Polak, węgier dwa bratanki i do szabli, i do szklanki. Tai unkariksi: Lengyel, magyar – két jó barát, együtt harcol, s issza borát. Tämä vanha ja suosittu värssy tarkoittaa suunnilleen, että puolalainen ja unkarilainen ovat kaksi kunnon kaverusta, jotka pitävät yhtä sekä taistelussa että jalojen juomien ääressä. Unkarilaiset ovat perinteisesti sympatiseeranneet puolalaisia, ehkä vähän samasta syystä kuin suomalaisten mielestä norjalaiset ovat reiluja ja mukavia, ainakin mukavampia kuin koppavat ruotsalaiset. On ollut yhteisiä vihollisia, ja toisaalta aivan välittömiä naapuruksia ei olla oltu, kun välissä ovat ne slovakintolvanat.
(Ja onhan puolalaisilla ja unkarilaisilla ollut jopa yhteisiä hallitsijoita, ainakin Stefan/István Báthory, 1500-luvun lopulla Transilvanian ruhtinas, Puolan kuningas ja muun muassa Liivinmaan herttua, jonka valtakuntaan siis kuului monien muiden kansojen ohella myös liiviläisiä ja virolaisia.)
Puolalaisilla ja unkarilaisilla on molemmilla uljas historia, johon kuuluu keskiajalla loistokasta hovimeininkiä ja sittemmin runsaasti vahvempien naapurien sortoa ja hävittyjä vapaustaisteluja, joista jo koululapset opetetaan olemaan itkuisen, marttyyrimaisen, messiaanisen ylpeitä. Ei yksikään toinen kansa ole kokenut niin kovia kuin me! Neuvostoimperiumin satelliittimaina sekä Unkari että Puola kärsivät samantapaisista kansallisista nöyryytyksentunteista, ja kun Gdańskin lakkoilevat telakkatyöläiset 1980-luvun alussa rupesivat lyömään railoja reaalisosialismiin, unkarilaiset seurasivat tapahtumia tyytyväisinä ja ylpeinä. Kuten eräs unkarilainen tuttavani tuolloin sanoi, kun tuli puheeksi virallinen ”veljeys” Neuvostoliiton kanssa: ”Suomalaiset ovat veljiäni” – tuohon aikaan ei ”antifennougrismi” vielä ollut noussut muotiin eikä suomalais-ugrilaisuutta vielä pidetty kommunistipropagandana – ”puolalaiset ystäviäni, ja muita en tarvitse.”
Puolassa katolisella kirkolla on aina ollut vahva asema, ja sen kyljessä on mukavasti elänyt myös kansallismielinen oikeistokonservatismi, jonka kanssa tietenkin Unkarin valtapuolue Fidesz nykyään mielellään kaveeraa, yhdessä kristillisiä perusarvoja toitottaen. Erityisen lämmin suhde Fideszillä ja Viktor Orbánilla oli aikoinaan oikeistokonservatiiviseen PiS (Oikeus ja oikeudenmukaisuus) -puolueeseen. Puolalaisia aateveljiä on vielä viime vuosina kuljetettu erikoisjunilla Budapestiin vahvistamaan hallitusta tukevien ns. rauhanmarssien rivistöjä, ja PiS-johtaja Jarosław Kaczyńskin kerrotaan toivoneen ”Budapestiä Varsovaan”.
Nyt kuitenkin ystävyyteen on tullut paha särö. Puolalaiset eivät nimittäin yhtään tykkää tavasta, jolla Orbán mielistelee Putinia ja hakee Venäjän tukea pahaa EU:ta vastaan – samalla kun puolalaiset ovat tiivistämässä yhteistyötä lännen suuntaan ja sulkemassa Euroopan yhteisrintamaa. Jo viime vuonna vuoti julkisuuteen puolalaisten poliitikkojen ja mahtimiesten salakuunneltuja keskusteluja, joista yhdessä öljy-yhtiö PKN Orlenin johtaja Jacek Krawiec kertoo valtionvarainministeri Włodzimierz Karpińskille mielipiteensä Orbánin käyttäytymisestä Putinin suhteen. Krawiecin käyttämä, Putinille tarjottuun intiimiin oraalipalvelukseen viittaava kielikuva oli sen verran krouvi, että ainakaan asiasta kertovaa index.hu-sivuston uutista ei pääse lukemaan vakuuttamatta ensin, että on 18 vuotta täyttänyt. Viimeisen iskun antoi Ukrainan tilanne, joka Puolassa ilmeisesti on nostanut kaikki vanhat kaunat ja pelot vanhaa perivihollista Venäjää kohtaan huippuunsa. Kuten index.hu-sivuston haastattelema ulkopolitiikan asiantuntija toteaa, ”puolalaisille Ukraina merkitsee samaa kuin unkarilaisille Transilvania”. Orbánille taas Ukraina ei näytä olevan niinkään Venäjän aggression uhri kuin, edelleenkin, Taka-Karpatian unkarilaisvähemmistön mahdollinen sortaja.
Unkarin hallituskriittiset viestimet ovat tänään vahingoniloisesti raportoineet Viktor Orbánin Varsovan-vierailullaan saamasta hyytävästä vastaanotosta. PiS:n Kaczyński ei kuulemma suostunut tapaamaan Orbánia laisinkaan vaan nöyryytti tätä julkisesti ilmoittamalla puolueen tiedottajan suulla, että Orbán ei saanut häneltä pyytämäänsä audienssia koskapa oli ”tehnyt anteeksiantamattoman virheen tuhotessaan eurooppalaisen solidaarisuuden”. Pääministeri Ewa Kopacz kävi kollegansa kanssa virallisen keskustelun, jonka sävyn kerrotaan olleen niin viileä kuin kohteliaassa diplomaattisessa kontekstissa olla voi. NOL.hu-sivuston julkaisemassa kuvassa ilmeet ovat yhtä hyytävät kuin ne Orbánin ja Putinin yhteiskuvissa olivat maireat. Huomatkaa myös Puolan ja Unkarin lippujen väliin huolellisesti aseteltu EU:n tähtilippu, josta Orbán tunnetusti ei tykkää – hänen vanha luottomiehensä, parlamentin puhemies Kövér on opposition harmiksi poistattanut EU:n lipun parlamentista kokonaan.
Orbánia pitävät hänen vastustajansa ja raivokkaimmat kriitikkonsakin kenties suuruudenhulluna ja henkisesti tasapainottomana mutta eivät missään nimessä typeränä. Hänen täytyy tajuta, mihin Unkari on menossa, ja uskoa, että nykyiseen Venäjä-mieliseen linjaan on todella hyvä syy. Ainakaan puolalaisia entisiä ystäviään hän ei tästä onnistunut vakuuttamaan.
Sentrooppa-Santra 