätkä tyydy asettumaan ensimmäiseen turvalliseen paikkaan vaan haluavat jatkaa nimenomaan esimerkiksi Saksaan, eivät enää ole pakolaisia vaan maahanmuuttajia. Toki heitäkin pitää auttaa ja kohdella solidaarisesti, mutta ”vain niin kauan kuin he eivät vaaranna meidän tulevaisuuttamme ja hyvinvointiamme”.

Hm. Mikähän mahtaa olla ”turvallinen maa”? Riittääkö turvaksi teltta libanonilaisella pakolaisleirillä? Jos yrittäjä, virkamies, lääkäri tai insinööri, jonka turvallinen keskiluokkainen elämänmuoto hajosi pirstaleiksi, ei tyydy kantamaan vesikanistereita telttakylässä vaan haluaa päästä jonnekin, missä voisi rakentaa vähän entisen tapaisen elämänsä uudelleen, tehdä mielekästä työtä ja panna lapsensa kouluun, menettääkö hän saman tien yks kaks moraalisen oikeutensa pakolaisstatukseen ja sen suomaan tukeen? (Näin ollen myöskään esimerkiksi ne unkarilaiset, jotka 1956 pakenivat Itävallasta eteenpäin lännemmäksi Eurooppaan tai Amerikkaan, eivät enää olleet pakolaisia vaan elintasomaahanmuuttajia?) Ja mitähän tarkoittaa tuo ”eivät vaaranna meidän tulevaisuuttamme ja hyvinvointiamme”? Siihen tulemme aivan kohta.

2. ”Eurooppaan tulvivat elintasopakolaiset eivät tunnusta meidän lakejamme.” Németh väittää vertavuotavin sydämin joutuvansa toistamaan hallituksen julistekampanjan typeriä iskulauseita – koska Unkariin tulleet pakolaiset ovat kieltäytyneet rekisteröinnistä ja sormenjälkien ottamisesta. Kerrotaan kokonaisista pakolaisjoukoista raivokkaasti huutamassa No camp! ja No fingerprint!

Hm, taas kerran. Tässä liioitellaan ja vääristellään. Rajalla syntyneille ”sormenjälkikapinoille” oli hyvin ymmärrettävä syy. Pakolaiset, joilla ei ollut mitään halua jäädä Unkariin (varsinkaan sen jälkeen, mitä olivat saaneet kokea Unkarin viranomaisten mielivaltaisesta toiminnasta, piinallisesta epätietoisuudesta ja vapaaehtoisten kansalaisten harteille jääneestä huollosta), pelkäsivät, että jos he suostuvat rekisteröitymään, heitä ei enää päästetä eteenpäin vaan kenties työnnetään takaisin. Kuten 444.hu-sivuston oivallisessa reportaasissa kerrottiin, suuri osa näistä ihmisistä oli epätoivoisessa ja uupuneessa tilassa päiväkausia marssittuaan vain paimennettu pellon laidalle istumaan, ilman että kukaan olisi heille rauhallisesti selittänyt, miten tämä Serbian ja Unkarin raja eroaa esimerkiksi Makedonian ja Serbian rajasta ja että sormenjälkien ottaminen on välttämätöntä, muuten ei pääse turvapaikanhakijaksi EU:hun. 444.hu:n toimittaja kävi tällaisia kärsivällisiä keskusteluja useiden pakolaisten kanssa, ja kaikki ymmärsivät, kun asia heille asiallisesti selitettiin.

Ja toiseksi: sormenjälkien ottaminen ja rekisteröinti ei ole Unkarin lakien vaan EU:n ja Schengenin rajapolitiikan vaatimus. Tästä kieltäytyminen – tietämättömyyden ja pelon takia – on kokonaan eri asia kuin se, että pakolaiset noin ylipäätään ”eivät tunnustaisi meidän lakejamme”. Tämä puolestaan liittyy seuraavan kohdan liioittelu- ja vääristelyvaaraiseen väitteeseen.

3. Maahanmuuttajat eivät halua sopeutua. Koska Länsi-Euroopan muslimimaahanmuuttajat tiettävästi rakentavat omaa rinnakkaisyhteiskuntaansa, joka pelaa omilla laeillaan. Koska sharia ja kunniamurhat. Ja islamilaiseen lakiin perustuvien yhteisöjen rakentaminen kehittyneeseen Eurooppaan pitäisi kieltää aivan samalla tavalla kuin skientologia tai holokaustinkiistäminen.

Kyllä, ongelmia on. Mutta niitä myös liioitellaan ja vääristellään, eikä ”sopeutumishaluttomuus” ole mikään kiveen kirjoitettu luonnonlaki. Se, mitä todellisuudessa tapahtuu, riippuu siitä, miten maahanmuuttajien integraatio onnistuu – pääsevätkö he mielekkäästi osallisiksi uuteen yhteiskuntaan vai turhautumaan työttöminä johonkin banlieueen kuuntelemaan jihadistivärvärien kutsuja. Unkarilaisilla itsellään on tuiki vähän kokemusta toisenväristen ja toisenuskoisten ihmisten vastaanottamisesta, ja muukalaiskammo puree samaan tapaan kuin Lieksassa tai Viitasaarella, pahimmassa tapauksessa muuttuen itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Siksi maahanmuuttajien maalaileminen yhtenäiseksi uhkakuvaksi on Unkarissa erityisen vastuutonta ja vaarallista.

4. Naisten hunnuttaminen pitäisi kieltää Euroopassa. Tässä Németh intoutuu jatkamaan islam- ja shariavastaisella linjallaan: hän on tavannut maahanmuuttajataustaisia Länsi-Euroopan muslimityttöjä, jotka ”omalla tavallaan ovat ilmaisseet” hänelle, että haluaisivat vapautua huntupakosta, tästä sorron symbolista. ”Kirkkain, kaihoisin silmin hunnutetut tytöt katselevat Lontoon metrossa sievää tyttöä tai käsi kädessä kulkevaa eurooppalaista pariskuntaa.”

Sinänsä olen ihan samaa mieltä siitä, että naisten pakottaminen naamankin peittävään telttaviritelmään, jollaisia jutun kuvituksessa näytetään (tai ylipäätään naisten pakottaminen minkäänlaiseen pukeutumiseen) on sortoa ja väärin. Mutta eivät syyrialaispakolaiset kulje tämmöisissä teltoissa. Eivätkä ne esimerkiksi Wienin kaduilla näyttäytyvät musliminaiset, joilla on tyylikkään ja muodikkaan vaatetuksen ohessa päässään hiukset peittävä huivi (ja jotka myös usein itse vakuuttavat, että huivi on heille uskonnon ja identiteetin symboli, jota he mielellään kantavat). Ja laajemmin: tottakai esimerkiksi pakkoavioliittoa pakenevia teinityttöjä ja väkivallan tai ”kunniamurhan” uhkaamia naisia pitää suojella, tai ylipäätään jokaisen oikeutta uskonnonvapauteen, mikä voi tarkoittaa myös oikeutta irrottautua uskonnollisen yhteisön vaatimuksista. Tätä varten eurooppalaisissa sivistysmaissa on lait, jotka koskevat kaikkia. Ei tämän tarvitse olla sen monimutkaisempaa.

5. Euroopan ei pidä ottaa vastaan sopeutumiskyvyttömiä väkijoukkoja vaan pyrkiä stabilisoimaan Lähi-Idän sekasorto. Samalla kun ”äärimuslimit, pakolaisiin sekoittuneina, iloisesti kävelevät suoraan maahamme”, Venäjä nauraa räkäisesti meille USA:n liittolaisille ja USA puolestaan ottaa kyynisesti vastaan huikeat 1500 pakolaista ikään kuin sillä ei olisi mitään osuutta koko ongelman syntymiseen.

No, USA:n kyynisyydestä ja syyllisyydestä voi olla ihan samaa mieltä, Venäjän osalta pitäisi muistaa myös sen iloinen osallisuus Syyrian sodassa. Väite islamistiterroristien soluttautumisesta pakolaisten joukkoon on erittäin suosittu Euroopan oikeistopopulistien ja ”maahanmuuttokriitikkojen” parissa, mutta sikäli kuin tällaisia tapauksia löytyy, ne lienevät poikkeuksia. Yleensä oikeat terroristit matkaavat Eurooppaan mukavasti oikeilla tai väärennetyillä passeilla, tai niitä värvätään turhautuneista ja syrjäytyneistä toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajista.

En myöskään ihan ymmärrä tätä ”ei oteta pakolaisia vastaan vaan autetaan niitä alkuperämaissaan”. Varmaan kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että parasta olisi ettei kenenkään tarvitsisi lähteä kotimaastaan pakoon. Mutta nyt pakolaiset ovat Välimeren rannoilla ja Balkanilla, eikä raunioiksi ammuttuja Syyrian kaupunkeja heti paikalla rakenneta uudestaan. Akuutti kriisi on NYT, ja näille ihmisille on NYT tehtävä jotain, ihan siitä riippumatta, miten Lähi-idän väkivaltavyyhden ratkaisuun yritetään pitemmällä tähtäimellä päästä.

6. Orbánilla ei ole mitään hävettävää. Siitä huolimatta, että Orbán monessa muussa asiassa on toiminut härskisti ja hillittömän vallanhimon ajamana, tässä pakolaiskriisin hoidossa Németh katsoo hänen menetelleen aivan niin kuin pitää. Orbánin hallitus on johdonmukaisesti alusta alkaen puolustanut Unkarin ja Schengenin rajaa, ja vähitellen muunkin Euroopan päättäjät alkavat myöntää hänen olleen oikeassa koko ajan.

Tässä vaiheessa minun teki mieli ruveta karjumaan ja heittelemään esineitä seinille. Johdonmukaisesti? Pakolaisia on välillä päästetty Unkariin ja Unkarista eteenpäin, välillä ei. On säädetty lakeja, jotka rikkovat sekä Unkarin perustuslakia että EU:n lainsäädäntöä ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia (tämän johdosta joukko unkarilaisia lakimiehiä jätti äskettäin avoimen vastalauseen). Rajan valvonta ja turvapaikanhakijoiden kohtelu on hoidettu sikamaisen, ellei suorastaan tahallisen huonosti ja taitamattomasti, epätietoisuuden on annettu pahentaa kaaosta ja pakolaislaumojen huolto jätetty vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen huoleksi. En kerta kaikkiaan pysty tajuamaan, miten tämä on pystytty markkinoimaan täysjärkisille ihmisille johdonmukaisena tai jopa EU-yhteensopivana pakolaispolitiikkana. Ja tämä ihan siitä riippumatta, mitä mieltä ollaan EU:n toheloinnista ja tehottomuudesta pakolaiskriisin ratkaisussa tai Merkelin Saksan älkää tulko – tulkaa kaikki – ei kun ei sittenkään -heilahteluista. Omien virheiden peitteleminen toisia syyttelemällä (”mut kun nekin”) on lastentarhaikäisten meininkiä.

Johdonmukaisia vaihtoehtoja on vain kaksi. Joko ei oteta vastaan ketään – mihin Unkarilla toki on suvereenina valtiona oikeus, mutta silloin pitää unohtaa kansainväliset sopimukset sekä tekopyhät höpinät EU:n turvaamisesta ja Schengenin suojelemisesta. Tiukka rajasulku, kun Unkari sen lopulta sai voimaan, ei suojellut Eurooppaa vaan johti vain pakolaistulvan uudelleenohjautumiseen naapurimaiden niskoille. Tai sitten huolletaan turvapaikanhakijat EU:n systeemien mukaisesti, huolehtien siitä, että heillä on inhimilliset olikkeet ja että heidän kansainvälisillä sopimuksilla määritellyt ihmisoikeutensa toteutuvat. (Mikä EI merkitse sitä, että kaikki hakemukset pitäisi hyväksyä.) Miten ihmeessä tätä on niin vaikea ymmärtää?

7. Orbánia on yhä vaikeampi syyttää, väittää Németh, kun muut Euroopan johtajat vähitellen näkevät hänen olevan oikeassa. Kroaatitkin ensin haukkuivat Unkaria pakolaisten epäinhimillisistä oloista, sitten todettuaan, että 8000 ihmiselle ei riitä yksi bajamaja, ryhtyivät itse kuskaamaan heitä Unkarin rajalle. Vähitellen tulee lännessäkin ”refugees welcome” -taulujen heiluttajien hymy hyytymään, Németh ennustaa, kun nähdään, millainen rasitus tämän ihmislauman huoltaminen on.

Taas menevät puurot ja vellit sekaisin. Pakolaiskriisi on todellinen ongelma, jota Euroopan ja EU:n maat eivät ole ajoissa ottaneet tosissaan. Mutta en ymmärrä, miten se oikeuttaa Unkarin toiminnan, joka on ollut ihan yhtä avutonta tempoilua ja tuloksiltaan ihan yhtä katastrofaalista. Orbán on tosin pelotellut terrorismilla ja eurooppalaisen kulttuurin perikadolla, mutta tämän suhteen eivät tapahtumat vielä suinkaan ole osoittaneet, että hän olisi oikeassa. Mistä pääsemmekin viimeiseen kohtaan.

8. ”Euroopalla on edessään väistämättömiä ja hirveitä terrori-iskuja”, hehkuttaa Németh. ”On ilmeistä, että ISIS ja muut terrorijärjestöt käyttävät hyväkseen EU:hun virtaavaa ihmisjoukkoa, joka on liian suuri valvottavaksi, ja asettuvat Eurooppaan ”nukkuviksi” soluiksi, rakentavat verkostoja ja juurtuvat tänne.” Ja islamisaatio, Eurabia, Wienin portit murtui juuri ja kohta kuollaan kaikki. Voi pyhä jysäys.

Yhtään vähättelemättä ääri-islamismin vaaroja – tämä on toistaiseksi ollut täysin katteetonta pelottelua. Terrorismi ei nouse pakolaistulvasta, päinvastoin pakolaiset ovat tähän mennessä kaikkein innokkaimmin pyrkineet integroitumaan ja rakentamaan itselleen uuden elämän kunniallisina ja solidaarisina uuden asuinmaansa asukkaina. Charlie Hebdon ja muiden vastaavien terrori-iskujen tekijät eivät olleet uuden elämän saaneita pakolaisia vaan Euroopassa syntyneitä ja kasvaneita mutta syrjäytyneitä ja turhautuneita maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. Kysymys ei siis ole niinkään, otetaanko pakolaiset vastaan, vaan miten heidät otetaan vastaan ja onnistuuko heidän lastensa ja lastenlastensa integraatio. ”Väistämättömien ja hirveiden” pirujen maalaaminen seinälle oikein leveällä pensselillä ei auta ketään.

Summa summarum: nämä ”kahdeksan askelta” tiivistyvät itse asiassa kahdeksi harhaluuloksi. Ensimmäinen on se käsittämätön kuvitelma, että Orbánin muukalaiskammoinen (ja rasistien ääniä kalasteleva) lihastenpullistelu ja sooloilu olisi ”johdonmukaista pakolaispolitiikkaa” tai suorastaan ”Euroopan etujen puolustamista”. Toinen on muukalaiskammoisten ennakkoluulojen esittäminen jonkinlaisena ”väistämättömänä” luonnonlakina: muslimi-maahanmuuttajat eivät voi sopeutua, koska ISIS ja sharia ja kunniamurhat ja palavat ghetot. Kumpikin on, ellei suoranaista valhetta niin ainakin sitä, mille olen viime vuosina unkarilaista diskurssia seuratessani oppinut oivan nimikkeen csúsztatás, ”liu’utus” – harhaanjohtavaa puolitotuutta.

Yritän siis edelleen epätoivoisesti ymmärtää, mitä Némethin kaltaisten fiksujen ja kriittisten unkarilaisten päässä tapahtuu. Ilmeisesti Unkarin politiikassa pitkään vallinnut polarisaatio ja henkinen asemasota on vienyt liian monilta ajatteleviltakin ihmisiltä kyvyn nähdä asioissa ulottuvuuksia ja vivahteita, ja länsi-Euroopan ja Amerikan tietämättömyys, piittaamattomuus ja kyynisyys on nostanut omalla tavallaan oikeutetut kansalliset loukkaantuneisuuden tunteet pintaan. Siispä: Joko me tai muut, joko puolesta tai vastaan. Joko uskot Orbánin politiikan olevan johdonmukaista Unkarin ja Euroopan etujen puolustamista tai olet Unkarin vihollinen, samalla tasolla tietämättömän jenkin kanssa, joka haukkuu kaikkia unkarilaisia uusnatseiksi muistamatta, mitä oman maan Meksikon-vastaisella rajalla tapahtuu koko ajan.

Ja oman kiihkeän näkemyksen vastapainoksi on väkisin rakennettava ”ääripää”-olkiukko: ”läähättäen pakolaisia palvovat” kukkahattutädit ja -sedät. En usko kenenkään – kaikkein vähiten niiden aktivistien, jotka oikeasti ovat olleet lievittämässä humanitaarista kriisiä jakamalla pakolaisille ruokaa, vaatteita ja lohtua – kuvittelevan, että kaikki pakolaiset, myös aggressiiviset ja väkivaltaa kokeneet, machokulttuurissa sosiaalistuneet nuoret testosteronipakkaukset, ovat kilttejä pikku karitsaisia, joiden sopeutuminen eurooppalaisiin oloihin onnistuu pelkällä päänsilityksellä. Mutta tästä ei ole kysymys, vaan siitä, että pidetään kiinni kaikkien ihmisten ihmisoikeuksista. Tämä kun on se kaikkein keskeisin niistä eurooppalaisista ydinarvoista, joita tässä niin kovasti ollaan puolustamassa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: