”Tienraivaaja” ja muut rumat sanat

Viime päivinä unkarilaiset tutkijakollegani ovat olleet äimän käkinä. Unkarin Tiedeakatemia, tuo kunnianarvoisa vanhojen herrojen kerho, jota kaiken muun muuttuessa – media, hallinto, oikeuslaitos, taiteen ja kulttuurin eri alueet läänitetään vähin äänin valtapuolueen johdon tai sitä lähellä olevien piirien haltuun – on pidetty yhtenä viimeisistä perinteisen vakavastiotettavuuden linnakkeista, on sekin mennyt mukaan perin merkilliseen hankkeeseen.

Kysymys on listasta, jonka tiedeakatemian herrat ovat laatineet valtakunnan nykyisten päättäjien tilauksesta. Verkossa julkaistu lista on virallisesti ”Unkarin Tiedeakatemian kannanotto, jonka perustana on vuoden 2011 laissa n:o 189 annettu valtuutus koskien Unkarin kunnallishallintoalueiden julkisten kohteiden nimeämistä”. Kyseisen lain 14. pykälässä säädetään näin (epäjuristinen maallikkosuomennokseni):

13. §:n 1. momentin 3. kohdassa määritelty julkinen tila tai julkinen laitos ei saa olla nimetty
a) sellaisen henkilön mukaan, joka osallistui 1900-luvun diktatoristen (önkényuralmi) poliittisten järjestelmien perustamiseen, kehittämiseen tai ylläpitämiseen, tai
b) sellaista ilmausta tai sellaisen järjestön nimeä käyttäen, joka välittömästi viittaa 1900-luvun diktatorisiin poliittisiin järjestelmiin.
Jos kunnallishallinnon päätöksenteossa ilmenee epäilyksiä sen johdosta, vastaako julkisen tilan nimi edellä mainittuja ehtoja, sen on hankittava asiasta Unkarin Tiedeakatemian kannanotto.

Tiedeakatemia on siis ilmeisesti ollut lain nojalla velvoitettu lausunnoimaan lukuisista nimistä ja sanoista, joita on käytetty Unkarissa katujen, torien, puistojen, koulujen ja muiden julkisten laitosten nimeämiseen. Näin on syntynyt tiheästi präntätty 24-sivuinen taulukko, jonka sarakkeista löytyvät kyseinen nimi tai sana, sitä koskeva kannanotto (”voidaan käyttää”, ”epäilyksiä herättävä”, ”ei suositeltava”), tämän kannanoton päivämäärä ja diaarinumero, sekä laajempi perustelu, jota varsinkin henkilönnimien kohdalla on jopa parinkymmenen rivin mittaisen pienoiselämäkerran laajuudelta.

Katsotaanpa muutamia näistä.

Alkotmány (‘perustuslaki’). Vaikka tämä nimitys yleistyikin kommunistisen diktatuurin aikana, sen käyttö ei ole lain tarkoittamassa mielessä kiellettävissä, koska siten koko ilmauksen käyttö tulkittaisiin viittaukseksi diktatoriseen järjestelmään. Lisäksi, jos nimi kiellettäisiin, myös Perustuslakituomioistuimen (Alkotmánybíróság) nimi olisi tarpeen muuttaa, mikä on tarpeetonta, onhan ilmauksen merkitys neutraali. Ilmaus itsessään ei siis viittaa välittömästi diktatoriseen poliittiseen järjestelmään, joten sitä voidaan edelleen käyttää julkisten tilojen nimeämiseen.

Gorki. Maailmankirjallisuuden kannalta merkittävä neuvostovenäläinen kirjailija, kirjallisuuskriitikko, toimittaja  (1868–1936). Jo mainetta saavuttaneena kirjailijana liittyi 1900-luvun alussa Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen bolševikkiryhmään. Toisin kuin Lenin, hän piti vuoden 1917 vallankumousta liian aikaisena, mutta tuki vahvistuvaa neuvostovaltaa ja johti sen maailmankirjallisuuden kustantamoa. Poliittisten konfliktien takia hän eli vuosina 1921-1931 ulkomailla, palasi vuonna 1931 kotimaahansa, missä hänestä tuli Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Täten hän osallistui Neuvostoliiton diktatorisen järjestelmän ylläpitämiseen, vaikka toisinaan, konflikteja uhmaten, arvosteli joitakin sen ilmiöitä. Tämän vuoksi hänen nimeään ei sovi käyttää julkisten tilojen ja laitosten nimeämiseen.

György Lukács. Maailmankuulu filosofi (1885–1971). Vuoden 1918 lopusta lähtien Unkarin kommunistipuolueen jäsen, [vuoden 1919 lyhytikäisen Unkarin] Neuvostotasavallan aikana opetusasiain kansankomissaari, vuoden 1919 syksystä lähtien eli Wienissä, Berliinissä, sittemmin Moskovassa, oli vuosina 1920-1929 maanalaisen [Unkarin] kommunistipuolueen johtajia. Joutui strategiakysymyksissä riitaan puoluejohdon kanssa ja erotettiin siksi puolueesta. Vuodesta 1938 lähtien osallistui jälleen unkarilaisten emigranttikommunistien toimintaan. Vuodesta 1945 lähtien Unkarissa yliopiston professorina, ideologina riitaantui usein puoluejohdon kanssa. Vuonna 1956 Imre Nagyn hallituksen jäsen, pääsi vallankumouksen jälkeen uudelleen muodostettuun valtionhoitajapuolueeseen vasta 1967. […] koska György Lukács kiistämättä oli mukana perustamassa, rakentamassa ja ylläpitämässä kommunistista järjestelmää, lain perusteella julkista tilaa ei saa nimetä György Lukácsin mukaan. Tämä asiantuntijalausunto ei puutu siihen, voidaanko György Lukácsin mukaan nimetä katua hänen tieteellisten ansioidensa perusteella. Olemme siis muotoilleet pelkästään lakiin ja György Lukácsin elämäkertaan pohjautuvan päätelmän, ilman laajempaa tieteellistä pohdintaa.

Suunnilleen samoilla sanakäänteillä kuin ‘perustuslain’ tapauksessa akatemia suosittelee myös sanojen béke ‘rauha’, győzelem ‘voitto’, haladás ‘edistys’, köztársaság ‘tasavalta’ ja szabadság ‘vapaus’ sallimista. Sitä vastoin felszabadulás ‘vapautus, vapautuminen’ ja felszabadítók ‘vapauttajat’ yhdistyvät akatemian mielestä pelkästään tai ensisijaisesti kommunistiseen diktatuuriin ja päätyvät siksi luokkaan ”ei suositella”. Samasta syystä pannassa ovat népfront ‘kansanrintama’, úttörő ‘pioneeri, tienraivaaja, uranuurtaja’ (kommunismin ajan lapsijärjestön nimitys, vaikka sanalla on unkarin kielessä muitakin käyttöjä) ja tanács ‘neuvosto’ (vaikka ”neuvostoksi” edelleenkin nimitetään monia muitakin kuin kommunistisia hallintoelimiä). Outoa kyllä, terv ‘suunnitelma’ sallitaan, vaikka sen käyttö esimerkiksi katujen nimissä aivan yksiselitteisesti viittasi sosialistiseen suunnitelmatalouteen ja sen propagandassa hehkutettuihin viisivuotissuunnitelmiin.

Suuri osa listalle päätyneistä nimistä on luultavasti vanhoja puoluejyriä, joita voi pitää  merkkihenkilöinä korkeintaan Unkarin kommunistipuoueen historian kannalta.  Esimerkiksi Kató Hámánista ei yleensä juuri muuta tiedetä kuin että kyseessä oli Unkarin kommunistipuolueen alkuaikojen yksi harvoista naispuolisista johtohenkilöistä, jonka mukaan sosialismin aikaan nimettiin joukoittain katuja, kouluja ynnä muita (varmaan siksi, että Rosa Luxemburgin ja Clara Zetkinin ohella sopivia naispuolisia hahmoja oli perin vähän tarjolla).

Enemmän ihmetystä herättävät monet oikeasti tunnettujen ja ansioituneiden henkilöiden nimet. Gorkin, Lukácsin, Majakovskin (ei suositella), Gagarinin (voidaan käyttää) ja Marxin (voidaan käyttää, mutta epäilyksiä herättävä) lisäksi listalle on päätynyt myös Attila József, yksi Unkarin 1900-luvun alun suurimpia runoilijoita (”voidaan käyttää”, vaikka kuuluikin kommunistipuolueeseen, sillä 1937 kuollut József ei itse osallistunut diktatuurin ylläpitämiseen). Mutta, huomauttaa hvg.hu-sivustolla ilmestyneessä mielipidekirjoituksessaan Elek Tokfalvi, jos filosofi György Lukács on joutunut mustalle listalle siksi, että toimi hallintotehtävissä ”Unkarin neuvostotasavallassa”, lyhytikäisessä rakennelmassa, jonka Béla Kunin kommunistit pystyttivät keskellä sodanjälkeistä sekaannusta 1919, miksi Béla Bartók ja Zoltán Kodály ovat säästyneet? Hekin nimittäin olivat neuvostotasavallassa musiikkialan ”direktorioiden” jäseniä.

Pisimmän selittelyn on saanut osakseen Mihály Károlyi, ”punainen kreivi” eli edistysmielinen aristokraatti, joka vuoden 1919 alussa toimi vähän aikaa ensimmäisen Unkarin tasavallan presidenttinä, ennen kuin anarkia ja Béla Kunin johtamat kommunistit ottivat vallan. Demokraatti Károlyin osuus ”diktatoristen järjestelmien rakentamisessa” on varsin kiistanalainen, mutta Unkarin nykyiselle hallitukselle Károlyi on selvästi jonkinlainen ideologinen sylkykuppi, jonka niskoille on sälytetty moraalinen vastuu maan luisumisesta ensin kommunistien käsiin ja sitten vuoden 1920 Trianonin häpeärauhaan. Viime vuonna hallitus siirrätti Károlyin patsaan pois parlamenttitalon edestä ja koko pääkaupungista, Károlyin synnyinkaupunkiin Siófokiin. Pitkän ja suorastaan tuskissaan kiemurtelevan lausuntonsa lopuksi akatemia päätyy kieltämään Károlyin nimen käyttämisen, koska ”hänen historiallinen roolinsa on kiistelty”.

Mistä siis on kysymys? Unkarin nykyisen hallituksen räätälöimät lait vaativat pyyhkimään ”diktatuurien” muiston maan päältä, ja oikeasti tällä ”diktatuurilla” tarkoitetaan pelkästään sosialistista järjestelmää. Akatemian listalle ovat ilmeisesti päätyneet sellaiset nimet ja sanat, joiden johdosta jonkin kaupungin tai kunnan hallintoelimissä on herännyt epäilystä tai kiistaa niiden yhdistymisestä vihattuun kommunistiseen järjestelmään. Siksi akatemia on joutunut ottamaan kantaa sellaisiin sanoihin kuin alkotmány ‘perustuslaki’ tai köztársaság ‘tasavalta’. (Voin vain kuvitella, miten jonkin kunnanhallituksen yli-innokkaat puoluejyrät viisaissa päissään ovat miettineet: kun kerran nykyinen hallitus on nimenomaisesti antanut uudelle perustuslaille nimeksi alaptörvény [”perus-laki”] eikä alkotmány, ja kun tässä uudessa perustuslaissa nimenomaisesti poistettiin Unkarin valtion virallisesta nimestä sana ”tasavalta”, tämä siis tarkoittaa sitä, että ”perustuslaista” tai ”tasavallasta” puhuminen on kommarien hommia?) Samoin akatemia on joutunut muistuttamaan, että joidenkin puistojen nimenä käytetty Népkert (‘kansanpuutarha’), toisin kuin esimerkiksi ”kansanrintama” tai ”kansanarmeija”, ei liity sosialismiin vaan on paljon vanhempaa perua – esikuvana on varmaan ollut Wienin Volksgarten, keisarihovin omistama puisto, joka 1820-luvulla perin edistyksellisesti avattiin kaikelle kansalle.

Listasta löytyy nähdäkseni yksi ainoa nimi, joka ei liity valtion siunaamaan kommarivihaan. Ottokár Prohászka (1858–1927) oli katolinen piispa, jonka toiminnan näkyvimpiä osia oli avoin ja armoton juutalaisvastainen propaganda. Juutalaiset olivat Prohászkalle ”lude-epidemia ja rottalauman hyökkäys”, kansakuntaa kalvava syöpä, ja hänen kirjoituksiaan siteerasivat hänen kuolemansa jälkeen ahkerasti  syrjintätoimien ja holokaustin toimeenpanijat. Prohászkan kohdalta ei Unkarin tiedeakatemian listasta kuitenkaan löydy pienoiselämäkertaa, ei perusteluja eikä pohdiskeluja – toisin kuin esimerkiksi Karl Marxin, joka itse ei tehnyt hirmutekoja mutta jonka voidaan ajatella innoittaneen niihin. Silmäänpistävän lakonisesti akatemia toteaa vain, että Prohászkan nimeä ”ei voida yhdistää 1900-luvun diktatoristen järjestelmien ylläpitämiseen”. Eikö?

Mistä siis on kysymys? Fidesz-valtapuolueen mahtienemmistön turvin pikavauhtia pyörivä lainsäädäntämylly on tuottanut omituisen ja kyseenalaisen lain. (Eikö ”järjestelmän ylläpitämiseen” osallistu koneiston pieninkin ratas? Eikö tämän lain nojalla voisi kieltää käyttämästä kenen hyvänsä nimeä, joka sosialismin aikana hoiti minkäänlaista tehtävää?) Tätä lakia sovelletaan valikoiden, eli käytännössä se toimii pelkästään nykyisen hallituksen ideologisen symbolipolitiikan tukena. Ja tämän tueksi puolestaan Unkarin Tiedeakatemia suostuu, ilman että yksikään sen herroista korottaisi ääntään koko tätä järjettömyyttä vastaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: