Vieraskynä: Budapestin illat

[Tämä on blogini historian ensimmäinen vieraskynäpuheenvuoro. Olen todella otettu siitä, että nuori kollegani Csilla Horváth tarjosi tekstiään julkaistavaksi blogissani. Alkuperäinen unkarinkielinen teksti löytyy täältä. Tähän suomennokseen olen muuttanut otsikkoa. Budapesti(n) illat on paitsi vanha iskelmä myös ikivanha vitsi unkarinopiskelija-ajoiltani, jolloin silloisen itäblokin erilainen kemikaali-, hajuste-, lämmitys- ja liikenneteknologia tuotti Unkari-elämyksiin olennaisesti sisältyvän hajun tai tuoksun, unkariksi illat. Alkuperäisen tekstin otsikko, Pest megér egy estet, Budapest on aina yhden illan arvoinen, viittaa lentävään lauseeseen Pariisista ja messusta; se on myös laulun otsikko 1990-luvun lopun ”kulttielokuvasta” Csinibaba, jossa 1960-luvun reaalisosialistista Unkaria kuvataan nostalgisesti ja ironisesti. Ja tästä elokuvamusiikkilinkistä siis alkaa Csilla Horváthin teksti.]

Sentrooppa-Santran blogi analysoi ja tiivistää mielestäni vaikuttavan perusteellisesti, asiallisesti ja tarkkaavaisesti Unkarin nykyistä yhteiskuntaa ja sen tapahtumia. Siksi, kun maaliskuun 25:nnen iltana sangen surrealistisen päivän päätteeksi kotiuduin budapestilaiseen alivuokralaisasuntooni, tunsin äkillistä kiihkeää tarvetta kirjoittaa lyhyen selostuksen tuoreimmista elämyksistäni ja päätin pyytää blogin toimittajaa julkaisemaan tekstini vieraspuheenvuorona, sillä tämä on ainoa ympäristö, jossa tekstini vielä tuntuu mielekkäältä.

Koska työskentelen suomalais-ugrilaisen kielitieteen alalla, saattaa tuntua oudolta, että olin tiistai-iltani ohjelmaksi valinnut NapKút-kustantamon kirjauutuuden julkistustilaisuuden – kirja on nimeltään Utazás a túlsó világba Schmidt Éva nyomán (‘Matka tuonpuoleiseen Éva Schmidtin jäljissä’).

Vai oliko valinta sittenkään niin outo?

Éva Schmidt (1948-2002) oli unkarilainen kansa- ja kielitieteilijä, joka tutki obinugrilaisten kansojen kieltä ja kulttuuria. Asiantuntemuksellaan ja laajoilla tiedoillaan hän saavutti jo opiskeluaikoinaan legendaarisen maineen. 1970-luvulla, vielä opiskelijana, hän loi ensimmäiset suhteensa obinugrilaisiin kielenoppaisiinsa ja työtovereihinsa ja pääsi ensi kertaa itsekin käymään tuolloin vielä ulkomaalaisilta suljettuun Länsi-Siperiaan. Vuodesta 1990 aina traagiseen kuolemaansa saakka hän asui pysyvästi Siperiassa, kokosi Belojarskin kaupunkiin arkiston tallentamistaan hantilaisten kielenoppaiden äänitteistä, hoiti ja litteroi tätä aineistoa ja valmisteli sitä julkaisukuntoon. Éva Schmidtin kuoleman jälkeen hänen jäämistönsä testamentin mukaisesti suljettiin kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Hänen tuotantonsa julkinen osa ilmestyy kirjasarjana Schmidt Éva Könyvtár, salatut aineistot odottavat digitalisoituina vuoden 2022 tutkijoita.

Éva Schmidtin muistoa ei kuitenkaan vaali vain tiedeyhteisö, eivätkä hänen legendaansa kehrää kokoon ainoastaan entiset työtoverit ja oppilaat. Hänet on ottanut omakseen myös vaikeasti määriteltävä unkarilainen rajatieto-alakulttuuri, jonka edustajia on viime aikoina voinut tavata lähinnä elokuvaohjaaja György Halmyn Éva Schmidtin muistolle omistamassa elokuvakerhossa. Halmy on työstänyt Éva Schmidtistä kuvaamaansa aineistoa kaikkiaan yhteentoista elokuvaan ja sarjan päätteeksi julkaissut aiheesta nyt julkistetun kirjan.

Ja juuri tämän kirjan julkistustilaisuudessa tajusin äkkiä, miten Unkarin nykyarjen absurdius kaikessa epäjärjestelmällisyydessäänkin muotoutuu järjestelmäksi. Se, että tutkijan, tiedenaisen jäämistöä ja muistoa vaalivat myös sellaiset piirit, joilla ei oikein voisi olla mitään tekemistä tieteen kanssa, ei Unkarissa ole pelkästään käsittämätön vaan oikeastaan jossain mielessä positiivinenkin ilmiö. Unkarin kielen ja/tai Unkarin kansan alkuperään liittyvät kysymykset ovat siinä määrin politisoituneet, muuttuneet sekä identiteetin rakennusaineiksi että mahdolliseksi riidanaiheeksi, suorastaan uskonnoksi, että fennougristin vierailulla vaihtoehtopiirien tilaisuudessa on suoranaista uutis- tai ainakin kaskuarvoa. Tämä puolestaan kertoo paljon nykyisestä tilanteesta.

Ja kun ajattelee, että underground-rajatietohörhöt esittelevät unkarilaisesta tutkijasta kertovaa kirjaansa juuri perinteisessä, maineikkaassa Fészek-taiteilijaklubissa, kerroksen verran uusinta Sas-kabareeta mainostavan julisteen yläpuolella. Että unkarilaista tutkijaa muistelevat työtoverien ja elokuvaohjaajan lisäksi buddhalainen opettaja, nukketeatteridramaturgi ja selvänäkijä. Että yhden kutsuvieraan tittelinä lukee ”Zoltán Paálin ystävä” ja että hän muisteluksissaan puhuu enemmän Zoltán Paálin julkaisemasta Arvisura-teoksesta kuin Éva Schmidtistä. [Zoltán Paál, eräänlainen Unkarin Ior Bock, joutui kertomansa mukaan sodan aikana merkillisten sattumusten kautta tekemisiin mansilaisen šamaanin kanssa, jolta hän sai joukon esihistoriallis-mytologisia tekstejä. Arvisura-tekstien ympärille on sittemmin syntynyt huomattava alakulttuuri. – Suom. huom.] Että – täysin vastoin sitä kuvaa, joka minulle muuten on Unkarin nykytodellisuudesta muodostunut – tämä muistelutilaisuus aloitetaan [entisen presidentin, kirjailijan ja kääntäjän] Árpád Gönczin tervehdyskirjeellä, jossa kunnioitetaan György Halmyn elämäntyötä. Ja että illan kenties kuvaavimpana osasena sisäänkäynnin vieressä istuu pyörätuolissa uskomattoman iäkäs mummeli, pidellen kädessään – samoin perin eklektistä maailmankatsomusta tunnustaneen [mansilaisen kirjailijan] – Juvan Šestalovin julkaisemaa lehteä, ja mummon vieressä pikkupöydällä lojuu halkaisijaltaan ainakin metrin mittainen, kansallisvärisillä nauhoilla sidottu jättiläismäinen leipä.

Tässä ei ole mitään hirveää, ei järkyttävää, en vain kerta kaikkiaan olisi ikinä voinut uskoa, että tämmöistäkin tapahtuu.

Kirjanjulkistustilaisuudesta kotiin ajoin raitiovaunulla. Pysäkiltä taakseni ilmestyi puhelimeensa puhuva, korkeintaan kolmikymppinen nuori naisihminen, ymmärtääkseni keskustelu oli jatkunut jo pitkään, mutta tätä osaa en voinut olla kuulematta, kun puhuja seisoi aivan vieressäni. Sen pysäkinvälin aikana, jonka matkustimme yhdessä, kuulin seuraavan monologin:

– Mä siis en tajua, niitä on kaikkialla… ihan totta, joka toinen ihminen… joka toinen oli niitä. (Tässä kohtaa aloin uteliaana arvailla, keitä ne ovat, homojako vai mustalaisia.) Ei, ihan totta, ihan oikeasti joka toinen oli juutalainen. Mä katoin siinä ympärilleni, mun edessä on juutalainen, takana on juutalainen. Siis olenhan mä kaikenlaista jo nähnyt tässä kaupungissa, mutta tätä… joka paikka oli täynnä niitä. Niin kuin heinäsirkkalauma, menivät joka kauppaan, siis kun olisit nähnyt, paljonko niitä oli Zarassa! Ja perhettä kohti jättivät joka paikkaan vähintään pari-kolme tonnia… Unkarilainen asiakas ottaa tavaran, katselee, ottaa toisen, sovittaa, panee takaisin… ja ne… mistä niillä on niin paljon rahaa? Synnyttääkö ne sitä jotenkin?

Ratikasta noustessani en ikävä kyllä hoksannut, edes vitsin vuoksi, hyvästellä naikkosta sanomalla shalom. Enkä jaksanut ruveta selittämään: tällä ei ehkä ole yhteyttä asiaan, mutta 24.-25. maaliskuuta Euroopan rabbiinien keskusjärjestö piti kokoustaan Budapestissa, ennen kaikkea protestina Unkarin nousevaa antisemitismiä vastaan.

Oi niitä aikoja, kun kaikki järkyttävät, absurdit, nolot tai muuten vain vitsikkäät tapaukset ja uutiset saattoi jakaa kavereilleen Facebookissa. Nykyään niitä tulee päivittäin niin paljon, että pelkästään omilla kokemuksillani voisin helposti spämmätä kaverieni FB-seinät turvoksiin. Enää en pysty muuten pysymään järjissäni, edes omissa silmissäni, muuten kuin siten, että yritän pysyä tasapainoisesti ja laajasti selvillä asioista. Huomenna menen Magyar Narancsin kirjanjulkistustilaisuuteen.

Tässä Magyar Narancs -lehden nimeä innoittanut unkarilainen appelsiini elokuvasta Avaintodistaja. [Elokuva on ollut aiemminkin esillä tässä blogissa, täältä löytyy myös selostus tästä kohtauksesta.]

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: