Lupsakkaa vaalimeininkiä

Steiermark, Itävallan kaakkoisosassa Slovenian suunnalla (missä sama historiallinen maakunta jatkuu Štajersko-nimisenä), on metka maakunta. Sieltä lähti 1960-luvun lopulla Amerikkaa valloittamaan nuori kehonrakentaja Arnold Schwarzenegger. Mutta jo toistakymmentä vuotta aiemmin, 1954, oli rapakon taakse suunnannut toinen steiermarkilainen, työkaluseppä Franz Strohsack, tarinan mukaan 200 dollaria taskussaan ja englannin kielen taito vielä olemattomammissa kantimissa kuin nuorella Arnoldilla. Franzin määränpäänä oli Kanada. Siellä nimi vaihtui: Strohsackista (”olkisäkki” – ellei sitten kyseessä ole kansanetymologinen tulkinta jostain slaavilaisesta Strosakista?) tuli Frank Stronach. Saatuaan hieman säästöjä kasaan Franz-Frank perusti vuokraamaansa autotalliin firman, jossa ryhtyi valmistamaan autonosia. Kuinka ollakaan, juuri tuohon aikaan ns. APTA-sopimuksella amerikkalaiset autotehtaat velvoitettiin käyttämään valmistamiinsa autoihin tietty määrä kotimaisia osia, ja USA:n ja Kanadan alihankintateollisuus lähti huimaan nousuun. Stronachin Magna Industriesista tuli lopulta kymmeniätuhansia työllistävä suuryritys ja Stronachista itsestään miljardööri.

1980-luvulta saakka Itävallan suurta poikaa on yhä enemmän nähty myös vanhan kotimaansa julkisuudessa. (Kirjoilla hän tosin on Sveitsissä, ja pääsee vuodesta toiseen taloustoimittajien rikkaimpien sveitsiläisten listoille, mikä ei liene ihan vähäinen saavutus.) Stronach on yritellyt myös Itävallan liike-elämässä, tukenut itävaltalaisia jalkapallojoukkueita, mesenoinut Wienin Musikvereinin konserttisaleja ja kotimaakuntansa pääkaupungin Grazin teknistä yliopistoa sekä rakentanut läheisiä suhteita useisiin merkittäviin itävaltalaisiin poliitikkoihin. Siinä sivussa hän on tullut tunnetuksi muun muassa ”kultaisesta säännöstään”: ”Menestykseni salaisuus on, että olen aina noudattanut kultaista sääntöä. Se, jolla on kultaa, tekee säännöt. Ja minulla on.” Viime vuosina Stronach on yhä avoimemmin tehnyt tiettäväksi myös poliittisia näkemyksiään, joihin tietenkin kuuluu ennen kaikkea vapaan markkinatalouden ja yrittäjyyden suosiminen. Vuosi sitten ikinuori Frank, 81 v., lopulta perusti oman puolueen, Team Stronachin, joka sittemmin järjestetyissä osavaltiovaaleissa on saanut muutamia edustajia Kärntenin, Ala-Itävallan ja Salzburgin parlamentteihin; kohta edessä olevissa liittovaltion parlamenttivaaleissa stronachilaisille on ennusteltu noin 10%:n äänisaalista.

Niin, ne vaalit. Samaan aikaan kun Saksan lähestyviä vaaleja seuraa koko talousveturinsa puolesta jännittävä EU henkeään pidättäen (ja Unkarin hitaasti mutta varmasti lähestyvien vaalien alla muta, sappi ja murhanhimoinen raivo roiskuvat lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa), Itävallassa tunnelma on merkillisen lupsakka ja gemütlich. Juu, kaikkihan sen tietävät, että sekä liittokansleri Werner Faymannin vetämiltä sosiaalidemokraateilta että toiselta hallituspuolueelta, varakansleri Michael Spindeleggerin konservatiiviselta ÖVP:lta, puuttuu todellinen karismaattinen kansaan vetoava keulahahmo, ja puolueiden jäsen- ja kannattajakunta ukkoutuu ja mummoutuu huolestuttavaa vauhtia. Ja selvähän se on, että vaikka vihreät nyt pyrkivät pätemään ”ryvettymättömyydellään” – kun sekä sosiaalidemokraatit, ÖVP että oikeistopopulistinen FPÖ ovat olleet mukana erinäisissä korruptioskandaaleissa – niin ei niitä edelleenkään suurin osa itävaltalaisista ota vakavasti. (Eikä välttämättä oma potentiaalinen kannattajakuntakaan. Ajatelkaas vihreää puoluetta, joka tärkein vaalilause on ”enemmän kontrollia”. Eikö niiden pitänyt olla hilpeitä anarkohippejä?) Ja tottakai, FPÖ on vastaväitteistään huolimatta edelleenkin kaappinatsien puolue, Team Stronachin ohjelmasta taas ei edelleenkään ota selvää erkkikään. Loput ovatkin sitten sirpale- ja vitsipuolueita – ”muiden” listalta löytyy paitsi Itävallan oma piraattipuolue myös mm. kansalaispalkkaa ajava nuorliberaali NEOS, uudehko kristillinen puolue (perheen suojelua, abortin vastustusta ynnä muita konservatiivisia perusarvoja) sekä Miestenpuolue (Männerpartei), joka vaatii mm. pakollista isyystestiä kaikille (elatushuijausten lopettamiseksi), sukupuolikiintiöiden ja asevelvollisuuden poistamista sekä ”miesten solvaamisen, alistamisen ja vainoamisen lopettamista”. Mutta kuten itävaltalaisilla on tapana sanoa, ”tilanne on toivoton mutta ei vakava”.

Tässä lupsakassa hengessä avasin pari päivää sitten telkkarini katsellakseni ORF:n vaaliväittelyä kahden populistin, FPÖ:n HC Strachen ja itsensä Frank Stronachin kesken. Jo ennakolta pääkysymys tulisi olemaan, miten nämä kaksi oikein profiloituisivat toisistaan erilleen. Molemmat nimittäin vaalikalastavat tutkijoiden mukaan samoilla apajilla: tyypillinen kannattaja on miespuolinen, keski-ikäinen tai nuorehko, suhteellisen vähän koulutettu, hieman turhautunut ja ”politiikkaan” pettynyt, muutoksia ja muukalaisia vieroksuva sinikaulus-punaniska. Molemmat peruspopulistiseen tyyliin vastustavat ”politiikkaa” ja ”leipäpoliitikkoja” tai ”systeemipuolueita”, he itse puolestaan ovat ”tavallisia ihmisiä tavallisen ihmisen asialla”. Molemmat ovat EU-kriittisiä ja tykkäävät, että rahan lapioiminen Välimeren maiden laiskimuksille pitäisi lopettaa heti. Molemmat ovat suhteellisen vähän opillista sivistystä saaneita käytännön ammattien miehiä – työkaluseppä ja hammasteknikko – joilta ei riitä suurempia sympatioita ”hyödyttömille” akateemisille aloille tai ”postmodernille näennäistaiteelle”. Molemmat ovat myös herättäneet hilpeyttä Vladimir Putin -tyylisillä promokuvillaan.

Stronachin vaaliposeeraus (kuva Kurier-lehden sivuilta / Franz Gruber). Kasikymppiseltä rohkea veto.

Strache käy salilla ja solariumissa. Ikääkin on vasta puolet siitä mitä kilpailijalla.

Yritykseni älykkääseen ja differentioituun vaalikeskusteluanalyysiin törmäsi heti kielimuuriin. Olen aina ollut huono kuullun ymmärtämisessä, ja Frank-papan paksulla amerikkalaisella aksentilla kuorrutettu steiermarkilainen ääntämys oli suurimmaksi osaksi liikaa epänatiiveille saksantaidoilleni. Mutta sen verran tajusin, että verrattuna aiempaan Puls-kanavan haastatteluun (josta neuwal.com-sivusto tarjoaa hervottoman litteraation) Stronach – joka toisinaan on onnistunut julkisuudessa vaikuttamaan jo pahasti seniililtä ja täysin todellisuudentajuttomalta – oli suorastaan melkeinpä skarppi.

Normaalin setämäisen itsekehun (”minun talouskokemukseni”, ”minä olen kuulkaa työllistänyt niinjaniinmonta ihmistä”) ohella juontaja sai hänestä irti ainakin yhden todella mielenkiintoisen idean: kysymykseen, mitä valtion omaisuutta populistijohtajat Itävallassa vielä yksityistäisivät jos saisivat vallan, Stronach vastasi, että tietyt asiat kuten esimerkiksi pohjavesivarat ovat koko kansan omaisuutta. Ja jotta niitä hallinnoitaisiin kunnolla, niiden ympärille pitää perustaa firma, jossa kullakin kansalaisella on osake ja jota hallitaan normaalien liikeperiaatteiden mukaan. (Siis hetkinen. Kun kaikki kansalaiset eivät voi tulla yhtiökokouksiin äänestämään, niiden pitäisi varmaan valita edustajat itselleen. Kutsutaan niitä vaikka kansanedustajiksi. Näiden valintaa varten pitäisi kehitellä vaaliorganisaatio ja vaalipiirit…) Toisin sanoen: Frank-pappa tuntee syvää epäluottamusta demokraattista valtionhallintoa eli ”politiikkaa” kohtaan. Hänen ohjelmaansa kuuluu myös vaatimus, että poliitikot eivät saisi olla ”politiikassa” kahta kautta enempää – sitten niiden on palattava työelämään tekemään jotain järkevää.

Entäpä Strache? Kun kovin olennaisia mielipide-eroja herrojen väliltä ei löytynyt, ”HC” joutui turvautumaan henkilökohtaisiin hyökkäyksiin: miten Itävallan asiaa voi ajaa mies, joka maksaa veronsa Sveitsiin tai merentakaisiin veroparatiiseihin ja viettää vuodesta monta kuukautta ulkomailla, ja miten Stronach voi vastustaa ammattipoliitikkoja ja samalla olla läheisissä väleissä niistä monien kanssa? Selvin ero löytyi odotetusti ulkomaalaisvastaisuudesta. Vaikka sekä Stronach että Strache vaativat maahanmuuton tiukkaa rajoittamista, Stronachilta – joka, kuten haastattelija muistutti, on itse aikoinaan ollut rahaton ja kielitaidoton maahanmuuttaja – puuttuu aatteellinen ulottuvuus ja se perinnetausta, joka Strachen FPÖ-puolueen historiassa (ja Strachen omassakin, uusnatsipiirejä hiponeessa elämäntarinassa) on mukana.

FPÖ edustaa perinteidensä kautta osaksi niitä ”katumattomia” vanhoja natseja, jotka olivat mukana sodan jälkeen perustamassa sen edeltäjäpuoluetta VdU:ta (Verein der Unabhängigen, Riippumattomien yhdistys), osaksi jo 1800-luvulle juurensa juontavaa saksalais-kansallismielistä liikettä, esimerkiksi niitä akateemisia Burschenschafteja, joissa kaksintaistellaan, juodaan olutta hassuissa koppalakkiunivormuissa, ylistetään Saksan (johon myös Itävallan tulisi kuulua) suuruutta ja loppuillasta lauletaan entisaikojen kiellettyjä lauluja. Tämän rinnalla puolueella on myös – virallisesti kiistettyjä mutta vähän väliä esiin pulpahtelevia – yhteyksiä lähiöiden syvien rivien maihinnousukenkäisiin uusnatseihin. Konkreettisimmin tätä aatetaustaa voi nykyään ilmentää sauhuamalla ”kristillisten arvojen” puolesta ja vastustamalla – kuten Strache tässä väittelyssä sanoi – ”Itävallan islamisoitumista”. Stronach puolestaan otti asiaan kylmän pragmaattisen kannan: maahan tulee päästää päteviä ammattitaitoisia työntekijöitä, uskonnosta viis.

Toisin sanoen: kuten jo ennenkin analyytikot ovat arvelleet, ”Stronach on Strache miinus ulkomaalaisviha”. Mielenkiintoista on ja nähtäväksi jää, miten sitten ”huoltamoiden kansan” itävaltalaisen vastineen äänet vaaleissa jakautuvat. Mieluummin terässilmäinen ja hainhampainen rasismilla ratsastaja, joka tässä tv-väittelyssä onnistui välillä vaikuttamaan suorastaan asialliselta, kuin vähän pölähtäneen tuntuinen mutta herttainen vanha herra?

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: