Tonttuparaati Titanicin kannella?

En ole pitkiin aikoihin kirjoitellut Itävallan asioista mitään. Yksi syy on tietenkin se, että olen ollut fyysisesti Suomessa ja seurannut huonohkosti Itävallan tapahtumia, toiseksi taas Unkarin poliittiset tapahtumat ovat olleet niin paljon jännittävämpiä. Itävallan päivänpolitiikka ja kansalaisten arki vaikuttaa niin tylsältä ja turvalliselta, että siinä ei ole mitään otsikoitavaa. Tänä aamuna sain siitä paljonpuhuvan muistutuksen, kun FB-kaverini jakoi seinällään valtakunnan ykköslehden uusimman Itävalta-uutisen. Se oli tällaista ”loppukevennyssarjaa” ja kertoi Vorarlbergin ”maakunnassa” (siis osavaltiossa) tapahtuneesta suuresta puutarhatonttuvarkaudesta: sosiaalidemokraattien vaalikampanjassa käytettyjä puutarhatonttuja oli varastettu 400 kappaletta, ja paikallinen demaripomo epäili syyllisiksi kilpailijapuolue ”OeVP”:tä (oikeasti ÖVP). Koska suomalainen mediaväki ei nykyään osaa muita kieliä kuin englantia (paitsi kulttuuriporukka kenties vähän ranskaa), uutinen oli lainattu BBC:ltä.

Sitä vastoin Hesari ei katsonut maininnan arvoiseksi sitä, että Itävallan varakansleri eli hallituksen toiseksi tärkein mies, ÖVP:n puheenjohtaja Michael Spindelegger on eilen eronnut kaikista tehtävistään. Myöhään illalla puolue valitsi uudeksi johtajakseen Reinhold Mitterlehnerin, joka tähänastisessa hallituksessa on toiminut tiede- ja tutkimus talous- ja tiedeministerinä. Mitterlehner, koulutukseltaan lakimies, on ennen pitkää poliitikonuraansa toiminut liike-elämässä; hänen ongelmakseen väitetään värittömän ja mitäänsanomattoman imagon ohella liian hyviä suhteita ammattiyhdistysliikkeeseen, suoranaista ”sossumyyrän” mainetta. Hän on luvannut nimetä uuden hallitustiiminsä jäsenet lähipäivien kuluessa. Mitään suurta mullistusta ei siis toistaiseksi ole tulossa, mutta tapahtumat kertovat kuitenkin siitä, että toisessa Itävallan tärkeimmistä puolueista on meneillään kriisi – ja että vauraan ja vakaan Itävallankin yhteiskunnassa ja politiikassa on monenlaista ongelmaa.

Itävallan yhteiskunnassa on oikeastaan koko sodanjälkeisen ajan tärkeintä ollut vakaus ja konsensus, siitä lähtien kun sodan jälkeen piti torjua sekä kommunismin vaara että natsismin jäänteet ja saada mahdollisimman suuri osa kansaa samaan veneeseen. Koska poliittinen järjestelmä ei kuitenkaan ole ollut kolmi- tai useampijakoinen niin kuin meillä (vahvan Keskustapuolueen ansiosta) vaan kaksinapainen, konsensus on vuosikymmenten ajan merkinnyt vallan kahtiajakoa ”punaisten” (sosiaalidemokraattien) ja ”mustien” (konservatiivipuolue ÖVP:n) kesken: toinen näistä on yleensä saanut liittokanslerin (pääministerin), toinen tämän varamiehen paikan. Melkein kirosanaksi muotoutunut Proporz merkitsi, että tietyt avainasemat ja laitokset jakautuivat parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti kahden valtapuolueen kesken. Oli ”punaisia” ja ”mustia” kuntia ja maakuntia, kouluja, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä, valtakunnan yleisradiossa oli pitkään ”musta” radion ja ”punainen” television johtaja, ja tietyllä jäsenkirjalla saattoi aina luottaa pääsevänsä tiettyyn asemaan.

Tätä luutunutta asetelmaa tuulettamaan nousi vuosituhannen vaihteessa oikeistopopulistinen ”Vapauspuolue” FPÖ, joka kansainvälisistä reaktioista huolimatta istui ”sinimustassa” oikeisto-äärioikeistohallituksessa muutaman vuoden ajan kunnes hajosi sisäisiin kriiseihin. Sinimusta (tai paremminkin musta-sininen, kanslerinvirka eli ykköspaikka oli ÖVP:llä) hallitus on myöhemmin ollut otsikoissa mm. yksityistämisprosesseihin liittyvien skandaalien ja rötösten takia, joita edelleen puidaan eri oikeusasteissa, ja jo sen toiminta-aikaa leimasi FPÖ:n tyypillinen populistipuolueiden ongelma eli pätevien ja uskottavien, yhteistyökykyisten poliitikkojen puute.

Sittemmin on palattu vanhaan koeteltuun punamustakoalitioon, jonka niskaan kuitenkin läähättää uuden johtajansa HC Strachen johdolla taas voimistunut ja terävöitynyt FPÖ. (Jonkinlaisina voimatekijöinä pyörivät kentän laitamilla myös vihreät sekä uusliberaali uuspuolue, ”nuoritävaltalainen” NEOS.) Ja välimatka hupenee. Sen lisäksi, että laajapohjaisen kansanpuolueen on Itävallassa kuten kaikkialla muuallakin vaikea muotoilla selkeää aatteellista profiilia ja poliittista sanomaa, sekä sosiaalidemokraattinen SPÖ että ÖVP kärsivät ukkoutumisesta tai mummoutumisesta ja uskottavien keulakuvien puutteesta. Vanhemmat polvet ehkä tottumuksesta äänestävät sitä meidän oman väen (”työkansan” tai katolisen kirkon) ikiomaa puoluetta, jota ovat ikänsä kannattaneet, mutta nuoret kaipaavat perinteen tilalle meininkiä, sanomaa ja ilmeisesti monet myös vetävän johtajahahmon. (Joku vuosi sitten Der Standard -lehdessä ammattikoulun opettaja kertoi kyselleensä oppilaidensa poliittisia mieltymyksiä. Melkoinen osa kertoi, että äänestäisi HC Strachea siksi, että ”se on ainoa, joka ei ole vanha ja ruma”.)

Mediaseksikkäistä johtajista on ollut viime vuosien ajan ankara pula molemmissa Itävallan suurpuolueissa. Vuosina 2007-2008 demarien kanslerinvirkaa hoitaneesta, paavolippostyylisen jäyhästä Alfred Gusenbauerista muistetaan aina mainita se pääongelma, että miehellä ”ei ollut karismaa”. (Politiikasta poistuttuaan Gusenbauer on monien muiden entisten demarijohtajien tyyliin toiminut liike-elämässä lobbaajana sekä Kazahstanin presidentin Nursultan Nazarbaevin neuvonantajana…) Hänen seuraajansa, nykyisen liittokanslerin Werner Faymannin suurin ansio puolestaan on se, että hän ei ole Gusenbauer, toisin sanoen osaa esiintyä vakuuttavasti ja viehättävästi. ÖVP:n viimeinen vakuuttava johtohahmo oli vuosituhannen alun liittokansleri Wolfgang Schüssel, fiksu pieni herrasmies, sellonsoittoa harrastava rusettikaula, jonka kohtaloksi kenties koitui turhamaisuus: hän ympäröi itsensä lojaaleilla mutta kyvyttömillä tyypeillä. Sen jälkeen ”Itävallan Kokoomuksen” johdossa ovat nimet ja naamat vaihtuneet ilman että yksikään näistä olisi osoittanut erityistä ”johtajuuteen kuuluvaa leadershipiä”, jostain suomalaisesta tiedotusvälineestä bongaamaani ilmausta siteeratakseni.

Profil-lehdessä juuri ennen Spindeleggerin eroilmoitusta Gernot Bauer kirjoitti ÖVP:n johtajakriisistä, jonka lopputulos oli jo ennakoitavissa sitä selvemmin, mitä pontevammin puolue vakuutteli, että mitään johtajakriisiä ei ole. Bauerin mukaan puolueen johtajanvaihdokset ovat jo vuosikymmenten ajan noudattaneet samaa kaavaa. Siihen kuuluvat jatkuva ”työpaikkakiusaaminen” (puolueen alemmat johtohenkilöt ovat koko ajan äänekkäästi arvostelemassa johtajan toimia ja taitoa) sekä strategisten liittoumien rakentaminen. Liittovaltio Itävallassa osavaltioiden, etenkin suurempien, johtajilla on huikea painoarvo, ja näistä nykyajan feodaali-pikkuruhtinaista erityisen mahtavassa asemassa on – punaista Wieniä pitkään hallinneen demaripormestari Häuplin ohella – suuren ja pääkaupunkia ympäröivän Ala-Itävallan ÖVP-maaherra Erwin Pröll, joka väittämän mukaan upotti edellisen varakanslerin, oman veljenpoikansa Josef Pröllin. (Virallinen syy Josef Pröllin politiikasta väistymiseen olivat terveysongelmat.) Erwin Pröll itse ei havittele puolueen johtajaksi, koska hänen tähtäimessään on ilmeisesti liittopresidentin virka, josta demari Heinz Fischer lähivuosina jää eläkkeelle, mukava edustuspaikka, johon liittyy paljon arvovaltaa mutta vähemmän valtaoikeuksia ja vastuuta.

proell

Kabareekoomikot ”Gebrüder Moped” (Mopedin veljekset) twiittasivat: ”ÖVP:n johtopaikan kohtalo on kirjoitettu tähtiin.” Maaherra Erwin Pröllin tuuheiden harmaiden hiustupsujen reunustama kalju on Itävallan poliittisten pilapiirtäjien suosikkiaiheita.

Tässä valtapelin tuoksinassa saattaa unohtua sekin, mistä Spindeleggerin erossa (myös) oli kysymys. Varakansleri nimesi eronsa syyksi ennen muuta verouudistuksen, jota kipeästi kaivattaisiin – mutta oikeaan aikaan. Itävallan taloutta on vuosikymmenet hoidettu velkaantumista pelkäämättömällä linjalla, siitä lähtien kun legendaarinen liittokansleri Kreisky aikoinaan julisti valtionvelan olevan pienempi paha kuin työttömyys. Monilla muillakin aloilla uudistuspaineet kasvavat, yhtenä näkyvimmistä esimerkeistä koululaitos, jonka uudistaminen on jo vuosikymmenten ajan ollut järkyttävästi jumissa poliittisissa poteroissa. (Yhtenäinen peruskoulu kaikille on sossujen hommaa, eivätkä sitä voi hyväksyä ÖVP saati oppikoulunopettajien ammattijärjestö.)

Vauraan hyvinvointivaltion tyynen pinnan alla kuplii kaikenlaista kriisinpoikasta. Samaan aikaan politiikassa käydään loputonta valtapeliä, ”kiistelyä Titanicin kansituolipaikoista”, joka yhä enemmän tuntuu redusoituvan henkilökohtaisen viehätysvoiman kysymyksiin. Selvän ideologisen profiloitumisen sijaan suuret ”kansanpuolueet” haluavat tarjota yleistä ja varovaista, mahdollisimman laajoihin kansanjoukkoihin vetoavaa agendaa, josta aatteellista sisältöä ja sanomaa ei löydä hakemallakaan, ja tälle vaihtoehtona on vain populismia linjoilla ”kaikkien asiat kerralla kuntoon, kunhan me päästään hallitukseen” tai ”kaikki on maahanmuuttajien syytä”. Ei tunnu niin kovin vieraalta Suomestakaan katsoen. Olisi varmaan aihetta meillä seurata tarkemmin myös, mitä Itävallassa tapahtuu.

Mainokset

2 Responses to Tonttuparaati Titanicin kannella?

  1. Tiina sanoo:

    Hei! Pakko korjata, että Mitterlehner on ”Wirtschafts- und Wissenschaftsminister” eli talous- ja tiedeministeri, ei suinkaan tiede- ja tutkimusministeri (valitettavasti!).

    Muistan asian vielä hyvin (muuten en varmaan olisikaan kiinnittänyt huomiota), koska viime ministerijaon pöyristyttävin uutinen akateemikoille, tutkijoille, yliopiston työntekijöille jne. oli tiedeministeriön lakkauttaminen (ent. Wissenschaftsminister Töchterle), ja sen sullominen yhteen ”Talous- ja Tiedeministeriöksi”. Tämä kertonee jotakin päättäjien suhtautumisesta tutkimuksen tärkeyteen ja sen rahoitukseen, kun asiat surutta survotaan yhden ministeriön alle.

    Kiitos blogistasi. Suomessa ei tunnu olevan paljon kiinnostusta sille, mitä Keski-Euroopassa tapahtuu.

    • Kiitos korjauksesta, toden totta. Tiedeministeriön lakkauttamisesta taisin jotain blogissanikin mainita silloin aikoinaan, meillähän oli yliopistolla suruliputus asian johdosta.
      Mielenkiintoista, miten tämä asia nyt ministerinpaikkoja uusjaettaessa kehittyy. Pahoin pelkään ettei mitenkään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: