Tukka hyvin ja kello näkyy!

Teki mieleni vielä jatkaa yhdestä Unkarin poliittisen elämän ilmiöstä, joka viime aikoina on noussut yhä selvemmin julkisuuteen, eli päättäjäeliitin, poliitikkojen ja oligarkkien, ns. herrastelusta (urizálás), silmäänpistävän ja röyhkeän ylellisestä elämäntyylistä. Se on yhä selvemmässä ristiriidassa köyhimmän kansanosan kurjuuden ja keskiluokan alempien kerrosten uhkaavan kurjistumisen kanssa, ja sitä arvostellaan yhä avoimemmin nyt, kun valtapuolue Fidesz näyttää vihdoinkin olevan menettämässä kansansuosiotaan ja korruptionvastaisista mielenosoituksista alkaa tulla arkipäivää.

István Fazekasin kuva hvg.hu-sivustolta. EU:n lippua heiluttavien mielenosoittajien julisteissa lukee ”Me osoitamme mieltä, te kukistutte!” ja ”Te ette elä herroiksi vaan varastatte!”

Jo viime postauksessani mainittiin pääministerin tytär Ráhel Orbán mahtihäineen, miljoonia maksavine koulutuksineen ja vallanpitäjien tuella vaurastuvine puolisoineen. (Joulun alla László Bartus Amerikai Magyar Népszava -sivustolla jopa epäili kirjoituksessaan, jonka totisuuden tasoa on vaikea arvioida, että Viktor Orbán on palauttamassa Unkaria dynastiseksi monarkiaksi – tähän viittaa sekä Pyhän Tapanin kruunun palvonnan virallistaminen perustuslakia myöten että pääministerin kanslian suunnitteilla oleva muutto Budan linnaan. Uusvanhan kuningaskunnan ensimmäiseksi kruunupääksi taas on Bartusin ennustuksen mukaan tarkoitus nostaa, ei Orbánin esikoispoikaa Gáspária, jonka jalkapalloilijan urasta ei isäpapan tuellakaan tullut mitään, vaan tähän tehtävään riittävän röyhkeäksi ja häikäilemättömäksi osoittautunut kuningatar Ráhel.) Mutta Orbánin perheen ohella nousukasmaisen elämäntavan mallia ovat näyttäneet myös puolueen kakkosmiehet János Lázár (Rolex-kelloineen, ylellisine ja tutkanpaljastimellisine virka-Audeineen, salaperäisine virkamatkoineen ja metsästysretkineen) ja Antal Rogán (Louis Vuitton -laukkuineen ja arvoituksellisesti kokoa kasvavine luksusasuntoineen), puolueen varapuheenjohtaja ja Debrecenin pitkäaikainen pormestari Lajos Kósa (joka taannoin piipahti Uudessa-Seelannissa kuuntelemassa Rolling Stonesien konserttia) tai silmäänpistävän tyylikkäästi ja kalliisti pukeutuva, Gucci-laukkua heilutteleva pääministerin epävirallinen neuvonantaja Árpád Habony.

Árpád Habony (kuvassa keskellä) ja kuuluisa Gucci-laukku. Kuva on Alternatíva-blogista, jonka tyylikommentaattori kirjoittaa ironisen hyväksyvään sävyyn tyylikkäästä ja ilmeisen kalliista asukokonaisuudesta. Netissä kiertää myös versio, jossa Habony laukkuineen on photoshopattu catwalkille muiden mallien rivistöön.

Kaikkia näitä ja monia muita yhdistää se, että heidän näyttävän ylellinen elämäntapansa ei mitenkään voisi olla rahoitettavissa pelkästään sillä palkalla, jota he virallisten tietojen mukaan työstään ansaitsevat. Viktor Orbán itse, kuten moni hänen lähipiirissään, on hypännyt opintojensa jälkeen suoraan ammattipoliitikoksi, mutta on silti (mikäli perheen ja bulvaanien nimissä oleva omaisuus lasketaan mukaan) Unkarin rikkaimpia miehiä.

Tapaninpäivänä hvg.hu-sivustolla ilmestyneessä kirjoituksessaan asiaan tarttui myös Péter Esterházy, yksi nyky-Unkarin merkittävimmistä ja kriitikkojen (joskaan ei välttämättä suuren yleisön) arvostamimmista kirjailijoista. Esterházy tunnetaan paitsi vaikeana postmodernina kirjailijana myös vanhan kreivillisen mahtisuvun vesana, joka itsekin on kirjoissaan käsitellyt avoimesti sukuhistoriansa kipeitä kohtia. Tässä tekstissään hän haluaa korostaa olevansa tasavaltalainen: aristokraatteja, sellaisia kuin hänen suvussaan aiemmissa polvissa nähtiin, niitä, jotka eivät ikimaailmassa käyttäisi vaaleanruskeita kenkiä kello 18:n jälkeen, ei Unkarissa enää ole, ei enää juuri porvaristoakaan. Asia on Esterházyn mielestä perin yksinkertainen: nykyiset vallanpitäjät käyttäytyvät niin kuin nousukkaat aina ovat käyttäytyneet. Nykyiset vallanpitäjät eivät ole saaneet perinnöksi edellisiltä polvilta mitään käyttökelpoista. Heillä ei ole ollut taloudellista eikä kulttuurista pääomaa, vain oma lahjakkuutensa, sisunsa, ahneutensa, armottomuutensa ja häikäilemättömyytensä – aivan niin kuin niillä, jotka 1500-luvulla nousivat senaikaiseen eliittiin. Ja miksi pitäisi ollakaan perintöjä tai perinteitä, eihän niistä muutenkaan ole käytössä kuin ”perinteidemme helpoimmin liikuteltava ja surkein osa”, itsesäälinen ruikutus. Esterházy ei siksi jaksa kummemmin hermostua metsästysretkistä, uima-altaista ja Rolexeista sinänsä. Ikävämpää on valheellisuus ja pelkuruus, se, että perinnelaaria kyllä tongitaan mutta omaa historiaa ei järkevästi käsitellä eikä sen pimeitä puolia suostuta kohtaamaan.

Esterházyn kirjoitukseen puolestaan puuttui hvg.hu-sivuston Kapitalizmus-blogipalstalla Miklós Tallián. Hänen mielestään Esterházy on väärässä. Nykyinen päättäjäeliitti ei suinkaan ole aloittanut tyhjästä, vailla mitään pääomaa. Päinvastoin: se nousee Kádárin sosialistisen Unkarin virkamiesten ja alempien puoluetoimihenkilöiden keskiluokasta, sen vanhemmat ja isovanhemmat saivat nauttia järjestelmän tarjoamasta, olkoonkin että suhteellisen vaatimattomasta hyödystä. Heillä oli jonkin verran koulutusta ja sivistystä, ei liikaa, mutta riittävästi siistin kirjoituspöytätyön hoitamiseen. Heillä oli elämässään kohtuullista mukavuutta, oli siisti useamman huoneen asunto elementtikerrostalossa tai kenties oma pieni esikaupunkitalo, oli Lada, jolla saatettiin joskus ajella lomalle Balatonille tai ihan ulkomaillekin, oli turvattu toimeentulo ja luottamus systeemiin, joka pitää pojistaan ja tytöistään huolen.

Siksi – näin Tallián – nykyiset päättäjät eivät esimerkiksi tajua, mihin tarvitaan markkinapohjaista pankkijärjestelmää tai riippumatonta keskuspankkia, vaan raivoavat ylikansallisia konserneja ja pankkien ”riistoa” tai ”lisävoittoja” (extraprofit) vastaan, koska eivät ole oppineet, miten kapitalistinen järjestelmä toimii. Eivätkä he leikkaa oppikoulujen oppilaspaikkoja vain ilkeyttään, riistääkseen köyhiltä mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun, vaan siksi, että ovat itse kasvaneet järjestelmässä, jossa valtio määräsi, ketkä menevät yliopistoon, ketkä sosialistisen teollisuustuotannon palvelukseen – ja viimeksi mainittuun he rinnastavat mielessään nykyisen közmunkan, niukkapalkkaiset työllistämistyöt, joilla hallitus haluaa korvata työttömyyskorvaukset saadakseen koko kansan töihin kuin sosialismin aikoina ikään.

70-luvulla varttunut sukupolvi, nykyisen eliitin vanhin kerros ja nuorempien eliittipolvien vanhempien ikäluokka, sai nähdä elintasonsa jatkuvasti nousevan – eikä nähnyt tai tajunnut, että makrotasolla järjestelmä oli kulkemassa kohti varmaa vararikkoa. Tämä elintason nousu ei heidän silmissään kytkeytynyt markkinatalouden menestykseen, länsimaiseen edistykseen, vaan siitä tuli heille henkilökohtaisen, valtion palveluksessa saavutetun menestyksen luontainen seuraus. Kun hoidan hommani hyvin, ylenen virassani, ja siitä seuraa tiettyjä etuja. Isälle se merkitsi aikoinaan Trabantin tilalle jonon ohi saadun peesvärisen Ladan vaihtumista koppalakkisen autonkuljettajan sompailemaan mustaan Volgaan, pojalle se merkitsee velaksi ostetun Opelin sijaan isoa virka-Audia. Tämän kauemmaksi ei pojan (eikä pojanpojan) katse yllä, niin kuin ei yltänyt isänkään.

***

Talliánin analyysissa on varmasti paljon oikeaan osuvaa. Näin etenkin, mitä tulee nykyisen järjestelmän ideologisiin taustoihin. Paljon puhuttu ”eurooppalainen ja kristillinen” arvomaailma ei käytännössä sisällä mitään muuta kuin saman konservatiivisen moraalipaketin, joka Kádárin Unkarin viralliseen ideologiaan jäi jäljelle, kun tankki- ja barrikadisosialismi oli kesytetty sopimaan myös tv-viihdettä ja etelänmatkoja kuluttavalle eurooppalaiselle hyvinvointi-ihmiselle. Toisin sanoen: tekopyhää lässytystä konservatiivisista eettisistä perusarvoista (perhe, työ, perinteiden kunnioitus) sekä naiivia hurraa-isänmaallisuutta, jonka taustalla kolistelee kaapissa revansismin ja muukalaisvihan luurankoja, aina valmiina uuteen ylösnousemukseen. Esterházy puolestaan on aivan oikeassa siinä, että pienen eliittijoukon rannekelloista ja ulkomaanmatkoista on turha hermostua. Koppavuus ja mahtailu on vain toissijaista seurannaisilmiötä, pahempaa on nykyisten vallanpitäjien pelkuruus ja valheellisuus, tietämättömyys ja taitamattomuus.

Vaarallista on etenkin tietämättömyys ja taitamattomuus tässä ulkopoliittisessa tilanteessa. Esterházy huokaa, että parlamentissa käydyn keskustelun taso on kuin halvassa räkälässä, Brysselistä puhutaan kuin Moskovasta ja USA:sta kuin se olisi piirikunnallinen postimerkkikerho. Talliánin kirjoituksen kommenttiketjussa taas imreberente muistuttaa oivaltavasti, että nykyisen poliittisen eliitin voimantunto perustuu harhaan: Orbán ja kumppanit saivat aikoinaan nähdä, miten heidän lapsuusvuosinaan murtumattomaksi ja ikuiseksi ylistetty Neuvostoliitto hajosi, he pääsivät itse nuorina poliitikonalkuina pitämään ”neukut hiiteen” -palopuheita suorassa lähetyksessä ja luulemaan, että konkurssikypsän, läpimädän systeemin romahdus oli heidän rohkeutensa ansiota. Nyt he samastavat USA:n 80-luvun Neuvostoliittoon ja kuvittelevat tekevänsä suuriakin urotöitä, kun ministeri János Lázár syyttelee Yhdysvaltain lähetystöä Unkarin hallituksen vastaisten mielenosoitusten masinoinnista tai parlamentin puhemies László Kövér julistaa, että käynnissä on maailmanpoliittinen valtataistelu, jossa panoksena on Euroopan kansallisvaltioiden suvereenius.

Siinä Kövér on oikeassa, että Unkari on maailmanpolitiikan pelissä vain pieni nappula. Sitäkin tärkeämpää olisi, jos kerran välttämättä halutaan uhota, että tämä nappula ”ei halua pelata amerikkalaisten pelinsääntöjen mukaan”, pysyä selvillä siitä, mitkä tämän nappulan mahdollisuudet oikeasti ovat. Kansakunnan kohtaloita ei ratkaista Rolexia väläyttämällä mutta ei myöskään ”suvereeniudesta” saarnaamalla. Imagopoliittinen typeryys on ehkä tosiaankin ulkopoliittisen typeryyden kääntöpuoli. Jos näin on, kannattaa ehkä poliittisten kolumnistien ja blogistien jatkaa myös Gucci-laukuista niuhottamista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: