Sivistynyttä arkirasismia

Hyvät lukijat, tämänpäiväinen tarinamme Sentroopasta perustuu hvg.hu-sivuston artikkeliin. Tapahtumapaikkana Wienin lentokenttä, tapahtumien pyörteissä unkarilainen EU-kansalainen sekä joukko Austrian Airlinesin ja Kanadan valtion palveluksessa ”vain työtään tekeviä” henkilöitä.

Noin kuukausi sitten unkarilainen päähenkilömme, Évaksi kutsuttu tutkijanainen, joka haluaa jutussa esiintyä vain tällä etunimellä, oli lähdössä Torontoon tekemään kenttätutkimusta sukupolvien välisistä suhteista Kanadaan muuttaneiden Unkarin romanien keskuudessa. Lentolippu oli ostettu, torontolaisen tuttavan kanssa sovittu majoitusjärjestelyistä, käsilaukussaan Évalla oli myös tuhat Kanadan dollaria matkakassana, paluulippu ja voimassa oleva passi, vuodesta 2008 Unkarin kansalaiset eivät ole tarvinneet Kanadaan maahantuloviisumia. Évan lapset veivät äitinsä autolla Wienin lentokentälle, mistä Austrian Airlinesin suora lento lähtisi. Siellä tapahtumat kuitenkin saivat kafkamaisen käänteen.

Passintarkastuksesta Éva kutsuttiin sivuun haastatteluun, joka pian muuttui tiukkasävyiseksi kuulusteluksi ja johon liittyi puhelimitse myös Kanadan maahantuloviranomaisten edustaja. Évalta tiukattiin, kenen luokse hän oli menossa ja miten hän aikoi itsensä elättää, torontolaista majoittajaa ei saatu kiinni – näin Évalle väitettiin, torontolainen tuttava taas ei myöhemmin nähnyt puhelimessaan merkkiäkään siitä, että hänelle olisi yritetty soittaa. Turhaan Éva pyyteli kuulustelijoitaan tarkistamaan hänen taustansa: hän on kunniallinen, omillaan toimeen tuleva ihminen, kaikki perheenjäsenet kunnon ammateissa. Häntä ei päästetty koneeseen eikä Kanadaan. Nöyryyttävä episodi huipentui matkalaukun anelemiseen takaisin erittäin epäkohteliailta kenttävirkailijoilta. Kanadan konsulaatissa Évaa kehotettiin hakemaan maahanmuuttoviisumia, ja kun Éva yritti selittää, ettei ole muuttamassa Kanadaan asumaan, häneltä kysyttiin, miksi ihmeessä hän sitten sinne haluaa. ”Harmittaa, etten hoksannut vastata, että varkaisiin”, sanoo Éva, joka parhaillaan harkitsee kunnianloukkausjutun nostamista.

Koko tämän törkeän kohtelun syy on valitettavan selvä: Éva on romani, monien Unkarin romanien lailla huomattavan tummaihoinen ja selkeästi ”etnisen” näköinen. Ja Kanadan viranomaiset ovat saaneet tarpeekseen Unkarin romaneista, joita viime vuosina on pyrkinyt tuhansittain ”maahanmuuton mallimaan” lihapatojen ääreen. Vuosina 2008–2011 kaikkiaan yksitoistatuhatta unkarilaista haki Kanadasta turvapaikkaa, ja näistä pakolaisstatus myönnettiin noin tuhannelle. Useimmat turvapaikanhakijoista lienevät olleet romaneja, vaikka joukossa on muitakin, ainakin yhtenä kuuluisana erikoistapauksena kirjailija Ákos Kertész. Muuton syyt ovat ilmeiset: Unkarin romaneista melkoinen osa ei näe Unkarissa enää mitään mahdollisuutta ihmisarvoiseen elämään.

Unkarin romanit ovat hajanainen väestöryhmä, jonka juuret ovat eri suunnilta ja eri aikoina maahan tulleissa heimoissa. 1900-luvun mullistukset veivät pohjan heidän perinteisiltä elämäntavoiltaan, muutamia menestystarinoita lukuun ottamatta – esimerkiksi perinteinen, Unkarin viihdekulttuuriin vankasti juurtunut mustalaismusiikki on edelleen alue, jolla muutamat onnekkaat ja taitavat romanit ovat menestyneet ja rikastuneetkin. Sosialismin aikana kaikilla oli töitä (tuottavuuden ja kannattavuuden peräänhän ei komentotaloudessa pahemmin kyselty), mutta markkinatalouteen siirryttyä romanit ovat työväkeä vähennettäessä kaikkialla joutuneet ensimmäisinä kilometritehtaalle ja syrjäytymiskierteeseen. Kuten muuallakin Euroopassa nykyään, köyhyys ja syrjäytyneisyys periytyy. Romanilapsista, jotka Unkarin koululaitoksessa nähdään ennen kaikkea ongelmana, suhteettoman monet on työnnetty ”erityiskouluihin”, ja aivan äskettäin Unkarin korkein oikeus käytännössä siunasi koululaitoksen oikeuden segregoida, ylläpitää erillisiä kouluja, joissa käytännössä käyvät vain romanilapset. Valitettavan selvää on, että näistä kouluista ei monenkaan tie vie työelämään tai yhteiskunnalliseen nousuun. Jotkut Unkarin romanit kokevat myös olevansa paitsi syrjinnän myös suoranaisen vainon kohteina. On paikkakuntia, joiden romaniväestöä äärioikeiston puolisotilaalliset saapashousukaartit säännöllisesti käyvät pelottelemassa, ja vuosina 2008-2009 useita romaneja joutui polttopulloja heittelevien ja ammuskelevien rasistien uhriksi – kuuden kuolonuhrin joukossa oli jopa yksi lapsi.

Viimeisimmän muuttoaallon laukaisi Miskolcin kaupungin käynnistämä slummien saneeraus. Lähinnä romanien asuttamat kurjalistokorttelit on tänä vuonna tarkoitus jyrätä sileäksi uuden jalkapallostadionin (niitähän jalkapallohullun pääministeri Orbánin johdolla on viime vuodet rakennettu tai kunnostettu ympäri maata) ja pysäköintialueen tieltä. Asukkaiden varalle kaupungin johto keksi konstin, jota oppositio on nimittänyt muun muassa etniseksi puhdistukseksi: kotinsa menettävät romanit saavat noin 1,5–2 miljoonan forintin (alle kymmenentuhannen euron) korvauksen, mutta vain jos suostuvat muuttamaan pois Miskolcin kaupungista. Monet eivät ole tähän suostuneet, uutta asuntoa on vaikea löytää, asunnotta jääviltä taas viranomaiset voivat ottaa lapset huostaan. Miskolcin romanineuvoston edustajan kertoman mukaan pelkästään kolmen viime kuukauden aikana sata romaniperhettä on päättänyt muuttaa maasta.

Mutta palatkaamme tutkija Évaan, omillaan toimeen tulevaan, lainkuuliaiseen ja veronsa maksavaan Unkarin romaniin. Niin kuin hvg.hu-sivuston jutun johdosta syntyneistä nettikeskusteluistakin käy ilmi, samantapaisiin tilanteisiin ovat Kanadan ja USA:n viranomaisten kanssa joutuneet monet muutkin Euroopasta matkaan yrittäjät, joiden etninen tausta herättää epäilyksiä. Maahantuloviranomaiset tai näiden käskyjä noudattavat lentoyhtiöt – Évankin tapauksessa viranomaiset ja lentoyhtiö syyttelevät tapahtuneesta toisiaan, Kanada on kuulemma jo joutunut sakottamaan lentoyhtiöitä, kun ne ovat tänä vuonna toimittaneet maahan jo 500 laitonta maahanmuuttajaa – seulovat maahantulijoita perin kummallisin perustein. Ilmeisesti ihonväri ja ulkonäkö merkitsevät rajavalvonnan arjessa enemmän kuin ammatti, varallisuus, tittelit tai paluuliput. Eräs nettikeskustelutoverini kertoi intialaisesta kollegastaan, jolla on amerikkalaisessa yliopistossa vakinainen virka mutta joka siitä huolimatta jokaista ulkomaanmatkaansa varten pyytää työnantajaltaan virallisen kutsukirjeen, ettei palatessaan joutuisi USA:n rajalla vaikeuksiin. Évan kaltaisia tapauksia ilmeisesti sattuu ”vääränvärisille” ihmisille koko ajan, samoilla lentokentillä, joilla me maitonaamat tyytyväisinä ja mistään tietämättä vaellamme ohi luukkujen ja läpi porttien.

Olkoonkin arjen rajarasismi vaikka miten yleistä, viimeinen kipeä huomautus hvg.hu:n artikkelissa kohdistuu viralliseen Unkariin. Toronton Unkarin-konsulaatti puolustelee Kanadan viranomaisten toimintaa eikä näe mitään syytä valittaa siitä, miten Unkarin kansalaista on kohdeltu. Toisin sanoen: Unkarin valtio on ensin luonut tilanteen, jossa suuri osa sen kansalaisista tuntee olonsa turvattomaksi ja pakenee ulkomaille, eikä sitten suojele edes niitä kansalaisiaan, jotka ilman aihetta ja ilman omaa syytään saavat kärsiä tämän joukkopaon vastatoimista. Olisiko muutama anteeksipyyntö ja muutama virallinen valitus muka niin paljon maksanut tai vaarantanut Unkarin ja Kanadan suhteet?

Advertisements

3 Responses to Sivistynyttä arkirasismia

  1. Niinhän Ruotsissakin aikoinaan sanoo:

    Samalla tavalla Ruotsissa kohdeltiin usein suomalaisten työntekijöiden lapsia… Erityisluokille, siis lahjattomilr, tarkoitetuille, vaan koska eivät heti osanneet kieltä. Ei heidän lahjakkuuttaan sen kummemmin tutkittu…suomalaiset kun kelpasivat raskaaseen fyysiseen työhön, mutta muutenhan he olivat ” rodullisesti ”alempia, heikkilahjaisua… Vrt. Maailman ensimmäinen rotuhygieeninen laitos Uppsalan yliopiston yhteydessä.

    • Uppsalan yliopiston rotuhygieeninen laitos kuuluu vähän eri aikakauteen kuin suomalaisten massiivisin Ruotsiin-muutto, eipäs sekoiteta asioita. Totta kyllä, että myös Ruotsissa, kuten Suomessa ja erittäin monessa muussakin maassa, on kohdeltu ”toisenrotuisia” tylysti ja kohdellaan usein edelleenkin.

    • Ja jatkaakseni vielä: maahanmuuttajalasten syrjiminen heikon kielitaidon perusteella on valitettavasti totta monessa maassa. Unkarin romanien suhteen tätä ongelmaa ei kuitenkaan pitäisi olla, useimmat Unkarin romanit ovat täysin unkarinkielisiä ja erityisluokille eristämisen syyt ovat muualla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: