Makuasioista ei voi kiistellä

… joten niistä on helpompi kirjoittaa kuin päivänpolitiikasta. Olen tässä pitkään miettinyt, miten kirjoittaisi esimerkiksi niistä Unkarin viestimissä liikkuvista spekuloinneista, joiden mukaan pääministeri Orbán olisi tekemässä putinit eli ryhtymässä vaihteeksi pääministeristä presidentiksi. (Köznapló-blogi esitti äskettäin pelottavan realistisen skenaarion: Orbán valituttaa itsensä presidentiksi, tarvittaessa perustuslakia muuttaen, yhdeksäksi vuodeksi. Kun ei Unkarin vaalijärjestelmän peukalointi taannoin nostattanut tämän suurempaa kansainvälistä vastustusta, ei kenties mitään ongelmia tule siitäkään, että parlamentti muutetaan kaksikamariseksi ja ylähuoneen jäsenet nimittää valtionpäämies suoraan, kuten Horthyn järjestelmässä aikoinaan. Niin kauan kuin kahden kolmasosan parlamenttienemmistön lainsäädäntäkone pyörii ja yksikään ulkopuolinen mahti ei yritäkään puuttua asiaan, tämä käytännössä diktatuuriin siirtyminen on täysin mahdollista toteuttaa ns. laillisesti ja rauhanomaisesti.)

Tai miten referoisi Unkarin oppositioviestimissä käytävää keskustelua ”Brysselin tukien jäädyttämisestä”. Ilmeisesti EU ei oikein tykkää siitä, miten Unkari jakelee Brysselin tukimiljardeja: tukiaisten jakaminen on ulkoistettu yhtiöille, jotka eivät ole suoraan valtion tai EU:n kontrollissa, eli raa’asti sanoen rahat voivat mennä valtaklikin ja sen kaverien taskuihin, tai kilpailun vapautta voidaan rajoittaa niin, että tukiaisilla kustannetut kehitys- ja rakennustyöt tekee sopivan oligarkin firma. Kuten 444.hu-portaalin artikkelissa selitetään, tämän tilanteen hallitsemiseksi on erilaisia mahdollisuuksia. Ensinnäkin, jos komissio huomaa epäselvyyksiä, se voi ilmoittaa, että laskuja ei pidä enää Brysseliin lähettää ennen kuin vaaditut selvitykset on annettu. Toiseksi maksut voidaan ”katkaista”, eli rahahana menee umpeen kunnes rahojen käytöstä on tehty riittävä selko. Kolmas ja rankin porras on maksujen jäädyttäminen tai ”suspendointi”, josta yleensä on jonkinlaisia seuraamuksia kuten sakkoja tai syyte. Kaikissa kolmessa tapauksessa käytännön seuraus on kuitenkin se, että Brysselistä ei enää tule rahaa. Parhaillaan Unkarilla on useissa eri projekteissa erityyppisiä EU-tukiaisongelmia, joiden käsittely on mikä missäkin näistä kolmesta vaiheesta.

Mutta mitä politiikkaa pohtimaan, kun voi puhua estetiikasta. Tämä kuva nimittäin suorastaan salpasi hengen minulta ja monelta muultakin, kun se äskettäin ilmestyi sosiaaliseen mediaan:

Kuva, josta monelle katsojalle on tullut ensiksi mieleen lahoava valaanraato, esittää Milanon maailmannäyttelyyn 2015 suunniteltua Unkarin paviljonkia. Carpathia Kft. -nimisen yhtiön toteuttama voittoisa paviljonkisuunnitelma on kertoman mukaan koottu arkkitehtuurikilpailun useampien parhaiden töiden aineksista, mutta enimmäkseen se perustuu toiseksi (!) tulleeseen Sándor Sárkányn ja Attila Ertseyn suunnitelmaan.

Paviljongissa ovat sen arkkitehtien mukaan läsnä kaikki alkuaineet (tuli, vesi, ilma ja maa) sekä ”näiden leikkauspisteessä syntyvä viides alkuaine, quinta essentia, elämän lähde, myös unkarilaisessa perinteessä läsnäoleva elämänpuu. Puu on maailman akseli, Taivaan ja Maan yhdysside.” Paviljonkiin olennaisesti kuuluvassa puutarhassa näyttäytyvät unkarilaiset hedelmät, vihannekset ja lääkeyrtit, 33 kutakin. Vierailijat voivat tutustua Unkarin puhtaan luonnon ja alkuvoimaisen kulttuuriviisauden rikkaaseen antiin (tämä viimeisin lause on itse muotoilemani, mutta samantyylistä tekstiä tarjoilee myös paviljongin virallinen sivu). Siihen kuuluu myös näyttelytiloja, jotka ilmeisesti sijaitsevat ainakin osaksi paviljongin päässä sijaitsevissa, šamaanirumpua esittävissä pyörylöissä. Milanon maailmannäyttelyn päätyttyä paviljonki puretaan ja pystytetään uudelleen Länsi-Unkarin Szombathelyiin, missä sen tarkoitus on toimia jonkinlaisena kulttuuri- tai kansantaidekeskuksena.

Koko Milanon maailmannäyttelyn keskusteemana on kestävä kehitys ja ympäristö, joten puoliesoteerinen, new age -henkinen ”Äiti Maa” -intoilu samoin kuin ”orgaaninen arkkitehtuuri” pyöreine muotoineen, luonnonmateriaaleineen ja istutuksineen varmaan houkuttelee monia näytteillepanijoita. Ja tietenkin kaikki osallistujamaat ovat paviljonkeineen mainostamassa ja markkinoimassa itseään ja omia tuotteitaan; Unkari ei varmasti ole ainoa osallistuja, jonka paviljongissa kehuskellaan, oli aihetta tai ei, oman maan luonnon puhtaudella ja rikkaudella. Mutta se estetiikka. Tähän mennessä ei silmiini ole osunut yhtään kommenttia, jossa paviljonkia kehuttaisiin kauniiksi tai silmää miellyttäväksi. ”Valaanraadon” ohella jotkut ovat nähneet siinä valtavan ison luun, kuten esimerkiksi kuvablogisti ”Szarvas”, joka sijoittaa paviljonkisuunnitelman Kivisten ja Sorasten maailmaan:

Orbán-Retu: ”Luulitko, Vilma, että laskin leikkiä? Eikös olekin mahtava luu?”

Ja tietenkin merkilliset pyörylät paviljonkisuunnitelman päädyissä kaipaavat omaa selitystä, jollaisen on keksinyt Péter Konok Facebook-sivullaan julkaisemassaan kuvassa:

Unkarin Milanon-paviljongin lopullinen, hieman muokattu suunnitelma.

Unkarin Milanon-paviljongin lopullinen, hieman muokattu suunnitelma.

 

Mitä arkkitehdit sitten mahtoivatkin ajatella, selvästi ne, joita paviljonkisuunnitelma ei miellytä, alttiisti näkevät sen osana nykyistä nationalistista imagonrakennusta tyypillisine esoteerisine elementteineen. Šamaanirumpujen päädyissä näkyvissä kuvioissa jotkut kriitikot ovat näkevinään ns. muinaisunkarilaista riimukirjoitusta, Transilvanian székely-heimon parissa säilyneitä mutta kenties jo aikoinaan idän aroilla omaksuttuja kirjoitusmerkkejä. Kuten muinaispohjoismaisille riimuille aikoinaan, myös székelyläisille riimukirjaimille annetaan nykyään äärinationalistien ja uusnatsien hörhöpiireissä kaikenlaisia myyttisiä ja mystisiä merkityksiä. 444.hu-portaalin toimittajan mielestä paviljonki on kuin Imre Kerényin, hallituksen virallisen hengenluojakomissaarin, pöllypäissään hourailema ”perunahirviö” tai ikään kuin kuvitettu 3D-tuloste Kerényin viimeaikaisista homojenhaukkumisista. (Kerényi kunnostautui äskettäin kristillisillä teatterifestivaaleilla syyttämällä Unkarin teatteri- ja elokuvakorkeakoulua homolobbyn valtaamaksi sateenkaariväen pesäksi, jolta pitäisi ottaa rahoitus pois ja siirtää koulutus vaikka uuteen ”vastayliopistoon”.)

Mielenkiintoisinta minusta on tässä se eklektinen muotokieli, joka yhdistää teosta toisaalta kristinuskon symboliikkaan (Nooan arkki!), toisaalta maahantulon aikaisten pakanallisten unkarilaisten todelliseen ja erityisesti kuviteltuun historiaan ja kulttuuriin. Siitä tulee samanlaisia mielleyhtymiä kuin Unkarin orgaanisen arkkitehtuurin (ja kantaaottavan oikeistokonservatiivisen taidepolitiikan) taannoisen mestarin Imre Makoveczin suunnittelemasta Piliscsaban katolisen yliopiston campuksesta. Kuten vuoden 2010 fennougristikongressin osanottajat muistavat, campus enkelinsiipisine torneineen ja vinoine pylvästöineen on  ihmeellinen yhdistelmä assosiaatioita toisaalta keskiaikaiseen luostariin, toisaalta romanttisiin kuviin unkarilaisten aropaimentolaisten esihistoriasta. Tulee mieleen Ferenc Badiny Jósin ja kumppanien fantisointi ”Jeesuksenuskoisesta Attilasta”, eli se tiettyjä piirejä kovasti miellyttävä hypoteesi, että jo unkarilaisten esi-isät, hunnit ja skyytit, olisivat tunnustaneet jonkinlaista alkuperäistä ja aitoa, ei-juutalaista (niinpä!) kristinuskoa.

Toisin sanoen: Unkarin maailmannäyttelypaviljonki ei ole vain omituinen ja ruma. Se edustaa myös jonkinlaista uussivistymätöntä tai uushäikäilemätöntä yritystä niputtaa yhteen kaikki ne erilaiset historiallis-aatteelliset ajatusrakennelmat, joilla nykyisen hallituksen kansallis-populistista linjaa voidaan jollakin tapaa tukea. Mitä nuo paviljongin päädyissä komeilevat siniset kuviot sitten esittävätkin arkkitehtien mielestä – riimukirjoitusta, elämänpuusymboleja tai veden kiertokulkua luonnossa kuvaavia nuolia – kaikki kriittiset ja oppositioviestimet ovat vakuuttavan yksimielisiä siinä tulkinnassaan, että koko paviljonkisuunnitelma ilmentää Orbánin hallituksen virallisen ideologian sekavimpia ja omituisimpia puolia.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: