Kummisetä ja pojat

Olen tässä blogissa varmaan erinäisenkin kerran verrannut Unkarin nykyistä hallintoa mafiaan. Vertaus ei tietenkään ole omaa keksintöäni, vaan sitä on jo hyvän aikaa käytetty Unkarin opposition ja hallituksen arvostelijoiden foorumeilla. Jokin aika sitten sosiologi ja kokenut poliitikko (aikoinaan entisen sosiaalidemokraattisen SZDSZ-puolueen kansanedustaja, pariin otteeseen opetusministerinäkin toiminut) Bálint Magyar pohti Viktor Orbánin hallituksen mafiamaisuutta laajoissa, keskustelua herättäneissä artikkeleissa, ja nyt hänen toimittamanaan on ilmestynyt aiheesta kokonainen artikkelikokoelma, jonka Mihály Andor esittelee Galamus-sivustolla. Andorin mukaan Magyar polip: a posztkommunista maffiaállam  (‘Unkarilainen mustekala: postkommunistinen mafiavaltio’) on kahden kuluneen vuosikymmenen merkittävin poliittinen teos.

Orbánin hallitusta sitä ympäröivine oligarkki-hyväveliverkostoineen ovat toki verranneet mafiaan muutkin kuin Magyar. Mutta ”mafia” on ollut vain yksi raflaavista vertauskuvista. Monethan ovat löytäneet Orbánin hallituksen kansallistamispolitiikasta ja (kansainvälisen) kapitalismin vastaisuudesta tai yleisemminkin sen poliittisesta retoriikasta ja tyylistä tyrmääviä yhtäläisyyksiä Kádárin pehmokommunistiseen tai jopa Rákosin stalinistiseen diktatuuriin. Omaksi taiteenlajikseen ovat muodostuneet stalinismin ajan julisteiden uusioversiot, joissa marssivaa kansanjoukkoa tervehtivän tai pellolla tähkäpäitä sivelevän toveri Rákosin tilalle on vaihdettu virnistävä pääministeri Orbán. Toisaalta taas Orbánin hallituksen konservatiivis-kristillis-kansallismielinen aatemaailma, jonka taustalta kurkistelee yhä avoimemmin siedettyä revansismia (Trianonin rauhassa menetettyjen alueiden takaisin ruikuttamista) ja antisemitismiä, tuo eittämättä mieleen maailmansotien välisen ajan Horthyn järjestelmän, ja tähän viittaa myös Horthyn kultin uusi nousu. Mutta, näin huomauttaa Andor, näistä ilmeisistä samankaltaisuuksista huolimatta Orbánin järjestelmä ei toimintalogiikaltaan muistuta Rákosin, ei myöskään Kádárin eikä Horthyn Unkaria, ja Magyarin kirjan ansio on nimenomaan siinä, että se paljastaa tämän toimintalogiikan mafiamaisen rakenteen.

Toisin kuin klassinen rikollismafia, Orbánin ja Fidesz-puolueen nykyinen valtarakenne ei syntynyt maanalaisena rikollisorganisaationa vaan julkisesti ja näköjään demokratian pelisääntöjen puitteissa. Olemukseltaan se on kuitenkin mafiaperhe, johtajanaan Kummisetä, johon kaikki järjestelmän tärkeimmät henkilöt ovat tavalla tai toisella henkilökohtaisesti sidoksissa. Perhettä pitää koossa uskollisuus Kummisetää kohtaan, ja ainoa varsinainen rikos, jonka tämä järjestelmä tuntee, on tämän uskollisuuden pettäminen. Pettureita kohtaa armoton kosto – kaikki muut rikkomukset voidaan antaa anteeksi ja annetaankin. Itse asiassa rivimafiosojen rikokset vain lujittavat perhettä, koska törttöilynsä anteeksi saanut mafiamies on entistäkin riippuvaisempi Kummisedän armosta ja suojeluksesta. Siksi rötöstelyjä siedetään tiettyyn pisteeseen saakka, ja jos ne lopulta alkavat uhata Kummisedän kansansuosiota, syyllinen vain siirretään mafian operatiiviselta puolelta vähemmän näkyviin hallintopuolen tehtäviin.

Magyarin mukaan Orbánin Unkarin tämänhetkinen korruptio, esimerkiksi valtion vuokramaiden tai tupakanmyyntioikeuksien suhmurointi valtapuolueen omille miehille, ei ole mikään satunnaisten ongelmien kasauma, joka johtuisi siitä, että systeemi nyt kerta kaikkiaan on kehno ja täynnä porsaanreikiä. Kyseessä on rationaalisesti suunniteltu, keskusjohtoinen rosvousjärjestelmä, jonka päämääränä on siirtää rikkaudet mafiaperheen haltuun. Rosvousten toteuttamiseen taas ei tarvita varsinaista väkivaltakoneistoa, aseet eivät pauku eikä kaduilla loju ruumiita – Kummisedän verkosto pystyy tekemään tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä, koska sillä on käytössään rajaton lainsäädäntövalta, käskettävinään lojaalit poliisi-, syyttäjä- ja veroviranomaiset, ja koska se näin ollen pystyy ns. ”vapaasti kilpailuttaessaankin” jakamaan valtion ja EU-varat kenelle haluaa.

Orbánin Unkari ei siis ole aatteellinen diktatuuri stalinismin tai natsismin tyyliin – siksi myös Magyarin kirjan kaltaiset teokset voivat ilmestyä ja niitä esittelevät oppositiofoorumit saavat toimia ilman suoranaista fyysistä vaaraa. Andorin artikkelin pohjalta voisi päätellä, että konservatiivis-kristillis-nationalistinen virallinen aatemaailma on aatteettomalle opportunisti Orbánille pelkkä välikappale, jolla taataan kansan tunteellinen uskollisuus ja tukitaan sen korvat kritiikiltä: järjestelmän arvostelijat ovat ”isänmaanpettureita” ja ”Unkarin vihollisten kätyreitä”. Andor on itse asiassa hieman eri mieltä Orbánin omista aatteellisista motiiveista kuin György Gábor, joka Magyarin kirjassa arvelee Orbánin omalla tavallaan aidosti etsivän kristillisistä arvoista jonkinlaista henkistä tukea ja kutsumustietoisuutta. Andorin mielipide on paljon kyynisempi: Orbán, jolla ei ole ollut aikaa, kiinnostusta eikä asiantuntemusta ruveta itse kehittämään ideologista kasvatusta, on yksinkertaisesti ostanut Unkarin perinteiset kirkkokunnat rahalla sekä vallalla.

***

Oli kyseessä sitten aatteellinen diktatuuri tai hyväveliverkosto, vallassa ovat näköjään pojat, joilla on oikeus olla poikia. Viime aikoina on Unkarissa taas ollut esillä viimekeväinen ”koiraan kompastuneen” naisen tapaus: pormestari ja kansanedustaja József Balogh on nyt tunnustanut pahoinpidelleensä avovaimonsa sairaalakuntoon. Toistaiseksi Balogh kuitenkin kieltäytyy luopumasta mandaatistaan. Tämän johdosta oppositiopuolue Demokraattisen koalition naisedustajat tovereineen järjestivät parlamentissa pienen mielenosoituksen.

(Kuva hvg.hu-sivustolta: Noémi Bruzák, MTI)

Kuvassa nahkatakkinen kansanedustaja Ágnes Vadai ja viisi muuta naista, toinen silmä mustaksi meikattuna, pitelevät tekstejä: ”Fidesz-puolueen pojat! Onko nainen hyvä lyötynä?” (Teksti viittaa unkarilaiseen sananlaskuun Pénz számolva, asszony verve jó ‘Raha hyvä laskettuna, nainen lyötynä’.)

Tulos: Fidesz-puolueen enemmistöäänillä (äänestämässä mukana myös edustaja Balogh!) parlamentti määräsi DK:n naisedustajille Ágnes Vadaille ja Erika Szűcsille korkeimman mahdollisen kurinpitosakon eli palkkion kolmasosan, 130 000 forintin (435 €) menetyksen. Puhemies László Kövérin mukaan edustajat Vadai ja Szűcs olivat ”käytöksellään törkeästi loukanneet järjestystä” istuntosalissa.

Mitäpä tähän enää sanoisi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: