Mielikuvien kylmä kansalaissota

Ja sitten vakavaa poliittista pohdintaa, joka oikeastaan ylittää meikäläisen asiantuntemuksen rajat moninkertaisesti. Mutta tähän oli pakko puuttua. Samaan aikaan, kun EU:n pinna näyttää lopultakin katkeavan Unkarin suhteen, Barroso lyö nyrkkiä pöytään ja romanianunkarilaisen lehden mukaan europarlamentin konservatiivipuolue EPP uhkaa Fidesz-puoluetta erottamisella (Éva S. Balogh raportoi englanniksi), yksi poliittisista suosikkiblogeistani, Fent és lent (‘Ylhäällä ja alhaalla’), esittää olennaisen kysymyksen: miksi ihmeessä pääministeri Orbán, Fidesz ja koko Unkarin hallitus koko ajan käyttäytyvät näin typerästi? Kirjoitus Őseink csontjain taposnak (‘Ne tallaavat esi-isiemme luita’) on itse asiassa kierrätetty (luvan kanssa) Róbert Puzsérin ja Attila Márton Farkasin blogista, jolla on hyytävä nimi Apu azért iszik, mert te sírsz! (‘Isi ryyppää siksi, että sinä itket!’).

Viime aikoina on ollut helppoa ilkeästi irvistellä Unkarin hallituksen naurettavalle sätkyilylle. Kulttuuriministeri jakelee valtionpalkintoja ja kunniamerkkejä julkirasisteille ja eetteripyörretason huuhaatiedekahjoille, pääministeri puolestaan tekee itsestään pellen käymällä naurettavaa mediasotaa saksalaisen tv-kanavan kanssa ja onnistuu tällä tavalla vain kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen kummalliseen ja itseään vastaan kääntyvään tapaan, jolla Unkarin hallitus yrittää ohjailla tiedotusta ja mielipiteenmuodostusta. Mediasota muuten jatkuu. Saksantaitoisille suosittelen lämpimästi tätä saksalaisen NDR-kanavan ajankohtaisohjelmapätkää, jossa kerrotaan, miten raivokkaasti Unkarin hallitus yrittää vaikuttaa ulkomaisiin medioihin – estääkseen väitteet siitä, että Unkarissa muka valtio rajoittaisi viestimien vapautta… Itävallan yleisradioyhtiön ORF:n kirjeenvaihtaja Ernst Gelegs kertoo: ”Olen raportoinut monista maista, mutta missään ei hallitus ole yrittänyt painostaa toimintaani siinä määrin kuin täällä Unkarissa.”

Ulkopuolisena on siis voinut keskittyä nauttimaan tahattomasta huumorista ja selittämään kaiken pelkäksi typeryydeksi. Onhan tietenkin totta, että autoritaarinen vallankäyttö ja feodalismin perinne suosivat häikäilemättömyyttä enemmän kuin sivistynyttä harkintaa ja edistävät typeryyden kasautumista: kullakin portaalla vallanpitäjät mielellään keräävät lähimmiksi alaisikseen sellaisia, jotka taatusti ovat heitä itseään tyhmempiä. Ja totta on ehkä sekin, että poliittisessa propagandassa kuten mainonnassakin kyyninen typeryys toimii ja myy, koska suuri osa ihmisistä ei osaa tai viitsi ottaa vastaan mitään älyllistä ponnistelua vaativaa. Mutta, sanovat Puzsér ja Farkas, tarjolla on toinenkin selitys: kaksinapaisen poliittisen vastakkainasettelun iankaikkinen voima.

Jos järjestelmäpuolueen politiikka on tyhjentänyt itsensä, jos enää ei ole periaatteita eikä myöskään tuloksia, aina voi mörkönä käyttää toista järjestelmäpuoluetta. ”Äänestä meitä, me olemme kahdesta pahasta pienempi! Ehkä me emme osaa mitään, olemme mokanneet kaiken ja tulemme myös mokaamaan, ohjelmamme on valheellinen ja hyödytön, me olemme korruptoituneita ja ylimielisiä, varastamme kaiken, mikä ei ole ruuvattu kiinni, ja nyttemmin meillä on jo ruuvimeisselikin, tiedämme, että inhoat meitä, mutta ei se mitään, olet oikeassa, kyllä me ymmärrämme, nyt sinun pitäisi vain vielä äänestää meitä, sillä muuten tulevat nuo toiset, ja se on kansan, valtakunnan, talouden, kulttuurin, demokratian, koko elämän loppu.”

Puzsérin ja Farkasin mukaan Unkarin puoluekenttä jakautuu itse asiassa kahtia ei suinkaan oikeistoon ja vasemmistoon vaan ”järjestelmäpuolueisiin” ja järjestelmän ulkopuolisiin puolueisiin. ”Järjestelmäpuolueita” ovat sekä Fidesz ja sen tukipuolue, kristillisdemokraattinen KDNP, että vanhan sosialistipuolueen perillinen MSZP ja jopa siitä ja sen liepeiltä lohjenneista aineksista syntynyt uusi oppositioliike ”Yhdessä 2014”. Järjestelmän ulkopuolella taas ovat äärioikeistolainen Jobbik ja lähinnä vihreäksi luokiteltava LMP. Järjestelmäpuolueet, oikealla ja vasemmalla, ovat saman kolikon kaksi puolta tai oikeastaan, Puzsérin ja Farkasin vertauskuvaa käyttäen, ”poliittisen keinulaudan” kaksi päätä. Sama vaalikarja vaeltaa niiden välillä milloin kumpaankin suuntaan, ja puolueille on olennaista, että äänestäjät pysyvät keinulaudalla eivätkä karkaa siltä pois. Näin karvainkaan vaalitappio ei ole lopullinen, ellei seuraavissa niin viimeistään sitä seuraavissa vaaleissa lauta kuitenkin taas keinahtaa. Sikäli kuin vaalikarja pysyy laudalla; tätä nykyähän suurempi osa unkarilaisista kuin koskaan ennen suhtautuu epäluuloisesti kaikkiin poliitikkoihin ja puolueisiin, laidasta laitaan.

Tämän takia, väittävät Puzsér ja Farkas, vallanpitäjien kannattaa pitää yllä kaksinapaista, 1900-luvun poliittisiin poteroihin jämähtänyttä asetelmaa, jossa kumpikin puoli jatkuvasti kuittaa kaiken toiselta puolelta tulevan ”kommunismiksi” tai ”natsismiksi”. Tämän takia kannattaa itse asiassa myös rohkaista Jobbikin vastenmielistä, avorasistista riehuntaa – sekin vahvistaa tätä vastakkainasettelua omalla tavallaan. Kun konfliktia tarpeeksi kärjistetään ja provokaatiot päästetään tarpeeksi röyhkeiksi, rauhallisimmat ja järkevimmätkin kansalaiset lopulta provosoituvat, valitsevat puolensa ja asettuvat jommallekummalle puolelle toisen maailmansodan ja kylmän sodan poliittista rintamalinjaa. Näin ei koskaan päästä puhumaan todellisista ongelmista tai valtakunnan tulevaisuudesta, ei koskaan ratkaisemaan asioita järjellä – tunteet puhuvat, ja propagandistit tallaavat esi-isien luita, olivat nämä esi-isät sitten menehtyneet Auschwitzissa tai stalinismin ajan valtionpoliisin ÁVH:n kidutuskammioissa.

Kuvitusta Puzsérin ja Farkasin blogista: häväistyä muistomerkkiä siivotaan. Tonavan rantakiveykselle valetut kengät (Gyula Pauerin ja Can Togayn veistos) muistuttavat natsien (nuoliristiläisten) hirmuvallan aikana Tonavaan ammutuista juutalaisista siviileistä. Muutama vuosi sitten tuntemattomiksi jääneet tahot olivat käyneet yöllä survomassa kenkiin siansorkkia.

Hm. Jotain perää tuossa ihan varmasti on. Kaikki kunnia Oxenstierna vainaalle, mutta ehkäpä on sittenkin hieman helpompi uskoa vallanpitäjien loputtomaan kyynisyyteen kuin vallanpitäjien äärettömään typeryyteen. Ja taivahan totta on, että Unkarissa kun Horthyn ajan poliittiset likapyykit ovat vielä ainakin osaksi pesemättä ja toisaalta sosialismin aika vielä liian läheisessä muistissa, niin kovin järkevää, kiihkotonta ja analyyttista keskustelua eri terrorijärjestelmien hirmuvallan perinnöstä on vaikea saada aikaan – ja tätä varmasti jokainen kyyninen poliitikko mielellään käyttää hyväkseen. Lisätään tähän vielä sentrooppalainen feodalismin perintö ja pragmaattisen konsensuspolitiikan puute, niin mitäpä muuta tästä seuraa kuin ”kylmä kansalaissota”, jollainen Unkarissa on ollut käynnissä jo hyvän aikaa.

Mutta. Puzsérin ja Farkasin käyttämä termi rendszerpárt, ”järjestelmä-” tai ”systeemipuolue”, synnyttää täältä saksalaiselta kielialueelta käsin katsellessa vähän epämiellyttäviä mielleyhtymiä. Systempartei oli nimittäin se termi, jota Hitlerin natsipuolue käytti ns. ”vanhoista puolueista”, natsit itsehän eivät mielestään olleet mikä hyvänsä puolue vaan ”liike”. Sittemminkin populistit ja populistipuolueet kautta Euroopan ovat aina yrittäneet esittää itsensä jonain olennaisesti muuna kuin poliitikkoina tai poliittisina puolueina. ”Järjestelmän” kritisoiminen voi tarkoittaa koko demokraattisen päätöksenteon halventamista – ja ennen kaikkea länsimaiseen demokratiakäsitykseen kuuluvan laillisuuden, oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja vähemmistöjen suojan heikentämistä. (Juuri tuosta viimeksi mainitustahan Orbánin hallitusta tällä hetkellä arvostellaan kautta Euroopan.)

Jos sekä sosialistipuolue MSZP ja siitä lohjenneet ryhmät että Fidesz tukipuolueineen ovat kaikki vain sitä samaa p…aa, mitä sitten voisi Unkarissa poliittisesti vastuuntuntoinen ihminen tehdä? Äänestää LMP:tä, jota tämänhetkisten mielipidemittausten mukaan kannattaa korkeintaan pari prosenttia väestöstä? Tai äskettäin perustettua Unkarin Piraattipuoluetta (Kalózpárt)? Heh. Entä jos joku ihan oikeasti on sitä mieltä (jotkut fiksut unkarilaiset ovat), että Orbán ja Fidesz on pysäytettävä hinnalla millä hyvänsä äänestämällä ainoaa varteenotettavaa vastustajaa, vaikka ei MSZP:tä tai Gordon Bajnain Yhdessä-liikettä niin hirmuisesti ihailisikaan? (Tässä yhteydessä jotkut ovat jo muistuttaneet – olkoonkin, että vertaus on ehkä vähän turhan raju – että Hitlerkään ei noussut valtaan kansan enemmistön kannatuksella vaan siksi, että vastustajat olivat heikkoja ja hajanaisia.) Onko Puzsérin ja Farkasin blogi loppujen lopuksi vain yksi esimerkki siitä, miten Unkarissa poliittinen oppositio taas kerran onnistuu hajottamaan itsensä sisäisiin ristiriitoihin?

vaarin-oikein-unk

Väärin – oikein – unkarilaisittain.

Vaikeaksi menee.

Mainokset

2 Responses to Mielikuvien kylmä kansalaissota

  1. Antti sanoo:

    Liittyen tuohon kalatauluun:

    Lucifer revíziót tart a pokolban, megfelelően gondoskodnak-e az ördögök a rájuk bízottakról.

    Az első kondér alatt vígan lobog a tűz, a kondér mellett egy tábla:
    NE MÁSSZ KI! Lucifer kérdésére az ördög így felel:
    – Ezek itt a németek. Tüchtig nép, betartják a szabályokat.

    A következő kondér is mintaszerű, ám tábla helyett itt egy géppisztolyos őr áll.
    – Ezek itt az oroszok. Ha valamelyik megpróbál kimászni,
    az őr a géppisztollyal visszakényszeríti.

    A harmadik kondérnál is minden stimmel, de Lucifer felvonja szemöldökét:
    – Nem látom az őrséget, és tábla sincs.
    – Ide nem is kell, ezek a magyarok. Ha egy megpróbál kimászni a többi visszahúzza.

    • Joo, olen kuullut tästä jutusta useampia versioita. Unkarintaidottomille siis: ideana on, että kun helvetissä kadotettujen sieluraukat kiehuvat suuressa padassa, niin saksalaisten helvetissä riittää, kun padan vieressä on kieltotaulu, jossa lukee että padasta ulos kiipeäminen on strengstens verboten. Venäläisten helvetissä tarvitaan konepistoolilla aseistettu vartija pitämään tuomitut padassa, mutta unkarilaisten helvetissä ei ole vartijaa eikä kieltotaulua, koska jos joku olisi pääsemässä karkuun, toiset kiskovat sen takaisin.

      Tiedä tuosta. Minusta jotenkin vielä tyypillisempää kuin kateus on se käsittämätön sylkiroiskeinen raivo, joka Unkarin julkisessa keskustelussa nykyään sinkoilee. Vaikka parhaani mukaan vältän äärikahjo- ja luiskaotsafoorumien seuraamista, niin periaatteessa ihan fiksulle ja koulutetulle kohdeyleisöllekin suunnatuilla keskustelupalstoilla, FB-sivuilla tai ns. laatulehtien verkkoartikkelien kommenttiketjuissa näkee sentasoisia verbaalihyökkäyksiä että oksat pois: saatanan natsi, kommunistit/juutalaiset/mustalaiset jne. helvettiin täältä, itse olet idiootti, Orbán pitäisi laittaa pakkopaitaan ja Gyurcsány vetää hirteen… Tuntuu kuin kaikki olisivat koko ajan vereslihaisen loukkaantuneita. Ja niitäkin riittää, jotka koko ajan ovat hieromassa tähän vereslihaan lisää suolaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: