Kansallissymbolit kokevat kovia

Tällä palstalla on ennenkin ollut puhetta Unkarin kansallispäivästä. Järjestelmänvaihdoksen jälkeen viralliseksi ykkös-kansallisjuhlaksi valittu 20. elokuuta, Pyhän Tapanin päivä ei joidenkin kriittisten mielipiteiden mukaan ole paras mahdollinen valinta. Ei pelkästään siksi, että päivä tietenkin liittyy katoliseen uskontoon, jota kaikki unkarilaiset eivät koe omakseen. Amerikai Magyar Népszava -lehden kiukkuisen artikkelin mukaan Pyhän Tapanin kultilla on perusteltu ”väärää, valheellista ja tappavaa ideologiaa”, ns. ”kristillis-kansallista” unkarilaista identiteettiä (mikä käytännössä merkitsee antisemitismiä), romanttista autoritaarisen monarkian ihannointia sekä suurunkarilaista revansismia.

Kansallispäivän symboleista kenties karmein on tässä blogissa aiemmin esillä ollut Szent Jobb, Pyhän Tapanin muumioitunut oikea käsi, joka merkkipäivän kunniaksi tuodaan esille lasisessa pyhäinjäännöslippaassaan. Kaikkein komein ja legendaarisin puolestaan on ns. pyhä kruunu, nykyään niin tärkeä Unkarin valtion symboli, että se on museosta siirretty parlamenttitaloon, missä sitä vartioi oma erityinen kaartinsa.

Pyhä Kruunu maanjäristyksenkestävässä vitriinissä, joka hapettumisen estämiseksi on täytetty typellä.

Ns. Hartvikin legendan mukaan kruunu olisi päätynyt Unkariin suoraan Korkeimman väliintulon johdosta: paavi Sylvester II oli teettänyt kruunun vastikään kristinuskoon kääntynyttä Puolan ruhtinasta varten, mutta yöllä hänelle ilmestyi Herran enkeli ja määräsi, että kruunu olisikin annettava ”tuntemattoman kansan” ruhtinaan lähettiläille, jotka seuraavana päivänä tulevat sitä pyytämään. Sikäli kuin tässä legendassa on jotakin perää ja Rooman paavi todellakin lähetti Tapanille jonkin kruunun tämän kruunajaisiin vuonna 1001, se ei kuitenkaan voi olla tämä Pyhän Tapanin kruununa tunnettu esine. ”Pyhä kruunu” nimittäin on luultavimmin 1100-luvulla soviteltu yhteen – asiantuntijoiden mukaan vieläpä varsin amatöörimäisesti – kahdesta eri osasta, ns. kreikkalaisesta ja latinalaisesta kruunusta. ”Corona Graeca”, nykyisen kruunun alaosa, puolestaan on bysanttilaista perua ja ilmeisesti alkuaan kuulunut  1000-luvun lopulla hallinneen Géza I:n bysanttilaissyntyiselle puolisolle. Kruunun päällä vinossa törröttävä risti on kiinnitetty siihen 1500-luvulla, samoin aika tökerösti: ristiä varten on porattu reikä keskelle kruunun huipussa ollutta Kristus Pantokrator -kuvaa. Ristin kuuluisa vino asento taas johtuu kruunun ilmeisesti 1600-luvulla kuljetuksen yhteydessä saamasta kolauksesta.

Nämä tylsät tutkimustulokset eivät tietenkään vakuuta kaikkia kruunu-uskovaisia. Löytyy vaihtoehtoisia teorioita, joiden mukaan kruunu olisi vielä paljonkin oletettua vanhempi, kenties kaukasialaista tai keskiaasialaista perua, jotkut ovat väittäneet sen olleen jo hunnien Attilan päässä, toiset nähneet yhtymäkohtia siperialaisten šamaanien päähineisiin, erään vaihtoehtotutkijan mielestä kruunussa olevat merkit liittyvät székelyläiseen riimukirjoitukseen ja periytyvät skyyteiltä ja hunneilta, kruunun risti on tulkittu avaruuteen osoittavaksi antenniksi (sen kalteva asento on siis tarkoituksellinen) ja sen jokaisen kuvan tai osasen on nähty kuvaavan mystisiä yhteyksiä maailmankaikkeuden alkuvoimiin… Vähemmän esoteerinen mutta pelottavampi on ns. Pyhä kruunu -oppi (Szent Korona-tan), keskiajalle palautuva perinne, jonka mukaan kruunu edustaa Unkarin valtion abstraktia ideaa. Kuivimman tulkinnan mukaan kruunu on abstrakti symboli, joka on sekä hallitsijan henkilön että monikansallisen valtakunnan eri kansanryhmien ja näiden yksittäisten intressien yläpuolella, kuvaten näiden kaikkien yhteenkuuluvuutta. Kruunusymboliikkaa on kuitenkin myös ollut helppo laajentaa siten, että kruunun nähdään kuvaavan jonkinlaista mystistä, ainutlaatuista oikeutusta Unkarin historialliselle, kristilliselle kuningaskunnalle ja sen aluevaatimuksille.

Toisen maailmansodan jälkeen kruunuoppia harrastettiin lähinnä vain emigranttipiireissä, mutta järjestelmänvaihdoksen jälkeen kruunuharrastuksen koko kirjo on alkanut taas kukoistaa Unkarissa. Vuonna 2000 säädetyn  lain mukaan ”Pyhä Kruunu elää Unkarin valtion jatkuvuutta ja riippumattomuutta ruumiillistavana pyhäinjäännöksenä [ereklye, näin juuri!] kansakunnan tietoisuudessa ja unkarilaisessa julkisoikeuden perinteessä”. Vuodesta 2013 lähtien Pyhän Kruunun kuten muidenkin valtiollisten symbolien häpäisemisestä on periaatteessa voitu rangaista jopa vuoden vankeustuomiolla (ja itävaltalaiset koomikot, jotka tv-ohjelmassa Wir Staatskünstler yrittivät provosoida silloista Unkarin lähettilästä pelleilemällä muovisella tekokruunulla, nostattivat tietyissä piireissä suurta närkästystä, muuan unkarilaistaustainen asianajaja kääntyi asian johdosta sekä Itävallan ulkoministerin että yleisen syyttäjän puoleen…). Ja tietenkin Pyhä Kruunu, “joka ruumiillistaa Unkarin perustuslaillista valtiollista jatkuvuutta ja kansakunnan yhteyttä”, mainitaan myös nykyisen perustuslain johdannossa, ns. ”kansallisessa uskontunnustuksessa”.

Kuten monesti olen todennut, Unkarin nykyinen hallitus panostaa perinteiseen kristillis-kansalliseen symboliikkaan oikein raskaamman jälkeen. Historiallisen, kuninkaallisen ja kristillisen symboliikan avulla korostetaan nationalistista uskoa kansakuntaan, joka on elimellinen, nykyiset valtionrajat ylittävä kokonaisuus (sillä vaikka Transilvaniaa ja Slovakiaa ei nykyoloissa voikaan vaatia liitettäväksi Unkariin, niin ainakin symbolisella ja tunteenomaisella yhteenkuuluvuudella voi hekumoida mielin määrin), olemukseltaan täysin ainutlaatuinen ja erilainen kuin kaikki muut, ja jonka hallituskoneisto on yhtä koko mystisen kansakunnan ja sitä legitimoivan jumalallisen kutsumuksen kanssa, niin että Unkarin hallituksen toimien arvostelu on Unkarin kansakunnan ja unkarilaisuuden loukkaamista.

Kruunun ja muiden pyhäinjäännösten lisäksi tähän liittyy vaakunasymboliikka. Kuten Éva S. Balogh mainiossa blogissaan kirjoittaa, Unkarin ns. Kossuth-vaakuna, johon kuuluvat ns. Árpád-raidat sekä kolmoiskummulla seisova kaksoisristi mutta ei Pyhää Kruunua, on nähty Unkarin historiassa poliittisen edistyksellisyyden symbolina.

Sitä käyttivät sekä ns. ensimmäisen (1918-19) että toisen (1946-49) tasavallan hallitukset. Sosialismin kaaduttua kuitenkin parlamentin oikeistoenemmistön päätöksellä vaakunasta otettiin käyttöön ”kuninkaallinen” versio, jossa vaakunakilven päällä komeilee Pyhä kruunu, ja nykyään pääministeri Orbán – joka vuonna 1990, nuorena liberaalina, äänesti Kossuth-vaakunan puolesta – käyttää omaa henkilökohtaista, tammen- ja laakerinlehvien kehystämää kruunuvaakunaversiotaan joka paikassa.

Mutta ehkäpä kruunuopin abstrakti symboliikka koko Suur-Unkarin yhteenkuuluvuudesta ei hahmotu kaikille riittävän selvästi? Huoli pois, vuodesta 2010 on yritetty luoda uutta perinnettä, joka kuvaisi ylirajaisen kansakunnan yhteyttä oikein kouriintuntuvalla tavalla. A magyarok kenyere ‘Unkarilaisten leipä’ on tempaus, jonka perustana on elokuun 20:nnen päivän viettäminen paitsi Pyhän Tapanin myös uutisleivän juhlana. Ajatuksena on kerätä viljaa kaikilta unkarilaisalueilta sekä Unkarista että naapurimaista, jauhaa ja leipoa siitä juhlallisesti valtava leipä ja lahjoittaa loput keräyksellä saadut jauhot Transilvanian ja Ukrainan unkarilaisten orpolasten ravinnoksi. Lehtikuvien perusteella nämä korkeiden virkamiesten suojeluksessa, kansantanssijoiden pyöriessä ja kansallisvärien liehuessa suoritetut keräys- ja leivontatapahtumat toisivat estetiikkansa puolesta mieleen sosialismin ajan elonkorjuutalkoot, ellei mukana olisi viljaa siunaamassa myös Unkarin historiallisten kirkkokuntien pappeja…

Tänä vuonna keräys tuotti yli neljäsataa tonnia vehnää. Ainakin yhdessä lopputempauksessa vain kävi hieman nolosti.

AppleMark

(kuva János Bugány, MTI)

Jättiläisleipä, jonka emä-Unkaria ja rajantakaisia alueita edustavat leipurit Szolnokissa itsensä maatalousministerin avustuksella vetivät uunista, oli nimittäin päässyt pahasti palamaan. Vidék.ma-sivuston häijyn uutisjutun mukaan vain yksi leipää maistaneista oli tavoitettu kertomaan makuelämyksestä, mutta hänkään ei kyennyt kertomaan, mihin tämänvuotista ”unkarilaisten leipää” vertaisi. MTI-uutistoimiston kuvat palaneesta leivästä ja nokikerrosta kaapivista leipureista leviävät tietenkin ympäri sosiaalista mediaa, odotuksenmukaisten kommenttien kera:

Vähän kovempi, vähän nolompi, vähän hiiltyneempi, mutta MEIDÄN.

Ihan oikeasti? Näinkö v***ikseen se meni?

Kaikki, mihin ne koskevat…

Ei ole sitten perustuslakia [alkotmány, uusi perustuslaki on nimeltään alaptörvény], ei uutta leipää, ei Tapani-kuningasta…

Ovatko ne tosissaan vai onko tämäkin taas joku vitsi?

Ei ole aina helppoa näiden käsinkosketeltavien symbolien hallinta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: