Ajankohtaishaastattelun oppitunti

Ai että minä sitten fanitan Armin Wolfia, Itävallan yleisradioyhtiön ORF:n tv-uutislähetyksen Zeit im Bild ykkösnyrkkiä.

Kaikki saksantaitoiset, katselkaa ihmeessä tämä haastattelu, jossa Wolf kylmäverisen kohteliaasti grillaa Unkarin EU-asiain valtiosihteeriä Gergely Prőhleä, aiheena tietenkin pakolaiskriisin kärjistyminen Unkarin sulkeutuvilla rajoilla.

(Muoks. Oli pakko poistaa tämä upotettu video, koska sen asetukset saavat koko WordPressin sekaisin. Ylempää löytyy linkki.)

Prőhle, vanha germanisti ja Saksassakin opiskellut, puhuu sujuvaa saksaa (tosin välillä kompastellen muodollisen koukeroisiin lauserakenteisiinsa ja kielioppiniuhottajien riemuksi erehtyen Antrag-sanan genuksesta) ja yrittää pontevasti puolustella Unkarin hallituksen toimintaa. Käännän tähän muutaman makupalan:

Wolf: Tänään rajalla jätettiin 16 turvapaikkahakemusta, kaikki 16 hylättiin muutamassa tunnissa. Miten turvapaikanhakuprosessin voi hoitaa sääntöjen mukaisesti muutaman tunnin sisällä?

Prőhle: 35 maahanmuuttajaa päästettiin maahan, uskon, että sikäläiset viranomaiset tekevät työnsä niin kuin vain voivat.

Wolf: Kysyn vielä kerran: Miten sääntöjen mukaisen turvapaikanhakuprosessin voi hoitaa muutamassa tunnissa?

Prőhle: Jos olisin ollut paikalla, niin voisin antaa teidän vastaukseenne… vastauksen.

(…)

Wolf: (…) Ulkopuolisten on tällä hetkellä vaikea ymmärtää: miten Unkarissa ylipäätään voi nykyään saada turvapaikan?

Prőhle: Uskon, ja tämä on peräisin uutisista, jotka juuri olen kuullut, että myös teidän asemaanne tässä voisi selvittää. Ovatko… onko myös Itävallan intresseissä suojella Schengenin rajaa, onko teidän intresseissänne, että täällä vallitsee järjestys, onko teidän intresseissänne, että ihmisiä kuljettavat vastuussa olevat soluttajat Serbian ja Unkarin rajalle, että tätä ei tulevaisuudessa enää tehdä? Uskon, että tämä laki, joka tänään astui voimaan, tulee osoittamaan, ovatko nämä hallinnolliset… mahdollisuudet tai tämä, tämä menettely kykenevä säännöstelemään tätä pakolaisvirtaa ja… onko, ovatko ne hyviä keinoja, juuri… saavuttamaan, mikä on ollut tämän lain tarkoitus.

Wolf: Herra valtiosihteeri, te olette nyt esittänyt minulle monta kysymystä, mutta minun kysymykseni teille oli: Miten nykyään voi enää Unkarissa saada laillisesti turvapaikan?

Prőhle: (Siten,) että menee sinne ja esittää turvapaikkahakemuksen. Turvapaikkahakemus tutkitaan, ja sitten se joko hyväksytään tai hylätään. On turvallisia kolmansia maita, on maita, joissa on myös mahdollista, joista käsin on mahdollista jättää tämä turvapaikkahakemus, tänäänkin jätettiin 35 tällaista hakemusta, ja nämä ihmiset ovat jo Unkarissa. Ihmiset voivat, se, mitä uutisissa, mitä teidän uutisissanne on kerrottu, että Unkarissa ei ole tarpeeksi paikkoja, se ei pidä paikkaansa, tähän tarkoitetuissa laitoksissa on tilaa, siis tästä ei todellakaan ole kysymys.

Wolf: Ne 35 ihmistä, jotka jättivät turvapaikkahakemuksen, ovat kaikki tulleet Serbiasta. Serbia on Unkarille turvallinen maa, nämä hakemukset tullaan kaikki hylkäämään. Tämä merkitsee, että Serbian ja Unkarin rajalla ei voi saada turvapaikkaa.

Prőhle: En tunne yksittäistapauksia. Kuten sanottu, jos haluatte tällaisia tietoja, kääntykää ensi kerralla niiden kollegojen puoleen, jotka työskentelevät siellä rajalla.

Kysymys ei ole yksittäistapauksista vaan periaatteesta, niin kuin Wolf tekee selväksi: jos Unkari on luokitellut Serbian turvalliseksi maaksi, silloin Serbian rajan yli tulijan on periaatteessa täysin mahdotonta saada Unkarista turvapaikkaa. Ja hiillostus jatkuu:

Wolf: (…) Eilen Itävallan hallinto-oikeus päätti, että Unkari ei ole pakolaisille turvallinen maa. Ja että siksi [erästä pakolaista], joka saapui Itävaltaan Unkarista, ei voida karkottaa takaisin Unkariin. Ei turvallinen maa, eikö tämmöinen [luokitus] ole EU-maalle häpeä?

Prőhle: Onko… oletteko varma, että Itävallan hallinto-oikeus on välttämättä oikeassa? Miksi te ilman muuta lähdette siitä? Olen juuri sanonut, että meillä näissä laitoksissa, missä pakolaiset ovat, on paljon tilaa. Väite, että he joutuisivat Unkarissa asunnottomiksi, on kerta kaikkiaan absurdi.

Wolf: Mutta herra valtiosihteeri, ihmisoikeusjärjestöt ovat jo viikkokausia kertoneet, että pakolaisten kohtelu Unkarissa on katastrofaalista, että hygieniahuolto on katastrofaalisessa tilassa, että ihmisiä osaksi lyödään, että he eivät saa tarpeeksi ruokaa, ja tehän tunnette varmasti tämän viime viikolla kuvatun videon ruoanjaosta Röszken pakolaisleirillä, näytämme siitä nyt tässä pätkän, siellä ihmisille, pakolaisille heitetään ruokaa kuin eläintarhassa. Onko tämä asianmukaista pakolaishuoltoa EU-maassa?

Prőhle: Tiedättekös, kun maahan tulee näin paljon pakolaisia kerralla, silloin varmasti tapahtuu toisinaan ikäviä asioita. Mutta kun otatte huomioon, paljonko maahanmuuttajia maahan on tullut, silloin, niin uskon, Unkarin poliisin suoritukseen voimme, emme voi… valittaa siitä. Tällaisten yksittäistapauksien esiintyminen on hyvin ikävää, se ei ole meidän arvoistamme, ne tutkitaan, ja ne, jotka ovat tämän tehneet, joutuvat ja ovat osaksi jo joutuneetkin vastuuseen. Se, että maahanmuuttajia tai ylipäätään jotakuta olisi lyöty, sekin on väite, jota ei ole koskaan todistettu.

Mitäs tässä tapahtuikaan? Wolf yritti kysyä Prőhleltä tämän varsinaiseen vastuualueeseen eli EU-suhteisiin kuuluvaa asiaa: miten Unkari EU-maana suhtautuu siihen, että toisen EU-maan oikeusistuin ei pidä sitä turvallisena paikkana pakolaiselle. Tähän ei EU-politiikasta vastaava virkamies pysty sanomaan mitään yleisellä tasolla vaan ryhtyy inttämään yksityiskohdista kuin koulupoika rehtorin kansliassa – ei ole totta, ei ole todistettu, ei varmana me olla tehty mitään – ja suorastaan tarjottimella ojentaa Wolfille tilaisuutta panna vielä kerran kuuluisa Röszken ruokintavideo pyörimään. Tässä vaiheessa katsojan alkaa käydä Prőhleä suorastaan sääliksi.

Mutta herkullisin kohta on vielä tulossa:

Wolf: Viime päivinä Unkarin viranomaiset ovat kuljettaneet busseilla ja junilla kymmeniätuhansia pakolaisia Itävallan rajalle ja noin vain jättäneet heidät sinne. Millähän laillisella perusteella?

Prőhle: Tiedättekös, minä olen eilen kuullut aivan samaa Baijerin sisäministeriltä. Minäkin tietenkin kysyisin, millä laillisella perusteella, jos se ylipäätään on totta. Siis minä uskon, että nämä ovat sellaisia asioita, joissa, siis tarkoitan että, voimme aina kysyä, missä on totuus.

Wolf: Mutta miten sitten teidän mielestänne nämä tuhannet pakolaiset ovat päässeet Itävallan rajalle?

Prőhle: Jos he ovat sinne päässeet, niin he ovat myös aiempina päivinä… päässeet sinne… todennäköisesti samoin kuin pakolaiset Itävallassa Unkarin rajalta Saksan rajalle.

Wolf: Toisin sanoen Unkarin viranomaiset eivät kuljeta heitä sinne junilla ja busseilla?

Prőhle: Uskon, että näin ei ole ollut laita tänään.

Wolf: Eilen?

Prőhle: En tiedä.

Osui ja upposi. Sama Unkarin hallitus, joka kehuu puolustavansa Schengenin rajaa ja koko Eurooppaa, on pikavauhtia purkanut aliresursoituihin vastaanottokeskuksiinsa syntyneen pakolaissuman ja humanitaarisen kriisin Itävallan ja Saksan niskoille, sen jälkeen sulkenut rajansa käytännössä tykkänään ja jäänyt odottelemaan, että pakolaisvirta ohjautuu Kroatiaan ja Sloveniaan. (Aivan niin helposti suma ei kyllä purkaudu rajan takaa. Uusimpien uutisten mukaan Röszken luona nyt suljetulla raja-asemalla turhautuneet pakolaiset ovat panneet pystyyn kunnon rähinän ja yrittäneet murtautua läpi rajaportista, tungoksessa kerrotaan muutamien lasten jääneen jalkoihin ja loukkaantuneen. Poliisin erikoisjoukot vesitykkeineen ja kyynelkaasukranaatteineen ovat paikalla.)

Mitenkähän tämän tilanteen nyt oikein tiivistäisi? Totta kai koko EU:n pitäisi nyt joko unohtaa Schengen kokonaan tai sitten tosissaan ruveta toteuttamaan sitä yhteistä eurooppalaista pakolaispolitiikkaa, josta arvokkuutensa rippeet kokoon raapinut Prőhlekin vielä haastattelun lopuksi yrittää hurskastella. Mutta ei EU:n avuton tohelointi eikä muiden EU-maiden omahyväisyys tai itsekkyys vapauta Unkaria vastuusta. Kun pakolaistulvan tulo oli tiedossa, siihen olisi voinut varautua kehittämällä kunnon fasiliteetit pakolaisten vastaanottamista ja turvapaikkahakemusten asiallista käsittelyä varten, ja ajoissa olisi voinut myös neuvotella muiden EU-maiden kanssa siitä, miten pakolaistulva jaetaan kohtuullisesti – itse asiassahan suurin osa tulijoista ei suinkaan olisi jäämässä Unkariin vaan haaveilee Saksan tai Ruotsin lihapadoista.

Vaan ei, Orbánin hallitus on halunnut sooloilla ja esittää marttyyrisankaria, joka tarvittaessa vaikka ypöyksin pelastaa Euroopan islamisaatiolta ja mokutukselta. Siispä kunnollisten vastaanottokeskusten ja turvapaikkabyrokratian sijasta (järkevästä integraatiopolitiikasta puhumattakaan) rakennettiin piikkilanka-aita. Säädettiin kansainvälistä pakolaissopimusta rikkova laki, jonka mukaan turvapaikanhakijan laiton maahantulo tekee hänestä rikollisen. Ei vaivauduttu kunnolla informoimaan rajoille kertyviä pakolaisia, jotka milloin saivat vapaasti matkustaa eteenpäin, milloin eivät – monet avustustyöntekijät ovat kertoneet, että eniten rajalla odottelijoiden hermoja syö epätietoisuus. Ja lopuksi lyötiin raja kokonaan kiinni, ikään kuin henkensä kaupalla sinne asti paenneet ja nyt kalkkiviivoille pysäytetyt, epätoivoiset ja traumatisoituneet ihmiset olisivat noin vain pysäytettävissä.

On todella vaikea olla näkemättä tätä muuten kuin tahallisena kriisin, pelon ja hysterian lietsomisena. Ja kuka siitä korjaa hyödyn – se valitettavasti tiedetään jo. Tässä tilanteessa ei auta kuin pitää oma pää kylmänä. Ja ihailla sellaisia kylmäverisiä, järkeviä toimijoita kuin Armin Wolf.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: