Koska meitä käsketään

Ei pitänyt ruveta blogaamaan, kun olisi paljon muutakin tekemistä. Mutta tuttavilta ja seuraamiltani saiteilta on viime päivinä uutisvirtaani tömähdellyt kerrassaan vastustamattomia ärsykkeitä. Unkari, totta kai. Ja sen koululaitos, jonka ongelmat koskettavat koko kansaa ja erityisesti sen tulevaisuutta. Kun yhä suurempi osa kansasta elää köyhyydessä – Ténytár-blogin mukaan Unkarin viranomaiset eivät vuoden 2010 jälkeen ole julkistaneet tietoja siitä, miten suuri osa kansasta jää toimeentulominimin alapuolelle, mutta luultavasti heitä on jo nelisenkymmentä prosenttia unkarilaisista eli nelisen miljoonaa – koulun merkitys kasvavien yhteiskuntaerojen silloittajana ja vähäosaisimpien lasten tukijana korostuu entisestään. Toisaalta yhä autoritaarisempien vallanpitäjien Gleichschaltung-vimma kohdistuu erityisesti kouluun.

Vuoden 2013 alusta Unkarin valtio otti aiemmin kuntien hallinnassa olleet koulut omaan valvontaansa. Tätä pyörittämään perustettiin uusi virasto, Horthyn ajan maineikkaan ja kaukonäköisen opetusministeri Kunó Klebelsbergin mukaan nimetty Klebelsberg Intézményfenntartó Központ (‘Klebelsberg-laitosylläpitokeskus’, KLIK). (Monien kriitikkojen mukaan kreivi Klebelsberg pyörisi haudassaan jos tietäisi, mitä hänen nimissään harrastetaan. Klebelsberg aikoinaan pyrki tarjoamaan sivistysmahdollisuuksia mahdollisimman laajoille kansankerroksille muun muassa luomalla uuden oppikoulutyypin, nykyinen hallitus taas haluaa rajoittaa korkeampaa koulutusta ja keskittyä tuottamaan rasvanahkaduunareita ”työperustaisen valtion” tarpeisiin. Klebelsberg muuten muistetaan myös ulkomaiden unkarinopetuksen kehittäjänä, joka tuki myös Suomen nousevaa hungarologiaa; Helsingin yliopiston unkarinopetuksen tarpeisiin hän henkilökohtaisesti lahjoitti torvigramofonin ja levykokoelman.)

KLIK on ollut organisatorinen katastrofi: aiemmat käytännöt syrjäyttävän kaikkivaltiaan keskusviraston luominen ei ole sujunut kivutta varsinkaan, kun keskeisiin tehtäviin on nimitetty pikemmin sopivia kuin päteviä henkilöitä. Oppikirjojen jakelun keskittäminen mahtikäskyllä yhden firman käsiin johti huikeaan logistiikkamyllerrykseen – joissakin kouluissa kesti viime vuonna pitkälle talveen, ennen kuin oppilaat saivat kirjansa. Myös oppikirjojen sisältö kansallis-konservatiivis-autoritaarisine painotuksineen on nostattanut melkoisesti kritiikkiä niissä piireissä, joissa vielä jaksetaan kritisoida. Elokuussa vieläpä hallituksen (!) tänä kesänä perustaman ”Kansallisen opettajajärjestön” (Nemzeti Pedagógus Kar) johtaja, joskin varovasti, arvosteli KLIKin raskasliikkeistä toimintaa ja uusien valtiollisten oppikirjojen hidasta valmistumista. Nimekäs lapsipsykologi Tamás Vekerdy puolestaan kehottaa tuoreessa haastattelussaan suoraan kaikkia vanhempia, jotka vain voivat, pelastamaan lapsensa vaikka yksityisopetukseen, pois tästä perikatoa kohti kulkevasta systeemistä.

Niin, osaksihan Unkarin koulun ongelmat johtuvat talouden heikentymisestä. Kouluruoka on väittämän mukaan usein surkeaa (vaikka maksullista), koulurakennukset usein järkyttävän huonossa kunnossa, opettajien palkkaus niin onneton, että ala ei luultavasti todellakaan vedä puoleensa jalon kansan parhaita voimia. Osaksi ongelmat ovat yleis-sentrooppalaisia: autoritaarinen, ulkoa opettelemista ja tottelemista korostava kasvatusperinne yhdessä huonosti ja kunnianhimottomasti hoidetun opettajankoulutuksen kanssa (toisin kuin Suomessa, opettajalinjoilla on tyhmimpien ja laiskimpien opiskelijoiden turvapaikan maine) voi tuottaa luokan eteen todella hirveitä ilmestyksiä, jotka kompensoivat yhteiskunnalta saamaansa kehnoa arvostusta pompottamalla lapsia ja näiden vanhempia. Mutta tämän lisäksi unkarilainen tuttavapiirini on viime aikoina yhä järkyttyneempänä kommentoinut niitä aatteellisia sisältöjä, joita Unkarin uusi koulu ja uudet oppikirjat lapsille tarjoavat, uuden Kansallisen perusopetussuunnitelman (Nemzeti alaptanterv, NAT) puitteissa.

Pitemmittä puheitta esittelen kaksi viime päivinä sosiaalisessa mediassa kiertänyttä kuvaa. Ensimmäiseksi valokuva minulle tuntemattoman FB-käyttäjän ystävättären tyttären työvihosta. (Tietenkin kuvan aitoutta epäillään ja epäilys on aina paikallaan.) Lapsi on kuulemma kahdeksannella luokalla, historian ja yhteiskuntaopin oppikirjaa ei vielä ole jaettu, sitä vastoin käytössä on harjoituskirja, jonka viimeisiltä sivuilta tämä kuva on näpsäisty:

polgarok

Tehtävänanto kuuluu seuraavasti: ”Arvioi kuvien perusteella, millaisessa vaalipiirissä kuvan äänestäjät mahtavat äänestää ja mitä yhteiskuntakerrosta he ovat lähimpänä.” Ilmeisesti tarkoitus on luoda lapsille yhtäläiset ennakkoluulot siitä, millaisilla alueilla asuu urbaaneja risupartoja, maalaismummoja, mustalaisnaisia ja 1970-luvun tyyliin pukeutuvia ja laittautuvia naisihmisiä ja miten Unkarin yhteiskunta jakautuu kasteihin? Tietenkin voisi ajatella, että kuvalla halutaan synnyttää kriittistä keskustelua ennakkoluuloista ja rasismista. (Voisiko esimerkiksi romaniäiti asua hienostoalueella tai risupartamies olla pikkukaupungin pormestari? Miksi ei?) Mutta jotenkin en jaksa uskoa, että Unkarin kouluissa kriittinen keskustelu olisi keskeisiä opetusmetodeja.

Samoihin aikoihin lähti sosiaalisessa mediassa kiertämään myös kuva 7. luokan kirjallisuuden oppikirjasta. Laatikkotekstin otsikkona on ”Lännenpalvonta meidän aikanamme”, ja ideologisena taustana on ilmeisesti pääministeri Orbánin – kuten monien Euroopan äärioikeistolaisten ja oikeistopopulistien – uusi ihastus Venäjän ja Keski-Aasian reippaaseen ja rappeutumattoman suoraselkäiseen perusarvomeininkiin. Näin siis oppikirja kertoo ”lännenpalvonnasta”:

Toistaiseksi näyttää siltä, että monille ei vielä ole tärkeää oikeudenmukaisemman yhteiskunnan ja tasokkaamman kulttuurin tarve vaan pikemminkin kulutustottumusten omaksuminen. Me syömme hampurilaisia, käymme Disneylandissa, katselemme MTV:tä (Music TV). [Siis ei Unkarin kansallista MTV:tä.] Seuraamme uusimpia katastrofeja CNN:ltä. Juomme Coca Colaa, kuljemme Nike-tossuissa, ja ostoskeskuksesta kotiin palattuamme tylsytämme mieltämme jollain Microsoft-pelillä, koska se on niin ”cool”. Lähimmäisistämme muodostamiamme mielipiteitä ohjailee yhä enemmän se, onko heidän ammattinsa trendikäs, onko joku vaikkapa informaatikko tai elokuvaohjaaja. Logot, julkkikset, suosikkikappaleet ja tuotemerkit ohjaavat meitä, ja olemme unohtaneet, että elämä on arvokkaampi kuin yksikään esine.
Työhönkin lupaa helpotusta se, että meidän ei enää edes tarvitse käydä työpaikalla, koska voimme työskennellä myös sähköpostin ja faksin [!] avulla. Mitä arvelet, miten tämä vaikuttaa ihmissuhteisiin?

Tämä teksti ainakin on aito; index.hu-portaali on sittemmin löytänyt koko kyseisen oppikirjan, joka on myös verkossa PDF-muodossa, ja totisesti, sieltä löytyy tämä varoitus Microsoft-pelien ja faksityöskentelyn vaaroista.

Jotta pääsisin jatkamaan vaarallista etätyöskentelyä sähköpostin ynnä muiden länsimaisten turmeluskeinojen välityksellä, lopetan tämän blogauksen vitsipuolue Kétfarkú Kutyan (‘Kaksihäntäinen koira’) täydentämään versioon. Lännenpalvonta-tekstiin on lisätty nykyisen valtapuolueideologian mukainen jatko:

Idänpalvonnan puute meidän aikanamme
Toistaiseksi näyttää siltä, että monille ei vielä ole tärkeää ylhäältäpäin järjestetyn yhteiskunnan ja valtion ohjaileman kulttuurin tarve vaan pikemminkin usko johonkin naurettavaan demokratiaan ja kansalaisvapauksiin. Me emme syö tarpeeksi lihavarrasta ja raakaa kalaa, vain harvat käyvät Kazahstanissa, emme katso tarpeeksi RT:(Russia Today). Yritämme hankkia tietoa riippumattomista lähteistä, emme juo tarpeeksi votkaa, emme kulje karvalakissa, ja palaamme ostoskeskuksesta kotiin räjäyttämättä sitä ilmaan niin kuin arabiterroristit tekevät, koska olemme pelkureita. Lähimmäisistämme muodostamiamme mielipiteitä eivät määrää vain heidän yhteiskunnallinen asemansa ja poliittiset sympatiansa, tai mihin vähemmistöön he kuuluvat. Ajatukset ja tosiperäinen informaatio ohjaavat meitä, ja usein unohdamme, mitä Viktor Orbán on sanonut.
Elämäämme lupaa helpotusta se, että emme liiku ratsain ja asu jurtassa. Mitä arvelet, miten tämä vaikuttaa ihmissuhteisiin?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: