Köyhyydelle kasvot

Viime päivinä on unkarinkielisessä sosiaalisessa mediassa kiertänyt liikuttava kertomus 81-vuotiaasta Ica-tädistä. (Ica on Ilona-nimisten naisten tyypillinen puhuttelunimi, ”tädiksi” (néni) tai ”sedäksi” (bácsi) on unkarin kielessä varsinkin lasten ja nuorempien ihmisten tapana puhutella vanhempia ihmisiä, biologisesta sukulaisuudesta riippumatta.) Ica néni tuli monille budapestilaisille tutuksi, kun hän päivittäin seisoskeli Király utcan CBA-valintamyymälän edessä kerjäämässä. Leskeksi jäätyään Ica-täti ei ollut pystynyt maksamaan asuntolainaansa, ja kun ilmeisesti hänellä ei ollut omaisia, jotka olisivat voineet auttaa, hän joutui kadulle. Lopulta asunnottoman, paleltumavammoista kärsivän mummoraukan otti luokseen asumaan nuori, vasta 18-vuotias nainen, jolla sattumoisin on oma yksiö. Budapest Bike Maffia -nimisen, hyväntekeväisyyttä harrastavan polkupyöräilijäseuran avustuksella Ica-tädin hyväksi järjestettiin keräys, ja kuten Szeretlek, Magyarország -sivustolla kerrotaan, jo muutaman päivän huolenpito on tehnyt ihmeitä:

Tarina tuntuu tietenkin vähän liian kauniilta ollakseen totta, vaikka ei se aivan tavanomaiselta yksinkertaiselta nettihuijaukseltakaan vaikuta. Ica-tädin hyväntekijästä, nuoresta Szandrasta, ei kerrota juuri muuta kuin että hän nuorena ”joutui usein muuttamaan yhdessä kasvattivanhempiensa kanssa” kunnes täysi-ikäiseksi tultuaan sai perintörahansa, joilla osti asunnon. Ehkäpä Szandran toimintaa selittää, että hän on itsekin joutunut kokemaan köyhyyttä?

Köyhyys joka tapauksessa on Unkarissa läsnä. Pientä etuoikeutettua luokkaa lukuun ottamatta ei siellä ennenkään ole eletty leveästi. Jo 1980-luvulta muistan, että kaikilla kynnelle kykenevillä tuntui olevan kaksi työpaikkaa, eikä järjestelmänvaihdos suinkaan muuttanut asiaa. Edelleenkin on aivan tavallista, että esimerkiksi opettaja-virkamiesperheessä tehdään viikonloppu- tai kuutamohommia, annetaan yksityistunteja tai pyöritetään pientä yritystä, että leipä riittäisi. Kollegani oli taannoin käymässä unkarilaisten työtoveriensa luona: perheen molemmat vanhemmat ovat yliopiston opettajia, mutta autolla ajettiin jokin outo varoitusvalo koko ajan kojelaudassa välkkyen, koska ”ei ole varaa nyt huollattaa”. Vuoden 2013 alkupuolen tilastojen mukaan unkarilaisten keskiansiot, brutto (!), olivat 227.800 forinttia kuussa, nykykurssin mukaan vähemmän kuin 750 euroa. Hinnat taas eivät, varsinkaan Länsi-Unkarissa, jää paljoa jälkeen EU:n keskitasosta.

Järjestelmänvaihdoksen jälkeen Kádárin Unkarissa velkarahalla ylläpidetyt sosialistiset turvaverkot pettivät. Ensimmäisenä tipahtivat kyydistä romanit, joista suuri osa nykyään elää pitkäaikaistyöttöminä ns. syväköyhyydessä (mélyszegénység), slummiutuneissa kylissä tai kaupunginosissa, jonne ei välttämättä yllä edes kunnallistekniikka. Syrjäytyneisyys on alkanut periytyä, ja monet tuntuvat nykyään ajattelevan ja yhä rohkeammin sanovankin, että romanit ovat geneettisistä tai kulttuurisista syistä kykenemättömiä elämään siivosti modernissa hyvinvointiyhteiskunnassa; esimerkiksi ”mustalaisrikollisuudesta” (cigánybűnözés) on näköjään tullut käsite. Rankaisematon rasismi yltää jatkuvasti uusiin ulottuvuuksiin: tässä juuri Gépnarancs-sivustolla ilmestyneen, Tamás Szelen kirjoittaman järkyttyneen artikkelin autenttista kuvitusta:

”Älkäämme antako heidän kasvaa aikuisiksi! Näistä tulee murhaajia! Saastuttava mustalais-geenijäte, sen hävittäminen on suositeltavaa ja välttämätöntä!”

Mutta millään rasistisilla argumenteilla ei nykyään voida selittää pois sitä, että kuka hyvänsä siivo, kunnollinen, työtätekevä ihminen voi pudota köyhyyteen, kadulle ja yhteiskunnan ulkopuolelle, niin kuin kiltti Ica-täti. Ja vastaavia tarinoita on paljon muitakin: Magyar Narancs -sivusto kertoo työttömästä hyönteistutkijasta. Vuosikymmeniä Pécsin luonnontieteellisen museon palveluksessa työskennellyt, kansainvälistä tunnustusta saanut ja Unkaristakin viisi uutta hyönteislajia löytänyt József Sár on museosta työttömäksi jouduttuaan elättänyt itseään tilapäistöillä ja harkitsee nyt epätoivoisena muuttoa Brasiliaan.

Tuoreimmissa kansainvälisissä köyhyystilastoissa aineellisesta puutteesta kärsiväksi mainitaan ne, joilla yhdeksästä köyhyyden kriteeristä
  • lainan lyhennykset tai vuokrat jäävät rästiin;
  • yllättäviin menoihin ei ole varalla rahaa;
  • ei ole varaa puhelimeen, väritelevisioon, pesukoneeseen tai autoon;
  • ei ole varaa viettää lomaa edes viikon verran vuodessa;
  • ei ole varaa syödä lihaa (tms.) edes joka toinen päivä;
  • ei ole varaa lämmittää asuntoa riittävästi
täyttyy vähintään kolme. Tällaisia köyhiä on Unkarissa 26 prosenttia väestöstä (Suomessa 3%, Luxemburgissa ja Ruotsissa 1%), ja heidän määränsä on viime vuosina noussut.

Ei hyvinvointia tietenkään voi maasta polkaista. Selvähän se on, että jos kakku on pieni, siitä ei riitä kaikille suurta palaa, eikä köyhyyden poistamiseen ole mitään hokkuspokkuskonstia. Kuohuttavinta kuitenkin on, että Ica-tätiä tai sukupolvien syrjäytyneisyyden perineitä romanilapsia ei virallisesti näytä olevan olemassakaan. Unkarin hallitus on ihmisoikeusjärjestöjen protesteista huolimatta kriminalisoinut asunnottomuuden, joten kaduilla nukkuvat köyhät voidaan periaatteessa siivota suoraan vankilaan. Johtavat poliitikot julistavat jatkuvasti tosiseikoista piittaamatta, että maan talous on lupaavassa kasvussa ja itse asiassa Unkari on koko EU:n tulevan taloudellisen nousun liikkeellepaneva voima. Magyarország jobban teljesít, Unkari suorittaa paremmin.

Kummallista onkin, että Ica-tädin kaltaisten köyhyyden kasvojen rinnalla jatkuvasti julkisuudessa näkyvät rikkauden kasvot eivät herätä tämän suurempaa raivoa. Nyt vaalien alla hallituspuolue Fidesz ottaa kaiken irti sosialistipuolue MSZP:n tuoreimmasta skandaalista: nyttemmin eronnut varapuheenjohtaja Gábor Simon oli unohtanut tehdä veroilmoituksen itävaltalaisella pankkitilillä makoilevista sievoisista säästöistään. Oppositio taas  yrittää pitää esillä Fidesz-puolueen ympärillä kukoistavaa korruptiota ja puoluejohtajien sekä heidän ystäväpiirinsä merkillistä rikastumista. Oppositiopuolue DK:n johtaja Ferenc Gyurcsány, itse upporikas liikemies ja aikoinaan melkoisten korruptiosyytösten kohde, on vaatinut julkista selvitystä siitä, miten pääministeri Orbán, joka on suunnilleen koko aikuisikänsä työskennellyt pelkästään ammattipoliitikkona, on voinut koota perheelleen yhden Unkarin suurimmista omaisuuksista.

Olisiko naiivia populismia asettaa rinnakkain Ica-täti ja kotikyläänsä jonkinlaista yksityistä elämyspuistoa jalkapallostadioneineen rakennuttava pääministeri Orbán? Tai ainakin kysyä, miten Unkarilla on varaa stadioneihin, patsaisiin ja muistomerkkeihin mutta asunnottomien vanhusten huolto jää vapaaehtoisten aktivistien laupeudentekojen varaan?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: