Tyylilajittelua

Tässä blogissa on ennenkin ollut puheena se käsittämätön raakuus tai raaistuminen, johon Unkarin julkista keskustelua seuraava ulkopuolinen ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Kuten jo taannoin ilmeni niiden rasististen reaktioiden johdosta, joita uutenavuotena tapahtunut puukotusvälikohtaus nostatti, Unkarin laista löytyvää pykälää kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta ei sovelleta niin kuin länsimainen maallikko-oikeustaju ajattelisi. Ainakin tiettyjä ihmisryhmiä näköjään saa lyödä kuin vierasta sikaa niin kauan kuin lyöminen pysyy vertauskuvallisena ja verbaalisena, ja ehkä vielä siitä pitemmällekin. Poliittiset puolueet taas solvaavat toisiaan tavalla, jonka kuvittelisi jossain muussa maassa oitis johtavan kunnianloukkauskanteeseen. Tai ainakin valtapuolue Fidesz solvaa muita:

(Index-uutissivuston kuva Képviselő Funky -blogista)

Puolueen päämajan seinään kiinnitetyssä banderollissa lukee ”Mafiavasemmisto YHDESSÄ” – tämä viittaa tietenkin opposition ”Yhdessä 2014” -liikkeeseen eli yritykseen aktivoida pääministeri Orbánin vastustajat uurnille ja yhteisrintamaan ensi vuoden vaaleissa. Hornamaisen mustanpunaista taustaa vasten on riviin pantu neljä herraa: vasemmalle sosialistipuolue MSZP:n puheenjohtaja Attila Mesterházy, oikealle sosialisteista lohjenneen Demokraattisen Koalition johtaja, entinen (Orbánin kannattajien raivokkaasti vihaama ja kaatama) pääministeri Ferenc Gyurcsány sekä opposition uusi toivo, liikemies ja Gyurcsányn kaatumisen jälkeisenä täytekautena epäpoliittisena asialinja-pääministerinä toiminut Gordon Bajnai. Näiden väliin on sijoitettu käsiraudoissa kyyristelevä Tamás Portik, nuorisorikollisena ja sutenöörinä uransa aloittanut liikemies, joka järjestelmänvaihdoksen jälkeisinä vilkkaina aikoina onnistui hämärillä öljydiileillä keräämään miljardiomaisuuden – ja oli ilmeisesti vielä 2000-luvulla läheisissä ja luottamuksellisissa väleissä joihinkin vaikutusvaltaisiin sosialistipoliitikkoihin. Ainakin tähän viittaavat salaisen poliisin pöytäkirjat, joista sisäministeri Pintér vähän aikaa sitten julkisti valittuja otteita.

”Vasemmisto” (vaihtoehtoisesti myös ”liberaalit”, ”kommarit” tai ”bolševikit”) on Unkarissa Fidesz-puolueen kannattajien suussa muuttunut yleishaukkumasanaksi, jolla ei enää ole varsinaista sisältöä tai merkitystä sen enempää kuin meillä vanhoina hyvinä aikoina oli ns. vasemmistoradikaalien käyttämällä ”fasistilla”. Uutta ytyä tähän ilmaukseen etsitään yhdistämällä siihen sana ”mafia” ja vihjaamalla, että tämänhetkisillä oppositiojohtajilla on päivänvaloa kestämättömiä yhteyksiä ”oikeaan” mafiapomoon Tamás Portikiin, joka parhaillaan istuu tutkintavankeudessa aiemmista rötöksistään.

Jossakin muussa maassa tällainen poliittinen retoriikka saattaisi hyvinkin johtaa raastupaan, tai ainakin herättää yleisössä enemmän hämmennystä ja oudoksuntaa kuin sympatiaa. Jossakin muussa maassa poliittinen johto voisi myös tulla ajatelleeksi, että lasitalossa asuvan ei kannata heitellä kiviä. On esimerkiksi hieman outoa, että Fidesz-puolue jatkuvasti haukkuu kommunisteja samalla kun jotkut sen omista mahtimiehistä ovat vanhan järjestelmän aikaisia puoluejyriä. Ja kun mafiasta ja korruptiosta puhutaan, joku saattaisi tulla vaatimaan selvitystä pääministeri Orbánin ja hänen lähipiiriinsä kuuluvien oligarkkien oudosta rikastumisesta tai muistuttamaan, että Fidesz-puolue taannoin, kun uusimpia perustuslain muutoksia vastustavat mielenosoittajat valtasivat sen päämajan, kutsui taloa puolustamaan joukon hämäriä gorilloja johtajanaan huumekauppakuvioissa tehdystä murhasta vankilatuomion istunut jalkapallohuligaanien päällikkö. Vaan koska olemme Unkarissa, kukaan ei yritäkään jäähdyttää poliittisia intohimoja ja saada järjen ääntä kuuluviin. Vasemmistomafia-banderolli on itse asiassa reaktiota valtion  tupakkakioskioikeuksien jaosta syntyneeseen skandaaliin, joka ei ota laantuakseen: julkisuuteen tulee yhä uusia todisteita siitä, että tupakkakioskin pito-oikeudet on järjestelmällisesti jaettu paikallisille Fidesz-kihoille, näiden omaisille ja ystäville.

Toisin sanoen: kähinän kärjistyessä ei kun lisätään kierroksia, kritiikkiin ei vastata millään järkiperusteilla vaan lyödään takaisin. Totaaliseen propagandasotaan on kohta mobilisoitu kaikki kansankerrokset, myös Fidesz-puolueen vankin tukijoukko, naiivit eläkeläiset, jotka vielä liikuttuvat sydänjuuriaan myöten 1930-luvun tyylisestä isänmaallisesta symboliikasta, jotka eivät seuraa Internetin vaihtoehtoisia tiedotuskanavia, eivät maksa veroja eivätkä osaa ajatella, että valtapuolueen nykyinen vaalikarjanhoukutin, rezsicsökkentés eli asumiskulujen vähentäminen (esimerkiksi komentamalla kaasufirmat laskemaan kaasun hintaa tai harventamalla lakisääteisiä nuohouksia ja hormitarkastuksia…), ei pitemmällä tähtäimellä ole järkevä strategia. Myötähäpeä huipentuu EchoTV-kanavan (muistattehan Ferenc Szaniszlón ja unkarilaisten ulkoavaruusyhteydet?) esittämään haastatteluohjelmaan, jossa varmaankin päälle seitsenkymppinen Rozika-täti laulaa kansanlaulunomaisesti: Ei ole rahaa kukkarossani, hilipatihippanhei, mutta kyllä Viktor Orbán sinne laittaa, hilipatihippanhei. Parhaaseen jakkupukuunsa laittautunut eläkeläisrouva on innoissaan päästessään televisioon syvien rivien ääneksi, ja pullea juontajamies kehuu esitystä loistavaksi ja sydäntä lämmittäväksi.

Näin siis Unkarissa. Mutta miten käy, kun tällainen poliittisen kielen ja tyylin perinne kohtaa länsieurooppalaiset kommunikaatiokäytänteet, ja kansalliseen käyttöön tarkoitetut möläytykset pääsevät kansainväliseen julkisuuteen?

Noin viikko sitten Saksan liittokansleri Angela Merkel WDR-televisiokanavan Europaforum-ohjelmassa ojensi sosiaalidemokraattista kilpailijaansa Peer Steinbrückiä, joka oli esittänyt, että Unkari voitaisiin sulkea ulos EU:sta, mikäli tämänhetkinen huolestuttava kehitys jatkuu. Merkelin mukaan ”me teemme kaikkemme ohjataksemme Unkarin oikealle tielle, mutta emme heti lähetä ratsuväkeä”. Tähän puuttui pääministeri Orbán jokaperjantaisessa radiopuheessaan:

Tehdäänpä nyt tämä asia selväksi: saksalaiset ovat jo kerran lähettäneet ratsuväkeä Unkariin. Se saapui panssarivaunujen muodossa. Älkööt lähettäkö, tätä me pyydämme. Se ei ollut hyvä idea, se ei toiminut.

Unkarin poliittisen keskustelun tyylilajeja tuntevalle tämä ei kuulosta erityisen rankalta. Toisaalta Orbánin olisi pitänyt tietää ja tajuta, että saksalaiset ovat melkein seitsemänkymmenen vuoden ajan joutuneet tekemään tiliä Kolmannen valtakunnan rikoksista rauhaa ja ihmisyyttä vastaan ja edelleenkin sijoittavat runsaasti aikaa ja energiaa oman historiallisen likapyykkinsä pesuun. Kuten arvata saattaa, tähän möläytykseen reagoitiin välittömästi. Unkarin oppositiomedioiden ohella Saksan lehdistö raportoi oitis, että ”Orbán syyttää Merkeliä natsimenetelmistä”, toisin sanoen vertaa Saksan tämänhetkistä ulkopolitiikkaa natsien Unkarin-miehitykseen vuonna 1944.

Syvät rivit ovat olleet vieläkin aktiivisempia. Eszter Dunszt -niminen rouva, joka työskentelee ns. Széchényi-ohjelmatoimistossa (Széchényi-ohjelma on valtion taloudellinen kehityshankeohjelma, joka koordinoi EU-kehitysvarojen (!) hankintaa ja käyttöä), kirjoitti ns. ”rauhanmarsseja” järjestävän ”puolueettoman kansalaisjärjestön” mielipidepalstalle ”avoimen kirjeen rouva Merkelille”. Huuto- ja kysymysmerkkejä säästelemättömään, oikeinkirjoitukseltaan hieman horjahtelevaan kirjoitukseensa rouva Dunszt on ladannut kansallista kuvastoa, jota ulkopuolisille olisi vaikea millään käännöksellä välittää; loppuhuipennuksena esiintyy kansallinen kulttuuriaarre eli viittaus kaikkien unkarilaisten rakastaman lastenkirjan Vuk-kettuun, joka myös oli pieni ja nälkäinen kuten Unkarin kansa aikoinaan mutta halusi elää. Muutamia valittuja otteita (tilan säästämiseksi olen purkanut alkuperäisen kappalejaon, alkutekstissä lähes jokainen virke… on… painokkaasti… erotettu omaksi kappaleekseen):

Arvoisa rouva Merkel!

Olen kuullut, että te aiotte käännyttää meidät unkarilaiset oikealle tielle? Tai ohjata? […] Danke. Kiitos, rouva Merkel, me emme kaipaa tätä! […] Emme ole eläimiä emmekä eksyneitä. […] Unkarilainen ei enää anna ohjata itseään. Ei kenenkään. Ymmärrättekö? Ei saksalaistenkaan? Ei enää kenenkään. […] Miten te kehtaatte saarnata meille demokratiasta, kun saatte kiittää meitä unkarilaisia maanne yhdistymisestä?!? Jos me emme silloin olisi hajottaneet rautaesirippua, mistä puhuisimme nyt, hyvä rouva Merkel?!? Ei teidän tienne ole oikea, hyvä rouva Merkel, vaan Viktor Orbánin tie. Te, hyvä rouva Merkel, ette kelpaisi edes herra Orbánin sateenvarjoa kantamaan. Te olette mahtava, rouva Merkel, sillä takananne on suunnattomasti rahaa. Te olette kahdesti syösseet Euroopan raunioihin… silti selviätte kaikesta aina voittajina… niin kuin jalkapallossa… jotenkin vain aina käy näin… Mutta kuulkaas, nyt riittää. […] Nyt me olemme oikeassa. Ymmärrättekö??? Sillä meillä on valtiomies, sellainen, joita syntyy vain kerran sadassa vuodessa. Euroopassa siis! Joka ajattelee pitkällä tähtäimellä. Joka ymmärtää tilanteen vähintään sukupolven mitalta. Joka taistelee kansansa puolesta tätä suurta globaalimössöä vastaan… joka uskoo kristinuskoon Europan perustana… […]

Sivustakatsoja ei voi kuin pyöritellä päätään. Unkarissa tunnutaan elävän aivan eri planeetalla. Hallituksen ja sen kannattajien mielestä Unkari on saavuttanut kaikki tavoitteet ja täyttänyt kaikki vaatimukset, talouskin on mitä loistavimmassa kunnossa (ja sikäli kuin ei ole, se on sossujen syytä), ilkeä EU (suuruudenhullujen saksalaisten johdolla) vain tekee kiusaa, koska sitä ärsyttää Unkarin itsenäinen politiikka ja konservatiivis-kristillisiä perhearvoja puolustava ideologia. Ongelmia syntyy siitä, että planeetta Unkaria ei oikein voi eristää muusta Euroopasta. Unkarilaisittain normaalina pidetty poliittinen retoriikka läpäisee nykyään myös sen kielimuurin, jota monet unkarilaiset yhä kuvittelevat hermeettisen tiiviiksi (”te ette voi ymmärtää Unkarin tilannetta kun ette osaa kunnolla unkarin kieltä”), ja vaikuttaa ulkomailla aivan toisin kuin sen kansallisessa käytössä olisi tarkoitus.

Kun kerran Orbán jo väläytteli natsikorttia, niin otetaan jälleen esimerkiksi (uus)natsismi ja avorasismi. Suomalaiset lukijat varmaan muistavat taannoisen Helena Erosen tapauksen: perussuomalaisten kansanedustajan avustaja ehdotti henkilökohtaisessa blogissaan, että eri etniset ym. väestöryhmät voitaisiin varustaa asianmukaisilla hihamerkeillä esimerkiksi poliisin työn helpottamiseksi, ja vaikka tekstin tyylilaji oli selvästikin räväkkä kieli poskessa -satiiri, tästä nousi hirmuinen lehdistökohu ja prosessi, jonka päätteeksi Eronen jätti politiikan. Tai tänä aamuna lukemani uutinen: Itävallan oikeistopopulistisen FPÖ-puolueen paikallisosasto julkaisi Facebook-sivullaan väitteen, jonka mukaan Saksan ja Itävallan oikeuslaitokset suhtautuvat sallivasti turkkilaisten maahanmuuttajien ”perinteisesti” harjoittamaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tämän johdosta vihreiden kansanedustaja Karl Öllinger teki oitis rikosilmoituksen, jolloin paikallisen FPÖ:n edustaja puolestaan riensi julkisuuteen valittelemaan tapahtunutta – kyseessä oli ”tunneperäinen kömmähdys”, jota ei olisi saanut tapahtua.

Verrataanpa tätä siihen, mitä Unkarissa tapahtuu (samaan aikaan kun pääministeri kannattajineen syyttää saksalaisia natsismin perinteisiin palaamisesta). Hvg.hu-uutissivusto julkaisi taannoin hyytävän kuvagallerian äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen paikallisosastojen Facebook-sivuilta. Puolueen nimissä ja puolueen logon kera on julkaistu propagandakuvia, joissa vaaditaan ”juutalaisista vapaata Unkaria ja maailmaa”, hulmutellaan nuoliristiläisten lippua (siis Unkarin natsien, jotka 1944 saksalaisten käsikassaroina jonkin aikaa pitivät maassa valtaa ja murhasivat joukoittain viattomia ihmisiä; lipun edessä lukee: ”Pidä pintasi, veli, me työskentelemme jo”), luvataan joka tykkäyksestä 100 kilometriä lisää matkaa kuorma-auton kuvalle, joka ”kuljettaa manneja ja jutkuja pois Unkarista”, tai toivotetaan hirsipuun kuvan kera ”hyvää huomenta parlamentin juutalaisille”. Bükkábrányin Jobbik-paikallisosaston postaamassa kuvassa pieni ortodoksijuutalaispoika sanoo pääministeri Orbánin luvanneen, että Unkarista tehdään uusi Israel, jonne juutalaiset saavat ilmaiseksi muuttaa – valuuttaluottoloukun uhrien menettämiin asuntoihin. Ja Felcsútin (joka muuten on pääministeri Orbánin kotikylä) Jobbik-osaston edustaja postaa uusnatsistisen kuruc.info-saitin julkaiseman paheksuvan uutisen siitä, miten holokaustin eloonjääneet vaativat yhä lisää korvauksia, ja kommentoi: ”Minä taas vaatisin Unkarin rautateiden nimissä niitä maksamaan kaikkine viivästyskorkoineen lippujen hinnat siitä, kun matkustivat Puolaan.” Luulisin, että esimerkiksi Itävallassa tai Suomessa yhdestäkin tämmöisestä nousisi melkoinen julkisuushaloo ja vähintäänkin puolueen sisäisiä kurinpitotoimia. Mutta Unkarissa selvästikin käsitys siitä, mitä sopii sanoa, on aivan erilainen. Ja ilmeisesti nykyinen hallitus tiedotustoiminnassaan koko ajan laskee rimaa ja lisää kierroksia.

Kuten riippumattoman TÁRKI-tutkimuslaitoksen johtaja, sosiologi Tamás Kolos totesi pari viikkoa sitten Népszabadság-lehden haastattelussa:

Se rynnäkkö puolestaan, kun vuoden 2010 vaalien jälkeen kommandot valtasivat julkiset laitokset ja vaihtoivat niiden johtajiston, oli tyyliltään vastenmielinen. Jokaisen hallituksenvaihdoksen jälkeen tapahtuu henkilövaihdoksia, mutta sen voi hoitaa sivistyneesti, tai sen voi hoitaa moukkamaisesti. Ei ongelma ole siinä, että nämä henkilövaihdokset tehtiin, vaan siinä, miten ne tehtiin. Tämä on minusta olennaisesti isompi ongelma kuin sisällölliset päätökset. Niiden hyökkäysten takana, jotka hallitusta nykyään kohtaavat Euroopan taholta, on varmastikin EU-politiikan hajaannus, on mielipidettä muovaavan älymystön oma suhdeverkosto, mutta pääsyynä on tyyli. Jos hallitus yrittää näin aggressiivisesti ajaa kansallisen riippumattomuuden sanomaa, valmistautukoon siihen, että vastustajat ja kenties ystävätkin pahoittavat mielensä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: