Synkkää lohtua

En ole nyt vähään aikaan jaksanut kirjoittaa, kun aika on mennyt Suomen uuden hallitusohjelman nostattamissa synkissä mietteissä. Vaikka miten yrittäisin, vaikea on olla tempautumatta mukaan siihen paniikkiin, joka omassa pääkaupunkiseutulaisen älymystön ylikansoittamassa somekuplassani kuohuu. Koulutusjärjestelmän köyhdyttäminen haisee samanlaiselta politiikalta, jota Unkarin hallitus harrastaa: vähemmän korkeasti koulutettuja hyödyttömiä laiskureita, lisää puolilukutaidottomia rasvanahkaduunareita. (Kuka nämä työllistää, onkin toinen kysymys, mutta työttömäthän voidaan siivota kortistoista nälkäpalkkaisiin työllistämistöihin, eikö niin?)

Aika pahasti järkytyin ”tunti päivässä liikuntaa” -linjauksesta. Eivät nimittäin varmaan siellä uudessa hallituksessa tiedä, mihin liikuntatuntien mahtikäskylisääminen on johtanut Unkarissa. Kun koulujen resurssit eivät vastaavasti ole kasvaneet eikä esimerkiksi kunnon liikuntatiloja ole tarjolla, oppilaat juoksevat pihalla tai koulun käytävillä. Tai kirjoittavat jotakin ”jumppavihkoon”, jollaisen cink.hu-sivuston toimittaja järkytyksekseen huomasi lapsensa liikunnanopetuksessa olevan käytössä – jalkapallon sääntöjä vai olympialajien historiaa? Terve kansa, sano. Kun olet lapsena tarpeeksi juossut ympyrää koulun pihalla, niin vähemmän joutuvat sitten omaiset kuskaamaan eväitä sairaalaan, jossa makaat nälissäsi ja kylmissäsi, nälkäpalkkaisten mutta lahjottavien hoitajien suopeuden armoilla. (Jos nimittäin olet niin tyhmä ja köyhä, ettet pysty kustantamaan itsellesi kunnon hoitoa yksityispuolella.)

Tämä Unkari-vertailu on siis monesti noussut mieleen, eikä pelkästään minulle. Joudun siksi ihan tosissani, oman mielenrauhani vuoksi miettimään, mitkä ovat ne asiat, jotka Suomessa vielä tämänhetkisillä hallituslinjauksillakin ovat vielä sentään jonkin verran paremmin kuin Unkarissa. Päällimmäisenä tietysti korruptio tai sen puute. Ihmisiähän SSS-trio ja sen ympärillä hääräävät tyypit tietenkin ovat, tietyssä mielessä vallanhimoisia niin kuin kaikki poliitikot, alttiita kiusauksille ja vallan turmelukselle siinä missä muutkin, mutta en silti usko heidän ainakaan tällä hetkellä pyrkivän ennen kaikkea ja ensi tilassa oman perheen ja lähipiirin rikastuttamiseen lahjuksilla, julkisten töiden ja EU-rahoitusten suhmuroinnilla. Suomessa eletään vielä yhteiskunnassa, jossa – vielä – on olemassa perusluottamus viranomaisten ja korkeiden viranhaltijoiden rehellisyyteen ja kaikkia samalla tavalla kohtelevaan lakiin. Unkarissa taas taannoisen tutkimuksen mukaan ylivoimainen enemmistö kansasta arvelee, että maailmassa ei voi menestyä joutumatta ainakin joskus rikkomaan lakeja.

Toinen olennainen ero löytyy arvoista ja tyylistä, jolla ne esitetään. Suomessa uuden hallituksen oikeistolaisuus tai arvokonservatiivisuus saattaa näkyä panostuksena armeijaan ja poliisiin, yrittäjien ja paremmin ansaitsevan väen suosimisena, julkisen sektorin leikkaamisena, mutta hyvinvointivaltion arvoihin, tasa-arvoon ja moderniin pluralismiin ei ole uskallettu avoimesti kajota. Lestadiolainen Sipilä ja katolilainen Soini eivät näillä näkymin, monien kannattajiensa harmiksi, ilmeisesti kuitenkaan ole kaatamassa tasa-arvoista avioliittolakia – Unkarissa taas pääministeri Orbán, jonka lähipiiristä on aiemminkin kuulunut järkyttävän homofobisia lausuntoja, vakuuttaa avioliiton pysyvän perustuslaissakin määritellyllä tavalla miehen ja naisen välisenä sekä kehotti kansainvälisen homofobiavastustuspäivän johdosta sateenkaariväkeä pysymään edelleenkin hiljaa kaapissa:

olen kiitollinen homoseksuaalien yhteisölle siitä, että se ei harjoita tuollaista provosoivaa käytöstä, jonka kanssa useat Euroopan maat joutuvat taistelemaan ja joka saa aikaan aivan päinvastaisen vaikutuksen kuin on tarkoitus.

Meiltä myös paljolti puuttuu se ”konservatiivisiin perusarvoihin” niputettavissa oleva perinne, jota Unkarissa ollaan tarmokkaasti herätelty, aggressiivisen revansistinen suurvaltaideologia. Suomen hallitus ei ainakaan vielä ole verhotuin sanakääntein hinkunut Karjalaa takaisin tai jaellut Ruotsin tornionlaaksolaisille Suomen passeja (saati pyrkinyt mobilisoimaan heitä poliittisesti). Meillä ei myöskään heittäydytä marttyyreiksi, ei esitetä muita parempaa eikä pyritä löytämään kansan kärsimyksille ulkopuolisia syntipukkeja – tällä puolestaan Unkarissa on pitkä ja vankka perinne. Aina meitä, yhyy, ovat sortaneet milloin mitkäkin kateelliset ulkopuoliset ilkiöt, ja tätä nykyä syyttävä sormi kohdistuu etenkin Brysselin byrokraatteihin, noihin uusiin siirtomaaherroihin.

Viimeisen synkeän lohdunkipenän tarjosi tuorein vihapuheuutinen Unkarista. Maahanmuuttovastaisuus on siellä todellakin otettu sisäpoliittiseksi lyömäaseeksi, kuten jo täälläkin on esillä ollut. Index.hu-uutisportaalin väki onnistui nappaamaan kuvan valmisteilla olevan kampanjan julisteesta, ja 444.hu-uutisportaalille vahvistettiin, että kuva on aito. Tällainen kampanja on siis ihan oikeasti tekeillä, ilmeisesti ”kansallisen konsultaation” vauhdittamiseksi, koska tähän mennessä vain pieni osa unkarilaisista on vastannut maahanmuuttoa ja terrorismia koskeviin lievästi sanoen johdatteleviin kysymyksiin.

”Jos tulet Unkariin, et saa viedä työtä unkarilaisilta!” Kansallinen konsultaatio maahanmuutosta ja terrorismista

Ymmärsiväthän varmasti kaikki? Hallitus puolustaa meitä ilkeiltä maahanmuuttajilta, jotka haluavat viedä meiltä työpaikat (sen lisäksi, että haluavat laiskana loisia meidän rahoillamme, mutta tässähän ei rasisti tunnetusti näe mitään ristiriitaa). Tämä viesti on unkarinkielisessä julisteessa, jota tummanpuhuva turvapaikanhakija tuskin ymmärtää, mutta – kuten 444.hu-portaali laittamattomasti analysoi – viestihän onkin tarkoitettu sille kotimaiselle yleisölle, joka muuten saattaisi valua äärioikeistolaisen ja avorasistisen Jobbikin karsinaan.

Tähän on siis meillä suomalaisilla vielä matkaa. Huh. Unkarilaiset puolestaan voivat lohduttautua synkeällä poliittisella huumorilla. Uusi juliste on jo pyöräyttänyt meemitehtaan käyntiin, tässä pari helmeä hvg.hu-sivuston jutusta:

"Vihaamme kaikkia!"

”Vihaamme kaikkia!”

klingon

Tässä lukee väittämän mukaan klingoniksi: ”Me taistelemme, emme neuvottele!”

Mihály Munkácsyn kuuluisa historiallinen maalaus "Unkarilaisten maahantulo" (1893), uusin tekstein: "Jos tulet Karpaattien altaaseen, et saa viedä työtä avaareilta!"

Mihály Munkácsyn kuuluisa historiallinen maalaus ”Unkarilaisten maahantulo” (1893), uusin tekstein: ”Jos tulet Karpaattien altaaseen, et saa viedä työtä avaareilta!”

Maahanmuuttoon liittyy ongelmia ja avoimia kysymyksiä kaikkialla Euroopassa. Mutta tässähän ei ole kysymys syyrialaisista tai afgaaneista. Niin kuin julistekampanjan unkarinkielisyys osoittaa, tässä kaivellaan ihan ikiomia kansallisia pohjamutia ja vedotaan omaan vanhaan rasismiperinteeseen. Toivon totisesti, että Suomessa ei koskaan sukellettaisi näin syvälle. Toistaiseksi tähän on vielä matkaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: