Liekkien yö

Eilen ja viime yönä vietettiin Euroopassa merkittävää muistopäivää. Kuten esimerkiksi Der Standard -lehti eilen kertoi, marraskuun yhdeksäs on etenkin Saksan 1900-luvun historiassa kohtalokas päivä: 9.11.1918 julisti sosiaalidemokraatti Philipp Scheidemann Berliinin valtiopäivätalon ikkunasta vanhan lahon keisarikunnan ajan päättyneeksi ja uuden tasavallan alkaneeksi. 9.11.1923 päättyi Münchenissä erään Adolf Hitlerin käynnistämä vallankaappausyritys poliisin väliintuloon ja ammuskeluun, jossa syntyivät ”Liikkeen” ensimmäiset marttyyrit. 9.11.1989 taas silloin viimeisiään vetelevän DDR:n politbyroon jäsen Günter Schabowski meni kunnon toimintaohjeiden puutteessa möläyttämään tv-kameroille, että DDR:n kansalaisten matkustusrajoituksia länteen tullaan helpottamaan, öh, tietääkseni heti välittömästi… Ennen puoltayötä tungeksi Berliinin rajanylityspaikoilla länteen pyrkivää väkeä jo niin sankoin joukoin, että rajavartijoiden oli pakko avata portit, ja loppu onkin historiaa.

Ennen kaikkea on kuitenkin esillä ollut se, mitä tapahtui tasan 75 vuotta sitten: niin kutsuttu Kristallnacht, tai, kuten sitä saksalaisella kielialueella nykyään mieluummin nimitetään, Novemberpogrom. Nuori juutalainen Herschel Grynszpan oli pari päivää aiemmin Pariisissa ampunut saksalaista diplomaattia Ernst von Rathia, joka vähän myöhemmin kuoli vammoihinsa. Tämä laukaisi kaikkialla Kolmannessa valtakunnassa kansanjoukkojen ns. spontaanin vihan: juutalaisten synagogia poltettiin, liikkeitä ja asuntoja ryösteltiin ja tuhottiin, juutalaisia pahoinpideltiin ja murhattiin sekä lopuksi pidätettiin ja vietiin joukoittain keskitysleireille. ”Spontaani vihanpurkaus” oli tietenkin natsihallinnon suunnittelema ja ohjaama, jotkut ovat jopa väittäneet, että von Rathin – jota hoitamaan Pariisiin lähetettiin korkeimman natsijohdon omat lääkärit – annettiin tahallaan kuolla, että ”kostoon” saataisiin aihetta. Propagandakoneisto otti aiheesta kaiken irti. Itävallan parlamentin julkaisemalla Novemberpogrom-muistosivulla voi kuunnella, miten radiotoimittaja Eldon Walli selostaa Wienin Leopoldstadtin synagogan paloa:

Wienin asukkaat, jotka aina ovat synkän katkerina kulkeneet tämän pramean rakennuksen ohi, seisovat nyt kadulla, ja jokainen haluaisi mielellään nähdä, miltä täällä näyttää ja onko asia tosiaankin niin kuin he sydämestään toivovat – että tätä ei enää voi rakentaa uudelleen. Juutalaiset saavat syyttää vain itseään siitä, että näin on käynyt, ja sen voivat vahvistaa kaikki tässä ympärilläni seisovat. Seurassamme on tässä temppelipalvelija, tai siis ei temppelipalvelija, se on ehkä väärä ilmaus, vaan temppelin portieeri, jonka tehtävänä tähän asti on ollut vartioida tätä rakennusta. On kuvaavaa, että tähänkin hienoon tehtävään on palkattu arjalainen… sitä juutalaiset, tiedättekös, eivät nimittäin viitsi tehdä. Juutalaiset haluavat tehdä ja suorittaa vain sellaisia töitä, joissa kädet likaantuvat mahdollisimman vähän ja pussiin kertyy mahdollisimman paljon rahaa…

* * *

Samaan aikaan, kun Saksan, Itävallan ja koko läntisemmän Euroopan viestimet täyttyivät ”Ei koskaan enää!” -iskulauseista, palavien synagogien kuvista, historiallisista katsauksista ja viimeisten elossa olevien aikalaistodistajien muisteluksista, Unkarissa äärioikeistolainen ns. hungaristiliike kutsui kannattajiaan viettämään ”Puhdistautumisen yötä” polttamalla kirjoja.

Marraskuun yhdeksäntenä 2013 hyökkäämme pimeyden voimia vastaan! Kautta maamme leimahtavat liekit illalla kello kahdeksan, ja valon voimalla jatkamme taisteluamme paremman ja kauniimman maailman puolesta! Ole sinäkin totuuden taistelija! Ystäviesi ja tuttaviesi kanssa kerää kokoon elämäänne myrkyttäviä esineitä ja julkaisuja, ja Puhdistumisen Yönä polttakaa ne poroksi! Moraalittomat, pornografiset lehdet, abortin sanomaa levittävät julkaisut, kansalliskiihkoiset ja vihamieliset julisteet sekä kaikki sionistista henkeä sisältävät esineet tai painotuotteet tuhoutukoot! Polttakaamme ne julkaisut ja esineet, jotka solvaavat ja nöyryyttävät kansojamme ja kansakuntiamme, riistävät niiltä niiden menneisyyden, kulttuurin ja moraalin.

Gépnarancs-sivustolla (sieltä löytyy myös linkki äskeiseen kehotukseen, jota en halua tänne blogiini suoraan linkittää) Tamás Szele  järkyttyneenä muistuttaa niistä Heinrich Heinen kuuluisista sanoista, että ”missä poltetaan kirjoja, poltetaan kohta myös ihmisiä”, ja kehottaa kaikkia kunnon unkarilaisia puuttumaan asiaan – jos ei muuten, niin soittamalla palokunnan paikalle.

Siis mitä *** Unkarissa taas tapahtuu, ja ketkä nyt ovat asialla? Tempaus ei itse asiassa ole uusi, vaan ”hungaristit” ovat järjestäneet tällaisia jo muutaman vuoden ajan. Ilmeisestikään ei mitään pelottavia mahtirovioita keskellä kaupunkia vaan pienten ääriporukoiden tunnelmallisia nuotiohetkiä myöhäissyksyn pimeydessä. Näin kuvailivat viimevuotista puhdistautumistapahtumaansa pienen itäunkarilaisen paikkakunnan kirjanpolttajat:

Eräässä pienessä Szabolcsin läänin kylässä meitä kokoontui muutama koolle vapauttamaan maailmaa ympäristöstämme löytyvästä saastasta. Sionististen vallanpitäjien tietoisesti myrkyttämien miljoonien unkarilaisten on tajuttava, että naisten- ja miestenlehdet, moraalittomat pornografiset julkaisut ja vihaa lietsovat, yhteiskunnassamme jatkuvaa erimielisyyttä nostattavat päivälehdet ovat kaikki saatanaa palvelevien juutalaisten aseita kansojamme vastaan. Onneksi niitä on nyt taas vähän vähemmän. Puhdistustulen ääreen polvistuen rukoilimme Neitsytäitiä sulkemaan armoonsa rakkaan Unkarin kansamme.

Kuten tästä ilmenee, ”hungaristien” ideologiaan kuuluu väkevä antisemitismi sekä kristinuskoon ja konservatiivisiin perusarvoihin vetoaminen. Tarkemmin ottaen kirja- ja lehtikokkojen takana on Pax Hungarica -liike, joka näkee itsensä Ferenc Szálasin ”nuoliristiläisten”, siis Unkaria toisen maailmansodan loppukuukausina saksalaisten tuella hallinneen quislingin ja hänen natsipuolueensa, perillisenä. Liikkeen kotisivun yläpalkista löytyvät sekä Szálasin kuva että nuoliristiläisten tunnus, mikä näin saksalaiselta kielialueelta katsoen vaikuttaa hieman hämmentävältä – täällä eivät aktiivisimmatkaan uusnatsit uskaltaisi avoimesti ja julkisesti levitellä hakaristejä tai Hitlerin kuvia. (Toisaalta Unkarissa äskettäin kumottiin ”diktatuurien tunnusten” kriminalisointi, joten nykyään siellä saa julkisesti kantaa myös sekä hakaristiä että punatähteä. Kansanryhmien vastaisesta kiihotuksesta en viitsi enää edes kirjoittaa – tätä pykälää on viime aikoina Unkarissa sovellettu ainoastaan raskauttavana asianhaarana romanien tekemissä ”viharikoksissa” unkarilaisia kohtaan!)

En ole Unkarin lukuisien äärioikeisto- ja uusnatsiryhmittymien asiantuntija, enkä tiedä, miten läheisessä suhteessa hungaristit ovat esimerkiksi Jobbik-puolueeseen – tai äskettäin perustettuun Magyar Hajnal (‘Unkarin aamunkoitto’) -liikkeeseen. Veikkaan, että tämä äärilaita on Unkarissa kuten muuallakin maailmassa aika pirstaloitunut ja taipuvainen keskittymään vahvojen johtajapersoonien ympärille, jotka herkästi riitaantuvat keskenään. Joka tapauksessa selvää on, että kirjanpolttajista ei – vielä – taida olla konkreettista fyysistä vaaraa kenellekään. Edes raivokkaan antisemitistisen retoriikan ei pidä antaa johtaa liiaksi harhaan: unkarilainen antisemitismi liikkuu usein aatteiden ja symbolien tasolla. Viha kohdistuu joihinkin puolimytologisiin Siionin viisaiden kansainvälisiin valtaverkostoihin ja juutalaisten muka jotenkin erityisesti edustamiin ”kosmopolitismin” tai ”liberalismin” aatteisiin, ja – toistaiseksi – on aika harvoin purkautunut konkreettisena väkivaltana oikeita eläviä juutalaisia kohtaan. (Toisin, valitettavasti, on romanien laita. Eivätkä Unkarin juutalaisetkaan enää usein tunne oloaan täysin helpoksi ja huolettomaksi.)

Kysymys kuuluu siis, miten pitkä on askel kirjojen polttamisesta ihmisten polttamiseen, ja miten pahasti tässä pitäisi pelätä. Hysteriaan ei varmastikaan ole aihetta. Saksassa asuva unkarilainen tuttavani taannoin päivitteli Unkarin huonoa julkisuuskuvaa: Saksassa kirjoitellaan Unkarista niin kamalia, että hänen saksalaiselta puolisoltaan oli töissä kyselty, ”uskaltaako sinne Unkariin enää edes matkustaa”. Eihän Unkarissa tietenkään ole hätäpäivää vaaleaihoisella, maksukykyisellä turistilla – tai paikallisillakaan, jos työpaikka ja maksukyky ovat tallella. Natsitunnuksia heiluttelevat maihinnousukenkäiset nahkatukat ovat toistaiseksi käyneet ”vain” kaikkein turvattomimpien ja köyhimpien kimppuun. Hallituksen edustajien puheissa kansallismielinen sotaisuus (”vapaustaistelu” esimerkiksi ilkeää EU:ta vastaan), niin oudolta ja vastenmieliseltä kuin se läntisemmästä Euroopasta katsoen vaikuttaakin, on toistaiseksi pysynyt vertauskuvallisella tasolla, ja hallituksen kannattajien mielenosoituksia kutsutaan suorastaan ”rauhanmarsseiksi”. Aggressiivinen äärioikeisto ei (vielä…) ole hallituksessa vaan oppositiossa (Jobbik) – tai vielä siitäkin oikeammalla, parlamentin ulkopuolella.

Onko siis ihan oikeasti pelättävä, että Unkarissa poliittinen tilanne kärjistyy väkivaltaisuuksiksi ja rikoksiksi ihmisyyttä vastaan? Ainakaan entisten aikojen hirmutekojen vähättelyä, Verharmlosung, ei pidä suvaita. Wehret den Anfängen – vaaralliset kehitykset pitäisi tukahduttaa alkuunsa. Mutta en mitenkään osaa kuvitella, että Unkari hallituksensa siunauksella suistuisi valtiollistetun rasistisen väkivallan kierteeseen. (Eihän sitä toki moni osannut aikoinaan kuvitella sivistysvaltio Saksastakaan…) Tarkemmin sanoen: en osaa kuvitella samaan tahtiin marssivia sankkoja kansanjoukkoja panemassa toimeen joukkomurhia, koska en tällä hetkellä osaa kuvitella Unkarin kansaa marssimassa samaan tahtiin yhtään minnekään. Tämänhetkinen ankea tilanne, joka näyttää johtavan koko maan väistämättömään talouskatastrofiin ja jossa ainoa koossapitävä voima on nykyisen hallituksen ympärillä toimiva mafiamainen kleptokraattiverkosto, on omiaan vain edistämään eripuraa ja nostamaan esille erilaisia pirstaleryhmittymiä, jotkin niistä aggressiivisempia kuin toiset mutta kaikki liian pieniä ollakseen todella vaarallisia. Edelleenkin näyttää siltä, että Unkarissa ei olisi tulossa suurta rytinää vaan loputonta kitinää.

Kehtaako tässä sanoakaan: olisinpa oikeassa?

Mainokset

3 Responses to Liekkien yö

  1. HH sanoo:

    Minusta tämä on kyllä jo kohtalaisen ilkeästi laitettu veljeskansasta… Jos jotkut kiihkokatoliset tuikkaavat tuleen pornografiaa jossain päin maaseutua, ei se tee koko Unkarin kansasta jotain orastavia natsirikollisia. Koko nykyinen vahva oikeistokonservatiivinen mandaatti (2/3 parlamentista) on todellakin demokraattisesti valittu, ylilyönti ja protestiäänin varmaankin, mutta *demokraattisesti* valittu. Näin ollen ainakin nyt vielä Unkarissa toimii demokratia ja seuraavat vaalit tulevat olemaan kiinnostavat. Haaste on vasemmistoliberaaleilla saada ne, joilla on ”talvikengät täynnä” nykymenoa, äänestämään itseään nukkumisen sijaan. Kuka hyvänsä seuraavassa hallituksessa istuu, ei tule olemaan suosittu, koska ikäviä talousuutisia tulee tukuittain.

    • No huh. Kuvittelin aika selkeästi kirjoittaneeni, että vaikka Unkarista äärikahjoja löytyykin monenlaisia, ja jotkut aika pelottaviakin, niin ne ovat nimenomaan pieniä ja pirstaleisia ääriryhmiä. Jonkinlainen yleisempi ongelma kyllä siinä on, miten rasismia ja uusnatsismia Unkarissa käsitellään tai paremminkin ei käsitellä, mutta se ei todellakaan tarkoita, että koko Unkarin kansa olisi orastavia natsirikollisia. Nimenomaan yritin tehdä selväksi, että minun on tällä hetkellä vaikea kuvitella koko Unkarin kansan olevan mobilisoitavissa natsimeininkeihin. Aika oudosti kyllä tätä tekstiäni luit, jos toisin käsitit.
      Ja mitä tuohon nykyhallituksen demokraattiseen mandaattiin tulee: hommahan meni suunnilleen niin, että se sai ääniä noin kolmasosalta äänioikeutetuista, mistä alhaisen äänestysprosentin takia tuli vähän yli puolet annetuista äänistä, mistä vaalimatematiikan ansiosta tuli kaksi kolmasosaa parlamenttipaikoista. Hallituksen ”oikeistolaisuudesta” voisi myös keskustella… enkä ole ihan vakuuttunut siitäkään, että kaikki Orbánin ja Fideksen vastustajat mahtuvat tuon ”vasemmistoliberaali”-nimikkeen alle, vaikka hallitus tätä leimakirvestä mielellään käyttääkin.
      Mutta taivahan tosi tuo on, että kuka hyvänsä ensi vaalien jälkeen vallan kahvassa istuukin, tehtävä ei tule olemaan helppo. Ja totta sekin, että nykyhallitus ei kaadu mihinkään, ellei oppositio kehitä jostain runsaasti lisää uskottavuutta ja saa enemmän väkeä taakseen.

  2. HH sanoo:

    Kiitos selvennyksestä. Sulkuihin laittamasi lisähuomiot ”äärioikeisto ei *vielä* ole hallituksessa” ja ”Eihän sitä toki moni osannut aikoinaan kuvitella sivistysvaltio Saksastakaan…” jättivät ovet avoimiksi tulkinnoille. Onneksi ylitulkitsin kirjoittajan intentioita. 🙂

    Koko Euroopan ongelma taitaa olla se, että talouden globalisaatiota ja Euroopan integraatiota vastustavat tavalliset äänestäjät eivät löydä mitään äänestettävää elleivät samalla niele kummallisia xenofobisia ja nationalistisia oheispaketteja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: