Kansallista kirjavaa

Tästä tuli tänään jo soitettua suuta Facebookissa, mutta asia jäi kaivelemaan, ja teki mieli kirjoittaa vielä pitemmälti.

Unkarin hallitus ja pääministeri Orbán ovat selvästikin päättäneet, että viime blogissani käsitellyn ns. Tavaresin paperin johdosta ei käydä minkäänlaisiin asiakeskusteluihin vaan panostetaan tunteeseen ja nostetaan vimmatunmoinen ”vapaustaistelu” Brysselin sanelupolitiikkaa vastaan. Perjantaina parlamentti äänesti – sosialistiedustajien boikotoidessa koko äänestystä – julkilausumasta, jossa se hämmästelee ja paheksuu EU:n puuttumista suvereenin valtion sisäisiin asioihin. Lisäksi hallitusta lähellä oleville medioille on näköjään komennettu ”tuli vapaa”, ja ykkös-maalitauluna on tietenkin tuon pahamaineisen raportin isä, portugalilainen meppi Rui Tavares. HírTV-kanavan toimittaja sai äskettäin Strasbourgissa Tavaresin pysäytetyksi mikrofoninsa ääreen ja esitti kiperän kysymyksen, johon – näin kanavan ja Magyar Nemzet -lehden yhteisellä verkkosivustolla voitonriemuisesti kerrotaan – Tavares ei osannut vastata. Mutta taustoitetaanpa ensin.

Unkarin nykyinen hallitus tuntuu rakastavan sanaa nemzeti, kansallinen. Koko nykyistä systeemiä nimitetään ”kansallisen yhteistoiminnan järjestelmäksi”, ja ”kansallisia” ovat niin ministeriöt kuin uudet ”kansalliset tupakkakaupatkin”. Termi on johdettu sanasta nemzet, joka puolestaan on ‘siittämistä’ merkitsevän nemz-verbin johdannainen; nemzet-sanaa muodostettaessa on mallina luultavasti ollut latinan natio, joka palautuu ‘syntymistä’ merkitsevään verbiin. Natio  ja nemzet on suomeksi tapana kääntää sanoilla ‘kansa’ tai ‘kansakunta’, mutta keitä tähän ‘kansakuntaan’ oikein kuuluu ja miten se määritellään?

Natio-sanan vastineille voidaan sanoa olevan kaksi tulkintaa. Läntisessä Euroopassa natio(n) usein ymmärretään, etymologiastaan huolimatta, kansakunnaksi poliittisessa mielessä: joukoksi ihmisiä, jotka kokevat kuuluvansa samaan valtioon, samaan kulttuuripiiriin, saman hallinnon, lakien ja laitosten alaisiksi – siitä riippumatta, mikä heidän äidinkielensä ja etninen taustansa on. Itse asiassa kunnon nation kuuluukin olla monikielinen. Konstanzin kirkolliskokouksessa 1400-luvulla Englannin valtuuskunta vaati valtakunnalleen natio-statusta, jollainen tuolloin kuului vain katolisen kirkon neljälle suurelle hallintoalueelle, Italialle, Saksalle, Espanjalle ja Ranskalle. Perustelu kuului näin:

Natio tamen inclyta Anglicana, alias Britannica, inde & sub se quinque linguae habet, videlicet nationes, quarum unam alia non intelligent.
‘Maineikkaalla Englannin eli Britannian kansakunnalla on alaisuudessaan ja sisällään viisi kieltä, siis kansaa, jotka eivät ymmärrä toistensa puhetta.’

Ranskalainen Onésime Reclus (1837–1916), francophonie-käsitteen keksijä, käytti vanhaa fraasia gentem lingua facit ‘kieli tekee kansan’ tarkoittaen, että kieli voi yhdistää kansakunnaksi myös eritaustaiset ihmiset. Kaikki Ranskan alamaiset, myös siirtomaiden alkuasukkaat, voivat liittyä Ranskan kansakunnan yhteisöön oppimalla ranskan kielen ja sen kautta ranskalaisen kulttuurin.

Päinvastaista näkemystä edusti saksalainen kansallisromantiikka: kansa on elimellinen, suorastaan biologinen ja rodullinen kokonaisuus, jolla kuuluu olla yksi yhteinen kieli (ja mieli), yksi yhteinen historia, kansallinen mentaliteetti ja kansanperinne. Vähemmistökansoja voidaan suvaita ja jopa tukeakin, niiden kielen ja kulttuurin merkityksestä ja arvosta voidaan puhua kauniisti, mutta ne eivät ole nation, kansallisvaltiokansan, osa vaan sen vieraina eläviä vähemmistö-natioita, unkariksi nemzetiség (”kansallisuus”). Tämä natio-käsitteen tulkinta omaksuttiin Saksassa ja siitä itään. Esimerkiksi entisessä Neuvostoliitossa kaikilla neuvostokansalaisilla oli Neuvostoliiton kansalaisuuden lisäksi virallinen ja henkilöpapereihin merkitty, periaatteessa asuinpaikasta ja äidinkielestäkin riippumaton ”kansallisuus”, natsional’nost’ – jokaisen oli oltava esimerkiksi venäläinen, karjalainen, ukrainalainen, armenialainen tai kirgiisi.

Tämä natio-käsitteen itäisempi tulkinta oli ilmeisesti mielessään myös unkarilaisen HírTV-kanavan toimittajalla, kun hän joutoaikanaan rupesi lueskelemaan Hollannin perustuslain englanninkielistä käännöstä, kenties selvittääkseen itselleen, mikä siinä oikein on, että EU on nimenomaan Unkarin eikä muiden maiden perustuslakien kimpussa. Ja bingo! Sieltähän se löytyi, lakitekstin käännöksessä sanotaan:

The right of every Dutch national to a free choice of work shall be recognised.

Haa! Kuten toimittaja joko oivallisen englannintaitonsa tai sanakirjan avulla selvitti itselleen, oikeus vapaasti valita työnsä koskee siis vain etnisiä hollantilaisia (holland nemzetiségűek)! Hollannin perustuslaki on siis selvästi diskriminoiva, mutta kas kummaa, tähän ei EU ole puuttunut, koska liberaali-bolševikkien ja kansainvälisen suurpääoman yhteinen salaliitto ajaa sitä vainoamaan Unkari parkaa. Taaskaan ei kaikkia mitata samalla mitalla! Haastattelu pääsi (tässä blogissa ennenkin esillä olleeseen) Célpont-ajankohtaisohjelmaan jylhän juonnon kera, jossa yleisölle tehdään selväksi: Unkarin-syöjä Tavares ”ei ottanut kantaa Hollannin syrjivään perustuslakiin”.

Unkarinkielisestä päällepuhunnasta huolimatta (Unkari kuuluu myös niihin onnettomiin Euroopan maihin, joissa ihmiset eivät ole tottuneet lukemaan tekstejä vaan kaikki pitää dubata) kehotan lämpimästi kielitaidottomiakin katsomaan tämän Rui Tavaresin lyhyen haastattelupätkän. (Niin kauan kuin se HírTV:n ja mno.hu:n sivustolla säilyy. Hvg.hu-sivuston toimittaja nimittäin ennätti pirullisessa artikkelissaan – ”HírTV kertoo: Hollannissa pahoinpidellään saksalaisvähemmistöä” – jo tuoda julkisuuteen sen ikävän tosiseikan – jota kaikki jutun kommentoijat eivät vieläkään suostu uskomaan – että englanninkielisessä maailmassa nation(al)-sanaa ensisijaisesti käytetään viittaamassa valtioon ja kansalaisuuteen, ei etniseen taustaan.) Tavaresin ruumiinkieli on paljonpuhuvaa, miesparka on yhtä hämmentynyt kuin legendaarisessa Monty Python -sketsissä herttainen mummeli, jota espanjalaiset inkvisiittorit ”kiduttavat” mukavassa nojatuolissa pehmeillä tyynyillä.

Vaan mitäpä siitä. Kuten muuan unkarilainen kollegani huomautti, vahinko on luultavasti jo tapahtunut. Ne, jotka katsovat HírTV:tä (ja ottavat sen tosissaan), ”tietävät” nyt, että Hollannin perustuslaki, toisin kuin Unkarin, syrjii ulkomaalais- ja vähemmistötaustaisia ihmisiä – mutta tästä ei EU välitä, koska pimeyden voimat ovat valinneet nimenomaan Unkarin hyökkäystensä kohteeksi.

***

Lopuksi vielä pieni uutinen kansallisten symbolien maailmasta. Kuten jotkut ehkä muistavat, Unkarin kansallinen lentoyhtiö Malév romahti konkurssiin helmikuussa 2012, äkillisesti ja ilman (asiantuntijapiirien ulkopuolelle ulottuvaa) edelläkäyvää varoitusta. Osa Malévin reiteistä siirtyi kilpailevien lentoyhtiöiden haltuun, osa jäi kokonaan hoitamatta, eli unkarilaisten lentoyhteydet huononivat. Uutta kansallista lentoyhtiötä ei vielä ole ilmestynyt; jonkin aikaa liikkui uutisia Hungarian World Airlines -nimisestä yhtiöyritelmästä, mutta sekin ilmeisesti jäi pelkäksi suunnitelmaksi.

Viime perjantaina sitten Magyar Nemzet (!) -lehti kertoi, että Unkari saa lopultakin uuden kansallisen lentoyhtiön. Värit ovat Unkarin lipun punainen, valkoinen ja vihreä, ja nimeltään yhtiö on oleva Sólyom, ‘Haukka’, koska se kuulemma ”kuulostaa hyvältä kaikilla kielillä”. (Kuten monet jo ovat huomauttaneet, aika harva unkarin kieltä osaamaton luultavasti tietää, miten nimi kuuluisi ääntää. Oikean ääntämyksen, suunnilleen [šoojom], sijaan tulisi luultavasti kuulumaan esimerkiksi [soljom] tai [solaiom]. Lisäksi nimi on valmis maalitaulu poliittisille vitseille – László Sólyom oli Unkarin presidentti vuosina 2005–2010, Fidesz-puolueen vaalivoiton jälkeen valtaan nousseen skandaalipresidentti Pál Schmittin edeltäjä.)

Hykerryttävän ironisessa kirjoituksessaan Galamus-ajankohtaissivustolla kielentutkija ja poliitikko Klára Sándor ottaa ilon irti uuden lentoyhtiön nimestä. Miksei samantien Hungarian Airlines tai suoraan lyhentäen Hun Air? (Ohjaamoksi jurtta, matkustajille istuimien sijaan satulat, joiden alla voi pehmittää voileipänsä…) Vaikka itse asiassa nimihän tietenkin viittaa Tähtien sota -elokuvan avaruusalus Millennium Falconiin… Ja kun kerran ruotsalaiset mokomat jo veivät ”Kotka”-nimen (unkariksi sas).

Vakavampia ongelmia näkee hvg.hu-sivuston haastattelema ilmailualan asiantuntija. Hankkeen aikataulu on epärealistinen (uuden yhtiön pitäisi aloittaa toimintansa jo nyt, elokuussa, kun Euroopan kiireisimmän kesälomakuukauden aikana koneita ja henkilökuntaa on kaikkein vaikeinta löytää), samoin rahoitussuunnitelma, sikäli kuin siitä mitään tiedetään – kuulemma pelissä on mukana Lähi-Idän sijoittajia. (Näiden kannalta kuulemma olisi parempi ostaa jokin valmis yhtiö kuin ruveta perustamaan uutta, ja myös EU:n sisällä toimiminen voi olla EU:n ulkopuolisille omistajille hankalaa…) Uusi yhtiö ei aio kilpailla halpalentofirmojen kanssa vaan tähtää suoraan ns. premium-asiakkaisiin, samoin kuin esimerkiksi Emirates tai Turkish Airlines. Mistähän nämä tulisivat?

Lähiviikkoina kenties selviää, oliko tässä taas yksi Unkarin nykyisen talouselämän huumoriuutisista, joita onkin viime aikoina kuultu ehkä vähän entistä vähemmän, kun entinen valtiovarainministeri Matolcsy, meeminikkarien kultakaivos, siirtyi vähemmän näkyvälle paikalle keskuspankin johtajaksi…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: