Oppikirjoista ja lähdekritiikistä

Viimekertaisessa postauksessa esittelemäni näytteet uusista unkarilaisista valtiollisista koulujen oppikirjoista olivat vasta alkua. Unkarissa fiksut vanhemmat lukevat nyt innolla lastensa uusia koulukirjoja etsien niistä uusia herkkupaloja, ja verkko lainehtii vaihtelevanlaatuisia kameraräpsäytyksiä (eikö unkarilaisilla ole kotonaan skannereita?), joita sitten Facebookissa, blogeissa ja kriittisillä uutissivustoilla kilvan kauhistellaan ja jaetaan. Vauhtiin päästäksemme tässä ensiksi näyte Librarius-blogista:

Kyseessä on blogistin väittämän mukaan etiikan tai ”siveysopin” (erkölcstan, niin kai sitä meilläkin ennen vanhaan nimitettiin) oppikirja. Tuntuu vaikealta uskoa, että tällaista kirjaa tarjottaisiin nimenomaan kirkkoon kuulumattomille lapsille, virallisiin kirkkokuntiin kuuluvathan käyvät siveysopin sijasta pakollisilla uskonnontunneilla. Kursiivilla tehostettu lause tämän tekstipätkän alkuosassa nimittäin julistaa: Avioliiton ulkopuolinen sukupuolinen kanssakäyminen on syntiä. (Unkarin bűn-sanan voisi kääntää sekä ‘synniksi’ että ‘rikokseksi’, mutta koska salavuoteutta ei ymmärtääkseni ole ainakaan vielä Unkarin rikoslaissa kriminalisoitu, täytynee valita ensimmäinen vaihtoehto.) Hieman alempana pauhataan, heti Internetin viettelyksistä ja pedofiliasta varoittelun jälkeen:

Emme pidä hyväksyttävänä myöskään samaan sukupuoleen kuuluvien sukupuolisuhdetta. Tämän jo Vanha testamentti tuomitsi ankarasti. Ellei tämän harhaantumisen taustalla ole sairaus vaan tietoinen rikkomus, silloin siihen syyllistyneet tekevät suuren rikoksen.

444.hu-uutisportaali on laatinut top 7 -listan uusien kirjallisuuden oppikirjojen hirveyksistä, alkaen siitä, että 7. luokan kirjallisuuden oppikirjassa laajimmin siteerattu nykyään elävä kirjailija on Paulo Coelho. Samainen kirja – tai itse asiassa molemmat käytössä olevista 7. luokan kirjallisuuden oppikirjoista, niiden tekijät ovat samat (!) – opettaa myös, miten yhteiskuntatutkimusta kuuluu siteerata ja tulkita:

”Sosiologien tutkimukset osoittavat useita kiintoisia seikkoja keskivertounkarilaisen arvojärjestelmästä. Voimme olla ylpeitä siitä, että kun amerikkalaisten silmissä järkevä, looginen ajattelu on melkeinpä viimeisellä sijalla, meillä se taas on yksi tärkeimpinä pidetyistä arvoista. Ihmissuhteisiin ja yhteisöllisyyteen liittyvien arvojen arvostuksessa taas jäämme keskivertoamerikkalaisesta nolosti jälkeen, esimerkiksi avuliaisuutta pitää meillä arvona vain pieni vähemmistö, ja etenkin sivistyneet ja koulutetut väheksyvät sitä.”

Edelleen: kirjallisuuden oppikirja opettaa, että väkivaltaelokuvat ovat vaarallisia ja vahingollisia mutta kirjallisuuden klassikoissa esiintyvä väkivalta ihmiselle luontaista ja geeneihin koodattua. Samoin varoitetaan Internetin nimettömistä ja kontrolloimattomista sisällöistä, mutta siteerataan – tämä on ainoa nettiperäinen pitempi teksti koko oppikirjassa – rajatietoon, ruokaresepteihin ja dieetteihin profiloituvalta HarmoNet-sivustolta typerä, seksistinen vitsi (joka 444.hu-portaalin toimittajan mukaan lienee alkuaan peräisin jostain naistenlehtisivuston kommenttiketjusta). Ja lopuksi varsinainen helmi (huomatkaa kastekuvassa väkevästi läsnä oleva kristillinen symboliikka, vaikka itse tekstissä on kyse aivan muista asioista, eli kansallisrunoilija Petőfin, o.s. Petrovics, nimivalinnasta ja nimeen liittyvistä kansallisista arvoista):

Nykyajan keskivertoihminen ei liitä nimeen merkitystä vaan valitsee pikemminkin sen mukaan, miltä nimi kuulostaa. Usein kuitenkin tämä sointikin on paljastava. Joka valitsee nimeksi esimerkiksi Dzsenifer, Dzsesszika, Vanessza tai Vivien, luultavasti suosii angloamerikkalaista kulttuuria ja arvojärjestelmää. Joka puolestaan suosii sellaisia nimiä kuin Bendegúz, Csongor, Soma tai Botond, varmaankin kokee yhteyttä ikivanhaan unkarilaiseen kulttuuriin. Tämän valinnan kuitenkin tekevät vanhemmat, me itse voimme korkeintaan aikuisina muuttaa nimemme.

Siis mieluummin ikivanha unkarilainen (miehen)nimi (siis vähän kuin Kullervo, Lalli, Kotivalo tai Arijoutsi) ennemmin kuin jenkkiviihteestä opittu (naisen)nimi? Eikä tietenkään pohdintaa sukupuolen vaikutuksesta, luokkakysymyksistä eli viihdekulttuuriperäisten nimien liittymisestä alempaan sosiaaliryhmään – ns. ”white trash” -nimet tai ”lähiönimet” – tai alueellisista tekijöistä. (Romaniassa unkarilaisvähemmistö on tottunut suosimaan näitä kansallisromanttisia tai uusvanhoja nimiä, koska niitä ei entiseen maailmanaikaan romanialainen henkikirjoittaja voinut ”kääntää”: Istvánista tai Ilonasta olisi oitis tehty papereihin Ştefan tai Ileana, mutta Bendegúzille tai Tündelle ceauşesculainen nimipolitiikka ei mahtanut mitään.) Siitä puhumattakaan, että kansallisuutta ja kansallisia yhteenkuuluvuudentunteita vähän problematisoitaisiin ja pantaisiin lapset hieman miettimään, mitä se ikivanha unkarilainen kulttuuri oikein on ja mitä tarkoittaa siihen sitoutuminen. Vain  Dzsenifer raukka hävetköön vanhempiaan ja lohduttautukoon ajattelemalla, että sitten aikuisena hänestä voisi tulla vaikka Ildikó tai Réka?

Karmeitahan nämä esimerkit ovat. Ja osoittavat sen, mikä muutenkin on ollut tiedossa ja julkisuudessakin esillä: Unkarin kasvavaa polvea ollaan pontevasti ohjaamassa nationalistisen perusarvokonservatismin tielle. Mutta silti näitä somessa leviäviä ja kauhistelevia kommentteja kerääviä sitaatteja katsellessa miettii, mistä tässä on oikeasti kysymys. Nyest.hu-tiedeportaalin artikkelissa ”Sitaatit puhuvat puolestaan!” Cecília Sarolta Molnár pohtii koulukirjakohua lähdekritiikin kannalta. Tämän oppikirjadebatin tuoksinassa juuri ketään ei tunnu kiinnostavan (edelleenkään), millaisia oppikirjat yleisesti ottaen tasoltaan ovat tai onko kyseessä jo virallisesti hyväksytty vai koekäytössä oleva oppikirja – saati ovatko nykyiset oppikirjat olennaisesti huonompia kuin ne, joita 90-luvulla tai peräti sosialismin aikaan käytettiin. (Ja joista myös voi kontekstistaan irrottaen repiä siteerattavaksi melkoisia hirveyksiä.)

Ennen kaikkea tässä unohtuu se keskeinen kysymys. Kuten Árpád W. Tóta edellisessä blogissani esillä olleen ”lännenpalvonta”-esimerkin nojalla piruilee:

Rakas seitsemäsluokkalainen! Olet aivan oikeassa, jos naurat räkäisesti näille sekopäille toheloille, haistatat niiden mielipiteille pitkät paskat ja sen jälkeen syöt tai et syö hampurilaisia aivan siinä missä ennenkin. Sitä vastoin on tässä kyllä keskustelemista. Keskustelkaa koulussa, kotona ja ostoskeskuksissa siitä, että syypäitä eivät ole vain nämä kaksi kahjoa. […] Joku tarkisti tämän kirjan eikä korjannut. Ei edes tuota faksijuttua. […] Ja joku keksi senkin, että pitää olla vain tämä kirja. Ettei olisi muita kirjoja, sellaisten kirjoittamia, jotka eivät pidä tietokonetta pirun raamattuna. Tai faksia. […] Mitä Länteen tulee, se on suurin piirtein se paikka, missä tällaisia järjettömiä, asiavirheitä ja henkistä rappeutumaa sisältäviä tekstejä ei kirjoiteta oppikirjoihin. Tai jos kirjoitetaan, joku puuttuu siihen, ennen kuin se päätyy kouluihin. Ja jos sittenkin kävisi niin: Länsi on se paikka, missä tämä ei ole se ainoa, kaikille pakollinen oppimateriaali.
Sinne teidän on päästävä. Mahdollisimman pian. Niin että katselkaa paljon CNN:ää.

***

Palailen lähdekritiikin ja ”tykkää ja jaa” -meiningin kysymyksiin kohtapuoliin. Nyt on kuitenkin pakko lopettaa täältä tähän. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, eli vilkaiskaapas cink.hu-portaalin oppikirja-aiheisesta ”kauhugalleriasta” kuudennen luokan matematiikankirjan kantta, joka lukemattomien arvostelijoiden mielestä tuntuu huutavan: ”Siis apua hei, mä en tajuu matikkaa, mä oon tyttö!” (Kannen valinta on ehkä enemmän kustantajan kontolla kuin tekijöiden, jotka muuten ovat kaikki naisia.)

Ja loppukevennykseksi vielä editoitu versio, johon matematiikkakammoisen tytön sijaan on istutettu ”epäortodoksisen talouspolitiikan” isä, entinen valtionvarainministeri ja nykyinen keskuspankin johtaja György Matolcsy:

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: